Arvostelussa Bayonetta 2

Taivaan portit aukeavat

Ensimmäinen Bayonetta jäi mieleen pölhöllä tarinalla varustettuna, loistavana toimintapelinä. Kakkososaa varten Platinum Games on kääntänyt vielä yhden vaihteen ylöspäin, sillä pomovastukset ovat entistä verenhimoisempia, luoteja sekä räjähdyksiä viuhuu ruudulla enemmän, ja onpa juonikin vähemmän pirstaleinen. Bayonetta 2 on yksi Wii U:n kauneimmista peleistä.

Ykkösosa on syytä koluta läpi ensiksi, sillä Bayonetta 2 jatkaa lähes suoraan siitä, mihin ensimmäinen peli päättyi, ja hahmojen oletetaan olevan pelaajalle tuttuja. Kakkososa käynnistyy kun Bayonetan, Paratiisin joukkojen ja pilvenpiirtäjän kokoisen hirviön välisten taistelujen päätteeksi ensimmäisestä pelistä tuttu Jeanne tempaistaan Helvettiin. Bayonettalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kolkuttelemaan Helvetin portteja pelastaakseen ystävättärensä kiirastulesta. Matkalla mukaan lyöttäytyy mystinen korttitaituri Loki, jolla vaikuttaa olevan oma määränpäänsä.

Platinum Gamesille olisi ollut helppoa kopioida ensimmäisen Bayonetan tapahtumapaikkoja ja vihollisia, mutta onneksi kierrätystä ilmenee vain muutamassa tarinan loppupään kappaleessa. Täysin uutta ovat ovat esimerkiksi vedenalaiset tasot, joissa Bayonetta pystyy muuntautumaan merikäärmeeksi. Etualalle nousee kuitenkin aiemmin vähälle huomiolle jäänyt Inferno sekä sen designiltaan hurjat pedot. Ilahduttavasti myös pää- ja sivuhenkilöiden hahmomallit ovat saaneet uudet ulkoasut.

Peliympäristöt vaihtuvat sopivan tiuhaan tahtiin, ja yleistunnelma on huomattavasti vakavampi kuin ensimmäisessä osassa. Pikkutuhmaa huumoria on Bayonetta 2:ssa vähemmän, mutta sitäkään ei ole täysin unohdettu. Etenkin tarinan alkupuolella kuullaan pari nokkelaa sutkautusta.

Bayonetan toimivat kontrollit ja liikesarjat pysyvät toisessa osassa suhteellisen muuttumattomina, mutta uudet aseet, kuten jousipyssy ja liekinheitinbootsit, pitävät toiminnan tuoreena. Uutena temppuna mukaan on lisätty mättämisen lomassa täyttyvä Umbran Climax -mittari, jonka täytyttyä pelaaja voi ottaa iskuihinsa käyttöön lisää kantamaa ja voimaa. Umbran Climaxin myötä taistelut tuntuvat Bayonetta 2:ssa hieman ykköstä helpommilta, mutta ylimääräisiä kuolemia vähentää myös järjettömien reaktiotestien poistaminen. Kokonaisuutena pelaaminen on vaivattomampaa.

Taisteluosuuksia on käytännössä jokaisesta kappaleessa, joten nappeja saa takoa urakalla. Ja jos tämä ei vielä riitä, uudessa Tag Climax -pelimuodossa voi haastaa verkon kautta muita pelaajia pieksemään yksinpelin puolella voitettuja pomoja yhdessä. Omasta menestyksestä voi lyödä myös vetoa pelin rahayksikkönä toimivilla sädekehillä. Yksinpelin puolella päästään taistelujen ohella muutaman kerran myös erilaisten kulkuneuvojen kyytiin – aivan kuten ensimmäisessäkin Bayonettassa siis.

Platinum Games on selvästi ottanut opiksi ensimmäisen teoksen saamasta kritiikistä, sillä Bayonetta 2 tekee lähes kaiken hieman paremmin, esittelee muutamia uusia kikkoja ja näyttää samalla nätiltä riippumatta siitä, mitä ruudulla tapahtuu. Jopa ensimmäisen osan arvostelussa parjaamaani käyttöliittymää on virtaviivaistettu, ja juonen kappaleiden rytmitys on onnistuttu pitämään tasapainoisena. Oikeastaan ainoa asia, jossa jatko-osa jää jalkoihin, on pienten aivopähkinöiden vähyys.

Ykkösosassa käytettiin aikaa hidastavaa Witch Time -kykyä parissa haastavassa pulmassa, mutta Bayonetta 2:ssa vastaavia tilanteita on vain muutama – ja niidenkin ratkaisut ovat itsestään selviä. Jostain syystä myös ääniraita oli muutaman kerran epäsynkronoitunut välivideoiden animaatioiden aikana, mutta tämä ongelma on luultavasti korjattavissa päivityksellä.

Yhteenveto

Puhdasta toimintaa tai hullua japanilaista meininkiä etsiville pelaajalle Bayonetta 2 on enemmän kuin suositeltava hankinta. Aivan kylmiltään pelin kimppuun ei kuitenkaan kannata hypätä, vaan ykkösosan tapahtumat olisi syytä tuntea ensin. Kakkosen pelaamalla myös ensimmäisen pelin tarina saattaa avautua paremmin jälkikäteen.

Hyvää:
– Toiminta
– Sulavuus ja näyttävyys
– Tag Climax

Huonoa:
– Ääniraidan pätkiminen välivideoissa
– Vähäinen ongelmanratkonta