Danganronpa 1:n läpipeluuta katsoessa kiinnitin huomiota erääseen asiaan, mikä vahvistui nyt kakkospeliä pelatessa: Class Trial -minipelien vaihteleva laatu. Ne ovat yksi sarjan määritteleviä piirteitä, antaen Class Trialin erilaisille verbaalisille yhteenotoille konkreettisen ja pelattavan muodon. Kuitenkin minipelien laadussa on yllättävänkin paljon eroa, joten ajattelin arvostella kunkin minipelin. Tämä minipeliarvostelu ei sisällä spoilereita tarinasta, mutta luonnollisesti spoilaa pelimekaniikoita (jos niistä välität). Arviointini perustuu kolmeen ensimmäiseen chapteriin, minkä arvioisin olevan riittävä aika tutustua näihin.
Nonstop Debate
Kaikista yleisin sekä todennäköisesti ikonisin minipeli, eikä todellakaan syyttä. Nonstop debate on kaikkea, mitä tällaiselta minipeliltä toivoisi. Periaate on sama kuin hyväksi todetussa Ace Attorneyssa: yhdistä todistusaineisto sekä ristiriitainen lausunto. Toisinaan ristiriita täytyy haastaa toista kommenttia käyttäen, joten kaikkiin esitettyihin argumentteihin täytyy kiinnittää huomiota. Danganronpa 2:n myötä myös esitettyä hypoteesiä pystyy vahvistamaan todistusaineistolla, mikä pakottaa muuttamaan ajattelumallia hauskalla tavalla (ja välillä jonkun kanssa samaa mieltä oleminen on myös kiva tunne). Vaihtoehtoja todistusaineistoille ja hajotettaville/vahvistettaville lauseille on vähemmän kuin AA:ssa, mutta Danganronpa kompensoi tätä omalla tyylillään: Nonstop Debate on nimensä mukaisesti pysähtymätön sekä aikarajattu kaaos, mikä voi syntyä ainoastaan usean henkilön kiivaasta väittelystä. Lopputulos on spastinen sekasorto, minkä seasta täytyy luovia ratkaisun luokse ja tämän jälkeen tyydyttävästi ampua väärä päätelmä pirstaleiksi. Tykkään.
Arvosana: Revolveritaistelu/10
Hangman's Gambit
Hangman's Gambitin tarkoituksena on keksiä avainsana, joka vastaa esitettyyn mysteeriin. Sana täytyy muodostaa minipeliä pelaamalla kooten se kirjain kerrallaan. Pidän ideasta muodostaa avainsana, sillä se vaatii pelaajaa ymmärtämään esitetyn ongelman ja tietävän vastauksen. Arvaaminen on kohtuullisen työlästä ja vaarallista, mikä on hyvä asia. Toteutus kuitenkin vähän ontuu. Minipeli ei ole erityisen hauska pelattavuuden puolesta, sillä se on melko pitkälle oikeiden kirjainten odottelua ja väärien kirjainten poisklikkailua. Toisinaan yhteentörmäyksiä on fyysisesti mahdotonta välttää, jos ei pelaa hiirellä. Kerran näin kahden kirjaimen spawnaavan toistensa viereen siten, että ne törmäsivät välittömästi. Not very fair. Joskus myös tarkoitetun sanan tarkalleen arvaaminen voi olla haastavaa ei-natiiville kielenkäyttäjälle, vaikka tietäisi mitä kysymyksessä haetaan. Arvostan kuitenkin rohkeutta vaatia pelaajaa todistamaan ymmärryksensä keissistä rakentamalla vastaus lähes nollasta, ilman "yhdistä pisteet"-formaatin suomaa apua.
Arvosana: Sanakirja.org/10
Rebuttal Showdown
Tähän suhtaudun täysin päinvastaisesti Hangman's Gambitiin verrattuna. Rebuttal Showdown on temaattisesti erittäin onnistunut kuvaus kahden henkilön välisestä kamppailusta, missä vastustaja täytyy saada torjuttua sekä alistettua kuuntelemaan todistusaineistoa. Valitettavasti minipeli ei vaadi pelaajalta juuri ollenkaan pulmanratkontaa. Suurin osa minipeliä on tatin vatkaamista, tavoitteena "leikata" vastustajan argumentit. Näyttävyydestään huolimatta tämä on puhtaasti mekaanista suorittamista. Viimeisen iskun tekeminen vaatii todistusaineiston esittämistä, mutta se tuntuu lähinnä vesitetyltä versiolta Nonstop Debatesta. Noh, ainakin dialogin pilkkominen on edelleen hektistä sekä näyttävän näköistä, ja kokonaisuudessa näkyy sekä tuntuu kaksintaistelun luonne. Haastajan ilmestyminen kesken dialogin taisteluhuudon saattelemana on aina jännittävä kokemus, joten en voi väittää, ettenkö ilahtuisi jokaisesta Showdownista.
