Ilmestynyt: 2013 | Alusta: Wii U (Switch, PC, PS3, PS4, Vita, X360, XOne) | Fintendo PR1: 82

Rayman teki näyttävän paluun Rayman Originsin myötä, mutta kyseessä ei suinkaan ollut paluu pelkästään yhtä peliä varten. Ubisoft alkoi työstää jatko-osaa nopeasti hyvin menestyneelle pelille. Rayman Legends julkistettiin yksinoikeudella Nintendo Wii U:lle, mutta Ubisoft pyörsi päätöksensä pian ja lykkäsi pelin julkaisua tuodakseen sen aika lailla kaikille ajankohtaisille konsoleille. Yllätyskäänteistä huolimatta lopputuloksesta tuli joka tapauksessa erinomainen, sillä Rayman Legends on paljon muutakin kuin kuvankaunis tasoloikintapeli. Kenttäsuunnittelu on loistavaa, haastetta on kiitettävästi ja tehtävää on enemmän kuin riittävästi. Wii U:n GamePad pääsee pelissä myös hyötykäyttöön Murphy-tasojen kautta, ja tarkkaa ajoitusta vaativat musiikkikentät tarjoavat mukavasti vaihtelua. Rayman Legends on erittäin hyvä jatko-osa Originsille, joten toivottavasti ”Reiskan” seikkailut saavat vielä lisää jatkoa.

Ville Kovanen

Ilmestynyt: 2011 | Alusta: DS | Fintendo PR1: 79

Viidenteen sukupolveen mennessä Pokémon-sarja oli kokenut paljon: edellinen sukupolvi toi mukanaan muun muassa nettipelaamisen ja kauan kaivatun jaon fyysisille ja spesiaalihyökkäyksille tapauskohtaisesti aiemman tyyppijaon sijaan. Black ja White eivät jääneet kakkosiksi ainakaan lisäysten määrässä, sillä mukaan saatiin esimerkiksi tuhoutumattomat TM:t, pokémonien koko ajan liikkuvat spritet, villit tuplaottelut sekä kokonaan uudet tripla- ja rotaatiomatsit.

Viides sukupolvi erosi myös yhdellä merkittävällä tavalla aiemmista peleistä: ensimmäistä kertaa sitten alkuperäisten Game Boy ‑pelien kaikki alueelta löytyvät taskuhirviöt olivat täysin uusia! Vanhoja suosikkeja oli toki saatavilla rajatusti Eliittinelikon päihittämisen jälkeen, mutta Unovan 156 omaa monsteria vetävät pidemmän korren, tarjoten kerrankin pelin ilman iänikuisia magikarpeja, pikachuja ja zubateja. Myös tarina oli astetta vakavampi. Team Plasman tavoitteena oli pokémonien orjuuttamisen lopettaminen PETA-järjestön tavoin (vaikka kyllä se perinteinen maailmanvalloitus oli tiettyjen hahmojen motiivina). Kaiken kaikkeaan viidennen sukupolven alku oli raikas tuulahdus sarjalle, ja pidän edelleen tätä kaksikkoa sarjan parhaina peleinä. Olisipa Switchin pääsarjan pelissäkin uusi, pikachu-vapaa manner…

Veeti Kainulainen

Ilmestynyt: 2015 | Alusta: Wii U (3DS) | Fintendo PR1: –

Jos joku peli ottaa teemansa tosissaan ja kunnioittaa sitä pelin jokaisessa yksityiskohdassa, niin sen on oltava Yoshi’s Woolly World. Kaikki yleiseen pelattavuuteen liittyvät asiat on verhottu lankoihin ja tekstiileihin perustuvaan visuaaliseen tyyliin sopiviksi ilman kompromisseja, mikä itsessään jaksaa ilahduttaa jo kekseliäisyydellään kenttä toisensa jälkeen. Tästä syystä onkin huimaa ajatella, että jokainen kenttä on aivan omanlaisensa omilla uniikeilla ja hauskoilla gameplay-elementeillään sekä myös usein omalla musiikkikappaleellaan, jotka yhdessä muodostavat riemukkaan kokonaisuuden.

