Arvostelussa Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentia

Kaikuja menneisyydestä

Fire Emblem Gaiden (Faiā Emuburemu Gaiden) ilmestyi Japanissa Famicom-konsolille vuonna 1992. Kyseessä on Fire Emblem -sarjan toinen peli, jota ei ykkösosan tavoin julkaistu koskaan NES:lle länsimaissa. Gaidenia kuvaillaan usein strategiasarjan outolinnuksi, sillä se ei noudata perinteistä aseiden heikkous- ja vahvuustriangelia. Lisäksi Gaidenia pidetään yhtenä vaikeimmista Fire Emblem -peleistä. Japanin ulkopuolella pelistä päästään nauttimaan ensimmäistä kertaa 3DS:llä Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentian nimellä.

Shadows of Valentia on Gaidenin modernisoitu versio. Juoni on pysynyt pohjimmiltaan samana, mutta hahmot ovat kokeneet muodonmuutoksia, dialogia on enemmän ja mukaan on ujutettu uusia sivuhahmoja taustatarinoineen. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliselle Valentian mantereelle, jota hallitsee kaksi kuningaskuntaa: pohjoisen Rigel ja etelän Zofia. Maiden välille syntyy ideologinen ja uskonnollinen kiista, sillä pohjoisessa palvotaan pimeyden Duma-jumalaa ja etelässä maan jumalatarta Milaa. Zofia on ajautunut rappiolle heikon johdon vuoksi, ja rigeliläiset valloittajat koettavat hyötyä tilanteesta. Ainoat henkilöt, jotka voivat tuoda rauhan kuningaskuntien välille, ovat pienessä maalaiskylässä kasvaneet teini-ikäiset Alm ja Celica, joilla on monimutkainen ystävyyssuhde ja hämärä yhteys Zofian kruunuun.

Tarinaa seurataan sekä Almin että Celican näkökulmasta. Alm marssii armeijansa kanssa kohti pohjoista, ja Celica tutkii idässä Milan temppeliä. Kummallakin sankarilla on omat luottohenkilönsä ja sotajoukkonsa, eikä yksikköjä jaeta pelattavien hahmojen välillä. Taistelijoiden jakaminen kahtia pienempiin ryhmiin on toimiva ratkaisu, sillä näin yksikään sotilas ei jää vaille käyttöä. Toiselle hahmolle voi lähettää aseita kuriirien välityksellä, mistä on hyötyä erityisesti silloin kun toinen joukko jumittaa vaikeassa tehtävässä. Kummankin hahmon tehtävät täytyy suorittaa uusien juonikappaleiden avaamiseksi, vaikkei järjestyksellä olekaan väliä.

Tehtävät käynnistyvät pelaajan astellessa vihollisen miehittämälle laatalle maailmankartalla. Tavoitteena on lähes aina pelikentän tyhjentäminen konnista. Echoesissa ei siis esimerkiksi nähdä uudemmissa peleissä esiteltyjä puolustus- tai valloitusmissioita. Asetriangelin poistuminen ei tarkoita akilleenkantapäiden täydellistä poistumista, vaan jokainen luokka on heikko vähintään yhdelle liikkeelle. Nuolet tuhoavat edelleen lentävät kelmit, ja magia puree panssareihin, mutta hahmot voivat oppia myös yksittäisiä iskuja, jotka tehoavat paremmin tiettyyn vihollistyyppiin. Loitsukirjat ja terät eivät kulu käytössä, mutta taikuus ja erikoisliikkeet nipistävät hetkellisesti pisteitä taistelijoiden elämäpalkeista.

Useimmissa ruudukkopohjaisissa kartoissa vastustajia on paljon, mikä voi hieman turhauttaa. Ongelmien ydin on kanttori-niminen yksikkö, joka kutsuu apuun uusia mörököllejä muutaman vuoron välein, eikä tulva lopu ennen kuin hahmon surmaa. Pelaajan on syytä panostaa korkean puolustusarvon ritareihin ja parantajiin, jotta pahisten hyökkäysvuoroista selviää hengissä. Isoissa linnakkeissa pomon tai kanttoreiden luokse päästäkseen joutuu tekemään kunnon työn, sillä NES-aikakaudelta lainattu arkkitehtuuri ei tunne rikottavia salaovia, eikä esimerkiksi ratsun selkään mahdu kuskattavaa hahmoa. Ulkokentistä suurin osa on masentavan avointa tasankoa, mutta vain muutaman vahvan vihollisen sisältävät pienemmät sokkelot toimivat. Tällöin suojaa joutuu hakemaan kivenlohkareiden takaa, omat vuorot täytyy käyttää tehokkaasti ja vaihtelevaan osumatarkkuuteen on helpompi varautua. Statistiikat näytetään tyylikkäällä tummalla pohjalla, mutta sen tulkitseminen on hieman haastavampaa kuin 3DS:n Fire Emblem Fatesissa ja Awakeningissa.