Arvosana: Marvel-leffa/10
Panic Talk Action
Aivan ensimmäiseksi pitää tietää, että olen täysin onneton rytmipelien kanssa. Nyt kun se on tiedossa, voin sanoa, että en pidä PTA:sta ollenkaan. Se on puhdas rytmipeli, joten jokainen instanssi tätä minipeliä on silkkaa tuskaa. Asiaa eivät auta epäintuitiiviset lisäominaisuudet (kilvet, Fever ja Nega time, reload) eikä tolkuttoman hämmentävä tutoriaali. PTA ei edes sisällä pulmanratkontaa pelissä, jonka pitäisi olla pulmanratkontaa. Visuaalit kai ovat kivan näköisiä, mutta en osaa sanoa varmasti. En voi irrottaa katsettani rytmin osoittavasta hihnasta, joten minulle on täysi mysteeri mitä muualla ruudulla tapahtuu. Danganronpa 2:n ensimmäisessä Class Trialissa pääsin melkein loppuun asti ottamatta ollenkaan damagea, mutta PTA annihiloi minut ja aiheutti yksin Game Overin. Saatan olla asiasta katkera.
Arvosana: Väärä palohälytys/10
Logic Dive
Logic Dive on näyttävämpi kuin se on mielekäs pelata. Temaattisesti ajatus on ihan hyvä: jaa ongelma pienempiin osiin, valitse niihin oikeat vastaukset, ja lopulta päädy realisaatioon alkuperäiseen ongelmaan liittyen. Logic Dive on paperilla toimiva esitys tällaisesta päättelyketjusta. En vain ole vakuuttunut, että tämä on siirtynyt pelimekaniikkoihin onnistuneesti. Logic Dive vaatii liian harvoin pelaajaa tekemään pulmanratkontaan liittyviä valintoja, täyttäen niiden väliset osiot tylsällä F-Zerolla. En ylipäänsä ole keksinyt, mikä yhteys antigravitaatiotunneleilla ja hoverboardeilla on päättelyketjun muodostamisen kanssa. Rebuttal Showdownissa miekoilla sohiminen sekä Panic Talk Actionin kilvet käyvät temaattisesti järkeen. Ehkä Logic Dive yrittää esittää jotain tyyliteltyä hermorataa? Loppujen lopuksi tämän voisi korvata parilla perinteisellä kysymyksellä. Se saavuttaisi saman asian, mutta säästäisi pelaajan keskinkertaiselta minipeliltä.
Arvosana: Happy Meal -aterian mukana tullut skeittauspeli/10
Closing Argument
Closing Argument on konseptina erittäin hyvä. Se laittaa pelaajan ajattelemaan keissiä kokonaisuutena ja järjestämään tapahtumat aikajärjestykseen. Closing Argument on hyvä tapa lopettaa keissi, sillä pelaaja sitoo sen kautta langanpäät yhteen ja osoittaa ratkaisseensa arvoituksen. Jotain tämän kaltaista toivoisin nähtävän Ace Attorneyssakin. Sarjakuvaformaatti on Danganronpalle tyylipuoleltaan toimiva ratkaisu, mutta ontuu vähän pelattavuuden kannalta. Valmiit paneelit paljastat pitkälle keissin tapahtumia pelaajan puolesta, mutta tästä huolimatta itse täytettävät paneelit onnistuvat silti olemaan paikoittain hyvin kryptisiä. Joissain paneeleissa joutuu pelin tapahtumakulun sijasta arvaamaan kehittäjän ajatuksenkulkua. Closing Argument mukava tapa lopettaa keissin ratkominen, vaikka se voisikin hyötyä pienestä viilaamisesta. Ratkaisua läpikäydessä soiva pääteemaan sovitus on kiva lisäys.
