Taskupormestari

Heti alkuun täytyy mainita, että Animal Crossing: New Leaf ei sovi kaikille, vaikka kannessa komeileekin PEGI:n 3+-tarra. Pelistä nauttiminen vaatii tietynlaista rentoutunutta mielentilaa, sillä Animal Crossingia ei pelata, vaan eletään. Jos siis makusi koostuu pääasiassa toiminta- ja räiskintäpeleistä, voi Animal Crossing: New Leaf tuntua täysin vieraalta. Toisaalta, mikäli tuntee kyllästyneensä nykypelien harmaisiin asfalttiviidakoihin, voi matka kannettavaan, reaaliaikaiseen eläinkylään piristää kummasti.

Animal Crossing -pelejä on nähty lännessä aiemmin GameCubella, DS:llä ja Wiillä. Ne ovat sisältäneet aina pieniä ja hyviä uudistuksia, mutta edellinen Wii-versio tuntui jo hieman DS:n Animal Crossing: Wild Worldin porttaukselta. Sarjalla on käsikonsolille palatessaan isot paineet niskassa. Onko New Leafissa tarpeeksi paljon uusia kikkoja, vai joudutaanko taas keräämään jo kolmessa pelissä nähdyt samat huonekalut, hyönteiset ja fossiilit?

New Leafin tärkein uudistus esitellään heti pelin alussa. Pelaaja ei muutakaan itse nimeämäänsä kylään pelkäksi rivikansalaiseksi ja kauppiaan apupojaksi, vaan saa heti kylään saavuttuaan pormestarin tittelin. Pormestarin roolissa pelaaja voi vaikuttaa aiempia pelejä enemmän pienen kylänsä ulkomuotoon ja ominaisuuksiin. Kaupungintalolla voi panna toimeksi erilaisia rakennusprojekteja, kuten patsaita, katulamppuja, siltoja ja putiikkeja. Uusia projekteja aukeaa ajan myötä. Lisäksi pelaaja voi vaikuttaa kauppojen aukioloaikoihin, hintoihin tai kasvien kasvamiseen.

Projektit eivät kuitenkaan etene ilman rahoitusta, joka jää käytännössä pormestarin itsensä harteille. Rahaa voi ansaita monella tavalla, esimerkiksi myymällä kasvattamiaan hedelmiä, pyydystettyjä hyönteisiä, kaloja ja merieliöitä tai osakkeiden myyntiä muistuttavalla nauriskaupalla. Projektien lisäksi paljon rahaa vaativat oman asunnon laajentaminen ja arvotavaroiden haaliminen. Tässä piileekin New Leafin suurin yksittäinen ongelma, sillä raha-asioiden kanssa painiminen vie aikaa esimerkiksi 3DS:n kosketusnäytölle piirrettävien vaate- ja huonekalukuosien suunnittelulta, sisustamiselta ja kukkien kasvatukselta. Velkaisia pikkukuntia ja ihmisiä näkee tarpeeksi oikeassakin maailmassa ja New Leaf pyörii talouden ympärillä hieman liikaa.

Rahansaanti on ongelmallista varsinkin ensimmäisinä päivinä. Pelimaailman seuratessa oikean maailman kelloa, ei esimerkiksi hedelmiä voi kerätä puista myytäväksi loputtomasti, vaan uusien hedelmien ja puiden kasvattiminen vie muutaman päivän. Itse jouduin myös odottamaan kolme päivää onkivavan ilmestymistä kauppaan ja melkein kaksi viikkoa ennen kuin pääsin harventamaan kylän metsikköä kirveellä. Tätä kirjoittaessa olen toiminut pormestarina lähes kolme viikkoa ja en ole saanut vielä auki edes kylän poliisiasemaa tai klubia, vaikka olen pelannut päivittäin useamman tunnin ajan. Välillä toivoisi, että peli huomioisi päivämäärien sijaan enemmän pelitunteja avautuvien asioiden kanssa, vaikka ylimääräinen ajankäyttö kasvattaa samalla pelin käyttöikää.

Uusien projektien ja liikkeiden avautumisen odotteluaikana piristävät kuitenkin kylässä vierailevat matkailija-, kauppias- ja ennustajaeläimet ja lähes viikoittain pidettävät kalenterijuhlat ja kilpailut, kuten esimerkiksi pääsiäinen, elonkorjuu ja kalastusturnaus.

GameCube-versiosta on tuotu takaisin ensimmäisen peliviikon lopussa avautuva saari, jossa voi vierailla ympäri vuoden pelaamassa minipelejä ja pyydystelemässä trooppisia hyönteisiä ja kaloja. Saari on paras ratkaisu rahaongelmiin, mikäli siellä jaksaa käydä joka ilta pyydystämässä taskut täyteen arvokkaita palmuötököitä ja haikaloja. Ihan hauskoissa minipeleissä voi esimerkiksi kokeilla taitojaan kalojen pyydystämisessä, tavaroiden toimittamisessa, ritsalla ampumisessa ja muistipelissä tietyn aikarajan sisällä. Menestymällä minipeleissä ansaitsee mitaleita, joilla voi ostaa vain saarella myytäviä tavaroita.

Kylään tai saarelle voi kutsua korkeintaan kolme kaveria joko paikallisesti tai verkon kautta, jolloin pelin hauskuuskin moninkertaistuu. Yhteistuumin voi keksiä lähes mitä tahansa tehtävää: kylän puut voi pistää vaikka talkoohengessä matalaksi tai käydä vaihtokauppaa tavaroiden kanssa. Pelissä on myös kylien välistä interaktiivisuutta, sillä omaan kylään voi muuttaa ystäviltä peräisin oleva eläin, joka kertoo tarinoita vanhasta kotipaikastaan. Parhaat pelitoverit voi lisätä erityiselle listalle, jolloin tuttaviin saa yhteyden tekstichatin avulla, vaikka pelaajat eivät olisi samassa kylässä yhtäaikaisesti. Äänichattia New Leafista ei löydy.

Yhteenveto

Animal Crossing: New Leaf on todella sisältörikas ja sisältää kaikki vanhat elementit sarjan aiemmista peleistä, minkä vuoksi se sopii erityisesti sarjaan vähemmän tutustuneille. Uudistukset palvelevat myös veteraaneja. Uusia eläinhahmoja, huonekaluja, kauppoja, tapahtumia ja pyydystettäviä asioita kasvatettu muutamalla kourallisella. Tekemistä riittää lisäksi kylän rakennusprojektien kanssa pitkäksi aikaa, vaikka alkuun pääseminen onkin turhan hidastempoista. Täytyy myös mainita, että musiikit on tällä kertaa vedetty uusiksi, joten edellisistä pelistä tuttuja teemoja ei tarvitse kuunnella.

Eri kellon- ja vuodenaikoina kylässä tapahtuu eri asioita, joten omaan kylään riittää syytä palata vielä ensi joulunakin ja pelin pariin palaaminen onkin helppoa mukana kannettavuuden ansiosta. Lähes kaiken ulkonäköön voi vaikuttaa ensimmäistä kertaa sarjan historiassa, alkaen aina tyynyjen kuvioista kylän puistojen paikkoihin, joten oman kylänsä tuntee varmasti henkilökohtaiseksi, omista saavutuksistaan on ylpeä ja eläinasukeista tulee kuin oikeita naapureita.

Hyvää:
– Kylän ja tavaroiden kustomointi
– Autiosaaren paluu
– Moninpeli ja StreetPass

Huonoa:
– Aika vähän uusia tapahtumia ja esineitä
– Kylä voisi olla isompikin