Peli jota pelaat tällä hetkellä

[Hynät/Rahat & Ruplat]

Korkkasin Breath of the Wildin + season passin tossa tiistaina(?). Joululomasta johtuen olenkin ehtinyt poraamaan jo varmaan parikymmentä tuntia.

Onhan tää aika hyvä videopeli, mutta tiedä sitten onko vuoden parhaaksi. Tämmöstä vapaata kiipeilysysteemiä olen kuitenkin kaivannut videopeleihini jo Morrowindistä alkaen ja kiva nähdä se suoraan peliin rakennettuna, eikä pelaajien puolesta tehtynä modina.

 

[Mewna]

Pelailen tällä hetkellä 3DS:llä peliä 999: Nine Hours, Nine Persons, Nine Doors, joka on Zero Escape -sarjan ensimmäinen osa. Aloittaessani pelin kuvittelin, että tiedossa olisi puzzleja sisältävä seikkailu, mutta peli paljastuikin satunnaisilla pulmilla höystetyksi visual novelliksi. Eihän siinä mitään, mutta en oikeastaan tykkää pelata visual novelleja, vaikka luenkin perinteisiä kirjoja ihan sujuvasti.

Kovasti tekisi mieli kokeilla Zero Escape -sarjan uusinta osaa, mutta se ei ehkä kannata, jos sekin peli on yhtä visual novel -painotteinen kuin tämä ensimmäinen peli.

 

[Kraidi]

Zero Time Dilemma taas on täynnä välivideoita, minkä lisäksi sen juoni ei ole mielestäni läheskään yhtä hyvä kuin 999:n. Sama koskee Virtue's Last Rewardia, jossa rytmitys tuntui hieman kummalliselta. Toisaalta näissä kahdessa jälkimmäisessä pelissä panostettiin selvästi enemmän pulmanratkontaan, joten siinä mielessä ne voivat olla sinulle eheämpiä pelikokemuksia. Suosittelen joka tapauksessa pelaamaan pelit julkaisujärjestyksessä.

 

[Rush]

999:stä on ehdottomasti pelattava se todellinen lopetus parhaan (luku)kokemuksen saamiseksi. Se voi olla joskus vaikea löytää omin avuin. Toki pelaa peli ainakin kerran loppuun omin neuvoin, mutta sen todellisen lopetuksen eteen saattaa joutua katsomaan netistä vihjettä. Spoilerivapaan ohjeistuksen löytää helposti tai voi tietty täältäkin kysyä.
Kuten Kraidi sanoikin, julkaisujärjestys on se paras järjestys. Kuitenkin jos 999:n läpäistyä tuntuu sille, että sarja ei napannut, eivät nuo seuraajat todennäköisesti mieltäsi tule muuttamaan.

 

[AXU]

Ostin tänään Fire emblem warriorsin. Peli on paljon koukuttavampi ja parempi kuin Hyrule warriors. Peli yhdistää Fire emblem ja Dynasty warriors crossoverin todella hyvin esim. Permadeath, Class change ja Weapon triangle systeemillä. Suosittelen peliä erityisesti niille jotka pitävät Fire emblemistä/Dynasty warriorsista tai molemmista pelisarjoista.

 

[rocknroll]

En pelaa enää uutta Metroidia 3ds:llä, nyt minulla on uudelleen kierrossa Mario 3ds Land käsikonsolilla, sekä uutena tuttavuutena Final Fantasy Theathrerytm.

By the way, ostin muinoin Nes Remix Classic:in innoittamana Wii U:n virtuaalikonsolille 1986.-vuoden alkuperäisen Mario Bros-pelin, se, jossa on yksi ruutu ainoastaan. Olisi kiva kuulla, jos joku pelaa kyseistä peliä, tai on pelannut, että mikä on piste-ennätyksenne?

Oma piste-ennätykseni on 112 000 -ja risat. Varmaan pelissä on tasoja 99, jonka jälkeen peli lähtee alusta liikkeelle, mutta kyllä tämä peli Balloon Fightin kanssa hakkaa monet tämän päivän pelit mennen tullen. Nykyään peleissä ei ole enää pisteitäkään... Mario kolmosessakin pystyi pelaamaan tätä, jos valitsi kaksinpelin, ja painoi A:ta kartan Start- kentän kohdalla, mutta yksinpelinä toisinaan tahkoan tosiaan vuoden 1986- Mario Brosia Wii U:n virtuaalikonsolilla ihan tosissani yrittäen piste-ennätystä.

Peli vaikenee huomattavasti mitä pidemmälle mennään, ja olen lukenut netistä, että jotkut olisi maailmalla selvittäneet kaikki 99 tasoa. Itse en ole vielä päässyt 20:eenkään...Mutta piste-ennätykset kehiin!

