Peli jota pelaat tällä hetkellä

Dragon Quest Builders 2

Vihdoin päässyt siihen vaiheeseen kun saa alkaa oikeasti itse rakentelemaan. Ensimmäinen tutoriaali saari kesti aivan liian pitkään ja toivon hartaasti että ne muut tutoriaali saaret eivät ole yhtäpitkiä. No ainakin nyt sentään välissä voi sentään palata pääsaarelle väkertelemään jotain jos jatkuva pälätys alkaa taas väsyttää.

Rakentelu itsessään on kyllä mukavaa puuha ja vaihtoehtoja paljon enemmän kuin jossain minecraftissa. Huonona puolena joillekkin voi kuitenkin olla se että tässä ei joudu niinkään grindamaan materiaaleja. Onistuin itse jo saamaan loputtomat puuvarannot.

 

Kuukausi on nyt tullut pelattua Skyrimia, jossa ei loppua näy vielä. Paljon tehtäviä ja muutakin tekemistä on vielä runsaasti. Switchillä jatkuu nykyään FE: Three Houses.

 

Super Mario Land

On ollut ihan hauska pelattava, iästään huolimatta. Tiesitkö, että pelin läpäistyä avaa vaikeamman pelitilan? Ja kun pelin läpäisee korkeammalla vaikeusasteella, avaa tasovalikon? Oli mukava yllätys, sillä 12 kenttää on aika vähän.

 

Splatoon 2

Kaksi aluetta on pelattu läpi ja kolmannessa alueessa mennään. Uudet aseet ja muut asiat tuovat pelattavaa enemmän kun ykkösosa.

 

Pelin Expansion paKki kannatta minusta ostaa. Sisältää loistavia yksinpeluu kenttiä!

 

Fire Emblem Tree Houses pelailussa. Kohta 40 tuntia takana ja on ollut kyllä hyvä peli. Minusta tuleekin Fire Emblem sarjan pelaaja tämän pelin myötä. Seuraavaksi pöydällä odottaakin avaamattomana Astral Chain!

 

Kingdom Hearts 3

30h on nyt peliä pelattu. Juoneen en ole yhtään päässyt lähemmäksi sillä että mitä pelissä nyt tapahtuu. Olen hiukan mennyt hukkaan tuon juonen takia, kun tulee pelattavaksi joku muu hahmo ja tarina menee sitten muihin juttuihin. En tiedä sitten liittyykö juoni muihin jatko-osiin, sillä en itse ole pelannut mitään jatko-osia aikaisemmin. Muuten peli on hauskaa pelata varsinkin Disneyn maailmoissa.

 

Fire Emblem tuli pelattua läpi ja myös Astral Chain. Kumpikin loistavia pelejä ja Astral Chain oli minusta parempi kuin Platiniumin mestariteokset eli Bayonetat. Pelissä oli kaikki kohdallaan paitsi pieni miinus miekka Legioonalaisen ketjunleikkuusta, jonka ohjaus oli jostain syystä tosi huonosti totetutettu.Mutta kaikkiaan todella pieni miinus muuten loistavassa pelissä. Pelin ulkonäkö oli myös aivan upea ja persoonallinen. Fire Emblemille antaisin 9.0 ja Astralille 9.3.

Nyt subbarin päällä odottaakin Legen of Zelda Link`s awakening erikoisversio kuvakirja ja metallikansi herkuilla :-D. Täysin uusi kokemus itselle, koska Gameboyn versiota ei ole tullut pelattua ja kova on hinku tieten aloittaa peli. Voi tätä pelien tulvaa. Dragon Quest 11 pitää ehottomasti ostaa ja Luigi sekä Pokemon. Ei vaan aika tunnu riittävän tähän kaikkeen. Niin ja Cadence of the Hyrule on kanssa ostoslistalla. Sitten odotellaankin Tammikuun Directiä ja ensi vuoden peliruuhkaa.

