Mega Man 11

[ville111]

Mega Man 11 meni juuri läpi. On kyllä paras Mega Man-peli pitkään aikaan.

En tiedä, mitä odotin klassiselta Mega Manilta, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että kyseessä on yhtä lyhyt kokemus kuin alkuperäiset. En yritä väittää mitään siitä, onko kyseessä laadukas peli (voi olla, tai sitten ei), mutta tänä päivänä olisin odottanut aavistuksen pidempää kokemusta. Hinta on toki moniin muihin peleihin nähden alhainen, mutta 30€:lla saisi paljon pidempiä, mutta silti laadukkaita pelejä. Pituus merkitsee melko vähän laadun rinnalla, mutta antaako Mega Man 11 vastinetta rahalle? Suurille Mega Man -faneille tämä ei varmasti ole ongelma, joten toivotan hyviä hetkiä tuoreimman osan parissa!

E: Tarkennan vielä, että en ole itse pelannut peliä. Kuulisin siis mielelläni muiden mietteitä siitä, onko pelin pituus teidän mielestänne sopiva.

 

[Tingle]

Televisiosarjat ovat työmaita. Aina kun katsomisen lopettaa jäljelle jää 20 jaksoa ja 15 tuotantokautta uurastettavaksi. Enemmän pidän elokuvista. Kun istahdan sohvalle tarina alkaa, ja noustessani tarina on saanut tyydyttävän päätöksen.

Pelit ovat usein liian pitkiä, eikä kaikkia kiinnostavia pelejä ehdi elinaikanaan kukaan pelaamaan. Ennemmin maksaisin lisää siitä, että peleissä olisi vähemmän toistoa, vähemmän tutoriaaleja, vähemmmän filleriä, vähemmän tarinaa, vähemmän keräiltävää, vähemmän backtrackingia, vähemmän saavutuksia, vähemmän kuskaustehtäviä, vähemmän ylimääräisiä mekaniikkoja ja vähemmän ajanhukkaa. Lyhyt kesto on minulle tärkeä osa Mega Man -pelejä, sillä voin uudelleenpelata ne yhdellä istunnolla, eivätkä jalat ala puutua kuin vasta Wilyn linnassa. Mega Man 11 tuntuu minusta jopa liian pitkältä - kentät saisivat olla puolet lyhyempiä. Hinta on aika korkea sisältöön nähden, sillä Mega Man 9 ja 10 maksoivat aikoinaan 10e kipale. Joka tapauksessa koen saaneeni rahoilleni vastineen. En muista milloin viimeksi olen tuntunut oloni näin onnelliseksi videopelin parissa <3

 

[Rokku]

Onhan tuo hinta vähän suuri pelistä, jonka pelaa läpi kahdelta istumalta. Kuitenkin vertaa siihen että 15 eurolla (tai vähemmälläkin) on tullut ostettua aivan uusia indie-pelejä, joihin on upotettu jopa 100 tuntia yhteensä, ellei enemmänkin ja tosiaan nuo mainitut edeltäjät, joissa sisältöä oli about sama määrä mutta hintaa yksi kolmannes. Nähtävästi Mega Man 11:ssä on jonkinlainen Challenge Mode johon en ole ehtinyt vielä oikein tutustua, mutta en usko että sen kanssa tulen kovin paljoa aikaa käyttämään. Saa nähdä jos peliin jonkinlaista DLC-hahmoa tai muuta tulee myöhemmin?

Pelinä Mega Man 11 oli oikein mukava paketti. Peliltä ei kannata odottaa yllätyksiä, ei hyvässä eikä pahassa, tarjoaa juuri sitä mitä on odotettu. Double Gear -systeemi on oikein toimiva ja hauska lisä, jolle tulee aktiivista käyttöä. Rakenteensa osalta MM11 on täysin lineaarinen: mitään piilotettuja salaisuuksia tai vaihtoehtoisia reittejä kentistä on turha etsiä. Kentät ovat tosin ehkä pisimpiä tähän asti klassisessa sarjassa.

Peli näyttää hyvältä, taiteellinen tyyli on jees ja kaikki pienet efektit ja räjähdykset näyttävät mukavilta. Tosin peli on joissain kentissä aika yksinkertaisen näköinen, kentät ovat aika "palikkamaisia" välillä, mutta onpahan ainakin selkeää. Musiikki on valitettavasti pettymys. On pelissä muutamia hyviäkin biisejä, mutta kokonaisuutena aika unohdettavaa tavaraa. En tykkää oikein pelin käyttämistä instrumenteista, joita lähes jokainen kappale käyttää. Tämä siis ihan tyypiltä, jolle elektroninen musiikki muuten kyllä kuuluu suosikkigenreihin. Pelissä on ihan hyvä ääninäyttely, ja boonuksena voi valita myös japanilaisen ääninäyttelyn (huomasin vasta pelin läpäistyäni). Varmaan tulee sitä käytettyä seuraavilla läpipeluukerroilla.

