Arvostelussa Immortals Fenyx Rising

Jumalasta seuraava?

Antiikin Kreikan yksi mahtavimmista hirviöistä on Typhon, joka haastoi Zeuksen taisteluun kosmoksen herruudesta. Monsterimies sai ylijumalalta kunnolla köniin ja kahlittiin syvälle maan uumeniin. Immortals Fenyx Rising käynnistyy Typhonin vapautumisella järeistä kahleistaan. Uusintamatsissa voimistunut Typhon osoittautuu täysin ylivoimaiseksi. Typhon muuttaa valtaamansa saaren asukkaita kivipatsaiksi, ja samalla moraali heikentyy pakenevien ja piiloutuvien jumalien joukossa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jumalille jää turvautuminen tavallisen kuolevaisen sankarin apuun, mistä Zeus ei ole lainkaan innoissaan. Tämä luvattu sankari on sotilaspartion vähäpätöinen aseenkantaja Fenyx, jonka ulkonäköön ja ääneen pelaaja voi vaikuttaa.

Immortals Fenyx Risingin takana on muun muassa Assassin’s Creed Odysseyn kehittänyt Ubisoft Quebec. Kyllä, peleillä on paljon yhteistä alkaen Kreikan mytologian hahmoihin nojaamisesta tarinassa, mutta vielä enemmän Immortals muistuttaa Nintendon The Legend of Zelda: Breath of the Wildia. Pohjimmiltaan jopa koko konsepti on hyvin samankaltainen uusimman 3D-Zeldan kanssa, vaikka kanadalaisten tarkoituksena lienee ollut ylijäämäideoiden hyödyntäminen värikkäämmässä ”lasten” Assassin’s Creedissä. Ensinnäkin Typhon majailee tulivuoressa, jota kiertää punainen myrsky. Okei, Calamity Ganonin pyörteen sävy on pari prosenttia kirkkaampi, mutta viimeisen linnoituksen huomaa yhtä kaukaa. Lisäksi siellä täällä hohtaa oranssinpunaisia Tartaroksen onkaloita, jotka ovat Immortalsin vastine Breath of the Wildin minitemppeleille. Onkalot kätkevät sisälleen muutaman minuutin vieviä pulmia tai taisteluita, joista selviämällä ansaitaan mitäs muutakaan kuin stamina-mittaria täyttäviä matkamuistoja. Haasteen suorittamisen jälkeen samalle paikalle voi pikamatkustaa kartan kautta, mutta näitä pisteitä ei ole yhtä tiheästi kuin Breath of the Wildissa. Tämä on oikeastaan vain hyvä asia, sillä lentäminen tai hevosella ratsastaminen on erittäin hauska tapa taittaa matkaa.

Jotta reitti Typhonin vuorelle aukeaisi, täytyy Fenyxin palauttaa ensin neljä (!) jumalaa täysiin voimiinsa. Jumalalliset tehtävät käynnistyvät kunkin hallitseman alueen jättimäisen näköispatsaan päälle kiipeämisen jälkeen. Tehtävät voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä, mutta syrjäkyliin ei kannata suunnata heti ensimmäisenä, sillä korkeatasoiset viholliset jyräävät Fenyxin muutamalla iskulla jo normal-vaikeusasteella. Taisteluissa voi käyttää monenlaisia tekniikoita hiippailusta ja countereista aina hidastuksen aktivoiviin viime hetken väistöihin asti. Itse tosin koin tehokkaimmaksi pelkästään kirveeseen ja raakaan voimaan luottamisen, sillä edes kaikissa pomotaisteluissa ei tarvita kummempaa taktikointia tai heikkoihin kohtiin tähtäämistä.

Immortalsin varustejärjestelmä on kiinnostava, sillä kaikilla panssari- ja aseluokilla on oma tasonsa, joka määrittelee kategoriaan kuuluvien välineiden puolustus- tai hyökkäysarvon. Varusteet kuitenkin eroavat toisistaan ulkonäön lisäksi erikoiskyvyiltään, joita saa myös lisää tietyn tasokaton saavuttamisen jälkeen. Yksi miekka voi tehdä esimerkiksi enemmän vahinkoa pomovastustajiin, mutta toinen voi palauttaa staminaa lopetusiskun jälkeen. Mainittakoon myös, että aseita ja skinejä voi hankkia oikeallakin rahalla Ubisoft Connect -kaupasta. Connectin kautta peliin on rakennettu myös saavutusjärjestelmä, ja myös saavutuspisteitä voi vaihtaa pelissä käytettäviksi tavaroiksi.

Fenyxin ominaisuuksia voi parannella monella tapaa. Tarinatehtävien kautta avautuvat siunaukset parantavat kaikki jotain hyökkäystä tai muita taisteluominaisuuksia, mutta pelaaja voi myös poimia kykyjä vapaasti laajasta kykypuusta, kunhan taskussa on tarpeeksi saaren mysteerejä ratkomalla ansaittuja medaljonkeja. Medaljonkeja jaetaan pelin alussa mielestäni turhan kitsaasti, sillä Fenyx on aluksi surkea rääpäle, jonka kunto riittää vain muutaman sekunnin kiipeilyyn ja kroolaamiseen. Moni Breath of the Wildin Linkin suoraan hallitsema kyky, kuten kiipeilyloikka ja liitäminen ovat Immortalsissa ostettavia lisävoimia. Kykypuun voimat eivät ole välttämättömiä pelin läpäisemiseksi, mutta ilman pikapyrähdystä tai kakkostason telekinesiaa moni aarrearkku voi jäädä keräämättä, ja elämä on muutenkin vaikeampaa.

