Ilmestynyt: 2001 | Alusta: N64 (Wii, Wii U) | Fintendo PR1: 33

Paper Mario, tuo omaperäinen timantti hyviä roolipelejä kaivanneelle Nintendo 64:lle. Peli on kevyempi tunnelmaltaan ja teemoiltaan kuin Squaren käsissä aiemmin syntynyt Super Mario RPG, joten Paper Mario sopii täydellisesti osaksi Mario-kaanonia. Poikkeuksellisesta ulkoasusta ja värikkäästä Mario-teemasta huolimatta kyseessä on kuitenkin täysiverinen ja vakavalla tarinalla höystetty RPG-seikkailu, jossa on oma tutkittava maailmansa mahtavine hahmoineen päällystettynä mielenkiintoisilla pelimekaniikoilla. Paper Mario on peli, joka yllättää jatkuvasti ja aiheuttaa varmasti useampia naurunpurskahduksia. Oikeastaan parempaa sarjaa tutustua Sienivaltakunnan asukkaisiin ei olekaan, sillä monien Nintendolle tärkeiden hahmojen luonteenpiirteet luotiin juuri Paper Mariossa.

Vuoropohjaisissa taisteluissa tulee onnistua pienimuotoisissa minipeleissä, jos haluaa maksimoida voiton mahdollisuuden. Taisteluiden määrää sekä kestoa on tasapainotettu niin oivasti, ettei pelaaminen puuduta koskaan. Paper Mario sopii myös mainiosti heille, ketkä eivät ole koskaan pelanneet RPG-pelejä ja kauhistelevat mikromanagerointivalikoita, sillä kaikki kaikki monimutkaiset kykypuut ja lisävarusteet loistavat pelissä poissaolollaan. Avain taisteluissa pärjäämiseen piilee täysin omassa suorituksessa.

Itse voisin kutsua Paper Mariota yhdeksi parhaista peleistä koko Marion historiassa. Huumorintäyteinen seikkailu on yksi harvoista peleistä, joita uskallan suositella kokeiltavaksi melkein kelle tahansa.

Toni Soininen

Ilmestynyt: 1990 | Alusta: NES (GB, GBC, konsoli-, mobiili- ja PC-porttauksia) | Fintendo PR1: 42

Harva peli on yhtä koukuttava kuin Tetris, sillä tetriminojen pudottelu, järjestely sekä rivien tuhoaminen on yksinkertaisuudestaan huolimatta todella tyydyttävää puuhaa. Peli toimii lisäksi käytännössä kaikilla mahdollisilla laitteilla aina matkapuhelimia myöten, eikä edes Game Boy ‑versio suinkaan jää myöhemmin syntyneiden veljiensä varjoon. Kuten Tetriksen NES-versio sekä useimmat myöhemmistä osista, myös Game Boyn Tetris tarjoaa napakan ohjauksen, mahdollisuuden moninpelille sekä sarjalle ikonisen Korobeiniki-sävelmän. Mitä muuta voi Tetrikseltä edes vaatia? Peli oli vielä hiljattain saatavilla myös 3DS:n Virtual Consolessa, mutta harmillisesti se on poistunut latauskaupan valikoimasta. Jos Tetris-palikoita kaipaa Switchillä, kannattaa suunnata suoraan Puyo Puyo Tetriksen luo, jos NES:n tai Game Boyn klassikkopeliä tai jotain muuta versiointia ei löydy pelihyllystä.

Ville Kovanen

Ilmestynyt: 2008 | Alusta: Wii (Switch, Win, PS2, PS3, PS4, XOne) | Fintendo PR1: 56

Ōkami on kuin pelimuotoinen japanilaisen kulttuurin kansalliseepos. Peli jäi monen mieleen kauniilla japanilaista maalaustyyliä imitoivalla ulkoasullaan, mutta se ansaitsee kehuja minulta erityisesti siitä, miten kulttuuri on läsnä kaikkialla pelissä. Japanilaisuus näkyy pelimekaniikoissa, teemoissa, äänimaailmassa, tarinankerronnassa ja käyttöliittymässä. Peli tarjoaa hitaasta alustaan huolimatta antoisan ja eeppisen matkan läpi mielenkiintoisen Nipponin, jossa kaikki sen osat pelaavat kauniisti yhteen. HD-ajan uudelleenjulkaisut herättävät yhden kovimman Zelda-haastajan maailman kauniisti eloon.

