Arvostelussa Animal Crossing: New Horizons

Niin hyvää puuta

Kiinteistökeisari Tom Nookin uusin liikeidea on kuljettaa matkailijoita rentoutumismatkalle autiolle saarelle. Ensimmäisenä iltana maireasti hymyilevä liikemies kohottaa maljan ja antaa ystävällisesti pelaajalle täyden vapauden nimetä saari. Muutamassa minuutissa tervetulojuhlan hilpeä tunnelma on kuitenkin tiessään, kun pelaaja herää retkipatjalta niskassaan kymmenien tuhansien asuntovelka ja saarivaltuutetun titteli. Saari itsessäänkin näyttää paratiisin sijaan työleiriltä rikkaruohoineen ja rajallisine resursseineen.

Mutta Tom Nook on pullea pesukarhu, ja naapurissa asuu bodaavia sarvikuonoja, kannustavia nallekarhuja ja muodista innostuneita flamingoja, jotka muuttavat pelaajan osoittamille tonteille ja juoruilevat saaren tapahtumista…

Animal Crossing ‑pelit seuraavat reaalimaailman kalenteria ja kelloa, mikä tarkoittaa sitä, että kaupat menevät kiinni eläinten painuessa unten maille, syksyllä sienestetään ja talvella tehdään lumiukkoja. Kuukausien ja vuodenaikojen vaihtuessa myös saaren hyönteis- ja kalapopulaatio kokee muutoksia. Lisäksi saarella vierailee lähes päivittäin erilaisia myyjiä ja aarteenetsinnän kaltaista aktiviteettia järjestäviä hahmoja, joten pelaajalla on useita syitä avata peli joka päivä. Mitään ei ole suoranaisesti pakko tehdä, eikä hahmoilla ole esimerkiksi ärsyttäviä nälkä- tai muita tarvemittareita, joiden perään täytyisi katsoa. Toisilla vierähtää kymmeniä tunteja taloa sisustaen, toiset kasvattavat kukkia ja jotkut käyvät vaihtokauppaa muiden pelaajien kanssa.

New Horizonsissa ei ole suoranaisesti tarinaa, mutta Nook määrää palvelupisteellään tutoriaalimaisia tehtäviä, joiden kautta avataan muun muassa tuiki tärkeä kauppa, räätäli ja museo. Tehtäviä ei voi kuitenkaan suorittaa putkessa ensimmäisenä iltana, vaan ne on ripoteltu jokaiselle pelipäivälle noin kahden viikon ajalle. Päiväprogression vuoksi pelaaja on käytännössä jumissa yhdessä kulmassa saarta ensimmäisen vuorokauden ajan. Alun verkkainen edistymistahti saattaa aiheuttaa kiusauksen kääntää Switchin kelloa eteenpäin, mutta pienelläkin maapläntillä on mahdollista kerätä resursseja tulevaa varten. Aikamatkustus ei kuitenkaan tuo juhlapäiviä yhtään lähemmäksi, sillä New Horizonsiin ne lisätään ilmaisina päivityksinä. Tätä kirjoittaessa käynnissä on pääsiäisen munajahti, joka kestää kaksi viikkoa.

Pelaajan oma koti laajenee vain käteisellä, mutta esimerkiksi kaupan ja ensimmäisen sillan rakentamiseen Nook tarvitsee runsaasti puuta. New Horizonsissa kirvestä ei kuitenkaan ojenneta suoraan käteen, vaan se pitää nikkaroida itse kivistä ja risuista. Kirveellä hakatuista pölkyistä voi sitten veistää huonekaluja tai lapion, jolla voi taas kerätä rautaa, istuttaa kukkia ja kaivaa fossiileja. Puiset työkalut hajoavat nopeammin kuin Linkin keppimiekat Breath of the Wildissa, mutta niistä voi kehittää kestävämpiä versioita. Tavaroiden reseptikortteja voi saada muilta kyläläisiltä, Nookin automaatista, ilmassa lentävistä paketeista tai rannalle ajautuneista pulloposteista. New Horizonsin tavaraluettelo lienee suppeampi ainakin tässä vaiheessa vuotta kuin esimerkiksi 3DS:n New Leafissa, sillä sain jo ensimmäisinä päivinä reseptien ja kalusteiden tuplakappaleita lahjaksi. Joitain vanhoja huonekalusarjoja on siirretty tavaroiden vaihtoehtoisiksi maalipinnoiksi, mutta esimerkiksi nettimeemiksi muodostunut sammakkotuoli puuttuu kokonaan pelistä. Nikkarointimekaniikan sekä Nookin uuden saavutus- ja bonuspistesysteemin ansiosta pelissä on tehopelaajille muutakin tekemistä kuin rahan haaliminen. Toisin kuin Pocket Camp ‑mobiilipelissä, New Horizonsissa ei tarvitse odotella muutamaa sekuntia kauempaa esineen valmistumista.