Arvosana: GOTCHA!/10
Oliko näillä miniarvosteluilla mitään syvempää tarkoitusta? Eipä oikeastaan. Kirjoitinpa lämpimikseni, kerta asiaa päädyin pohtimaan. Vaikka toiset minipelit ovatkin toisia parempia, ne kaikki kuvastavat Class Trialin paniikkia ja kaaosta. Niissä myös näkyy Danganronpalle ominainen äärimmäinen tyylittely, omalaatuinen tuntuma sekä vinoutunut huumorintaju.
Eikä mikään herätä aitoa epätoivon tunnetta kuten Panic Talk Action.
Nonstop Debate
Kaikista yleisin sekä todennäköisesti ikonisin minipeli, eikä todellakaan syyttä. Nonstop debate on kaikkea, mitä tällaiselta minipeliltä toivoisi. Periaate on sama kuin hyväksi todetussa Ace Attorneyssa: yhdistä todistusaineisto sekä ristiriitainen lausunto. Toisinaan ristiriita täytyy haastaa toista kommenttia käyttäen, joten kaikkiin esitettyihin argumentteihin täytyy kiinnittää huomiota. Danganronpa 2:n myötä myös esitettyä hypoteesiä pystyy vahvistamaan todistusaineistolla, mikä pakottaa muuttamaan ajattelumallia hauskalla tavalla (ja välillä jonkun kanssa samaa mieltä oleminen on myös kiva tunne). Vaihtoehtoja todistusaineistoille ja hajotettaville/vahvistettaville lauseille on vähemmän kuin AA:ssa, mutta Danganronpa kompensoi tätä omalla tyylillään: Nonstop Debate on nimensä mukaisesti pysähtymätön sekä aikarajattu kaaos, mikä voi syntyä ainoastaan usean henkilön kiivaasta väittelystä. Lopputulos on spastinen sekasorto, minkä seasta täytyy luovia ratkaisun luokse ja tämän jälkeen tyydyttävästi ampua väärä päätelmä pirstaleiksi. Tykkään.
Arvosana: Revolveritaistelu/10
Hangman's Gambit
Hangman's Gambitin tarkoituksena on keksiä avainsana, joka vastaa esitettyyn mysteeriin. Sana täytyy muodostaa minipeliä pelaamalla kooten se kirjain kerrallaan. Pidän ideasta muodostaa avainsana, sillä se vaatii pelaajaa ymmärtämään esitetyn ongelman ja tietävän vastauksen. Arvaaminen on kohtuullisen työlästä ja vaarallista, mikä on hyvä asia. Toteutus kuitenkin vähän ontuu. Minipeli ei ole erityisen hauska pelattavuuden puolesta, sillä se on melko pitkälle oikeiden kirjainten odottelua ja väärien kirjainten poisklikkailua. Toisinaan yhteentörmäyksiä on fyysisesti mahdotonta välttää, jos ei pelaa hiirellä. Kerran näin kahden kirjaimen spawnaavan toistensa viereen siten, että ne törmäsivät välittömästi. Not very fair. Joskus myös tarkoitetun sanan tarkalleen arvaaminen voi olla haastavaa ei-natiiville kielenkäyttäjälle, vaikka tietäisi mitä kysymyksessä haetaan. Arvostan kuitenkin rohkeutta vaatia pelaajaa todistamaan ymmärryksensä keissistä rakentamalla vastaus lähes nollasta, ilman "yhdistä pisteet"-formaatin suomaa apua.
Arvosana: Sanakirja.org/10
Rebuttal Showdown
Tähän suhtaudun täysin päinvastaisesti Hangman's Gambitiin verrattuna. Rebuttal Showdown on temaattisesti erittäin onnistunut kuvaus kahden henkilön välisestä kamppailusta, missä vastustaja täytyy saada torjuttua sekä alistettua kuuntelemaan todistusaineistoa. Valitettavasti minipeli ei vaadi pelaajalta juuri ollenkaan pulmanratkontaa. Suurin osa minipeliä on tatin vatkaamista, tavoitteena "leikata" vastustajan argumentit. Näyttävyydestään huolimatta tämä on puhtaasti mekaanista suorittamista. Viimeisen iskun tekeminen vaatii todistusaineiston esittämistä, mutta se tuntuu lähinnä vesitetyltä versiolta Nonstop Debatesta. Noh, ainakin dialogin pilkkominen on edelleen hektistä sekä näyttävän näköistä, ja kokonaisuudessa näkyy sekä tuntuu kaksintaistelun luonne. Haastajan ilmestyminen kesken dialogin taisteluhuudon saattelemana on aina jännittävä kokemus, joten en voi väittää, ettenkö ilahtuisi jokaisesta Showdownista.
