Arvostelussa ARMS

Venyy ja paukkuu

Mitä saadaan, kun yhdistetään Nintendon Punch Out-, Wii Sports– ja Splatoon-pelisarjat? Todennäköisesti teemabiisillään ja räikeän keltaisella päävalikollaan hurmaava kesämäiskintä Arms. Kyseessä on kolmiulotteinen taistelupeli, jota tähdittävät venyvillä vieteri- ja nuudelikäsivarsilla läiskivät sankarit, taattua Nintendo-outoutta siis. Punch Outin tyyliin kamera pysyy pelihahmon selän takana. Wii Sportsin nyrkkeilyä kokeilleet oppivat nopeasti Armsin liikeohjauksen. Splatoonin perintö näkyy taas yleisessä designissa sekä kehittäjien aikeissa päivittää peliä kuukausittain.

Tavallisissa Arms-matseissa asetetaan vastakkain kaksi pelaajaa, ja voittaja on yksinkertaisesti se, joka läpsii aikarajan sisällä ensin vastustajan elämäpalkin tyhjäksi. Pelimekaniikka tulee tutuksi muutamassa tunnissa. Vieterimies tai -nainen lyö vasemmalla ja oikealla nyrkillä pelaajan liikkeiden mukaisesti. Joy-Conia kallistamalla on mahdollista ohjata iskun suuntaa vielä ilmassa, myös liikkuminen perustuu nojailuun. Ohjaimet yhteen tuomalla blokataan, ja heitto suoritetaan viemällä molemmat kädet eteen. Nappuloita käytetään vain hyppäämiseen, pyrähtämiseen ja latautuvan super-combon aktivoimiseen. Kivi-paperi-sakset tyyliin hyökkäys voittaa heiton, heitto suojan ja suoja iskun.

Gyroihin perustuva ohjaus ei kuitenkaan ole ainoa tapa pelata Armsia, vaikka sillä peliä vahvasti markkinoidaankin. Perinteisten kontrollien ystävät on huomiotu erinomaisesti, sillä peli tukee myös Pro-ohjaimia ja Joy-Coneja yhdessä tai erikseen. Näillä ohjaustavoilla molemmille käsille on annettu omat napit. Liikkuminen ja iskujen kääntäminen hoidetaan taas analogitikulla. Molemmilla ohjaustavoilla on omat etunsa ja haittapuolensa, itse koin oloni varmemmaksi Pro-ohjain kourassa. Nyrkkien kääntäminen ja suojaaminen oikeiden liikkeiden perusteella on toki luontevaa, mutta vastaavasti hutilyöntejä esiintyy useammin, ja niistä saa syyttää vain omia ranteita. Napilla lyönti taas lähtee suoraan aina. Perinteisen padin ainoa ongelma on torjumisen sijoittaminen ohjaussauvan klikkauksen taakse, vaikka muitakin nappuloita olisi vapaana.

Julkaisussa valittavana on 10 hahmoa, jotka eroavat toisistaan hieman. Jokaisella taistelijalla on jokin erikoiskyky, ja lisäksi hanskavalikoima vaihtelee. Esimerkiksi pop-tähti Ribbon Girlillä on useampi hyppy, Master Mummyn elämä palautuu blokatessa ja tieteellinen koe Helix väistelee muotoaan muuttamalla. Kullakin hahmolla on aluksi käytössä kolme erilaista hanskaa, joilla on erilaisia kokoja ja elementtejä. Kevyillä nyrkeillä voi takoa nopeasti, mutta ne jäävät raskaampien lyöntien alle. Vastapuolta voi kiusata elementti-iskujen voimin esimerkiksi väliaikaisella sokeudella, lamauttamalla käsivarret sähköiskulla ja toiselle puolelle kenttää heittävällä tuulivoimalla. Hanskoja voi sekoitella keskenään, ja toimivan yhdistelmän löytäminen onkin avain voittoon.

Otteluihin mahtuu mukaan kolme tai neljäkin pelaajaa, mutta kaikki vastaan kaikki -säännöillä voittaja on aina se, joka pysyttelee kaukana toiminnasta. Tiimipohjaiset pelit ovat taas hauskoja, sillä niissä joukkueen jäsenet sidotaan toisiinsa kiinni köydellä. Pelaajan ei kuitenkaan tarvitse tyytyä pelkkään kehäketun rooliin, sillä vieteriukot pelaavat mielellään myös lentopalloa ja korista. Lentopallossa pomputellaan verkon puolelta toiselle pommia, ja koripallossa koriin yritetään heittää vastustaja. Lisäksi kavereiden kanssa voi mätkiä tekoälyä tai rikkoa kilpaa maalitauluja.

Internetin yleisissä Party-auloissa pelimuodot ja vastustajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Party-tilassa pyritään tasoittamaan puntteja pienentämällä jatkuvasti voittavien pelaajien energiapalkkeja, mutta tasapuolista kilpailua kaipaaville on tarjolla erillinen Ranked-tila, jossa kohdataan oman kokemustason pelaajia. Yksityisille huoneille voi asettaa salasanan ja niiden säännöt voi määrittää vapaasti. Verkkopeli toimii loistavasti, sillä lagia ja linjoilta putoamista esiintyy erittäin harvoin. Telakoituna peli pyörii täydellä 1080p-resoluutiolla 60 kuvaa sekunnissa, eikä ruudunpäivityksestä tingitä käsikonsolitilassakaan.

Armsissa ei ole varsinaista tarinatilaa, mutta sen virkaa toimittaa arcademainen Grand Prix -turnaus, jossa kohdataan 10 eri tekoälyn ohjaamaa haastajaa. Ottelun aluksi kerrotaan muutaman lauseen verran taustatietoa vastustajasta, mutta esimerkiksi minkäänlaisia välianimaatioita ei katsella lainkaan, vaikka persoonallisen näköiset hahmot olisivat sellaisiin kuin luotuja. Nintendo avaa sosiaalisen median kanavillaan ajoittain Armsin saloja, ja tarustoa toivoisi enemmän selattavaksi pelin ekstroihinkin.

Yhteenveto

Armsin perusmekaniikat ja kontrollit oppii nopeasti. Liikearsenaaliin kuuluu vaikeampiakin kikkoja, mutta yleisesti muihin taistelupeleihin verrattuna taitokatto vaikuttaa olevan aika matalalla. Vaikka erilaisia pelitiloja onkin ihan hyvä määrä, tulee pelin anti käytyä läpi käytännössä yhdessä illassa lyhyiden erien vuoksi. Arms vaatii vähintään yhden pelikaverin, sillä polettien keräily uusia hanskoja varten viihdyttää maksimissaan muutaman tunnin kerta-annoksina. Jos sattui ottamaan osaa Global Testpunch -betatestiin, ei kokonainen peli aiheuta enää yllätyksiä. Toivottavasti päivitykset toisivat hahmogalleriaan muutaman villin tappelijan lisää.

Hyvää:
– Letkeä tunnelma
– Musiikki
– Teknisesti toimiva

Huonoa:
– Kunnollisen tarinan puute
– Tarjonta nähty nopeasti