Asevalikoima on oikein onnistunut, ja jokaisesta aseeta on myös tehokkaampi versio, kun käytät Power Gearia samaan aikaan. Robot Masterit itsessään eivät näin ekalla läpipeluulla olleet omasta mielestä kovin muistettavia. Mutta tykkäsin näistä taisteluista, koska loppua kohden robot masterit saavat käyttöönsä uusia voimia (esimerkkinä tuo Block Manin muodonmuutos jonka demosta muistatte).

Joka tapauksessa hyvä ja hauska peli, joka ansaitsee numeron nimensä perässä. Nyt sitten odotellaan sitä väistämätöntä Mega Man X9:ää.

 

[ville111]

Pelit ovat usein liian pitkiä, eikä kaikkia kiinnostavia pelejä ehdi elinaikanaan kukaan pelaamaan. Ennemmin maksaisin lisää siitä, että peleissä olisi vähemmän toistoa, vähemmän tutoriaaleja, vähemmmän filleriä, vähemmän tarinaa, vähemmän keräiltävää, vähemmän backtrackingia, vähemmän saavutuksia, vähemmän kuskaustehtäviä, vähemmän ylimääräisiä mekaniikkoja ja vähemmän ajanhukkaa.

Se on ihan validi mielipide, jos suosit lyhyempiä pelejä. Mielestäni pelin pituuden ei kuitenkaan tarvitse korreloida esimerkiksi tutoriaalien, fillerin ja backtrackingin määrän kanssa. En tiedä sinusta, mutta pidän ainakin itse sisältörikkaista peleistä, jos kokemus on alusta loppuun hauska ja monipuolinen eikä se toista itseään. Laatu voittaa aina pituuden, mutta liian pieni maistiainen saattaa jättää vain kaipaamaan lisää.

Pointtini ei ole se, että 30€ on mahdottoman suuri luku, jota ei kehtaisi maksaa hyvästä pelistä. Sen sijaan korkeahko hinta (verrattuna moniin muihin peleihin) asettaa sisällön määrälle tiettyjä odotuksia, joiden on hyvä täyttyä. Täyttyvätkö ne Mega Manin kohdalla? Vaikea sanoa, mutta näkemäni ja lukemani saa minut hieman epäilemään.

Lyhyt kesto on minulle tärkeä osa Mega Man -pelejä, sillä voin uudelleenpelata ne yhdellä istunnolla, eivätkä jalat ala puutua kuin vasta Wilyn linnassa. Mega Man 11 tuntuu minusta jopa liian pitkältä - kentät saisivat olla puolet lyhyempiä.

Tämä ajatusmaailma on minulle hieman vieras. Nykypäivänä tallennuspisteet mahdollistavat pelin jatkamisen seuraavina päivinä, joten pitkätkin kokemukset pelaa mielellään osissa. Millä tavalla se edistää nautintoasi, että pelin saa yhdeltä istumalta läpi? Olisiko se suoranaisesti huono asia, jos saisit samaan hintaan paljon enemmän yhtä laadukasta pelattavaa?

Joka tapauksessa koen saaneeni rahoilleni vastineen. En muista milloin viimeksi olen tuntunut oloni näin onnelliseksi videopelin parissa <3

Tämä on se oleellinen juttu, sillä ainahan pelistä saatu nautinto on tärkeintä. Sinut tuntien tulet varmasti myös pelaamaan pelin yhä uudelleen, joten en epäile sitä, että olet saanut rahoillesi vastinetta.

E: En siis itsekään halua kaikkien pelien olevan mitään sadan tunnin eepoksia, sillä muut kiireet kuitenkin syövät peliaikaa, ja nämä saattavat helposti jäädä ikuisuusprojekteiksi. Pidänkin kovasti monista melko lyhyistä peleistä, mutta niidenkin kohdalla pituus näkyy myös hinnassa.

 

[bËst]

Megaman 11 sujuu ja soljuu. Odottamisen arvoinen paketti ja parhaimmillaan haastavaa learning curveilla varustettua tasoloikkaa. Eli juuri sitä, miksi Megaman tuli jo 90-luvulla osaksi omaa ikuista pelielämyksen kaanonia.

Itse en tuosta double -gear systeemistä liiemmin perustanut. Sanotaan vaikka näin, että suhteellisen harmiton kokonaisuus, helppo hallita ja ns. "vaivaton". Pelin flow ei imeydy pelkästään tämän gimmickin kautta käsiteltävään toimintaan vaan kyseessä loppupeleissä täysin optimaalinen tooli.

