Arvostelussa Absolum

Absoluuttisen koukuttavaa mätkintää

Nintendo Switch ei todellakaan kärsi hyvien beat ‘em up -pelien puutteesta, mutta niin Streets of Rage 4:n, TMNT: Shredder’s Revengen kuin esimerkiksi River City Girlsin kaltaisten laadukkaiden pelien parissa vihollisia mätkitään pääasiassa suurkaupunkien kaduilla. Tulevaisuus ei näytä yhtään huonommalta, ja miljöötkin saattavat monipuolistua viimeistään Marvel Cosmic Invasionin ilmestyessä loppuvuodesta. Sitä ennen kannattaa kuitenkin kokeilla jättiyllätyksen järjestävää Absolumia, joka sekoittaa tuttuun ja turvalliseen turpasaunaan satunnaisuutta, hahmonkehitystä ja lukuisia kuolemia. Ja kun tähän kaikkeen yhdistetään vielä erittäin komea ulkoasu, voi Absolumin kruunata beat ’em up -genren omaksi ”Hadekseksi”.

Absolumin taustatiimi on erittäin nimekäs: kehitystiimin toinen puolisko eli Guard Crush Games osallistui viimeksi Streets of Rage 4:n kehitykseen Lizardcuben apuna, visuaalisesta ulosannista vastaa ranskalainen animaatiostudio Supamonks ja julkaisun hoitaa niin Streets of Ragen kuin Shredder’s Revengenkin taustalla häärinyt Dotemu. Voiko parempaa liittoa edes toivoa?

Absolumin tapahtumat sijoittuvat Talamhin valtakuntaan, jossa aurinkokuningas Azra orjuuttaa velhoja. Vastarintaa johtaa lumoojatar Uchawi, joka auttaa pelaajan ohjastamia hahmoja muun muassa palauttamalla heidät henkiin kuoleman tullessa vastaan. Alussa avoinna on vain miekalla varustettu sankaritar Galandra sekä nyrkkejä ja uskollista tussariaan käyttävä kääpiö Karl. Pian avautuu myös muistinmenetyksestä kärsivä Cider sekä sammakkovelho Brome. Yhtä aikaa kaikki hahmot eivät kuitenkaan mahdu ruudulle juoksemaan.

Talamhin fantasiamaailmalle on sepitetty runsaasti taustatarinaa. Kenttien varrella vastaan tulevat valonkipinät osoittavat tutkittavia kohteita, joiden luona Uchawi kertoo tarkemmin alueesta sekä sen historiasta. Vastaan tulevat viholliset ja muut ei-pelattavat hahmot myös juttelevat kaikenlaista, vaihdellen kasuaaleista tappouhkauksista uusiin sivutehtäviin. Kaikki pelin dialogi on ääninäyteltyä. Ääninäyttely on pääsääntöisesti laadukasta, ja vain toisinaan hieman juustoisen puoleista.

Jokaisella pelattavalla hahmolla on käytössään niin kevyt kuin raskas lyönti, joita voi yhdistellä keskenään erilaisiksi komboiksi. Beat ‘em upeille tyypillisesti lyönneissä on sen verran voimaa, että ne voivat heittää vihollisen ilmaan, jolloin asiansa osaava pelaaja jatkaa nappulan hakkaamista ja jonglööraa lihamöykyllä niin pitkään kuin mahdollista. Lisäksi pelaaja voi tarttua vihollisista kiinni ja heittää ne esimerkiksi toisia vastustajia kohti tai vaikka kielekkeeltä alas. Toiminnan ydin tuntuu juuri niin hyvältä kuin parhaimmissakin genren peleissä, mikä on ehdottoman tärkeää silloin, kun samoja näppäinkomentoja toistetaan läpi pelin. Käytössä on myös taikapisteitä kuluttavia Arcane-iskuja, jotka tekevät paljon vahinkoa ja voivat osua useampaan viholliseen kerralla.

Kuten rogueliteille on tyypillistä, tulee jokaisen yrityksen aikana vastaan erilaisia hahmoon vaikuttavia parannuksia. Yksinkertaisimmillaan tiedossa on lisäpisteitä statseihin, mutta mielenkiintoisimmissa tilanteissa tietyt iskut saavat esimerkiksi elementaalisia efektejä. Vesielementillä tehostettu torjuntaliike saattaa poikia oikein ajoitettuna vahinkoa aiheuttavia aaltoja, siinä missä sähköelementin kyvyt voivat esimerkiksi nostaa sankarin sähkövarausta, kunnes lataus purkautuu salamoiden vihollista kohti.