 

Päätin double dipata uusimman Dragon Questin ja ei kaduta pätkääkään. Viime vuonna tuli semi-hätäisesti peli pelattua PS4:llä läpi koska syystalven pelitulva oli vyörymässä päälle, mutta nyt kun peliä on pelannut ihan ajatuksen kanssa (ja 2D-moodissa totta kai) niin sen arvo on silmissäni noussut entistä korkeammalle. Peli on niin Dragon Questia kuin olla ja voi, eikä se todellakaan tavoittele mitään tähtiä taivaalta tai keksi pyörää uudelleen. Perinteistä WANHAN HYVÄN AJAN japsiropeilua Toriyaman hienoilla hahmodesigneilla, yhdistettynä mestarillisiin musisointeihin. Hieman haastavampi olisi peli saanut olla mutta oma vikahan se on kun on mennyt hieman grindailun puolelle näissä isoimmissa alueissa. Hieno peli kaikin puolin ja etenkin tämä Switch-versio saa kaiken rakkauteni juurikin tuon 2D-moodin sekä QOL-päivitystensä myötä.

 

Ei tätä romaania kukaan lue mutta olin kirjoitus tuulella.

Jos peli tarjoaa mahdollisuuden pelata itsensä läpi ilman vihollisia ja pelin pulmia suoristamalla onko se vain ystävällistä niitä kohtaan jotka haluavat vain kokea tarinan vai tiedostus pelin vioista? Zanki Zero (PS4) on danganronpa studion ensimmäisen persoonan budjetti luolastorymistely joka nojaa enemmän tarinan suuntaan. Tarinnankerrontakaan ei kummiskaan ole aina ihan sitä parasta ja pelin loppu meneekin vähän turhan animeksi mutta tarina jokatapauksessa säilyi alusta loppuun mielenkiintoisena ja piti motivaatiota peliä kohtaan yllä.

Madolle koukussa olikin tarvetta koska pelillisesti ei olla vahvoilla. Ennen kuin mennään itse asiaan niin pitää kuitenkin täsmentää että annan pisteitä Zanki Zerolle kummiskin siitä että vaihteeksi ei olle lähdetty sille perinteiselle vuoropohjaiselle tielle vaan mallia on enemmän otettu Grimrockista (en ole pelannut) Taistelu ja tutkiminen siis tapahtuu realiajassa ja taistelupohjaa enemmän vihollisten ympäri kierreskelyyn ja napin rämpyttämiseen kuin oikeiden kykyjen valitsemiseen (pelissä ei ole muuta kuin normi isku ja charge isku) Tekeekö tämä taistelusta yksinkertaista? Kyllä mutta itselle homma alkoi vasta käydä puuduttavaksi pelin loppupuolella tosin tämä ei johtunut niinkään taistelusysteemistä vain siitä miten pelin vaikeusasteet toimivat. Zanki Zerossa on tehty sellainen mielenkiintoinen mutta ehkä melko turhahko ratkaisu jossa vihollisten droppaamat tavarat on lukittu astettain vaikeustasoihin (vaikealla viholliset lyövät kovempaa ja ovat aggressiivisempia) Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että normaalillakaan pelatessa isoimpaa osaa pelintukikohdan päivitettävistä asioista ja isoimmasta osasta crafting mahdollisuuksista on tavoiteltamattomissa. Peli on kuitenkin tasapainoitettu niin että pelaaja ei yksinkertaisesti tarvitse sitä parempaa miekkaa läpäistäkseen pelin mutta ai että alkaako RPG miestä syyhytä vaihtaa hardille saadakseen sen. Henkilökohtaisesti sorruin grindaamaan jonkun kaksi tuntia pelin puolivälissä ylemmän luokan droppeja mutta vaihdoin takaisin normaalille ja onnistuin vastustamaan kiusausta vaihtaa taas takaisin yksinkertaisesti siitä syystä että tämä olisi vain pidentänyt peliä turhaan. Mainittakoon tässä samalla että jos pelin vaikeustason säätä alimmalle tasolle niin pelistä katoaa bosseja lukuunottamatta (jotka kuolevat parista iskusta helpoimmalla) kaikki viholliset ja ilmeisesti puzzlejen esineet on huomattavasti helpompi löytää. Itse käytin tätä mahdollisuutta kiitollisena päästyäni vikaan luolaan koska samojen vihollisten jatkuva kierrättäminen ja edestakaisin juoksentelu oli vihdoin saavuttanut kriittisen pisteen.