Laura Sandberg

Ilmestynyt: 2014 | Alusta: Wii U (3DS, Switch, Fire OS, Linux, Mac, Win, PS3, PS4, Vita, XOne) | Fintendo PR1: 53

Kovinkaan moni Kickstarter-rahoitettu peli ei ole yltänyt luvatulle tasolle. Useampi projekti kaatuu heti alkumetreillä, tai sitten projektin lopputuleman toimituksessa kestää. Sanonnan mukaisesti poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön, sillä Kickstarter-rahoitettu Shovel Knight on alusta loppuun loistavan retrohenkistä tasohyppelyä. Shovel Knight ei yritä kopioida mitään tiettyä NES-peliä, vaan sen sijaan se on ottanut vaikutteita kasibittisen laitteen koko kirjastosta. Vaikka peli muistuttaakin ulkoisesti monia NES-aikakauden tasohyppelyjä, se ei pelkää ohittaa keinotekoisia laitteistorajoituksia tarpeen vaatiessa, jolloin lopputulos on kuin suurimman NES-fanin ajan kultaamista muistoista. Mikä parasta, Yacht Clubt Games on pitänyt lupauksensa ja julkaissut valtavasti lisäsisältöä pelille. Lahjakkaiden tekijöiden seuraavaa kampanjaa kannattaa ehdottomasti tukea!

Ville Kovanen

Ilmestynyt: 2001 (JP), 2006 (EU) | Alusta: DS (GBA, 3DS, Wii, Switch, iOS, Win, PS4, XOne) | Fintendo PR1: 42

”DS:n parhaita pelejä ovat tietenkin Pokémonit, Mariot ja…”
”VASTALAUSE!”
”Herra tuomari, todistaja pyrkii johdattamaan lukijaa harhaan! Tietoisella klassikkosarjojen luettelulla yritetään peittää lukuisat pienemmät nimet, kuten Phoenix Wright: Ace Attorney!”

Japanissa peli ihastutti Game Boy Advancella jo vuonna 2001, mutta länsijulkaisu vaikutti pitkään utopistiselta. Capcom suoritti todellisen kulttuuriteon ja käänsi pelin englanniksi lopulta Nintendo DS:lle. Uudenkarhealla raudalla paranneltiin etenkin äänipuolta, ja avuksi otettiin tietysti myös toinen näyttö. Sittemmin sarja on kasvanut jo kuusiosaiseksi muutamine sivupeleineen, mutta ensimmäinen osa on yhä yksi sarjan parhaista – eikä syyttä.

Pelin alussa pelaaja astuu Phoenix Wrightin, aloittelevan lakimiehen, saappaisiin. Sarjan esikoinen pysyy tiukasti asiassa ja tarjoaa yhtenäisen kokonaisuuden esitellen sarjan legendaarisimpia hahmoja Larryn, Maya Feyn, Miles Edgeworthin sekä Steel Samurain muodossa. Ensimmäisessä osassa tapaukset ovat melko uskottavia, eivätkä myöhempien tarinoiden yliluonnolliset juonielementit ole suuressa osassa. Ässäjuristin debyytti on mahtava aloitus rikosdraamasarjalle, jota voin suositella kenen tahansa purtavaksi.