Telekinesia on yksi pelin ensimmäisistä avautuvista voimista, joka on animaatioita myöten lähes yksi yhteen kopio Breath of the Wildin magneettiloitsusta, sillä erotuksella, että Fenyx voi nostella myös kivisiä ja jäisiä objekteja. Vähintään kolmasosa Immortalsin pulmista liittyy jotenkin laatikoiden tai kivimöykkyjen pyörittelyyn. Toinen tärkeä työkalu pulmien ratkaisemisessa on jousipyssy, jonka nuolilla ammutaan tietysti erilaisia kytkimiä ja soihtuja. Nämä kaksi Zelda-pelaajille tuttua arkkityyppiä toistuvat säännöllisesti jokaisella Golden Islen territoriolla. Painelaattojen päälle ei onneksi tarvitse asettaa aina tiettyä metallikuutiota, sillä esimerkiksi kasa painavia kiviä voi ajaa saman asian. Tämän pidemmälle fysiikkapainotteisissa pulmissa Immortalsissa ei oikeastaan mennä. Pientä vaihtelua tuovat neljän palan liukupalapelit ja kuva-arvoituksia sisältävät seinämät.

Aloin innostua pelistä läpäistyäni Aphroditen kolmiosaisen tehtäväryppään päättäneen pidemmän ”temppelin”, mutta karu totuus iski pian. Typhonin kraatteriin ei voi hypätä ennen jokaisen päätehtävän suorittamista. Peli siis pakottaa hankkimaan jokaisen jumalan kolme palkintoa, joista kaikki eivät ole lainkaan tarpeellisia Typhonia vastaan. Eläimeksi muuttuneen Areksen tehtäväsarjan pelaa vielä hassun juonen vuoksi, mutta Athenan linja on pohjanoteeraus epäkiinnostavuudessaan ja heikon jousipyssyn taisteluvalmiuteen keskittyvissä päivityksissään. Jos Fenyxin kykypuussa on ehtinyt pitkälle, pystyy viimeiset tehtävät käytännössä vielä huijaamaan läpi supervoimien ja loputtomalta tuntuvan staminan avulla. Toivottavasti speedrunnaajat löytävät nopeamman tavan ohittaa tulivuoren keinotekoinen sumu, jotta rasittavia filleriepisodeja ei tarvitsisi kokea. Niiden kanssa pelin kesto lähenee 40 tuntia.

Fenyx ja jumalat ovat ilmeikkäitä hahmoja. Graafiseen tyyliin on otettu selvästi mallia Fortnitesta, mistä voi olla montaa mieltä. Valtavan avoimen maailman sisältävä peli ei hidastele Switchillä häiritsevästi, mutta esimerkiksi lumisateessa piirtoetäisyys on surkea. Peli kuitenkin kaatui minulla muutamaan otteeseen heti Tartaroksen holvista poistumisen jälkeen. Immortals tekee pesäeroa Assassin’s Creediin ja Zeldaan olemalla reilusti huumoripitoisempi peli. Pelin kertojaääninä toimivat Prometheus ja Zeus, jotka rikkovat neljättä seinää toistuvasti heittämällä Kreikan historiaan viittaavia tai Fenyxiä morkkaavia välikommentteja. Vitsit toimivat, mutta lähes jokaisen hahmon kesäteatterimaisen feikki Välimeren aksentti alkaa ennen pitkää ärsyttää. Jumalat puhuvat kuin papupata, mutta muuten maailma on Typhonin persoonattomien eläinystävien kansoittama. Olisin toivonut vähän enemmän särmää ja vuorosanoja edes pomoille, jotka vain ilmestyvät pelaajan eteen ja katoavat yhtä nopeasti.

Yhteenveto

Oletin Immortals Fenyx Risingin olevan toimintapainotteisempi Zelda-klooni, mutta se onkin lähempänä Breath of the Wildia klassisilla Zelda-pulmilla. Tuoreemmista Assassin’s Creedistä on lainattu taistelumekaniikkoja ja ruudun yläosan kätevä navigointipalkki. Pelin Switch-käännös ei ole toteutukseltaan lainkaan hassumpi korjattavissa olevia kaatumisongelmia lukuun ottamatta. Seuraavaa Zeldaa odottaville Immortals on pätevä välipalapeli, jota ei ole vaikeaa löytää tarjouslapulla.

Hyvää:
– Toistaiseksi parhaiten toteutettu Breath of the Wild -tribuutti
– Liikkuminen maailmassa
– Aarteita ja kerättävää on kaikkialla

Huonoa:
– Kehnot pahikset
– Laahaava alku ja loppu
– Satunnainen kaatuilu

”Älä lennä liian lähelle Aurinkoa.”

Kiitokset Ubisoftille arvostelukappaleesta.

Immortals Fenyx Rising
Alusta:
Switch, (Win, PS4, PS5, Xbox One, Xbox Series X/S, Luna, Stadia)
Ilmestynyt: 3.12.2020
Kehittäjä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft