Mega Man 11

Tervetuloa Fintendoon!

Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.

Norsukampa

"His coconut gun, can fire in spurts"
Toimitus
8.5.2017
609
Turku
On ollut hauskaa huomata miten sitä X:ää kokoelmapakettien myötä viime ajat pelanneena, sitä on ajatellut että oudosti sijoiteltu pohjaton kuilu olisikin jonkinlainen power-upin piilopaikka. Koska seinäliukua ei ole niin ei muuta kuin loikka suoraan monttuun ja kuolemahan siitä on joka kerralla iskenyt.
 

Tingle

Paavo
1.5.2017
465
Turku
Peli on muuten aika tymäkkää kamaa, mutta ohjauksen kanssa on välillä ongelmia, parikin kertaa on tuntunut siltä että hyppy ei ole rekisteröitynyt ja sen vuoksi olen pudonnut turmiooni. Lisäksi kenttäsuunnittelussa minua riepoo se, että äkkikuolema-ansoja on joka paikassa. Siis aivan koko ajan. Kyllä niitä olla saa, mutta aikaisemmissa peleissä niitten varaan ei rakennettu kokonaisia kenttiä.
Nää voi skippaa nopeusrattaalla ja aseilla.
 

Tingle

Paavo
1.5.2017
465
Turku
Mega Man -viikko vetelee viimeisiään, ja Switchikin jo paljastaa pelitunteja kertyneen 45. Ei huono hintalaatusuhde tasohyppelyltä, jonka ensimmäinen läpipeluu kestää yhtä paljon kuin Super Mario Odyssii, on puolet halvempi ja sisältö rutkasti laadukkaampi. Täysiä läpipeluita on takana vasta kuusi, sillä loppuaika on kulunut fillerinmakuisten speedruntehtävien työmaalla. Pistetilastoissa roikkuvat vain minä, Kaura ja tusina muuta megamania R.I.P. vaan.

Koska kuolevaiset eivät ymmärrä mikä videopeleissä on hauskaa kerron teille nyt totuuden. Mega Man on luonteeltaan puzzlepeli, joka vaatii pelaajalta herkeämätöntä tilannetajua ja sijoittumista. Joskus pitää ottaa askel taaksepäin välttääkseen vihollisen luodin samalla pitäen vihun omalla tulilinjalla, samalla pitäen huolta korkeudestaan suhteessa takana vilistävään mölliäiseen. Samalla siihen liittyy tasohyppelyjen välitön hauskuus ja toiminnallisuus. Uudelleenpeluuarvoa lisää sekin, että tunarintaitojeni vuoksi asiat eivät aina menekään kuin Strömsössä, ja siitä syntyykin taas uusi pähkinä purtavaksi! Mega Man on haastava peli, mutta antaa paljon tilaa luovuudelle ja leikkimiselle. Kokeilepa antaa ohjain kaverillesi ja huomaat miten monella eri tapaa peliä voikaan lähestyä.