Veeti Kainulainen

Ilmestynyt: 2002 | Alusta: GCN | Fintendo PR1: 33

Nintendo ei tyytynyt pelaamaan varman päälle ja vääntämään Super Mario 64:lle pikaista jatko-osaa samalla pelimoottorilla monien muiden 3D-tasoloikintoja tehtailleiden pajojen tapaan. Kolmiulotteisen Marion toista tulemista jouduttiin odottamaan seuraavalle konsolisukupolvelle asti. Vaikka Super Mario Sunshine noudatti pitkälti 64:n mallia kenttiin siirtymisessä graffitiportaalien kautta ja episodimaisissa tehtävissä, oli GameCuben Mariossa rutkasti uuttakin. Delfino-saarella Mariosta kuoriutui todellinen ilma-akrobaatti ja vedellä lotraava räiskintäsankari kiitos puhuvan Fludd-vesiruiskun, jota ei olla toistamiseen Mario-peleissä nähty.

Puhuvassa Bowserissa ja Peachissa on kuitenkin jotain härskiä.

Ville Polvela

Ilmestynyt: 2013 | Alusta: 3DS | Fintendo PR1: 40

Eräs viisas mies sanoi kerran: ”Animal Crossing on peli, jota joko vihaa tai rakastaa.” New Leaf ei muuta GameCubella alkanutta kaavaa radikaalisti, vaan se on yhä pohjimmillaan ajantapposimulaattori, jossa pelaaja myy kaloja ja hedelmiä maksaakseen huikeita asuntolainoja eläinkylän ahneelle pesukarhulle. Velkojen maksu ei ole kuitenkaan ainoa päämäärä, sillä jokainen pelikokemus määräytyy pelaajan yksilöllisten mielihalujen mukaan. Joku voi käyttää aikaansa huonekalujen keräilyyn ja sisustamiseen, toinen taas rakastaa eläinasukkien kanssa hengailua, kolmannelle paras ajanviete on museon täyttäminen, kun taas neljäs voi kaavoittaa kaupungin hyvin tarkasti asettaen maahan tarkasti mitoitettuja tiekuvioita.

Oikean kellon mukaan vaihtuvat vuorokaudenajat ja kalenterivuotta mukailevat tapahtumat värittävät pelikokemusta ja takaavat pitkäaikaisen keston. New Leafissa paluun tekee GameCube-versiosta tuttu trooppinen saari, jonne voi matkata myös kavereiden kanssa. Pelaaja voi vaikuttaa aiempaa vapaammin kylän elämään rakennuttamalla pormestarin roolissa muun muassa uusia siltoja, kauppoja ja koristeita. Jokin tässä kaikessa viehättää maagisesti, sillä pelasin itse Animal Crossing: New Leafia päivittäin yli puolentoista vuoden ajan, ennen kuin pääsin niin sanotusti kuiville.

Rentouttavia kalastushetkiä ja päämäärätöntä sivuelämää voi kaivata milloin tahansa, joten käsikonsoli on Animal Crossingille paras paikka.

Veeti Kainulainen

Ilmestynyt: 1987 | Alusta: NES (GBA, 3DS, Wii, Wii U, Switch) | Fintendo PR1: 23

Ensimmäinen The Legend of Zelda jätti peliteollisuuteen lähtemättömän jäljen. Jo 1986 Japanissa debytoinut kahdeksanbittinen ihme sisälsi aikansa mielenkiintoisimman avoimen maailman, vaikka termi syntyikin oikeastaan vasta 2000-luvulla. Jokaisessa kaksiulotteisessa Zelda-pelissä käytetään jo ensimmäisessä osassa esiteltyjä pommitus- ja bumerangimekaanikoita, eikä luolastojen läpäisyyn perustuva formaatti ole muuttunut juuri mihinkään edes kolmiulotteisissa konsoliverrokeissa. Olisiko StarTropicsia, Binding of Isaacia, Songbringeriä, Moonlighteria, 3D Dot Game Heroesia, Ōkamia tai Darksidersia olemassa, jos Hyrulen kuningaskunta olisi jäänyt perustamatta? Enpä usko. Kaiken lisäksi ajan hammas on kohdellut tunnistettavalla ulkoasulla siunattua The Legend of Zeldaa hyvin. ”It’s dangerous to go alone” ja muut pelistä tutut lohkaisut elävät Internetissä edelleen.

Ville Polvela

Ilmestynyt: 2007 | Alusta: Wii (Wii U) | Fintendo PR1: 55

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, oli Super Mario Galaxy vasta kolmas täysin kolmiulotteinen Mario-tasoloikinta. Nintendo ei kuitenkaan pelaillut varman päälle vaan laukaisi putkimiehen Wiillä avaruuteen asti. Vallankumouksellista pelissä oli se, ettei Mario reunan yli kävellessään pudonnutkaan aina suoraan kuolemaan, vaan matka vain jatkui planetoidin toiselle puolelle. Galaxyssa esiteltiin myös lukuisia uusia hahmoja – etunenässä Toad-kapteeni, Lumat ja Rosalina – joista on tullut sittemmin Mario-pelien vakiokasvoja. Klassikoksi pelin teki kuitenkin sinfoniaorkesterin soittama ääniraita, jollaista ei oltu aiemmin Nintendon peleissä kuultu. Suora jatko-osa seurasi kolmen vuoden päästä, mutta vaikka Galaxy 2 laadukas peli onkin, oli ykkösosassa silti enemmän uutta ja ihmeellistä sekä asiaan kuuluvaa kosmista tunnelmaa.

Ville Polvela

Ilmestynyt: 2015 | Alusta: Wii U (3DS) | Fintendo PR1: 38

Super Mario Maker on yksi harvoista Wii U:n peleistä, jossa GamePadin ominaisuuksia oltiin pohdittu kunnolla, joten ohjain oli aidosti hyödyllinen eikä peli kärsinyt lainkaan pelkästään kosketusnäytöllisellä möhkäleellä pelatessa. Kynäohjauksen ansiosta kenttäeditori oli tarpeeksi yksinkertainen, jotta kuka tahansa pystyi luomaan oman Mario-loikkaratansa, mutta tilaa oli kuitenkin tarpeeksi myös luovan hulluuden käyttöön. Sadan elämän haaste ja neropattien luomat puolimahdottomat kaizo- ja trollikentät tekivät Mario Makeristä pienimuotoisen netti-ilmiön, joka myös myi konsoleita. Wii U:n palvelimille ei voi kuitenkaan taata loputonta elämää, joten toivottavasti peli saisi pian entistä ehomman jatko-osan Switchillä.

Ville Polvela

Ilmestynyt: 2010 | Alusta: Wii (3DS, Wii U) | Fintendo PR1: 35

Raren SNES:lle kehittämä Donkey Kong Country ‑trilogia oli loistava, joten pelit ovat ihan ansaitusti monien pelaajien suosiossa. Trilogian julkaisun jälkeen pelaajat jäivät odottamaan seuraavaa Donkey Kong ‑peliä, joka saisi sukat pyörimään jaloissa. Donkey Kong 64 sekä iso kasa spin-off-pelejä bongorumpuineen ja liikeohjauksineen tuli ja meni, mutta ne eivät yltäneet lähellekään Country-pelien laatutasoa. Lähes 15 vuotta myöhemmin Metroid Prime ‑sarjalla kannuksensa luonut Retro Studios näytti osaavansa tehdä jotain muutakin kuin ensimmäisen persoonan avaruusseikkailuita tekaisemalla Wiille Donkey Kong Country Returnsin, joka toi kravattigorillan takaisin parrasvaloihin toivotulla tapaa.

Wiin 2D-tasohyppelytarjonta oli räätälöity pitkälti mahdollisimman laajaa yleisöä ajatellen, mutta Country Returns oli alusta loppuun asti miellyttävän haastavaa loikintaa alkuperäisen trilogian hengessä. Erinomainen ohjaustuntuma sekä kookkaat ja uniikit kentät varmistivat lopullisesti, että peli on Country-nimensä ansainnut. Wii-version liikeohjaus ei ymmärrettävistä syistä ole kaikkien mieleen, mutta 3DS-versio on loistava vaihtoehto, joka ei kalpene paljoa edes graafisesti alkuperäisjulkaisun rinnalla.

Ville Kovanen

Ilmestynyt: 2003 | Alusta: GCN (Wii U) | Fintendo PR1: 28

Wind Waker jakoi ilmestyessään kansan kahtia, kuten jokaisen erittäin hyvän videopelin täytyykin tehdä. Pelin suosio alkoi kasvaa kunnolla vasta vuosia myöhemmin. Vaikka GameCube-julkaisusta on kulunut jo yli 15 vuotta, näyttää peli vielä tänä päivänäkin upealta sarjakuvamaisen cel shading ‑taidetyylin ansiosta. Peliä ei kuitenkaan rakasteta yksin uniikin visuaalisen tyylin vuoksi, vaikka sitä ei pidäkään vähätellä. Wind Waker on täysi Zelda-seikkailu, joka erottuu meriteemansa vuoksi huomattavasti muista sarjan peleistä, joissa viihdyttiin enemmän tasaisella alustalla. Monet pelaajat minä mukaan lukien ovat kuluttaneet lukuisia öitä tutkien suurta merta, löytäen uusia kiinnostavia kohteita lähes jokaisella silmänräpäyksellä.

Musiikitkin ovat sen verran hyviä, että useimmat pistävät aina nupit kaakkoon (jos tuuli sinne osoittaa).

Toni Soininen

Ilmestynyt: 2010 | Alusta: DS | Fintendo PR1: 30

Pokémon-pelilistojen kärkisijoja hätyyttelevät Pokémon HeartGold ja SoulSilver ovat alkuperäisistä tuotoksista erittäin uskollisesti luodut remaket. Mitään radikaaleja muutoksia ei tehty, kun laadukkaat alkuperäisteokset eivät moisia tarvinneet, mutta päivitetyt grafiikat toivat kakkosgeneraation nykyaikaan.

HeartGold/SoulSilver on tunnelmallinen seikkailu, jossa voi oman tahtinsa mukaan luoda persoonallisen pokémon-joukkueensa tutkien samalla laajaa maailmaa säestettynä erinomaisella soundtrackilla, jonka kappaleista voi vielä valita alkuperäisen ja päivitetyn version välillä. DS:n päivitetyissä peleissä päästään tietysti myös tökkimään uudistettuja valikoita kosketusnäytöllä. Kaikki eivät edes suostu katsomaan pimeitä Game Boy ‑näyttöjä kohti DS:n Pokémonien kokeilemisen jälkeen. Eikä muuten unohdeta PokéWalker-askelmittaria!

Toni Soininen

Ilmestynyt: 2006 | Alusta: Wii (GCN, Wii U) | Fintendo PR1: 26

Nykyään mainetta ja mammonaa niittävä The Legend of Zelda: The Wind Waker sai aikanaan Zelda-fanit ensin merisairaiksi värikkyydellään ja iloisuudellaan, joten Nintendo päätti siirtyä toiseen ääripäähän ja kehittää astetta realistisemman sarjan osan. Lopputuloksena syntynyt Twilight Princess ei ole aivan täydellinen, mutta se teki monia asioita oikein. Toiset ilahtuivat susi-Linkistä ja Midnasta, joka on yksi Zelda-sarjan parhaista apureista, mutta itse nautin suuresti pelin luolastojen suunnittelusta, mielikuvituksellisista esineistä sekä tunnelmallisesta maailmasta ikimuistoisine sivuhahmoineen. Muita sarjan osia synkempi tyyli ei ehkä ole kaikkien mieleen, mutta näkisin mielelläni tulevaisuudessa ideaa jatkokehitettävän nykyteknologian voimin.

Ville Kovanen

Ilmestynyt: 2003 | Alusta: GCN | Fintendo PR1: 21

Sonic ei tiedä, mistä puhuu paasatessaan nopeudesta, sillä F-Zero GX pistää vauhdin sanakirjamääritelmän täysin uusiksi ja on nopein, armottomin sekä adrenaliinitäyteisin kaahailupeli, mitä markkinoilta löytyy. Heti ensimmäiset mutkat takanaan on selvää, että peli ei yhtään pelleile vaan vaatii pelaajalta heti alusta lähtien omistautuneisuutta ja tahdonvoimaa, jotta rata edes päästään läpi kunnialla, puhumattakaan kirkkaimmasta palkintosijasta. Jatkaessaan kuitenkin yrittämistä pelaaja löytää pian ärsytyksen takaa huumaavan responsiiviset ja ketterät mekaniikat sekä näillä saavutettavan koskemattoman flow-tilan, jolloin tuntee todellisesti olevansa maailman nopeimman kilpa-ajoluokan huipulla.

Ratasuunnittelu saa yhtä lailla silmät solmuun ja korostaa täydellisesti vauhdin hurmaa 30 kilpailijan harmonisessa kaaoksessa, ja spektaakkeli esitetään järkkymättömän sulavalla 60 ruudun kuvataajuudella. Jatkuva tieto siitä, että yksikin virhe voi tuhota kaiken suurella vaivalla saavutetun menestyksen, nostaa jännityksen kattoonsa ja lisää onnistumisen palkitsevuutta entisestään. Vaikea aloittaa, vielä vaikeampi masteroida; F-Zero GX on yksi tyydyttävimmin ja vauhdikkaimmin selätettäviä haasteita.

Oskari Vartia

Ilmestynyt: 2008 | Alusta: Wii | Fintendo PR1: 26

Mario Kart Wii on mielestäni paras Mario Kart ‑peli. Vietin pelin parissa satoja tunteja kenties siksi, että sen pelaaminen oli mahdollista myös netissä. Uutena asiana koko sarjaan tulivat moottoripyörät, jotka eivät poikenneet autoista pelkästään kosmeettisesti. Useimmiten kaksipyöräiset olivat jopa ylivoimaisia autoihin verrattuna. Suorilla pystyy keulimaan, jolloin kulkee tavallista nopeammin joskin joutuen samalla alttiiksi muiden töytäisyille.

Mario Kart Wiin radat ovat kekseliäitä, monipuolisia ja täynnä vaikeita oikoreittejä. Kaoottisessa moninpelitilassa ajoneuvolla on harvoin väliä, sillä Mario Kart ‑pelien kerma eli esineet tekevät pelaamisesta hauskaa ja arvaamatonta. Myönnettäköön, että pelkkää hymyä pelaaminen ei aina ollut, ja etenkin kolmen tähden rankingin hankkiminen jokaiseen ajoluokkaan yksinpelin Mirror-pelitilassa oli suorastaan työn ja tuskan takana lähinnä epäreilun tekoälyn ja huonon tuurin yhdistelmän vuoksi. Ilmaratti sai myös uuden yleisön innostumaan Mario Kartista.

Tommi Koivusilta

Ilmestynyt: 1999 | Alusta: GB (3DS) | Fintendo PR1: 5

Ensimmäisen aallon Pokémon-pelit olivat alun alkujaan pienen profiilin julkaisuja viimeisiään vetelevälle käsikonsolille. Pidettiin julkaisusta sitten meteliä tai ei, ensimmäisen generaation Pokémon-pelit ovat loistavia pelejä, joiden ei uskoisi ikimaailmassa mahtuvan pikkuruisen Game Boy ‑pelimoduulin sisään. Laaja pelimaailma on täynnä persoonallisia NPC-hahmoja ja tarkkaan suunniteltuja pikselihirviöitä, ja kun tähän vielä lisätään helposti opittava taistelumekaniikka, jossa liikkeet on jaettu vielä useisiin eri elementteihin, ei voi kuin nostaa hattua Game Freakilla työskenneille Game Boy ‑osaajille. Ilmestyykö enää pelejä, jotka pidentävät usealla vuodella seitsemän vuotta sitten ilmestyneen, teknisesti kivikautisen konsolin elinkaarta, samalla luoden käytännössä Disneyn kokoluokkaa olevan viihdebrändin?

Miikka Lehtonen

Ilmestynyt: 1995 (JP), 2009 (EU) | Alusta: SNES (DS, Wii, Android, iOS, Win, PS1, PS3, PSP, Vita) | Fintendo PR1: 36

Kun katsoo nimilistaa Chrono Triggerin taustatiimistä, ei voi pitää kovin isona ihmeenä sitä, että pelistä muodostui suuri RPG-klassikko. Squaresoft oli jo tuolloin uskomattomassa nousuliidossa peliensä laadun kanssa, soundtrackia parsi kasaan pelialan ehkä taitavin säveltäjäguru Nobuo Uematsu ja hahmot piirsi japanilaisviihteen suurmestari Akira Toriyama. Kun tähän kaikkeen lisätään vielä uskomattoman kaunis tarina sekä virheetön pelattavuus, ei paljoa enempää voi peliltä vaatia. Chrono Trigger on kuin loistava kirja, jonka pariin haluaa palata aina tasaisin väliajoin. Toisin kuin kirja, se onnistuu kuitenkin laajuutensa ansiosta tarjoamaan uusia aspekteja vielä yli 20 vuotta julkaisunsakin jälkeen, ja ehkä siksi sitä voidaan ”See what I did there?” ‑tyyliin kutsua ajattomaksi klassikoksi.

Miikka Lehtonen

Ilmestynyt: 1998 | Alusta: N64 (X360) | Fintendo PR1: 33

Banjo-Kazooie on minulle itselleni kenties se kaikkien aikojen rakkain videopeli. Se sattui ilmestymään oikeaan aikaan tehden juuri sen, mitä sillä hetkellä toivoin videopeliltä.

Kyseessä on 3D-tasoloikka, joita Nintendo 64:llä riittikin, mutta Raren kultakimpaleessa päämäärä on enemmän seikkailussa ja maailman tutkimisessa kuin niin sanotussa teknisessä suorittamisessa. Banjo-karhu ei ole aivan Marion veroinen atleetti, vaikka osaakin paljon erilaisia liikkeitä. Näitä kykyjä hyödynnetään tutkimusmatkalla, jossa suunta ja etenemistahti ovat varsin vapaita. Dynaaminen duo myös oppii uusia temppuja matkan aikana. Pelistä tekee taianomaisen sen maailma ja jokaisen nurkan nuohoamiseen kannustava kenttäsuunnittelu. Jokainen sijainti on oma pienoismaailmansa, joilla jokaisella on omat asukkinsa, tunnelmansa ja haasteensa. Grant Kirkhopen hassut melodiat auttavat tuomaan peliin persoonaa älyttömästi. Kuivia puujalkoja vilisevä Banjo-Kazooie on loistava peli myös 90-luvun brittihuumorin ystäville.

Toni Soininen

Ilmestynyt: 1987 | Alusta: NES (arcade, GBA, 3DS, Wii, Wii U, Switch) | Fintendo PR1: 15

Ensimmäistä Super Mario Bros. ‑peliä voidaan pitää toisen konsolisukupolven virallisena käynnistäjänä ja ehkä tärkeimpänä NES:n menestyksen kappaleena. Pelissä ei seisoskeltu yhdellä ruudulla mustalla taustalla, vaan Shigeru Miyamoto tiimeineen käytti runsaasti mielikuvitusta ja värejä kenttien suunnittelussa. Kenties Sienivaltakunnan esitellyttä peliä tehdessä Japanissa popsittiin oikeasti sieniä. Kokonaisuuden kruunasi tietysti Koji Kondon luoma, tarttuva äänimaailma. Hyräilen välillä pelin teemakappeleita huomaamattani, ja jokainen jollain tapaa peleihin tutustunut myös tunnistaa sävelet.

Kaksi nappia ja ristiohjain olivat kaikki, mitä helposti opittava peli vaati. Super Mario Bros. kysymysmerkkilaatikoista paljastuvine power-upeineen nosti ensiaskeleitaan ottaneen tasoloikkagenren laatustandardit uusiin ulottuvuuksiin. Mestarin oppeja ovat noudattaneet sittemmin niin Sonicin, Kirbyn, Raymanin kuin tuhansien indieloikintojenkin tekijät, mutta onko pelimaailmassa olemassa Marioa legendaarisempaa hahmoa?

Ville Polvela