Genren tyypillisenä ongelmana on nimeonomaan tämä turha juoksuttaminen. Toki aina välillä avataan ovia jotka jouduttavat edelliseen pisteeseen palaamista mutta tämä ei poista sitä faktaa että näissä peleissä saa yleensä ihan turhaan juosta luolan ykköstasolta sinne kymmentasolle aina vaan uudestaan kun tarve kylään palaamiselle tulee. Toiseksi vikassa luolassa sentään melkein ylimmälle tasolle pääsi lopulta juoksemaan lähekkäin olevia portaikkoja pitkin. Vaikka tosin portaat olivat lähekkäin se silti alkoi tuntui tuossa luolassa todella puuduttavalta hommalta kun ottaa huomioon miten monesti tuli edestakaisin matkoja tehtyä. Olisko oikeasti niin kauheaa antaa pelaajalle mahdollisuus teleportata suoraan sinne ylimmälle tasolle. Jokainen taso voisi myöskin toimia omana kenttänään jolloin vältyttäisiin ihan turhalta päänsekoittamiselta jonka ristiinjuokseminen eri tasojen välillä aiheuttaa. On se toki tapa saada pelikelloon lisätunteja mutta ei hyvä sellainen.
Takapakkia Zankissa usein tulee myöskin sen takia miten herkässä henki on. Zankissa on sellainen erikoisuus että pelissä on tavallaan tarkoitus kuolla usein. Pelin kahdeksan hahmoa ovat klooneja ja näillä on kehossaan mystinen X-Key jossa henkilön tietoisuus lepää. Niin kauan kuin yksi ryhmänjäsen on elossa voi tukikohtaan pikapaeta ja siirtää kuolleiden hahmojen tietoisuus uuteen klooniin. Aina eri tavoilla kuollessa hahmot perivät kuolemaansa liittyviä bonuksia kuten esim että tietty vihollinen tekee jatkossa vähemmän vahinkoa tai että hahmot kestävät pudoksia paremmin. Tämä on sinäällään ihan mielenkiintoinen systeemi mutta valitettavasti hahmot kuolevat etenkin ilman näitä bonuksia monesti ihan pelkästä yhdestä iskusta joka lisää sitä juoksentelua melkoisesti jos pelaaja ei ole tarkkana. Kuolemiseen liittyy toinenkin ikävä seikka mikä on inventaario managerointi. Zankissa käy hassusti niin kuin Diablo ykkösessä aikanaan että hahmon kuollessa kaikki tämän kantamat tavarat lentävät maahaan (pahimmassa tapauksessa ne voivat tuhoutua kuolleessa) Tämä + painorajonen kanssa leikittely ynnä muu kuin ynnätään yhteen niin sitä inventaario managerointia saattaapi olla peliajasta se parikin tuntia. Vielä en ole edes päässyt mainitsemaan että normaalia ja sitä ylemmillä vaikeustasoilla hahmot näkevät nälkää mikä tuo täysin turhan grindauselementin peliin. Sen sijaan että kuluttaa aikaa lihaa hakiessa on melkein suotavampaa vain tappaa hahmot ja täyttää näitten massu sillä tavalla. Ikävänä sivuvaikutuksena on kuitenkin se että kloonit ovat aina aluksi lapsia ja täten myöskin heikompia kun aikuisena. Tässä vaiheessa onkin hyvä tietää että kloonit vanhenevat super nopeasti ja yksi hahmojen motivaatiosta onkin lupaus siitä että tehtävänsä täyttämällä vanhemis ongelma korjataan. Pelillisesti tämä tarkoittaa sitä että nukkuessa ja näkymättömän kellon tikittäessä riittävästä tasoilta siirtyessä päivä tulee täyteen. Riittävästi päiviä kun on kalenterissa hahmot vanhenevat ja näiden statsit muuttuvat. Lukuunottamatta statsi muutoksia ei vanheminen kauheasti näy pelillisesti taikka edes juonellisesti.

