Arvostelussa Gato Roboto

Metroidvanioiden kissanpäivät

Oletko koskaan pohtinut, miksi useammissa peleissä ei ohjasteta kissaa robottipuvussa? En minäkään, mutta näky herätti välittömästi mielenkiintoni, etenkin kun katti esiintyy täysiverisessä metroidvaniassa, jossa pääsee tutkimaan alueita ja metsästämään uusia kykyjä. Mustavalkoisella ulkoasulla huomiota herättävä Gato Roboto on lainannut sivuja useammankin Metroidin kirjasta, mutta se tekee riittävästi asioita omalla tavallaan luodakseen omalaatuisen kokemuksen.

Gato Roboto kertoo Kiki-nimisen kissan seikkailusta avaruusasemalla, jonne eläin on tehnyt pakkolaskun yhdessä aluksen kapteenina toimivan haavoittuneen isäntänsä kanssa. Avaruusasema lähetti aikaisemmin hätäsignaalin, joten Kikin on selvitettävä aseman tilanne ja samalla pelastettava isäntänsä. Tunkemalla tiensä läpi muukalaisten täyttämien käytävien katti löytää robottipuvun ja siihen edelleen kasan päheitä päivityksiä. Kuulostaako jo tutulta? Aseman henkilökunnan nauhoittamien tallenteiden myötä alkaa hiljalleen myös paljastua, mikä asemalla on vialla. Tarina on kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva, mutta en sanoisi sitä Gato Roboton kantavaksi voimaksi. Sen sijaan Kikin ja kapteenin välinen kommunikaatio hauskuuttaa, mikä on jonkinlainen saavutus kissan vuorosanojen koostuessa vain mouruamisesta.

Kiki ei itse osaa kovin montaa temppua, sillä hän pystyy vain hyppimään sekä kiipeämään seiniä pitkin kuin kissa-Mario konsanaan. Sen sijaan toiminnoiltaan hieman Blaster Masterin ajoneuvoa muistuttava robottipuku tarjoaa työkalut ulkoavaruuden mörköjen listimiseen. Vedenalaisen maailman tutkimisessa myös sukellusvene osoittautuu hyödylliseksi, vaikka Kiki osaa uida itsekin. Koska puvut ovat kookkaita, on pelissä turvauduttava välillä myös apostolinkyytiin ahtaiden käytävien koluamiseksi. Vaihtuvat etenemistavat mahdollistavat myös monenlaiset pulmat, sillä masiina pitää usein hakea myöhemmin takaisin, uusien rakkineiden sijaitessa ainoastaan tallennuspisteillä, jos vanha mecha on jäänyt aseman käytäville. Robottipuku päällä vihollisia eliminoi mielellään, sillä Kiki kiitää ruudulla vauhdikkaasti räjähdyksiä ja lasereita väistellen. Mikä tärkeintä, myös ohjaus toimii aina tarkasti ja luotettavasti.

Gato Roboton maailma on jaettu osiin, kuten lämmöntuotantoyksikköön sekä tuuletusjärjestelmään. Alueet tuovat omalla tavallaan mieleen Metroid Fusionin sektorit, ja vaikutelmaa vahvistaa myös maailman melko lineaarinen rakenne. Se ei kuitenkaan vähennä lainkaan tutkimisen iloa, sillä alueissa on paljon nähtävää. Usein pomovastuksien jälkeen löytyy jokin uusi kyky tai parannus, kuten parempi viilennysjärjestelmä raketteihin tai kyky syöksyä joidenkin kohteiden läpi. Ylimääräisiä bonuksia ei ole harmillisesti kerättävissä kuin kourallisen verran, niiden koostuessa erilaisista väripaleteista sekä elämäpalkin pidennyksistä.

Vaikka avaruusaseman tusinaviholliset eivät osoittaudu kovin kummoiseksi haasteeksi, vaativat pomovastukset useimmiten muutaman yrityksen. Pomoissa on mukavasti vaihtelua, vaikka niistä lähes jokainen onkin jonkinlainen robotti. Vastaan tuleekin niin tulta syöksevää metallikasaa kuin veden alla syvyyspommeja heittelevää konetta. Gato Roboto löytää loppujen lopuksi hyvän tasapainon toiminnan ja tutkimisen välillä, sillä pomovastuksia ja muita taisteluita on ripoteltu ympäri karttaa sopivin väliajoin. Gato Roboto ei ole kovin pitkä peli, sillä reissun voi läpäistä helposti alle neljässä tunnissa, mutta pituus tuntuu tämäntyyliseen seikkailuun sopivalta. Kertaluontoisen läpäisyn jälkeen ei ole oikein syytä palata pelin pariin, sillä valittavana ei ole esimerkiksi haastavampia vaikeusasteita.

Kuin suoraan Metroid II: Return of Samuksesta tai tuoreemmasta Minitistä lainattu mustavalkoinen ulkoasu on Gato Roboton yksi silmiinpistävimmistä piirteistä. Alueiden väliset erot luodaan värien sijaan yksityiskohtaisella pikseligrafiikalla. Mustaa taustaa vasten valkoiset objektit erottuvat aina selkeästi. Värien ystäviäkään ei ole unohdettu, sillä avaruusaseman pimeitä kolkkia tutkimalla voi löytää vaihtoehtoisia väripaletteja, jolloin voi halutessaan ottaa käyttöön vaikkapa Virtual Boysta mallia ammentavan värimaailman. Kuten voi odottaa, peli toimii sulavasti niin telakoituna kuin kannettavanakin, minkä lisäksi tärinä antaa jokaiselle raketille ja räjähtävälle viholliselle potkua. Musiikkipuoli tukee pelin tunnelmaa loistavasti ja mukaan on eksynyt myös muutama tarttuvampi kappale. Paikoitellen avaruusaseman uhkaava äänimaailma epämääräisine kohahduksineen sekä kuoroineen tuo Super Metroidin mieleen, mikä on ainoastaan hyvä asia.

Yhteenveto

Gato Roboto ei keksi pyörää uudelleen, mutta se ammentaa inspiraatiota monista klassikoiksi muodostuneista genren edustajista. Lopputulos on toimiva metroidvania, joka tarjoaa sopivassa suhteessa tutkimusmatkailua ja toimintaa. Kyseessä ei ole kovin haastava tai pitkä peli, mutta robottipuvulla mäiskimisen ja kissana hiippailun välillä vaihtelu tekee aseman tutkimisesta viihdyttävää. Etenkin alhaisen hintansa ansiosta Gato Robotoa on helppo suositella kaikille Metroidin ystäville tai genreen vasta tutustuville.

Hyvää:
– Toimivaa tutkimusmatkailua ja parannuksien etsimistä
– Hauskat pomovastukset
– Selkeä ja tyylitelty ulkoasu

Huonoa:
– Aavistuksen liian helppo
– Ei paljoa jälleenpeluuarvoa