Peli jota pelaat tällä hetkellä

[Norsukampa]

Voi jumantsuikkeli kun tuo Octopath Travelerin toinen demo avasi kaikki japsiropepadot mitä mamuhermostosta löytyy. Eka demo viime vuonna, antoi jo puitteet hyvästä pelistä, mutta tämä uusin demo taisi varmistaa omalta osaltani pelin hankinnan. Nyt kun valmiin pelin mekaniikoita pääsee toden teolla pelissä käyttämään, avautui aivan uusi maailma. Kaikki hahmojen omat skillit sekä näiden pääkykyjen käyttö oli erittäin kivaa ja taistelussa sai alkuun (ennen levuttelua) taktikoida pelin loistavan taistelusysteemin kanssa oikein huolella. Soundtrack oli myös jo tällaisenaan jotain aivan uskomatonta.

Toivottavasti juoni sekä hahmot saadaan muun laadun kanssa tasoihin valmiin pelin yhteydessä. Erittäin mielenkiinnolla jään odotelemaan kuukauden päästä ilmestyvää valmista tuotosta.

 

[Tertzzi]

Voi jumantsuikkeli kun tuo Octopath Travelerin toinen demo avasi kaikki japsiropepadot mitä mamuhermostosta löytyy. Eka demo viime vuonna, antoi jo puitteet hyvästä pelistä, mutta tämä uusin demo taisi varmistaa omalta osaltani pelin hankinnan. Nyt kun valmiin pelin mekaniikoita pääsee toden teolla pelissä käyttämään, avautui aivan uusi maailma. Kaikki hahmojen omat skillit sekä näiden pääkykyjen käyttö oli erittäin kivaa ja taistelussa sai alkuun (ennen levuttelua) taktikoida pelin loistavan taistelusysteemin kanssa oikein huolella. Soundtrack oli myös jo tällaisenaan jotain aivan uskomatonta.

Toivottavasti juoni sekä hahmot saadaan muun laadun kanssa tasoihin valmiin pelin yhteydessä. Erittäin mielenkiinnolla jään odotelemaan kuukauden päästä ilmestyvää valmista tuotosta.

Itse pelasin ekaa Demoa aika paljon ja sen perusteella tilasin sen Spessu version pelistä. En ole tuota uutta Demoa vielä kokeillut, mutta jos se parantaa peliä niin nannaa on luvassa kuukauden päästä.

 

[Andyliini]

Kokeilin ekaa demoa ja jo se vakuutti Octopathista. En ehtinyt demoa paljonkaan pelaamaan, joten tämän uuden jätän väliin. Hyppään pelin pariin jahka se julkaistaan kokonaan.

 

[Kuruwin]

Tales Of Berseria on ollut tässä nyt pääprojektina ja kyllähän tätä pelaa vaikka ei kyllä oikeastaan kannattaisi. Kyllähän tässä on sitä kivaa Tales huumoria mutta muuten peli ollut vaan turhaa haahuilua.

 

[Mies joka ei pystynyt]

Tales of Berseria on aika turha pelata ellei ole Tales of Zestiria tosi tuttu. Prequel peli kuitenkin kyseessä ja tuntui että tosi suuri osa pelistä jää mauttomaksi ellei tiedä mihin asia x viittaa. Kerran Zestirian pelanneena oli ihan kiva bongata juttuja ja tarinaelementtejä mitkä johtaa Zestirian tapahtumiin, mutta mitä nyt Coldin puheista otin sain selvää, niin missasin tosi paljon kaikenlaisia viittauksia ja juttuja jotka olisi varmasti tehneet vaikutuksen jos itse olis tajunnut yhdistää.

 

[Kuruwin]

Zestria on tosiaan minultakin pelaamatta. Onhan se tietenkin mahdollista että tästä saisi vähän enemmän irti jos sen on pelannut mutta tuskin se tätä kokemusta mullistaisi.