Kuolema voi koittaa milloin vain kriittisistä osumista johtuen, ja hahmot pysyvät haudassa Classic-pelitilassa. Huonolle tuurille voi kuitenkin näyttää keskisormea Mila’s Turnwheel -nimisen kapineen avulla. Pyörällä on mahdollista kelata aikaa muutaman kerran taaksepäin siirtojen korjaamista varten. Almin tai Celican kaatuessa pyörä ei tosin toimi, vaan tällöin on palattava edelliseen tallennuspisteeseen.

Tasoeroja voi kuroa umpeen aiempia tehtäviä uudelleen suorittamalla. Tätä varten Echoesiin on lisätty myös luolastoja, joissa maailma muuttuu yllättäen kolmiulotteiseksi ja kuvakulma vaihtuu sankarin selän taakse. Toiminta siirtyy takaisin 2D-ruudukkoon pelaajan koskiessa viholliseen. Kolkoista hautakammioista löytää luurankojen lisäksi muun muassa piilotettuja aseita, kokemuspisteitä kasvattavia lähteitä ja hahmoluokkaa korottavia patsaita. Hahmonkehityksessä ei kuitenkaan ole juuri valinnanvaraa, sillä esimerkiksi uudemmissa peleissä esitellyt ninjat, varkaat ja eläinhahmot loistavat poissaolollaan. Useimmille luokille on tarjolla vain yksi kehityspolku. Toisaalta pääpaino on enemmän aseiden potentiaalin avaamisessa.

Echoesissa ei myöskään ole mahdollista naittaa hahmoja keskenään, vaan syventäviä keskusteluja käydään sivukylissä tai klassiseen tapaan kesken taistelun. Dialogi on pääasiassa hyvin kirjoitettua, vaikka kielessä esiintyy muutamia keskiaikaiseen maailmaan kuulumattomia ilmaisuja. Huumoria ja väkinäisiä suhteita on vähemmän kuin muissa tuoreissa Fire Emblem -julkaisuissa. Ensimmäistä kertaa kaikki tärkeät henkilöt ovat täysin ääninäyteltyjä. Dubbaajat hoitavat tonttinsa erinomaisesti ja äänet tuovat erilaiset persoonallisuudet loistavasti esiin. Äänet tekevät myös tarinan seuraamisesta mukavampaa, sillä luettavaa olisi muuten pitkän romaanin verran. Myös Fire Emblemin juurille palaava soundtrack ansaitsee kehuja helposti mukana hyräiltävine sävelmineen.

Tekstilaatikoiden päällä sijaitseville hahmojen puolivartalokuville toivoisi tosin useampia ilmeitä tai asentoja elävöittämään tylsän staattista diashow’ta, vaikka uusi graafinen tyyli sekoittaakin sopivasti realismia ja sarjakuvamaisuutta. Juonikappaleiden välillä nähdään onneksi muutamia lyhyitä videopätkiä. Erityisesti nopeatempoiset ja nätisti animoidut taistelukohtaukset ovat ilo silmälle.

Yhteenveto

Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentia huomioi 3DS-veljien keränneen kritiikin vaihtamalla graafisen tyylin klassisempaan versioon ja viemällä sotafantasian astetta vakavampaan suuntaan. Jostain syystä kaikkia kehuja keränneitä uudistuksia ei ole kuitenkaan lisätty osaksi NES-pelin remakea. Intelligent Systems on luultavasti halunnut kokeilla poikkeavan pelimekaniikan vastaanottoa pelaajissa, ja ainakin vanhemmat fanit vaikuttavat tykkäävän.

Hyvää:
– Ääninäyttely ja musiikki
– Animaatiopätkät
– Mila’s Turnwheel

Huonoa:
– Kartat
– Vähän hahmoluokkia
– Staattinen esitystapa