Arvosana: Marvel-leffa/10
Panic Talk Action
Aivan ensimmäiseksi pitää tietää, että olen täysin onneton rytmipelien kanssa. Nyt kun se on tiedossa, voin sanoa, että en pidä PTA:sta ollenkaan. Se on puhdas rytmipeli, joten jokainen instanssi tätä minipeliä on silkkaa tuskaa. Asiaa eivät auta epäintuitiiviset lisäominaisuudet (kilvet, Fever ja Nega time, reload) eikä tolkuttoman hämmentävä tutoriaali. PTA ei edes sisällä pulmanratkontaa pelissä, jonka pitäisi olla pulmanratkontaa. Visuaalit kai ovat kivan näköisiä, mutta en osaa sanoa varmasti. En voi irrottaa katsettani rytmin osoittavasta hihnasta, joten minulle on täysi mysteeri mitä muualla ruudulla tapahtuu. Danganronpa 2:n ensimmäisessä Class Trialissa pääsin melkein loppuun asti ottamatta ollenkaan damagea, mutta PTA annihiloi minut ja aiheutti yksin Game Overin. Saatan olla asiasta katkera.
Arvosana: Väärä palohälytys/10
Logic Dive
Logic Dive on näyttävämpi kuin se on mielekäs pelata. Temaattisesti ajatus on ihan hyvä: jaa ongelma pienempiin osiin, valitse niihin oikeat vastaukset, ja lopulta päädy realisaatioon alkuperäiseen ongelmaan liittyen. Logic Dive on paperilla toimiva esitys tällaisesta päättelyketjusta. En vain ole vakuuttunut, että tämä on siirtynyt pelimekaniikkoihin onnistuneesti. Logic Dive vaatii liian harvoin pelaajaa tekemään pulmanratkontaan liittyviä valintoja, täyttäen niiden väliset osiot tylsällä F-Zerolla. En ylipäänsä ole keksinyt, mikä yhteys antigravitaatiotunneleilla ja hoverboardeilla on päättelyketjun muodostamisen kanssa. Rebuttal Showdownissa miekoilla sohiminen sekä Panic Talk Actionin kilvet käyvät temaattisesti järkeen. Ehkä Logic Dive yrittää esittää jotain tyyliteltyä hermorataa? Loppujen lopuksi tämän voisi korvata parilla perinteisellä kysymyksellä. Se saavuttaisi saman asian, mutta säästäisi pelaajan keskinkertaiselta minipeliltä.
Arvosana: Happy Meal -aterian mukana tullut skeittauspeli/10
Closing Argument
Closing Argument on konseptina erittäin hyvä. Se laittaa pelaajan ajattelemaan keissiä kokonaisuutena ja järjestämään tapahtumat aikajärjestykseen. Closing Argument on hyvä tapa lopettaa keissi, sillä pelaaja sitoo sen kautta langanpäät yhteen ja osoittaa ratkaisseensa arvoituksen. Jotain tämän kaltaista toivoisin nähtävän Ace Attorneyssakin. Sarjakuvaformaatti on Danganronpalle tyylipuoleltaan toimiva ratkaisu, mutta ontuu vähän pelattavuuden kannalta. Valmiit paneelit paljastat pitkälle keissin tapahtumia pelaajan puolesta, mutta tästä huolimatta itse täytettävät paneelit onnistuvat silti olemaan paikoittain hyvin kryptisiä. Joissain paneeleissa joutuu pelin tapahtumakulun sijasta arvaamaan kehittäjän ajatuksenkulkua. Closing Argument mukava tapa lopettaa keissin ratkominen, vaikka se voisikin hyötyä pienestä viilaamisesta. Ratkaisua läpikäydessä soiva pääteemaan sovitus on kiva lisäys.
Arvosana: GOTCHA!/10
Oliko näillä miniarvosteluilla mitään syvempää tarkoitusta? Eipä oikeastaan. Kirjoitinpa lämpimikseni, kerta asiaa päädyin pohtimaan. Vaikka toiset minipelit ovatkin toisia parempia, ne kaikki kuvastavat Class Trialin paniikkia ja kaaosta. Niissä myös näkyy Danganronpalle ominainen äärimmäinen tyylittely, omalaatuinen tuntuma sekä vinoutunut huumorintaju.
Eikä mikään herätä aitoa epätoivon tunnetta kuten Panic Talk Action.
Viimeksi muokattu:
Nimenomaan.