Piste-ennätyksesi Mario Bros 1986-versiossa?: Omani on 120 000 -ja risat.

 

[Norsukampa]

Enter The Gungeonin pariin palasin melkein vuoden tauon jälkeen nyt kun pelin alkuperäisestä julkaisuhetkestä haaveilemani käsikonsoliversio (tuolloin toki Vitalle toivoin peliä) on totisinta totta. Edelleen peli jaksaa kiehtoa ja omalla kohdalla kyseessä on varmaan tämän vuosikymmenen paras indielatauspeli. Uskomaton teos ja suuri suositus kaikille koukuttavista roguelikebullethell-peleistä diggaaville ja ihan vaan hyvistä peleistä pitäville.

 

[Kuruwin]

Tulipa aloitettua Shadow Tactics: Blades Of The Shogun PS4:llä. Parin tehtävän jälkeen fiilis on aika jees. Se että peliä ei voi pausettaa ja antaa käskyjä rauhassa sekä se että tavaroita että isku komentoa käytetään samasta napista aiheuttaa pientä mielipahaa konsoleilla mutta pääasiassa toimii hyvin. Pidän kyllä tosi paljon siitä että tähän mennessä peli ei ole tehnyt mitään vaatimuksia että älä tapa vartijoita tai koske siviileihin vaan ne on saanut lahdata ihan rauhassa. Ainoa asia mihin tappaminen on vaikuttanut on se että tässä pelissä on joka kentässä sellasia badge haasteita ja niissä saatetaan vaatia jompaa kumpaa mutta itse kyllä skippaan ne ihan surutta (ei niitä haasteita edes kerrota kun vasta kentän kerran läpäistyä) Tekoäly osaa kyllä olla aika tyhmä mutta ei se minua haittaa koska se vaan mahdollistaa oman peli tyylini eli sen että lahtaan yksitellen mahdollisimman paljon porukkaa.

 

[Loota]

Enter The Gungeonin pariin palasin melkein vuoden tauon jälkeen nyt kun pelin alkuperäisestä julkaisuhetkestä haaveilemani käsikonsoliversio (tuolloin toki Vitalle toivoin peliä) on totisinta totta. Edelleen peli jaksaa kiehtoa ja omalla kohdalla kyseessä on varmaan tämän vuosikymmenen paras indielatauspeli. Uskomaton teos ja suuri suositus kaikille koukuttavista roguelikebullethell-peleistä diggaaville ja ihan vaan hyvistä peleistä pitäville.

Olen vähän vilkuillut kyseistä peliä ja ihan kiinnostavalta on näyttänyt, mutta nyt tuli semmonen keskitetty mainos, että saattaa lähteä ostoon tässä lähipäivinä jo.

 

[Wilbur wals]

FArming Simulatoria tullut pelattua ja paljon.Huomenna palan Skyrimin pariin ja pelaan sen läpi. Vielä kun oppisi aseita ja haarniskoja päivittämään

 

[Kraidi]

Resident Evil 7: Biohazard on ehkä yksi suurimmista viime vuoden yllättäjistä. Tuntuu niin surrealistiselta ajatella, että näin monen kapisen jatko-osan jälkeen Capcom onnistui vihdoinkin tekemään taas hyvän Resident Evil -pelin. Mielestäni Resident Evil 4:n jälkeen koko yhtiö vaipui johonkin käsittämättömään pakkomielteeseen luoda manttelinperijä kyseiselle pelille. Jopa Shinji Mikami tiimineen yritti jo kertaalleen samaa, eikä The Evil Within kyllä mikään hääppöinen peli sekään ollut; paremminkin yksi iso laatuvuoristorata.

Uusin Resident Evil edustikin sitten yllättäen lähes kaikkea sitä, minkä ansiosta ylipäätään tykästyin selviytymiskauhupeleihin. Erityisesti maalaiskartanon yksityiskohtien määrä ja likaisuus sekä täysin kajahtanut Bakerin perhe onnistuivat vakuuttamaan kaltaiseni jäärän, jolle edes monien kehuma Resident Evil: Revelations ei tarjonnut läheskään yhtä hienoa pelikokemusta. Tässä pelissä puolestaan pääroolissa ovat nimenomaan sarjan aikaisemmista osista tuttu pulmanratkonta, peliympäristön koluaminen ja kolkko tunnelma. Aivan kaikkea en silti kehuisi saumattomaksi, sillä tapahtumien kulku hyytyy selvästi loppua kohden sen lisäksi, ettei vihollisissa ole oikeastaan havaittavissa kovinkaan kummoista vaihtelua. Ottaen kuitenkin huomioon sarjan laadun viimeisen kymmenen vuoden ajalta, pidän lopputulosta erittäin toimivana. Viimeistään tämä pieni mutta sievä nyökkäys näiden pelien alkujuuria kohtaan sai minussa aikaan todella lämpimiä tuntemuksia.