Tuunaamisesta ja nikkaroinnista puheen olleen, myös saaren ympäristö on muokattavissa laajemmin kuin yhdessäkään aiemmassa Animal Crossing ‑pelissä. Sisustustavaroita voi asettaa vapaasti myös luontoon, ja lisäksi pelaaja pääsee ajan myötä muokkaamaan myös vesistöalueita ja tasanteita. Joesta voi tehdä esimerkiksi tekojärven, tai sen voi pyyhkiä kokonaan pois kartalta. Ainoastaan saaren rantaviiva ja jokien ulostulot ovat koskemattomia. Kaikkien rakennuksien paitsi saaren aukion ja lentokentän paikkoja voi vaihtaa maksua vastaan. Alussa tehtävä valinta satunnaisgeneroidun kartan välillä ei siis ole tällä kertaa niin tärkeä päätös, kun lähes kaiken voi myllätä uusiksi. Pienenä varoituksen sanana ainoastaan ensimmäisenä luotu ihmishahmo saa täydet oikeudet päättää saaren asioista, mutta jokainen pelaaja saa silti oman esinekataloginsa ja asuntolainansa. Yhdellä saarella voi asua peräti kahdeksan pelaajaa ja kymmenen eläintä. New Horizons tukee myös neljän pelaajan yhteistyöpeliä.

Lentokentällä hoidetaan saaren postitoimistoa ja vierailuja muiden pelaajien kyliin. Kirjeiden avulla on helppoa käydä kauppaa jo kertaalleen tavattujen Switch-kavereiden kanssa, sillä nettiposti löytää perille muutamassa minuutissa kirjeen lähettämisestä. Esineitä voi myös tilata suoraan omasta katalogista kavereille. Varsinaiset vierailut eivät kuitenkaan toimi erityisen jouhevasti. Aseman vastaanottovirkailija käy joka kerta läpi pitkän litanian erilaisista matkustustavoista, jotka voi joutua lukemaan useampaan kertaan peräkkäin vahinkopainallusten seurauksena. Tämä on kuitenkin vielä pientä jopa minuutin kestävien saapumis- ja lähtöanimaatioiden rinnalla, joiden aikana toiminta saarella pysähtyy jokaisella pelaajalla. Kahdeksan henkilön kutsuilla latausruutuja voi siis joutua katselemaan pahimmillaan 10 minuuttia putkeen, ennen kuin juhlat voivat alkaa.

Peli ei kuitenkaan kärsi suuremmista suorituskykyongelmista edes kahdeksan pelaajan mellastaessa samalla rannalla. Välillä lapio voi pyöriä ilmassa muutaman lisäsekunnin, mutta kaistalta ei luonnollisesti vaadita ihmeitä istutuspuuhien ollessa eniten näppäinpainalluksia vaativaa toimintaa. Käsikonsolitilassa peli käyttää välillä sumennusefektiä runsaslukuisten taustaesineiden latautuessa, mutta muuten peli näyttää melkein yhtä hyvältä kuin tv-tilassa. Voisin jopa ristiä New Horizonsin Switchin parhaaksi kannettavaksi peliksi. Kaikki on ilahduttavan värikästä. Eläimet ilmeilevät aiempaa enemmän, käyvät aamujumpalla, lukevat kirjoja ja syövät donitseja jutustelun lomassa. Kääntäjätiimi on ujuttanut nasevia huomioita maailman menosta keskusteluihin, jotka saattavat toistua, mutta esittelevät mitä parhaimmin eläinten erilaisia persoonallisuustyyppejä.

Yhteenveto

Animal Crossing: New Horizons sisältää tuttua formaattia ravistelevia uudistuksia, jotka ovat lähes poikkeuksetta onnistuneita. Saari ei pysy autiona viikkoa kauempaa, kun sinne alkaa nousta hedelmäpuita, uusia taloja, siltoja ja muita rakennusprojekteja. Pelistä puuttuu vielä monia suosikkiesineitä ja esimerkiksi New Leafissa esitelty minipelisaari, eivätkä vanha kunnon Kapp’n-kuljetusyrittäjä tai Reese ja Cyrus ‑alpakkapariskunta ole läsnä edes amiibo-tuen voimin, mutta olen toiveikas päivitysten suhteen. Pelattavaa ja tekemistä New Horizonsissa riittää vaikka vuoden jokaiselle päivälle.

Hyvää:
– Eläväisempi kuin koskaan
– Lähes kaikkea voi muokata
– Näyttää erinomaiselta kannettavassa tilassa

Huonoa:
– Kylästä toiseen matkustaminen on hidasta
– Joitain suosikkitavaroita on karsittu