Summaroidaan kuitenkin pelillinen puoli nyt vielä lyhyesti. Jos pelin premissi ei kiinnosta niin kannattaako peliin takertua? Sanoisin että ei. Pelin kahdeksanluolastoa eivät visuaallisesti ole kauhean mielenkiintoisia eivätkä hyvin suunniteltuja (huonoja puzzleja jne) Pelin budjetti näkyy siinä miten puolivälin jälkeen uusia vihollisia ei pahemmin esitellä vaan vanhoista saattaa vain tulla uusia variaatioita joten peliin ei tule kaivattua vaihtelua. Jos tykkää grindaamisesta niin sitä tässä kyllä riittää. Jos grindaaminen ja keskinkertaiset luolastorymistelyt on se juttu niin silloin ei varmaan pelillisesti pety mutta muuten kyllä.

Pelin premissi on lyhyesti seuraava. Kahdeksan henkilöä (kloonia) herää autiosaarelta ja mysteerisen TV lähetyksien kautta saavat kuulla olevansa ihmiskunnan viimeiset elonjääneet. Tehtävän on löytää kloonaukseen käytettävän extended laitteen puuttuvat osat ja pelastaa ihmiskunta. Siinä sitten ohella hahmojen menneisyys yksitellen paljastetaan muille ja ratkotaan miten tähän pisteeseen päädyttiin.

Mutta nyt siitä juonesta yleisluonteisesti. Kutein sanoin alussa tarinnankerronta ja presentaatio ei aina tässä ihan parasta ole minkä takia monet pelin kohtauksista menettää impaktia.Peli myöskin käsittelee synkempää materiaalia vähän liian kevyesti mutta pelin mysteeri on kummiskin mielenkiintoinen ja juonellisesti peli on ihan riittävän hyvä että peli kannattaa sen takia ehkä pelata. Varoitan kyllä että jos ikävät aihepiirit eivät ole se juttu niin voi olla parempi olla pelaamatta. Jokaisella hahmolla on oma pimeä taustatarinansa ja persoonamaisesti jokaiselle hahmolle on oma luolastonsa jonka aikana menneisyys avautuu. Osa tarinoista on kevyempiä mutta osa taas menee todella synkäksi mutta peli ei oikein käsittele näitä vakavampia aihepiirejä kunnolla vaan paljastukset tuntuvat olevan siellä vain tekemässä peliä synkemmäksi. Vähän jää tästä ja muista syistä sellainen tuntuma että pelin valmistumista on jouduttu jouduttamaan ja juoni kärsii vähän siitä syystä.

Tuntuu myöskin että peli ei käsittele kysymyksiä mitä sen pitäisi tai merkittäviä asioita jää unholaan. Yhtenä isona esimerkkinä voi antaa sen että pelissä hahmot eivät missään välissä mieti sitä että onko se uudellen herätetty henkilö enään sama itsensä kannalta. Tottakai muiden hahmojen näkökulmasta uusi klooni on ihan sama henkilö kuin se edellinen klooni mutta menee kyllä epäuskottavaksi jos pitää olettaa että täysin sama tietoisuus siirtyy kloonista toiseen. Tämänkaltaisia aiheita olisin toivonut pelin käsittelevän enemmän ja laittavan vähän sivuun perinteisen "hei yhdessä me ollaan vahvoja" lässytyksen.

Mutta joo. Eiköhän tässä voisi jo itsekkin lopettaa läsyttämisen.