Jokaisen yrityksen välissä palataan takaisin vastarinnan leiriin, jossa voi keräämiään kristalleja voi sijoittaa pysyviin parannuksiin. Yksittäiset pysyvät parannukset eivät vielä tee valtavaa eroa, mutta pelin edetessä hahmon voimistumisen todella tuntee. Kun kaikki onnistuu kuten pitää, voi reitin juosta läpi alle tunnissa.

Vaikka Absolumissa on satunnaisuutta vastaan tulevien päivitysten osalta, itse maailma ei koskaan muutu, ja se on tässä tapauksessa vain hyvä asia. Vaihtelua tuovat sen sijaan vaihtoehtoisille reiteille vievät tienhaarat, sillä maailma ei suinkaan ole kokonaan lineaarinen. Eteen tulee säännöllisesti erilaisia tapahtumia ja tappeluita, joita ei edellisellä yrittämällä näkynyt, vaikka olisi kulkenut samoja reittejä pitkin. Mikä parasta, tietyt polut aukeavat vasta tiettyjen sivutehtävien suorittamisen jälkeen, joten etenkin pelin alussa tulee käytännössä jokaisella yrityksellä nähtyä jotain uutta ja mielenkiintoista. Kun jonkin polun on kerran kulkenut, se näkyy pysyvästi kartalla, mikä helpottaa maailmassa navigoimista. Näyttävästi piirretystä kartasta voi poimia myös vihjeitä sivutehtävien sijainneista, joten sitä on syytä tutkia, vaikka ei olisikaan hukassa.

Pomovastustajia tulee vastaan säännöllisesti, ja ne ovatkin yksi pelin kohokohdista. Esimerkiksi maanalaista maailmaa kaivoksineen johtava Underking teki minuun suuren vaikutuksen. Valtava ja talttaa heiluttava pomo puhaltaa tulta, jolta suojautumiseksi pitää syöksyä kivenjärkäleiden taakse. Kyseinen pomo oli monen yrityksen päätös, mutta kuten muidekin portinvartijoiden, myös sen liikeradan pystyy kyllä oppimaan kiinnittämällä huomiota. Jos taidot eivät riitä, aina voi luottaa kaverin apuun, sillä mukana on niin paikallinen kahden pelaajan välinen yhteistyöpeli kuin nettipeli. Monessa beat ‘em upissa voi pelata jopa nelihenkisellä porukalla, mutta Absolumin tapauksessa kahden pelaajan välinen mätkintä tarjoaa jo niin paljon kaaosta, että kenties pienet rajoitukset ovat ihan paikallaan.

Jos on nähnyt sekunninkin pelikuvaa Absolumista, tietää sen näyttävän visuaalisesti upealta. Hahmot, ympäristöt ja efektit näyttävät sarjakuvamaisen maalauksellisilta, eikä yksityiskohtien animoinnissa ole moitittavaa. Pelistä ei ole Switch 2 -versiota, mutta kuvanlaatu on silti hyvällä tasolla ja suorituskyky pysyy jatkuvasti sulavana. Erityismaininta kuuluu myös pelin ääniraidalle ja Gareth Cokerille, joka on onnistunut luomaan hyvän tasapainon energisten ja tunnelmallisten kappaleiden välillä. Mukana on myös muutama vieraileva säveltäjä, kuten Doomeista parhaiten tunnettu Mick Gordon sekä muun muassa Golden Sunin ja Dark Soulsin parissa työskennellyt Motoi Sakuraba. Tuotantoarvoissa ei todellakaan ole säästelty äänipuolen osalta, joten soundtrackia kelpaa kuunnella myös pelin ulkopuolella sen ollessa striimattavissa suosituimmissa palveluissa.

Yhteenveto

Absolum toimii paremmin kuin olisin koskaan osannut edes unelmoida. Beat ‘em up -tyylinen sivuttain rullaava toiminta yhdistettynä runsaaseen vaihteluun ja huolella säädeltyyn satunnaisuuteen tarjoaa jotain todella uniikkia ja virkistävää. Hyvistä roguelite-peleistä ei ole Switchillä ennestään pulaa, mutta en muista, milloin olisin viimeksi viihtynyt niiden parissa yhtä hyvin kuin Absolumin kohdalla. Valtavat suositukset tälle mestariteokselle, etenkin jos sydämessä on lämmin paikka loputtomalle mätkinnälle.

Hyvää:
– Tuntuu yhtä hyvältä kuin parhaimmat beat ‘em upit
– Näyttää upealta, kuulostaa erinomaiselta ja pyörii hyvin
– Paljon erilaisia tapahtumia, jotka tuovat yrityksiin vaihtelua
– Hahmojen voimistumisen tuntee, mutta se ei koskaan vie haastetta kokonaan pois

Huonoa:
– Ensimmäiset alueet tulevat pidemmän päälle turhan tutuiksi