Tasosuunnittelu on kaikin puolin erinomaista sekä monipuolista, tarjoten vaihtoehtoisia haasteita ja salaisuuksia hyvässä balanssissa pitkin tasaisesti kehittyviä kenttiä. Yoshin ohjaaminen on näppärän sulavaa, ja interaktiot kaikkien pelien elementtien kanssa on hiottu niin tappiinsa saakka, että kankaat ja muut pystyy miltei tuntemaan käsissään niiden päältä kirmaillessa. Good Feel on nimensä mukaisesti kehittänyt yhden iloisimmista ja söpöimmistä peleistä koskaan, jota pelatessa on mahdotonta olla jäämättä hyvälle mielelle.

Oskari Vartia

Ilmestynyt: 2003 | Alusta: GBA | Fintendo PR1: 60

Castlevania: Symphony of the Night laittoi kenties ”vanian” metroidvaniaan, mutta se ei suinkaan ole sarjan ainoa avoin seikkailu. Game Boy Advancelle julkaistu Aria of Sorrow on ansaitusti yksi sarjan pidetyimmistä osista. Salaisuuksia täynnä oleva linna on yksi toistaan vaarallisempien hirviöiden asuttama. Roolipelimekaniikat antavat pelattavuudelle syvyyttä, ja etenkin pomovastukset tarjoavat rutkasti haastetta. Metroidvanioiden alati kasvavassa joukossa Aria of Sorrow erottuu ehdottomasti edukseen. Olisi ollut suorastaan rikollista jättää näin hyvä peli omaan arvoonsa, minkä takia peli saikin myös jatkoa useamman osan voimin, mutta GBA-klassikonkin voisi julkaista joskus uudelleen…

Ville Kovanen

Ilmestynyt: 2008 | Alusta: Wii | Fintendo PR1: 71

Super Smash Bros. Brawl sisältää muutaman helposti sormella osoitettavan epäkohdan, mutta näiden taakse kätkeytyy kuitenkin valtavia määriä kaikkea rakastettavaa, mikä jättää ongelmat kevyesti varjoihinsa. Pelin hahmovalikoima on juuri sopivan hallittavan kokoinen, jokaisella taistelijalla on oma selkeä pelityylinsä ja valtava määrä laatukenttiä sekä napakka valikoima esineitä tarjoavat hauskanpidolle täydelliset puitteet. Pelin hitaampi tempo ja yleinen ”käsikirjoituksen” puute luo Brawlin pelaamiseen improvisoivan ja kekseliään luonteen. Tämä saa onnistuneet kombot ja muut jekut tuntumaan aidon ansaituilta, ja samalla puolustuskannalla olemisesta tulee myös paljon mielenkiintoisempaa kuin sen tarvitsisi olla.

Kun kaverien mätkiminen riittää, peli tarjoaa kaiken muun perinteisen laadukkaan yksinpelisisällön lisäksi myös tuhdin yksinpelikampanjan, jonka co-op-tila on ehkä paras tapa tutustua uusiin hahmoihin. Loputonta lystiä tarjoava Super Smash Bros. Brawl on rutkasti mainettaan parempi peli, yksi Wiin kovimmista hiteistä ja Nintendon moninpelihistorian merkittävimmistä tapauksista.

Oskari Vartia

Ilmestynyt: 2001 | Alusta: GBC (3DS) | Fintendo PR1: 62

Vielä 90-luvulla oli äärimmäisen harvinaista, että Nintendo antaisi isoimpia pelisarjojaan kolmansien osapuolien hoivaan, etenkin kun johto näki, millaista käsittelyä Mario ja Zelda kokivat Philipsin floppikonsolilla. Vuosituhannen taitteessa uskalsi Nintendo kuitenkin antaa Zelda-sarjansa hetkeksi Capcomin hellään hoivaan. Lopputuloksena oli kaksi loistavaa käsikonsoli-Zeldaa. Päällisin puolin Oracle of Seasonsin ja Agesin erot eivät vaikuta Pokémon-tuplajulkaisuja erikoisemmilta, mutta todellisuudessa pelit ovat kumpikin omia eeppisiä seikkailujaan. Aikateemaisen Agesin puzzlet kuuluvat haastavuudeltaan Zelda-sarjan kärkipäähän, kun taas vuodenaikoihin keskittyvä Seasons on puolestaan suoraviivaisempi, mutta sitäkin monipuolisempi audiovisuaalinen taidonnäyte. Omistat sitten vain toisen tai parhaassa tapauksessa kummatkin, saat takuulla mahtavaa käsikonsolipelattavaa. Capcom-yhteistyö Zeldan parissa jatkui myöhemmin onnistuneesti myös GBA:lla.