 

[Kuruwin]

Fire Emblem Warriorsin 3DS versioon on nyt laitettu joku 8h ja kyllähän tämä on maistunut. Seuraa aika paljon sitä Hyrule Warriorsin asettamaa polkkua mutta on tässä oma makunsa. Tykkään etenkin siitä että ohjattavia hahmoja on kentällä yleensä neljä kahden sijaan ja monia NPC hahmoja voi myöskin käskyttää. Harmi vaan että alussa saa oikeasti manageroida joukkojaan jonkun verran mutta myöhemmin peli menee niin helpoksi että ei sille enään ole kauheasti tarvetta (ehkä historia moodista saa sitten sitä haastetta)

Jos Hyrule Warriorsin ainoa koukku ei ollut Zelda teema niin ehdottomasti kannattaa tämä hankkia.

 

[Mies joka ei pystynyt]

Ikuisuusprojekti Binding Of Isaac rebirth jatkuu taas. Pelikello näyttää kohta tasan 400 tuntia. Vaikeata sanoa tasan tarkalllen mitä bosseja olen milläkin hahmolla tappanut, sillä completion markit ovat buganneet ensimmäisestä DLC alkaen. Sanoisin että kaikila hahmoilla on tullut tapettua kaikki bossit Deliriumia ja Mega satania lukuunottamatta. Nyt tavoitteena on viimeisillä hahmoilla hoidella Delirium pois niin voi aloittaa mega satanin hakkamiseen kaikilla hahmoilla. Mega satan on tullut vain muutamalla hahmolla tullut tapettua, alunperin silloin kun siitä ei edes saanut completion markeria. Äärimmäisen turhauttavaa hankkiutua sitä vastaan.

Greed Mode on kaikilla hahmoilla, Greedier mode on Lostia vailla hoidettu. Tunnen itseni äärimmäisen epätoivoseksi Greedier modesta Lostilla.

 

[RetroFly]

