Arvostelussa Detective Pikachu

Sähkörotta salapoliisina

Maaliskuun 3. päivänä 2016 putkahti Japanin 3DS eShopiin mystinen ilmestys, jonka nimi kääntyi englanniksi Great Detective Pikachu: Birth of a New Duoksi. Ihmisten kasvonliikkeitä jäljittelevä, möreä-ääninen ja kaiken lisäksi vielä salapoliisia larppaava Pikachu hämmensi Euroopassa ja Amerikassakin asti, vaikka länsijulkaisulle ei annettu mitään viitteitä. Alkuperäinen peli koostui kolmesta luvusta, ja se loppui kuin seinään jättäen japanilaiset Pokémon-fanit kaipaamaan lisää. Etsivä-Pikachu vaipui pitkäksi aikaa unholaan, kunnes Nintendo päätti laittaa kokonaisen seikkailun ulos piristämään kuluvaa kevättä maailmanlaajuisesti. Onko Detective Pikachu kaiken odotuksen väärti?

Peli alkaa, kun Tim Goodman saapuu Ryme City ‑suurkaupunkiin etsimään isäänsä Harrya, joka katosi kaksi kuukautta aiemmin mystisessä onnettomuudessa. Harry toimi etsivänä apunaan Pikachu, joka tulee tutuksi myös Timille. Erikoisen Pikachusta tekee etsivänhatun lisäksi se, että se puhuu ihmisten kieltä, kittaa kahvia ja ratkoo rikoksia, mihin sähkörotta ei pystynyt ennen Harryn katoamista. Kummallista kyllä, Tim on ainoa, joka ymmärtää Pikachun puhetta. Parivaljakko ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ryhtyy selvittämään Timin isän katoamista.

Tarina jakautuu yhdeksään episodiin, joihin lukeutuu alkuperäiset kolme jaksoa sekä kuusi täysin uutta tapausta. Jokaisessa luvussa Tim ja Pikachu ratkovat rikoksia, jotka vaihtelevat koruvarkaudesta ratkeamattomien ilkeyksien selvittelyyn. Rikospaikan tutkimisen ohella kaksikko haastattelee paikallisia ja mahdollisia silminnäkijöitä. Käytännössä pelaajan ei tarvitse tehdä muuta kuin painaa A-nappia oikeissa paikoissa, jolloin ruudulle ponnahtaa tekstilaatikko. Peli on miltei täysin välivideoiden ja tekstinpätkien täyttämä, mikä ei pelaajasta riippuen ole huono juttu. Tekstiseikkailumaista pelattavuutta rytmittävät Pikachun välihuudahdukset ja tasaisin väliajoin ilmestyvät quick time eventit. Reaktiotesteistä ilmoitetaan välivideossa etukäteen, eikä epäonnistumisesta seuraa rangaistusta. Pelaaja saa yrittää uudestaan vaikka saman tien tai saa eteensä hieman erilaisen version tapahtumista. Kun kaikki vihjeet on kerätty, tekevät Pikachu ja Tim tilanteesta yhteenvedon helpolla ”Mikä todistusaineisto sopii tähän?” ‑pulmalla höystettynä. Loppua kohden mysteerien ratkominen alkaa toistaa hieman itseään, eikä uusia pelimekaanikkoja esitellä alun jälkeen. 10 tuntia on kuitenkin passeli kesto pelille.

Onneksi pelin käsikirjoittajilla on ollut Pokédex hallussa. Ryme City ja muut uudet tapahtumapaikat suorastaan huokuvat Pokémon-maailman fiilistä ja autenttisuutta. Taskuhirviöiden ja ihmisten yhteiselo tuntuu hyvältä ja luonnolliselta, eikä Poké-palloja näy lainkaan. Jokaisen pelissä esiintyvän Pokémonin erityispiirteet tuodaan esille tavalla, jota on nähty vain animessa – jos siinäkään. Oli mahtavaa nähdä niin koulutetut kuvaus-Yanmat kuin kahvilatyöntekijänä toimiva Ludicolo, joka käyttää hattuaan tarjottimena. Pokémonit kuvataan ihmisten kumppaneina, ja rauhaisa yhteiselo on virkistävä vaihdos toimintapainotteiseen pääsarjaan nähden. Pikachun avulla on myös mahdollista jututtaa vastaan tallustelevia monstereita, jolloin paljastuu muun muassa Pidovejen kananaivoisuus ja Feebasin sankarillisuus.

Pikachu on pelin ehdoton valopilkku. Viskibassolla örähtävä otus on mahtava kumppani, joka toimii niin vertaistukena, koomisena kevennyksenä kuin isähahmona tilanteesta riippuen. Englanninkielisessä versiossa hahmon äänenä toimii Kaiji Tang (Pokémon Generationsin Looker, Fire Emblemin Owain). Hiirulainen on koko ajan menossa mukana ja saattaa kesken etsinnän ilmoittaa itsestään äänimerkillä. Tällöin pelaajaa odottaa Pika Prompt, pieni välivideopätkä, jossa Pikachu tekee jotain ympäristön esineiden tai Pokémonien kanssa tai jakaa mietteitään tapauksesta etsivä- ja kahvivinkkien kera. Klippejä on huikea määrä, ja ne voi avata pelaamalla tai vaihtoehtoisesti kookasta amiiboa vilauttamalla. Myös sivuhahmojen dialogi on onnistunutta. Tapauksien käsikirjoitus on mutkikasta: keissit on suunniteltu hyvin erilaisten poksuttimien ympärille, mutta niiden ratkaisut ovat usein itsestäänselviä. Usein kelmin henkilöllisyys on pääteltävissä jo hahmokaartin esittelyssä, mutta toisaalta tapauksen vaiheiden selvittely on melko mukavaa ympäristön värikkyyden ansiosta.

Yhteenveto

Luulin olleeni läpen kyllästynyt Pikachuun kaikkien näiden vuosien jälkeen. Vaan kuinkas kävikään: Mystery Dungeon ‑sarjan peleissä Pikachu on luotettava ja ihastuttava kaveri, Pokkénissa painija-asuista Pikachu Libreä on nautinnollista pelata, ja nyt Detective Pikachu marssittaa eteen loistavan version Pokémonien maailmasta ja yhden parhaista Pikachuista. Pelin helppous, yksitoikkoisuus ja ennalta-arvattavuus voidaan sivuuttaa vaivatta, sillä fanipojan sydämeni sykkii autenttisen erilaiselle ja Pokémonien kykyjä loistavasti hyödyntävälle maailmalle. Pikachun salapoliisiseikkailut eivät jää tähän, sillä ensi vuonna ensi-iltansa saa kokopitkä elokuva, jonka nimikkotähdeksi on kiinnitetty muun muassa Deadpool-roolistaan tunnettu Ryan Reynolds, jolla ei siis ollut mitään tekemistä tämän pelin kanssa.

Hyvää:
– Pikachun roolisuoritus
– Pokémon-maailma
– Hyvä flow…

Huonoa:
– …jota häiritsee ennalta-arvattavuus ja toistuvuus.
– Helppo