Miikka Lehtonen

Ilmestynyt: 1996 | Alusta: SNES (GBA, Wii, Wii U, N3DS) | Fintendo PR1: 82

Raren nuorempi tiimi joutui aikamoiseen testiin tehtävänään luoda Donkey Kong Country ‑trilogialle päätösosa, jonka voi kunniallisesti asettaa kahden ensimmäisen osan rinnalle. Lopputulos ei vain ollut laadultaan erinomaisen hyvä, vaan kehittäjät onnistuivat myös luomaan pelille aivan oman identiteettinsä trilogiassa ja esittelivät kenttäsuunnittelussa uusia ideoita. Pelin pohjoiseen luontoon keskittyvä teema onnistuu vakuuttamaan pelaajan heti alkuunsa seesteisyydellään ja raikkaudellaan. Musiikki ja grafiikka ovat myös sarjan muiden osien tapaan SNES:n huippuluokkaa. Graafinen tyyli onnistuu tukemaan täydellisesti kehittäjien hakemaa fiilistä seikkailusta erämaan sydämessä, mikä näkyy myös muutoksessa avoimempaan ja niin kovin inspiroivan salaperäiseen maailmankarttaan. Teeman ja tunnelman ollessa kohdillaan sarjan takuuresponsiiviset kontrollit sekä soljuvan sulava kenttäsuunnittelu sinetöivät tämän pohjoisen seikkailun yhdeksi konsolinsa merkkitapaukseksi.

Oskari Vartia

Ilmestynyt: 2014 | Alusta: Wii U, 3DS | Fintendo PR1: 78

Jos Super Smash Bros. Brawl pursusi sisältöä, niin sarjan neljäs osa pisti vielä paremmaksi. Taistelukentille marssitettiin Sonicin ja Solid Snaken jälkeen lisää videopeli-ikoneja, Pac-Man, Duck Hunt ‑duo ja Mega Man eturintamassa. Smash-sarja heräsi Bandai Namcon avustuksella kunnolla internet-aikaan, mikä tarkoitti DLC-hahmoja ja ‑kenttiä sekä kilpapelaajia ilahduttaneita tasapainopäivityksiä. Kuuman Smash Ballot ‑faniäänestyksen jälkeen peliin pääsivät muun muassa uuden Nintendo-prinsessan statuksen lunastanut Bayonetta sekä Cloud Strife – todellinen yllätysnimi Final Fantasy ‑sarjasta. Kaiken kaikkiaan hahmovalikko paisui lopulta 58 ruudun mittaiseksi.

Ei kuitenkaan unohdeta sitä seikkaa, että peli ilmestyi amiiboineen saman vuoden aikana sekä Nintendo 3DS:lle että Wii U:lle. Kumpikin versio sisälsi muutaman eksklusiivisen pelitilansa ja omat pokaalinsa. Yllättäen Smash-kokemus säilyi lähes muuttumattomana vaatimattomammilla tehoilla siunatulla käsikonsolilla, 3DS-versio onnistui itse asiassa jopa päihittämään ensimmäisen teräväpiirto-Smashin myynneissä. Wii U mahdollisti mullistavat kahdeksan pelaajan yhtäaikaiset mähinät, joihin myös 3DS:n omistajat pääsivät mukaan käsikonsolin muuttuessa ohjaimeksi.