Pelasin eilen Super Mario All-Stars-kokoelman Super Mario Bros: Lost Levelsiä eli japanilaista Super Mario Bros 2:sta. Pääsin kenttään 8-4 asti lukuisten kuolemien ja uudelleenyritysten jälkeen. Vielä pitäisi päästä se läpi, niin peli olisi ns. siinä. (Tosin jäljelle jäisivät maailmat 9, A, B, C ja D)
Pakko kyllä on sanoa, että Nintendolla tehtiin oikea päätös julkaista Doki Doki Panic länsimaisena SMB2:na. Se toi sarjaan paljon uusia asioita, jotka vaikuttavat vielä tämäkin päivänä. Lost Levels on omasta mielestäni yksi huonoimpia Mario-pelejä monesta syystä. Liika samankaltaisuus alkuperäisen SMB:n kanssa, liiallinen vaikeus, tylsä kenttäsuunnittelu ja bugisuus. Sinällään minulla ei ole ongelmia jatko-osien kanssa, jotka muistuttavat edeltäjiänsä niin kauan kun jatko-osa parantelee peruskaavaa ja tuo riittävästi uutta pöydälle. Valitettavasti SMB:Lost Levels ei ole esimerkki tällaisesta. Tarina, musiikki, kontrollit ja viholliset ovat täysin samanlaiset kuin edellisessä pelissä. Visuaalisesti peli eroaa jonkin verran edeltäjästään, paitsi All-Stars-versiossa. Uusia asioita, mitä peli toi, on todella vähän. Myrkkysieni, Marion ja Luigin erot pelattavuudessa, nopeat punaiset piraijakasvit ja lentävät Blooper-mustekalat tulevat ainoastaan mieleen. Myrkkysieni ei sinällään ole huono idea, mutta niitä tunnutaan tarjoiltavan enemmän kuin poweruppeja ja välillä mitä oudoimmissa tilanteissa. Punaiset piraijakasvit ovat kyllä erityisen ärsyttäviä, sillä ne tuntuvat iskevän silloin kun vähiten sitä odotat.
Marion ja Luigin eroina ovat Luigin korkeampi hyppy, mutta liukkaampi kontrolli. Voin kyllä sanoa molemmilla hahmoilla pelanneena Marion olevan parempi, sillä Luigin korkean hypyn hyöty katoaa liukkauden takia hyvin nopeasti, sillä peli on täynnä kohtia, joissa pitäisi hyppiä kapeille tasanteille. Tästä pääsemmekin näppärällä aasinsillalla kontrolleihin ja kenttäsuunnitteluun, joissa sitä ärsyyntymistä riittääkin. Otetaanpa tämmöinen pieni skenaario: Jos teet tasohyppelypelin tarkoilla hyppykohdilla, niin millaiset kontrollit peliin tekisit? Tekisitkö a) suhteellisen jäykät kontrollit lähes olemattomalla ilmakontrollilla eli samanlaiset kuin vaikka Lost Levelsissä tai b) tiukat, mutta sulavat kontrollit, joilla pystyy tekemään enemmän asioita eli esimerkiksi SMB3:n kontrollit? Valitsisin jälkimmäiset kontrollit, sillä ensiksi mainitut vaan aiheuttavat turhautumista hyppykohdissa, jotka eivät näytä olevan suunniteltu kontrollit mielessä. Ja tämä on Lost Levelsin pahimpia sudenkuoppia, sillä alkuperäisessä Super Mario Brosissa oli melko jäykät kontrollit, mutta ne ovat siedettävät hyvän kenttäsuunnittelun ansiosta. Tekijät siis tiesivät kontrollien rajat ja täten suunnittelivat kentät niiden ympärille. Mutta Lost Levelsissä jokin meni pahasti vikaan. Kontrollit ovat samanlaiset kuin ensimmäisessä pelissä, ne vaan tuntuvat jäykemmiltä kiitos ylitarkkojen hyppykohtien. Kenttäsuunnittelu on useimmiten aivan hirveää. Kentät eivät juuri tuo uusia, kiinnostavia ideoita suunnittelultaan ja tasoloikinnaltaan. Vihollissijoittelukin on välillä jotain aivan uskomatonta syöpää. Varsinkin viimeisissä maailmoissa tuntuu siltä, että kaikkea on vaan spämmitty sinne tänne paljoa miettimättä. Viimeisenä naulana kenttäsuunnittelun arkussa on piilopalikoiden älytön sijoittelu. Joissakin kentissä näkymättömät palikat ovat täysin pakollisia kentän läpäisyn kannalta. Tämä on ihan ok, jos ne ovat jossakin suhteellisen selvässä paikassa, kuten seinän tai putken vieressä, mutta kun joskus ne ovat aivan tajuttoman typerissä paikoissa, kuten keskellä ei mitään. Ikävintä on se, että ne voi täysin missata ja täten joudut tapattamaan itsesi. Muutenkin näiden piilopalikoiden sijoittelu on jotain uskomatonta p*sk**, sillä niitä tuntuu olevan aivan sattumanvaraisiin paikoissa. En edes jaksa laskea niitä kertoja, kun yritän hypätä vihollisen yli, osun piilopalikkaan ja sitten kuolen viholliseen. Muutenkin tämän pelin vaikeustaso on välillä hyvin halpamainen, sillä pelissä on paljon tilanteita, jolloin kuolemaa ei voi välttää ensimmäisellä kerralla huonon vihollissijoittelun tai jonkun muun syyn takia. Yksi oikein rasittava juttu tässä pelissä, mihin joskus olen törmännyt, on taaksepäin vievät warpit. Jos tämä ei ole puhdasta v*ttu*lua pelaajalle, niin en tiedä mikä on. Bugisuudesta voin sanoa sen verran, että välillä vihollisten hitboxit kusettavat pahemmin kuin Sipilän hallitus, sillä kerran kävi niin, että kilpikonna kävelee päin tilanteessa, jossa olisi ollut varma kuolema, mutta peli laski sen kilpparin päälle hyppäämiseksi. Siis mitä v*ttua oikeasti? Sitten kun yritän hypätä kilpparin päälle, osun sen päähän hieman yläviistosta, mutta kuolen silti. Kerran myös aktivoin piilopalikan hyppäämällä sivulta siihen päin. Huomaa kyllä, että peli on väsätty alle vuodessa kasaan lähes testaamatta sitä ja julkaistu täten kiireellä markkinoille. Saatan saada niskaani vihaa mielipiteestäni, mutta aivan sama. Te, jotka tästä pelistä nautitte, nauttikaa vaan. En ole viemässä nautintoanne pois, vaan toin muutamia pelin vikoja esille.