 

Oloni on hieman likainen sillä minulla olisi ollut elämäni mahdollisuus saada itselleni ihan huippuluokan tapaus täysin veloituksetta, mutta annoin onneni lipua ohi kunnes kuulin muita teitä että tämä kyseinen yksilö olisi aivan jumalaista seuraa. Vasta sittemmin lompakkoa tämän valioyksilön "vanhemmille" raottamalla sain tämän ihanuuden itselleni.

Puhun siis pelistä nimeltä Mechstermination Force jota tyrkytettiin arvon herra päätoimittajan toimesta arvosteltavaksi minulle jo viime keväänä, mutta vasta kun viime vuoden lopulla alkoivat pelaajat pitkin nettiä listailemaan "vuoden parhaita pelejä joista kukaan ei puhu", valkeni tämän pelin loistavuus itsellenikin. Edes linkin takaa löytyvä revikka ei aikoinaan vielä saanut viisariani värähtämään... https://fintendo.fi/blogi/arvostelut/mechstermination-force/

Kyseessä on siis käytännössä 16-bittisten Contra-pelien boss rush, jossa grafiikka on hienon värikästä ja hinta-/laatusuhde enemmän kuin kohdillaan. Jättimäiset mechat antavat taatusti pelaajalle kyytiä ensi alkuun mutta aivan kuin Punch-Outissa ja Monster Hunterissakin (ette varmaan ikinä olisi uskoneet että nuo kaksi nimikettä saa samaan kontekstiin), epäonnistumiset tutustuttavat sinut vastustajasi temppuihin kerta toisensa jälkeen paremmin ja paremmin. Muutaman turpakeikan jälkeen pääsee aina lähemmäs ja lähemmäs jättipahiksen kukistamista, ja kuuluisa "one more try" -fiilis on läsnä kuin päänsärky juhannusaaton jälkeisenä päivänä. Ydinmekaniikat ovat tismalleen vanhoja Contra-pelejä mukailevia seiniin tarttumisineen päivineen. Hyvin pelissä pärjäämällä saa valuuttaa, jolla saa kehitettyä hahmon aseistusta ja kykyä ottaa lämää.

Mahtava, lyhyt, mutta edullinen peli kaiken kaikkiaan.

 

Kolme tönöä on ollut tässä Orin jälkeen pääprojektina ja seitsemisen tuntia taisi tulla täyteen. Juoni tässä voi olla jopa kiinnostava ja kirjoittamisen taso on kyllä ihan yleisesti parantunut. En voi sanoa että kauheasti olen innostunut kaikesta tuosta lisä säätämäisestä mikä tulee koulun takia mutta voipihan ne jutut antaa mennä automaatilla ja keskittyä vaikka puhtaasti tappeluun jos niin haluaa.

 

Dragon Quest XI menossa. Noin 38 tuntia takana ja onhan tämä hyvä kategoriansa peli. Mukavia juonenkäänteitä ja hyvä taistelusysteemi. Pelimaailman taika tosin ei pääse NIntendon ja Monoliftin vastaavien tasolle. Enemmän pidikinn tuosta Monoliftin XB2:sta ja Octopath Travelista mutta missään nimessä tämä ei ole huono peli. Kovasti odotan tuota Xenobladen Switch versioita kun se on kuulemma yksi kaikkien aikojen parhaista JRPG peleistä. Aikoinaan jäi muutamaan tuntiin wiillä kun en osannut noita RPG pelejä pelata. Nyt takuulla tulen pelaamaan lopppuun asti. Jospa Monolifti yhdistäisi pelintekotaitonsa ja DQ XI tapaisen taikamaailman niin siinä olisi täydellinen roolipeli itselle.

Ps: Kyllä kun näitä Switch pelejä pelaa niin täytyy nostaa hattua siittä, että minkälaisen maailman ja pelimoottorin Nintendo on onnistunut Switchi raudalla luomaan BOTW:in kanssa. On siinä vain mahtava teos ja taianomainen maailma.