Ville Polvela

Ilmestynyt: 1992 | Alusta: NES (3DS, Wii, Switch, PC, PS1, PS3, PS4, XOne, Android, iOS) | Fintendo PR1: 65

Mega Man 2:n menestyksen myötä kansa vaati lisää sinisen suosikkirobotin seikkailuja, ja Capcom tietysti kuunteli. Kolmannen osan julkaisun jälkeenkin uusien osien julkaisutahti pysyi pitkään vuosittaisena. Vuosipäivitysten loppupäässä alkoi näkymään jo pientä väsymystä, joten kolmososa erottui joukosta edukseen ehkä kaikista kovimpana ja oivaltavimpana jatko-osana. Megaluokan suosiossa kylpeneen kakkososan jälkeen liukuminen sekä Rush-robokoira vaikuttivat aikanaan minimaalisilta uudistuksilta, mutta nykyisin on vaikeaa nauttia Mega Man ‑pelistä ilman moisia liikkeitä. Kaikin puolin Mega Man 3 on esimerkillinen jatko-osa, tarjoten kenties kaikkien aikojen parhaaseen kakkososaan nähden lähes kaikkea isommin ja enemmän.

Miikka Lehtonen

Ilmestynyt: 1994 (JP), 2013 (EU) | Alusta: SNES (N3DS, Wii U) | Fintendo PR1: 73

90-luvun alkupuolisko ja SNES-aikakausi, se oli JRPG:n kulta-aikaa. Japanissa puskettiin ulos toinen toistaan parempia genren pelejä heti konsolin julkaisun jälkeen, ja pelaava maailma oli polvillaan piikkitukkasankarien ja eeppisten fantasiaelementtien edessä. Yksi hienoimmista kyseisen kultakauden lähettiläistä ei kuitenkaan sisällä yhtään pelastettavaa prinsessaa, ongelmissaan tuskastelevaa mykkää piikkitukkasankaria saatikka mielikuvituksellista fantasiamaailmaa. Peli sisältää komean americana-tyylisen karikatyyrin 50–60-luvun Yhdysvalloista, siinä sivussa totta kai sivuten hieman maailman pelastamista suurelta pahalta. Earthbound on Nintendon tyylitietoisin peli, joka on pullollaan populäärikulttuuria, hauskoja referenssejä sekä tuntien edestä erinomaista pelattavaa. Kerrassaan hurmaava peli kaikin puolin. Monille Earthbound tai Mother-nimi tuli tutuksi vasta vuosia myöhemmin lippispäisen Ness-pojan Smash Bros. ‑esiintymisen myötä.

Miikka Lehtonen

Ilmestynyt: 2004 | Alusta: GBA (Wii U) | Fintendo PR1: 81

Metroid Fusion ei jäänyt Game Boy Advancen ainoaksi Metroidiksi, sillä pian Fusionin julkaisun jälkeen kehittäjät alkoivat suunnitella Metroid: Zero Missionia. Zero Mission on alkuperäisen kahdeksanbittisen Metroidin kokonaan uusittu versio, joka sisältää paljon muutoksia sekä parannuksia alkuperäiseen kokemukseen. Ohjausta sekä toimintaa on suoraviivaistettu hyödyntäen Fusionista tuttua pelimoottoria, eikä myöskään karttaa ole unohdettu. Lopputuloksena on hyvin nopeatempoinen toimintaseikkailu, joka voittaa alkuperäisen valovuosien pituisella marginaalilla. Zero Mission on myös speedrun-yhteisön suosiossa, kiitos pelin mahdollistamien vaihtoehtoisten reittien.

Ville Kovanen

Ilmestynyt: 2009 | Alusta: DS (3DS) | Fintendo PR1: –

Putkimiesveljesten kolmas roolipeliseikkailu vie kaksikon tutkimusmatkalle Bowserin sisuksiin. Dynaaminen duo joutuu kohtaamaan aivan uudenlaisia haasteita ja minipelejä selvitäkseen kuningas Koopan mahalaukun metkuista. Marion ja Luigin lisäksi pelissä pääsee ohjaamaan myös itse Bowseria, joka on tarinan todellinen tähti. Bowser kohtaa retkellään Sienivaltakunnassa kokoisiaan vihollisia, joita vastaan taistellaan kääntämällä DS pystysuuntaan. Eloisat ja ilmeikkäät hahmot, monipuolinen tarina ja osuva pelattavuus tekevät AlphaDreamin roolipelistä yhden Nintendon onnistuneimmista teoksista ja Mario & Luigi ‑sarjan parhaista osista. Uusintaversio on tulossa 3DS:lle tammikuussa 2019.