 

[Norsukampa]

Octopath Traveler on nyt pyörinyt helteiden takia kuumana käyvän Switchin sisuksissa sellaiset kymmenen tuntia ja on kyllä maistunut. Aluksi homma tuntui tosiaan hieman repetitiiviseltä kun jokaisen pelin päähahmon kohdalla mentiin samalla alkustoori+dungeon+bossi-kaavalla (kaava joka luonnollisesti helpottuu koko ajan koska mukaan kööriin tulee vahvempia hahmoja), mutta nyt kun alkaa pääsemään käsiksi hahmojen muihin episodeihin, alkaa hahmottamaan pelin rytmitystä ja sen hienoutta. Jokainen pelin hahmoista käy siis läpi omaa tarinaansa ja muut hahmot siinä sivussa ovat vain apuvoimana.

Tämä on myös pelin isoin miinus omissa silmissäni. Voi kuinka paljon olisinkaan antanut suuresta epookista, jossa hahmot tutustuvat toisiinsa ja jokaisella hahmolla olisi ollut paikkansa suuressa maailmanpelastusoperaatiossa. Jos peli olisi sisältänyt tuollaisen FF VI-tason juonen niin se olisi kyllä noussut todelliseksi suurklassikoksi mutta kyllä nämä kahdeksan pienempääkin tarinaa sivutehtävineen kelpaavat.

Taistelumekaniikat ja musiikit, ovat myös pelissä mitä parhaimmalla tasolla. Taisteluissa on todellista taktikoinnin tuntua niin pelin omaa, hieman Bravely-peleistä tuttua, mekaniikkaa hyödyntämällä ja mukaan keitokseen lisätään vielä hahmojen omat kyvyt jotka tuovat touhuun isoa vaihtelua.

Erinomainen peli, joka olisi kuitenkin AAA-tason käsikirjoittamisella noussut genrensä suurien legendojen joukkoon.

 

[Loota]

Enter The Gungeoniin tuli torstaina uutta ilmaista lisäsisältöä, mikä sai ainakin itseni palaam- ...hetkinen, enhän missään vaiheessa edes lopettanut pelin pelaamista vaan loputon kiihko sai vain lisää pökköä pesään. 185 tuntia jo alla ja koko ajan tekee vain mieli lisää, onkohan tämä peli edes laillinen kun katsotaan koukuttavuusastetta. Oli miten oli, patch toi mukavasti lisää kaikenlaista pientä ja suurempaa, mutta aikalailla kaikki jotenkin onnistuvat kontribuoimaan tämän täydellisen paketin parantamiseen entisestään.

Harhailen myös ympäri Hollow Knightin kiehtovaa ja jännittävää bugista maailmaa. On kyllä helppo nähdä miksi ihmiset ovat tästä niin kovin täpinöissään ja onnistuuhan peli kutittelemaan myös omia makuhermojani juuri niistä oikeista paikoista sekä gameplayn että kaiken muun pelin tunnelmaan ja visuaalisuuteen liittyvien asioiden suhteen. Siitä on aikaa kun on päässyt eksymään kunnolla ja olemaan vielä mielissään siitä.

 

[Rokku]

Enter the Gungeon on myös ollut jo kauan omien suosikeiden joukossa.

Jos kyseinen peli ei ole tuttu, voin suositella lämpimästi, jos retroräiskintä innostaa. Pelissä on hyvä määrä sisältöä hintaansa nähden ja vaikeusastettakin riittää. Roguelike-tyyliin jokainen pelikerta on erilainen, ja koska esineitä/aseita on valtavasti erilaisia, ne myös tuntuvat hyvin erilaisilta. Peli on aivan täynnä viittauksia muihin peleihin, elokuviin ja niin edelleen. Voit kirjaimellisesti löytää kaikkea DOOMin BFG:stä Mega Manin käsitykkiin asti. Tai sitten vaikka tynnyriaseen, joka ampuu kaloja, aseen joka ampuu T-paitoja, tai Metal Gearista tutun pahvilaatikon. Pelin huumori on yksi sen parhaita puolia.