Ja monipuolisuuden se Mega Man 11 vaan osaa erinomaisesti. Mega Manilla on hieno kyky kopioida vastustajiensa mörssärit itselleen, mutta harmillisesti vain ysissä ne kaikki ovat voimakkaita, monipuolisia ja hauskoja käyttää. Mutta nyt salama iskee kahdesti yhdenteentoista puuhun. Minkä tahansa aseen valitset, voit olla varma että edessäsi tulevat kaikki viholliset sulamaan kuin animefanit vanhojentansseissa. Ja jos tuntuu ettei ötyä ole vielä tarpeeksi, voit kytkeä voimarattaan päälle ja saada vielä vaihtoehtoisen efektin! Loppujen lopuksi aseet eivät ehkä erotu toisistaan niin paljon kuin haluaisin, eikä sisäänrakennettua lisähyötyä ole kuin happokilvessä ja ilmasyöksyssä. Onneksi myös pelin ansat reagoivat ja tuhoutuvat oikeisiin aseisiin, aivan kuten maailman parhaassa tasohyppelypelissä Mega Man 9. Pomojen lisäksi myös kaikilla rivivihollisilla on tällä kertaa omat heikkoutensa, kasvattaen kokeilunhaluni suorastaan kokeilunkiimaksi. Eikä tässä vielä kaikki! Mukana menossa ovat myös susikoira Rush, ladattava kanuuna, joka tällä kertaa tärvelee vastustajien suojakilvet, sekä liuku, jonka tarmokkaalla rämpyttämiselle pikajuoksun ennätykset tahkotaan. Hyppää ilmaan Rushin päältä, syöksy kuilun yli Pile Driverilla ja tuhoa alla odottava vihollinen Tundra Stormilla. Kaikkein huikein ominaisuus on varmasti upouusi nopeusratas, jonka päälle kytkeminen muuttaa pelin säännöt ja merkityksen ylösalaisin. Ylhäältä tippuva palikka onkin nyt sopiva hyppykoroke, takaa-ajava ansa ei enää puuskutakaan niskassa kiinni ja viholliset ovat entistä pidempään haavoittuvaisia. Vähintäänkin nopeusratas toimii pelastusrenkaana silloin, kun pelaajan reaktiokyky pettää. Ehkä hienoin mekaniikka mitä tasohyppelyissä on keksitty sitten hyppäämisen. Mutta on pelillä myös selkeä heikkoutensa. Peli on jälleen läpäistävissä pelkällä sitruunapursottimella ilman lisäaseita -tai aineita, mutta se ei aina ole erityisen hauskaa. Välillä se saattaa johtaa pikselintarkkaan tasohyppelyyn ja ulkoa opetteluun. En ole itse peliä ilman rattaita pelannut, enkä edes tiedä haluanko koskaan. Makuvaihtoehtoja on tarjolla tsiljoona miljoonaa eri sorttia ja sörsselit päälle, mutta vaniljajäätelööni on tällä kertaa eksynyt bandicootinkakka.

Odotin pelin olevan ihan pätevää kertakäyttöistä hupia, mutta sainkin muiden Mega Manien veroisen klassikon. Eli parhaan tasohyppelyn mitä viimeisen 10 vuoden aikana on julkaistu. Kehtaa hyvillä mielin suositella muillekin kuin pahimmille fanipojille :)
 

Kaura

Jäsen
8.6.2017
51
Vantaa
Yökkäsin trailerissa ääniklipeille ja osin myös grafiikoille. Pelatessa kuitenkin arvostin selkeitä taustoja, kaikkiaan värikkäitä kenttiä ja kivan möhkyräisiä vihollisia paljon, ja japaniäänet päällä en hoksannut minkäänlaista ärsytystä korvassakaan, kun kielitaidottomana koin Mega Manin enimmäkseen heittelevän Klonoan tai mariosivuhahmon tyylistä keksittyä kieltä.

Paras pelillinen uudistus on pikavalinta ihan kaikille aseille ja kulkupeleille. Tehokkuuden lisäksi erikoisaseilla tekee mieli ennen kaikkea pärskiä siksi, että ei tarvitse luuhata taukovalikossa tai painella olkanappia viittä kertaa pyssyjä vaihtaakseen. Joidenkin aseiden funktiot tosin selvisivät minulle vasta haastemoodissa, esimerkiksi tuliaseen kaari ei tuntunut järin hyödylliseltä vaihtoehtoihin nähden ennen kuin täytyi pitää kiirettä tai varoa osumasta johonkin.

Tinglen runosuollolle nyökytellen väitän, että internet on käsittänyt asian aivan väärin: Peli ei maksa 15 euroa enemmän kuin edelliset Mega Manit uusina, vaan 30 euroa vähemmän kuin Mariot. Toisaalta Capcom on itse työntänyt markkinat täyteen omia kokoelmiaan, jotka tarjoavat samantyylistä sisältöä enemmän ja halvemmalla...