Antti Nikkilä

Ilmestynyt: 2013 | Alusta: Wii U | Fintendo PR1: 66

On olemassa genrejä ja pelejä, joita ei välttämättä tulisi koskaan mieleen kokeillakaan niiden eriskummallisuuden vuoksi. Pikmin edusti itselleni tätä. Päädyin kuitenkin sarjan pariin, kun herra Miyamoto meni kehuskelemaan kolmatta Pikminiä yhdeksi parhaaksi pelikseen koskaan, enkä olisi koskaan arvannutkaan, miten ilahduttava sarja on kyseessä. Pikmin 3:n omalaatuisuutta ja leikkisyyttä on vaikea pukea sanoiksi, mutta pienen kasvimiesarmeijan strategisessa komentamisessa on jotain fundamentaalisen kiehtovaa ja tyydyttävää. Toimeenpantujen logistiikkakuvioiden onnistumisen seuraaminen ja ylläpitäminen on mielettömän koukuttavaa ja tarpeeksi nautinnollista jo itsessään, mutta optimoinnille jää loputtomasti tilaa. Seikkailufiilistäkään pelistä ei puutu, sillä tavallisesti arkisetkin luonnonympäristöt näyttävät maan tasalta upean kiehtovilta ja kätkevät sisäänsä mitä hauskimpia yksityiskohtia sekä yllätyksiä majesteettisten pomotaisteluiden muodossa. Vekkuleita animaatioita ja herttaista hahmosuunnittelua unohtamatta peli on kokonaisuudessaan todellinen päivänvalossa piilotteleva kultahippunen.

Oskari Vartia

Ilmestynyt: 2001 | Alusta: GCN (3DS) | Fintendo PR1: 25

Vihreä ja luonteeltaan pelokas Luigi sai GameCubelle lopulta oman pelinsä. Veljesduon nuorimmainen on voittanut kartanon kilpailussa, johon hän ei edes muista osallistuneensa; melkoinen tuuri, eikö vain? Tontilla Luigia kuitenkin odottaa mainoskuvaa selkeästi synkempi ja luotaantyöntävämpi tönö. Sisällä Luigi kohtaa kasoittain kaameita kummituksia, mutta onneksi apuun rientää haamuja tutkiva professori E. Gadd, joka kertoo kartanon asukkien olevan avain kaikkeen. Luigi saa tehtäväkseen myös etsiä pönäkän isoveljensä, joka E. Gaddin mukaan on kadonnut hökkelin sokkeloihin. Luigin seikkailu on täynnä yllätyksiä, mutta taskulampun, kummitusimurin ja pelaajan avulla hän selviää varmasti. Luigi’s Mansionin ansiosta vihreän viiksimiehen persona sai uusia piirteitä. Viime vuosina Nintendo on kiinnostunut Luigista uudelleen, sillä iso L seikkaili ensin omassa New Super Mario Bros. ‑lisärissään ja sittemmin Luigi’s Mansion 2:ssa ja alkuperäisen pelin remakessa. Kolmas kartanoseikkailu nähdään Switchillä lähitulevaisuudessa.

Antti Nikkilä

Ilmestynyt: 2003 | Alusta: GBA | Fintendo PR1: 37

Kolmannen sukupolven Pokémon-pelit ovat monille ne rakkaimmat, eivätkä suotta. Ensimmäisen sukupolven remakejen lisäksi taskuhirviöiden maailma laajeni Hoennin alueelle, jossa uudet rikollisjengit Magma ja Aqua kilpailivat legendaaristen monsterien hallinnasta. Graafinen loikkaus Game Boy Colorilta Advancelle oli merkittävä. Emeraldin myötä poksuttimien yksityiskohdat ja maailman charmi nousivat entistä paremmin esille.