Juuri äsken tullut iso ilmainen päivitys on ollut erittäin onnistunut, lisäten peliin tietysti uusia aseita ja esineitä että "quality of life" parannuksia. Silti ehkä tärkein ja paras osa koko päivitystä ovat aseiden ja esineiden uudet synergy-ominaisuudet, joita on satoja erilaisia. Käytännössä juttu menee niin, että kun sinulla sattuu olemaan inventaariossa kaksi tiettyä esinettä, niiden voimat yhdistyvät jollain tapaa, joskus efektit ovat todella merkittäviä ja hauskoja. Hienoa tässä on se, että aiemmin lähes turhat aseet/esineet saavat nyt täysin uusia hyötyjä. Respektit kehittäjille, kun ovat lisänneet peliin huomattavasti sisältöä aivan ilmaiseksi sen julkaisun jälkeen.

Itse ostin alun perin PC-version joskus 2 vuotta sitten, mutta pelin pariin palaa vieläkin mielellään, ja tämä uusin loistava päivitys antaa jälleen yhden syyn jatkaa Gungeonin seikkailuita. Switch-versio on myös toimiva, vaikka harmillisesti suorituskyky ei ihan PC-version tasolle yletykkään.

 

[Mies joka ei pystynyt]

Itseasiassa aloin taas pelaaaan Gungeonia eilen, koska Binding of Isaacia ei jaksa loputtomiin hinkata. Pari vuotta sitten hommasin pleikkarille, pelasin varmaan kymmenisen tuntua enkä päässyt pelin henkeen mukaan. Nyt uudestaan kokeillessa se jokin ei vieläkään ei tunnu naksahtavan. En tiedä sitten johtuuko se siitä etten ole kovinkaan hyvä pelissä, vaikka pari ekaa bossia yleensä menee ottamatta osumaa, niin meno viimeistään tyssää neloskerroksessa jossa tuntuu perse räjähtävä joka kerta.

Koska en ole pelannut peliä kauaan, niin en tiedä ollenkaan opimaaliisista strategioista tai mitä kaikkea eri kerroksien huoneissa voi edes tehdä. Se samalla motivoi pelaamaan ja masentaa, koska kun ei löydä kaikkia salahuoneita niin tietää missaavansa kaikki tärkeät pickupit joita juuri olisi tarvinnut.

Toivon todellakin että lähiaikoina tulisi se hetki kun pääsen sisään peliin koska tällä hetkellä melkeimpä pakotan itseni pelaamaan tätä siinä toivossa että ymmärtäisin pelin sisimmän essensin.

 

[Rokku]

Uusin päivitys tekee pelistä vähän enemmän anteeksi antavan (ilmaisia esineitä huoneiden jälkeen tulee useammin), joten ainakin siinä mielessä ajoitus on hyvä kokeilla Gungeonia uudelleen, jos siltä tuntuu.

En tietysti pysty puhumaan muiden puolesta, mutta omasta mielestäni parasta pelissä on ne hetket, kun onnistuu saamaan hauskasti yhteen toimivia esineitä. Sanoisin jopa, että Gungeon kannustaa pelaajaa "rikkomaan" pelin. Uusin päivitys vieläkin enemmän kuin aiemmin. Kun loppupuolella pääsee tilanteeseen, jossa aseet ampuvat jättimäisiä luoteja, jotka kimpoilevat seinistä, räjähtävät, muuttavat viholliset kanoiksi ja jakautuvat osuessaan useammaksi.. kaikkia näitä yhtä aikaa, niin hymy on herkässä. Lisäksi pelissä on esineitä kuten Duct Tape, jolla voi kirjaimellisesti yhdistää mitkä tahansa kaksi asetta keskenään.

Ehkä omasta mielestäni suurimpia heikkouksia pelissä on alku, kun joutuu pärjäämään tylsällä ja heikolla varustuksella. Ja tietysti se, että niin paljon on tuurista kiinni. Kun kaikkialta löytyy vain heikoimman asteen aseita, niin voi melkein painaa restarttia saman tien. Ja huonoja kierroksia voi pahimmillaan tulla monta putkeen. Joka tapauksessa omien taitojen parantumisen näkee lopulta, kun ensin vaikeilta tuntuneet bossit menevät jo ottamatta yhtään osumaa. Mutta eipä sillä, ei kyseessä ole mikään täydellinen peli ja voin kuvitella että se ei vain naksahda kaikkien makuun.