 

Päätin eräänä iltana hieman elvistellä paremmalle puoliskolle F-Zero -skillseilläni, ja sen verran maittavaksi tuo peli kostautui taas vuosien tauon jälkeen että roudasin lapsuusvuosien N64:n putkitelkkareineen vierashuoneeseen ja nyt olen tykitellyt F-Zero X:ää, ja oppinut arvostamaan peliä huomattavasti enemmän kuin sen julkaisun aikoihin. Onhan ne alusten mallinnukset rumia kuin synti ja taustat näyttävät lähinnä SNES-ajan kuvilta, mutta se sulava 60fps ja uskomattoman kovat musat sekä ruudulla käytävä liikenne, korvaavat kaikki puutteet paremmin kuin hyvin. Huikaisevaa myös miten ekan pelin neljä ajokkia saatiin muutettua jatko-osaan omiksi hahmoikseen kuskin persoonallisuuksineen päivineen.

GBA-osan ajattelin skipata mutta GX pitäisi ottaa seuraavaksi ajelupärinöissä käyttöön ja ottaa siltä luonnollisesti turpaan 6-0. Kaikkien aikojen vaikein Nintendo-peli ja Miyamoton suurin katumus kautta aikojen... ja se juuri tekee siitä niin kiehtovan.

 

N64:lle en omistanut tuota F-Zeroa X:ää mutta GX tuli ostettua. Olisi kiva päästä kokeilemaan N64 elämystä 60 fps ja kuuntelemaan tuon pelin musiikkeja. Tuo GX oli aivan loistava peli ja TOIVOTTAVASTI Nintendo tuo jatko-osan Switchille!

 

Auta armias, Binding of Isaac rebirthin into palasi ja nyt pelikello näyttää jo 672 tuntia!

403 unlockista 398 on hoidettu pois jo, eikä jäljellä ole kuin Daily Challengeen liittyvät 5 win streakin saaminen käyttäen viittä eri hahmoa. Valitettavasti näyttää siltä ettei tämän pelin kanssa enää kauaan mene ennen kuin 100% on saavutettu (enkä todellakaan ala hankkimaan 100% kahdelle muulle safe filelle). Yli viisi vuotta sitten laoitin tämän pelaamise ja pari kertaa vuodessa olen palannut tämän parin ja jatkanut urakkaa joka nyt näillä näkymin on kohta ohi. Viimeisen DLC pitäisi tulla kaiketi tänä vuonna(?), joka lisää taas pelattavaa.

Ehdotomasti parhaat hetket ovat olleet kun olen saavuttanut jotain minkä sanoin olevan täysin mahdotonta itselleni vuosia sitten. Varsinkin Challengejen kanssa, vaikkakaan en tiedä kuinka "reiluja" niiden läpipäsy oli minun osaltani, kun useassa päädyin lopulta saamaan itemit jotka rikkoo koko Challengen.

 

Tällä hetkellä pelaan Fire Emblem: Path of Radiancea, emulaattorilla tosin. Harvoin käytän emulaattoreita, mutta en todellakaan käytä yli 200 euroa tähän peliin.

 

Miltä peli vaikuttaa? Olen aina halunnut kokeilla.

 

Ihan hyvä peli omasta mielestä. Paljon yksinkertaisempi kuin nämä uudemmat Fire Emblem-pelit. Aika haastava välillä, ja sekin että pelissä ei ole casual modea.

 

Hieno pelikaksikko kaikin puolin tuo Radiant-duo. Puristit voisivat sanoa että "viimeinen oikea Fire Emblem" juurikin tuon säätämättömän vaikeustasonsa johdosta, mutta ei siis mitenkään mahdoton pelattava vaikka "vaikea" onkin. Tarinaltaan kuitenkin ihan sarjan kärkikastia, ja syntyipä näistä peleistä myös se paras Smash-hahmo joten ei voi muuta kuin nostaa lakkia päästä.