Pelimekaanisesti kolmosgeneraatiossa esiteltiin isoja ja tervetulleita muutoksia, kuten pokémoneja yksilöllistäneet luonteenpiirteet ja erikoiskyvyt sekä tietysti tuplaottelut, joissa kummallakin osapuolella oli kaksi monsteria yhtä aikaa kentällä. Uudet hirviötkin ovat yhä edelleen toimivia ja hienoja. Emeraldia varten peliin lisättiin muun muassa Battle Frontier ‑haastesaari sekä lukuisia pieniä päivityksiä ja elämää helpottavia muutoksia, joiden ansiosta pelaaminen oli mukavampaa. Rayquaza-teemainen osa onkin se täydellisin versio jalokivitriosta. Hoennin perintö Pokémon-sarjalle on suuri, eikä se paljon puhuttu vetisyyskään ole välttämättä paha vaan uniikki piirre.

Veeti Kainulainen

Ilmestynyt: 2013 | Alusta: 3DS | Fintendo PR1: –

Fire Emblem Awakeningin epäonnistuminen olisi voinut tarkoittaa loppua pitkäikäiselle strategiasarjalle, joka ei ollut onnistunut tavoittamaan laajempaa pelaajakuntaa lukuisista yrityksistä huolimatta. Tästä syystä Intelligent Systems valmistautui huolella ja oli valmis ottamaan myös riskejä sarjan 3DS-debyytin kanssa. Awakeningissa panostettiin erityisesti henkilöhahmoihin ja niiden välisiin liittoihin. Taisteluissa kaksi vierekkäistä tai parivaljakoksi yhdistettyä soturia pystyivät turvaamaan toistensa selustan, keräten samalla pisteitä humoristisia keskusteluja avaavaan kumppanuusmittariin. Eri sukupuolia edustavat hahmot pystyivät muodostamaan myös parisuhteen ja saamaan ensimmäistä kertaa sarjan historiassa lapsen, jonka pystyi myöhemmin rekrytoimaan myös omaan tiimiin ylimääräisen sivutehtävän suorittamalla. Jälkikasvu myös peri vanhempiensa kykyjä, mikä teki suhdeshakista ja selviytymistaistelusta entistä kiinnostavampaa.

Uusia pelaajia kosiskeltiin myös pysyvät kuolemat poistavalla Casual-pelitilalla, mutta brutaali Lunatic ja Classic ‑yhdistelmä ei kadonnut silti mihinkään. Nopeasti käynnistyvästä ja suljettavasta kaksiruutuisesta käsikonsolista muotoutui täydellinen alusta Fire Emblem ‑pelille, jonka rakastetut päätähdet päätyivät heti seuraavaan Smash Bros. ‑peliin.

Ville Polvela

Ilmestynyt: 1999 | Alusta: GBC (3DS) | Fintendo PR1: 44

Kaukana Hyrulesta on Koholint-saari, jonka huipulla legendaarinen Wind Fish nukkuu. Kuin kummallisimmassa fantasiakertomuksessa konsanaan, haaksirikkoutuneen Linkin on herätettävä tämä jättiläiskala päästäkseen kotiin. Game Boylle sekä myöhemmin Game Boy Colorille DX-lisänimellä julkaistu The Legend of Zelda: Link’s Awakening on monellakin tavalla erikoinen peli sarjassaan, sillä se on niin tarinaltaan kuin maailmaltaankin hyvin omalaatuinen tapaus. Pelattavuudeltaan kannettavalle laitteelle kehitetty peli on kuitenkin klassista Zeldaa. Link’s Awakeningin suurin vahvuus piilee loistavissa luolastoissa, jotka sisältävät runsaasti pulmanratkontaa. Kaksiulotteisten Zeldojen puolelta Link’s Awakening on yksi omista suosikeistani, joka tuntuu tänä päivänäkin todella tuoreelta.