 

[Kuruwin]

Saa nähdä muuttuuko oma mielipide RES7:ta. Jotain 1-2h pelailin sitä keskiviikkona ja tykkäsin kyllä siitä miltä peli näyttää ja siitä ympäristöstä mutta pelaaminen tuntui sellaiselta perinteiseltä turhauttavalta häsläämiseltä. Shogunia vielä 6 tehtävää jäljellä ja kuhan niistä on suoriuduttu niin varmaan palaan RESIN pariin.

 

[Loota]

Ressa 7 on ollut pitkään tähtäimessä itsellänikin kun sarjaan hurahdin muutamia vuosia sitten, mutta en ole jotenkin onnistunut motivoimaan itseäni ostamaan sitä täydellä hinnalla kun takaraivossa on vieläkin pelko pettymyksestä. Pelko tuntuu kyllä vähän aiheettomalta, sillä olen tykännyt miltei sarjan jokaisesta pelaamastani pelistä tyylivaihdoksista huolimatta, joten luulisi tuonkin maistuvan. Ainoastaan 6 on onnistunut vakuuttamaan itsensä täysin läpimätänä pelinä ja Revelations 2 oli vähän meh, mutta en osaa reilusti tuomita sitä kun suostuin jostain syystä pelaamaan koko helvetin kampanjan kakkospelaajan masentavan tylsässä roolissa.

Tuli 4 pelattua aivan äskettäin taas läpi Wiillä ja kyllä tuo koko peli on edelleen varsinaista endorfiinia erityisesti pelituntuman osalta, tämäntyyppiset pointer-controllit on kyllä varmaan suosikkini kaikista kokemistani ohjaustyyleistä. Huomasin tällä kertaa ensimmäistä kertaa myös aseiden exclusive upgradet, jotka löysin valitettavan myöhään kampanjassa, niin aloitinpa heti uuden läpipeluun kun piti käydä vähän testaamassa Red9:n hillitöntä 6.5 poweria kyläläisten delikaatteja päitä vastaan, puhumattakaan maailmoja tuhoavan 50 powerin Broken Butterflyn tuhovoimaa. Pitää varmaan Handcannonikin käydä jossain vaiheessa unlockaamassa, sillä saatuani maistiasia pelin power creepistä tekee mieli jatkaa ihan loppuun saakka.

 

[Turjake]

Evil Within 2 meni tuossa viikonloppuna läpi ja olin kokemukseen oikein tyytyväinen. Alkuperäinen Evil Within on mielestäni yksi ristiriitaisimpia videopelejä, joita olen koskaan pelannut, mutta tämä jatko-osa on selvästi ottanut oppia ykkösen saamasta kritiikistä. QTE:t, äkkikuolemat ja tulitikut ovat historiaa. Mälsän gore-kauhun sijaan meininki muistuttaa paikoin yllättävänkin paljon enemmän jotain Silent Hilliä, vaikka on tässä suoraan Resident Evileistäkin pöllittyjä juttuja. Hubimaailma on konseptina aika hauska, ja sen tutkiminen johtaa usein miellyttäviin seuraamuksiin, koska ykkösen tavoin resursseista on pulaa about koko ajan. Combat on edellään aika tönkköä ja vihollisten kanssa peuhaaminen on aika inhottavaa. Onneksi tässä on isompi fokus hiippailussa, vaikka pelin AI:n typeryys hakeekin vertaistaan. Kokonaisuus on huomattavasti hiotumpi, kunnianhimoisempi ja miellyttävämpi kuin alkuperäinen peli. Visuaalisesti tässä on tosi makeita juttuja. Mikään mestariteos tämä ei ihan ole, mutta erityisesti loppuhuipennus oli mielestäni kaikessa korniudessaan aivan fantastinen, ja onhan tässä vielä yksi kaikkien aikojen hauskimmista minipeleistäkin.Tykkäsin!

Aloitin myös uusimman South Parkin pelaamisen. Voi juku kun olisin tämänkin pelannut aiemmin, niin olisi varmaan mennyt äänet uusiksi Fintendon Goty-postauksessani. Viisi tuntia tätä on nyt pelattuna ja peli imaisi mukaansa sellaisella imulla, että tämänkin viestin kirjoittamista mielummin olisin vain jatkamassa seikkailujani pippelivitsien täyttämässä ihmemaassa. Combat on uudistunut kivasti, mihin aluksi suhtauduin vähän epäilevästi, mutta tämä tuntuu lopulta kivasti strategisemmalta. Huumori nyt on parasta a-ryhmää, kuten odottaa sopii.