 

[Kuruwin]

Dragon Quest 8 3DS on tällä hetkellä pääprojekti. Kyllähän tätäkin pelailee mutta aika perinteistä Dragon Questia on. On tässä nyt enemmän tarinaa kuin isoimmassa osassa näistä peleistä mutta kevyen puoleinen peli silti siltä osalta. Yksi asia mikä kyllä syö peli intoa on se että tavan vihuista saatu exp määrä on naurettavan pieni verrattuna siihen mitä metal slimeistä saa. Laumasta vihuja joiden tappamiseen saattaa mennä useampi vuoro tulee joku 200-300xp mutta sitten yhestä perus metal slimestä saa jotain 1300xp. Tämän takia haluaa vain juosta vihujen ohi koska niitten tappaminen tuntuu turhalta työltä (mikä on mahdollista tässä versiossa pelistä)

 

[Loota]

Gungeoniin palaten vielä niin aika hillitön tuo tämänhetkinen glitch, että ensimmäisessä kahdessa kerroksessa tulee joka huoneeseen arkku taisteluiden jälkeen heti kun on ensimmäisen saanut spawnaamaan. Pilot aika helposti tästä syystä tämän hetken paras hahmo.

Ja vielä kun muistan niin jaetaanpas tällainenkin kikka, mikä tuli taanoin vastaan eikä käsittääkseni ole laajalti tunnettu:

En ole vielä saanut tilaisuutta koittaa toimiiko tämä vielä patchin jälkeen, mutta onpahan kokemus tuokin, ihan virkistävää nöyryyttää kaikkia vihollisia kaiken koetun kärsimyksen jälkeen.

 

[Wilbur wals]

Octopaattia tullut pelailtua siskon kanssa ja nyt yksin kun sisko lähti kohti etelää. Aivan mahtava peli niin ulkonäöllisesti,musiikillisesti kuin juonellisestikkin sekä taistelujenkin osalta. En voi kun suositella. Lisäksi olen huomannut että minusta on selvästi tulossa jrpg pelien ystävä uusimman Xenobladen niin kuin tämänkin mahtavuuden vuoksi.

 

[Norsukampa]

Latasin molemmat Mega Man X-kokoelmat Switchin sisuksiin. Kakkosta en varmaan tule ikinä käynnistämäänkään mutta ekasta kokoelmasta huitaisin aamupalan aikana ekan X:n läpi lihasmuistista.

Miten sitä voikaan raavas mies tirauttaa pienen kyyneleen silmäkulmastaan kun näkee Switchin päävalikossa vierekkäin Street Fighter- ja Mega Man X-kokoelmien kuvakkeet? Hienoa aikaa kerrassaan...

 

[Myy100]

Itse latasin vain kakkosen, koska en ole koskaan pelannut X4-8, enkä viitsi yhden uuden pelin takia ladata ekaa kokoelmaa. Nooh, kattoo sitten kun se on alennuksessa.

 

[Wilbur wals]

Nyt on pelattu Octopath Travel läpi. Kaikki tarinat pelasin ja aikaa kului vähän reilu 80 tuntia. Loistava peli jonka parissa viihtyi oikein loistavasti. Halusi ehdottomasti kokea kaikkien tarinat ja kohdata haastavat bossit. Hieno grafiikka, loisto musiikit ja tarinat. Minusta on tullu jrpg peluri tämän ja Xenoblade 2:sen myötä, pakko myöntää Nyt ei voi kun toivoa että nuo Wiillä olleet jrpg:eet saa jatkoa Switchillä. Niin ja toisekseen juuri tuli läpäistyä Mario+Rabbids Donkey KOng seikkailu. Olikin mukava palata pelin pariin ja minusta ehdottomasti ns.hyvä dlc kyseessä. Nyt onkin edessä sitten seuraavan pelin ostoharkinta. Hollow Knightia on ainakin kovasti kehuttu eikä tuo ole kyllä hinnan kiroissa.