Ville Kovanen

Ilmestynyt: 2002 | Alusta: GBA (3DS, Wii U) | Fintendo PR1: 79

Samus Aran vaikutti vetäytyneen aikaiselle eläkkeelle Super Metroidin jälkeen. Vuonna 2002 palkkionmetsästäjär palasi ryminällä peräti kahden pelin voimin. Game Boy Advancelle julkaistu Metroid Fusion on edeltäjiinsä nähden hyvin erilainen 2D-Metroid. Siinä missä aiemmat osat sisälsivät hyvin minimalistiset tarinat, Fusion keskittyy paljon enemmän kerrontaan ja sisältääkin monologien ohella jopa Samuksen ja Adam-tietokoneen välistä dialogia. Pelin tunnelma on myös katossa, sillä BSL-avaruusasemalla majaansa pitävä SA-X vaeltaa pimeillä käytävillä Samusta metsästäen kuin Aliens-leffojen nimikkohahmot konsanaan. Samuksen voimapuvun vallannut X-parasiitti onkin aina askeleen Samusta edellä, joten kohtaamiset otuksen kanssa saavat helposti sydämen takomaan. Pohjimmiltaan kyseessä on silti aito Metroid-peli, joka tosin on aavistuksen lineaarisempi kuin monet muut sarjan osat. Fusion kuuluu joka tapauksessa omiin suosikkeihini Super Metroidin ja Zero Missionin rinnalle.

Ville Kovanen

Ilmestynyt: 1990 | Alusta: NES (3DS, Wii, Switch, PC, PS1, PS3, PS4, XOne, Android, iOS) | Fintendo PR1: 64

Capcom oli breikannut konsolipuolella upean mutta suhtkoht pienelle suosiolle jääneen Mega Manin kanssa. Jatko-osa kuitenkin muutti kaiken, sillä se teki Capcomista hujauksessa yhden isoimmista pelitaloista kuin myös pelin nimikkohahmosta yhden pelimaailman suurimmista nimistä. Mega Man 2 on usein se pelaajien ykkösvalinta, kun kyselyn aiheena on paras Mega Man ‑peli. Syitä tähän on monia. Kakkosen musiikit ovat toistetuimpia videopelikappaleita internetin syövereissä, robottimestarien määrä nousi kahdeksaan ja pelin ulkoasu on moitteetonta kasibittistä herkkua. Kontrollit ovat yhtä terävät kuin erään putkimiehen tasoloikkapeleissä, eikä pelin täydellisyyttä hipovassa haastekäyrässäkään ole mitään valitettavaa. Mega Man 2 on niin NES-, Capcom- kuin Mega Man ‑klassikkokin.

Miikka Lehtonen

Ilmestynyt: 2015 | Alusta: Wii U | Fintendo PR1: 38

Moni pyöritteli päätään, kun Nintendo aikoinaan ilmoitti hyppäävänsä mukaan nettimoninpelattavien räiskintäpelien kelkkaan, vaatimattomasti lähemmäs seitsemän vuotta sen jälkeen, kun ensimmäinen Modern Warfare oli muokannut genren laatukriteerit uusiksi aiemmalla konsolisukupolvella. Päät alkoivat pyöriä ympäri viimeistään siinä vaiheessa, kun Nintendo esitteli näkemystään, joka oli perin ”nintendomainen”. Räiskinnän sijaan kuvaavampi termi oli läiskintä, ja headshotien sekä fragien metsästämisen sijaan tavoite oli pintojen maalaaminen oman tiimin värillä. Näin jälkikäteen on helppo nostaa hattua Splatoonille siitä, ettei pyssyttelyn tarvitse olla aina niin vakavaa. Pelin hauskoihin innovaatiohin lukeutuivat esimerkiksi pelaajien Wii U ‑padille piirtämät graffitit. Ensimmäistä Splatoonia voidaan pitää monessakin mielessä merkittävänä tekeleenä, sillä siitä ei tullut pelkästään Nintendon suurin välittömästi menestynyt ei-jatko-osa sitten ensimmäisen Pikminin, mutta se toi Nintendon myös pelinteossa lähemmäs nykyaikaisempaa otetta ihan uuden sukupolven tekijätiimistä lähtien, vaikka uudessa kehitysympäristössä varmasti riittikin haasteita.

Miikka Lehtonen