 

[Kuruwin]

Täysin päinvastainen kokemus SP:n kanssa. Pelattavuus on jotain todella keskinkertaista ja kirjotuksen taso on jotain tosi ala-arvoista.Siitä on parisen vuotta kun viimeksi katsoin SP:tä mutta ei se huumori sillon ollut näin huonoa.Joko jutut on tasoa sarjan alkuvuosilta tai sitten vitseissä ei ole yhtään terää.

RES7:n pelasin tässä viime viikolla läpi ja eipä se mielipide siitä yhtään parantunut. Kauhupelien ei tarvitse olla halpamaisia ollakseen jännittäviä tai pelottavia mutta valitettavasti isoin osa kauhuapelejä tekevistä tuntuu näin ajattelevan.

 

[Kuruwin]

Wolfenstein 2 tuli tässä pelattua ja olihan tämä ihan ok. Kenttä design on siinä mielessä todella laiskaa että ne lokaalit on tyyliin viemäreitä,raunioita ja tehdasrakennuksia jne mutta siinä mielessä kentät on kivoja että ohjat pysyy aina käsissä. Tässä ei ole mitään sellasta paskaa että yhtäkkiä olet tilanteessa jossa joka puolelta tulee helvetisti vihuja ja menee miljoona yritystä että pääset motista ulos. Siitä syystä tämä ei mainestaan huolimatta ollut kyllä yhtään vaikea. Hahmo kyllä kuolee nopeasti ja en kyllä vältämättä suosittele normaali vaikeustasoa noviiseille mutta viholliset kuolevat myöskin nopeasti joten jos vaan osaa tähdätä ja sijoutattua oikein niin ei ikinä oikein ole mitään ongelmaa. Välipelin tuntu on aika vahva tässä mutta on tämä siksi jouhevaa toimintaa että kyllä tälle kevyen suosituksen antaa.

 

[AXU]

Tällä hetkellä pelaan Digimon story cyber sleuth hackers memoryä. Peli on aika samankaltainen Pokemonin kanssa, mutta eroja on silti paljon. Esim Digimoneilla on enemmän kehitystasoja (Fresh, In training, Rookie, Champion, Ultimate, Mega) Jokaisella digimonilla on myös oma signature isku. Digimoneja pitää myös devolvata, jotta omalle digimonilleen saa ABI statsia. ABI statsia tarvitaan riittävästi, jotta Digimon voi kehittyä megaksi. Pelissä on myös paljon synkempi ja aikuismaisempi juoni Pokemoniin verrattuna josta itse pidän paljon, sillä usein Pokemon pelien juonet ovat aika yksinkertaisia paitsi viidennessä sukupolvessa.

 

[Garo]

Uusimpana projektina 2d-loikinta Celeste. En rehellisesti sanottuna ollut pelistä alkuun lainkaan kiinnostunut, sillä se näytti taas yhdeltä pikseli-indiehyppelyltä, joita mahtuu kolmetoista tusinaan. Arvosteluista kuitenkin sateli muutama kymppikin, joten pakko tähän oli itsekin tarttua. Ei tarvinnut pettyä, sillä peli tarjoaa hyvän tasosuunnittelun lisäksi rutkasti haastetta, loistavaa musiikkia ja yllättäen ihan mielenkiintoisen tarinan. Indiehyppelyiden keskuudessa ikisuosikkini on ollut Super Meat Boy, mutta näillä näkymin Celeste kiilaa jopa sen edelle.

 

[Myy100]

Aloitin juuri Xenoblade Chronicles 3D:n jonka hankin vuosia sitten, mutta lopetin saman tien, koska en ymmärtänyt pelistä juuri mitään ja taistelusysteemi oli liian monimutkainen. Noh, Xenoblade 2:n jälkeen päätin vihdoinkin aloittaa tämän pelin uudestaan nyt kun pelisarja on tuttu. Hyvältä vaikuttaa näin tunnin pelaamisen jälkeen.

 

[Kraidi]

Shadow of the Colossus toimii kieltämättä nykyaikaistettunakin. Remaken muutokset ovat etupäässä kosmeettisia, mikä luonnollisesti kohentaa pelin maisemia entisestään, muttei myöskään muuta tunnelmaa muuksi – onneksi.

Vaan jos minulta sattuisi kysymään, oliko remake edes tarpeellinen, vastaisin kielteisesti; pidän alkuperäisteosta vähintään yhtä suuressa arvossa kuin tätä, eikä se kalpene oikein missään. Paremminkin päinvastoin, on mieletöntä ajatella sen juurien olevan lähtöisin kahden sukupolven takaa, jolloin tekniset vaatimukset olivat aivan eri luokkaa.

Mikäli minulta kuitenkin kysyisi, pidinkö remakea onnistuneena, niin vastaisin kyllä. Pieniä nillittämisen aiheita lukuunottamatta (esim. geneerinen HUD) Bluepoint Games onnistui kunnioitettavan hyvin työssään.