Eli summasummarum: Mahtava peli. Toimisi ilman Double-gearia ihan yhtä hyvin, mutta eipä siitä haittaakaan ole kun toteutus on huolella tehty.

Mitä tulee laatu-hinta -varianttiin niin normaalisti haluan saada pelille mahdollisimman paljon sisältöä siihen käyttämälläni rahalla. BotW:n jälkeen tämä raja on aika murhaavissa mittapuissa (300h ja sain pelin julkaisukylkiäisenä 20€) joten keskiverto hinta käytettyä pelituntia kohden on aika minimaalinen.

Mutta kyllä peli tavoittaa itselläni tuon ihanteen. Mutta riippuu ihan mihin vertaa ja mitä haluaa.

 

[Norsukampa]

Double Gear (David Hayterin äänellä) on sinällään hauska ilmestys, että itse näen sen samanlaisena "helpotuksena" mitä esim. sinisen päähahmomme Legacy Collectioneissa ollut kelaustoiminto oli. Vielä ei ole itselleni tullut muutaman robot masterin kurmottamisen jälkeen vastaan tilannetta, jossa rataksia pitäisi kumpaakaan pakon edessä käyttää (jopa Block Manin sen oikein hankalan putoavan lohkareen avulla noudettavan power upin hain ilman hidastusta) ja toivon että homma jatkuu sellaisena pelin loppuun asti.

 

[Dagoberto]

8 Robotti mestaria, 4 Dr. Wily kenttää ja aikaa 5 tuntia? Sehän on juuri sopiva Mega Man-pelille. Uudelleen peluu arvoa sitten koettamalla vaikeampaa vaikeusastetta, kokeilemalla eri pomojärjestystä, käyttämällä vain busteria, pelaamalla ilman Double Geariä jne. Jos paahdat pelin kerran läpi noin viidessä tunnissa ja ihmettelet, että "siinäkö kaikki" laittaen sen jälkeen digitaaliseen hyllyyn pölyttymään, niin omapa on tappiosi. Kenties nykyajan elokuvamaiset, kertäkäyttöiset ja vuoristoratamaiset pelit ovat pilanneet osan pelaajista. Pelaan vuosittain muutaman Mega Man-pelin lävitse, koska ne ovat ajattomia ja älyttömän hauskoja pelata uudelleen ja blästäillä sulokkaasti menemään kaikki mikä liikkuu. Jos tämä 11 osuu lähellekään NES-klassikoita, niin kyseessä on upea paluu. Toivottavasti myy järkyttävän paljon.

 

[bËst]

Olen samalla kannalla siinä, että jos peli on läpi about 5h:ssa mutta siihen pystyy luomaan "omia haasteita" helposti niin elinkaari on paljon isompi kuin monella muutta nykyajan pelillä.

Tarinapohjaiset, pitkät flow-pelit ovat usein juuri tässä sarjassa ikuisia häviäjiä: Peli kestää läpipeluuta tasan yhden kerran. Ainoat pelin tarjoamat bonarit on vaikeampi vaikeusaste, joka yleensä luotu epäreiluilla healt-power suhdanteilla. Olipa kyseessä sitten Last of Us, Ass-Creed, Uncharted tai mikä tahansa vastaava. Niin Megaman kestää aikaa paremmin ja antaa vastinetta käyttämilleen euroille paljon suuremmissa määrin.

 

[Wilbur wals]

Onkos tästä pelistä tulossa Eurooppaan fyysistä versiota?

 

[Tingle]

Hyvä fiilis kun on odottanut peliltä paljon, mutta se silti ylittää odotukset. 6 robottia tähän mennessä piestynä ja aseetkin ovat erinomaisen hauskoja leikkikaluja kaikki :)

Onkos tästä pelistä tulossa Eurooppaan fyysistä versiota?

ei

Aina voi haikailla enemmän sisällön pelin, mutta tekisikö se pelistä oikeasti parempaa? Mega Man haluaa vastustajikseen 8 robottimaisteria, joilla tyyliin sopiva kenttä ja hauska ase. Sitten vielä linna päälle niin pääsee paahtamaan kaikki kyvyt päällä. Mega Man 4 lisäsi kaavaan tämän jälkeen vielä toisen linnan, minä olisin halunnut tässä kohtaa jo lopettaa pelaamisen. Kavereiden kanssa pelataan usein Mega Maneja läpi, syy tähän on se että ne saa kerralla läpi. Pelaamisen kuuluu olla hauskaa viihdettä, eikä työmaa jossa puolet ajasta vaan odottaa näkevänsä lopputekstit heittääkseen backloggeryyn :B:n ja saadakseen luvan siirtyä seuraavan pelin pariin.

Jos haluat ville rahoillesi vastineen voit pelata Atluksen erinomaisia Etrian Odyssey -roolipelejä. Täyttä timanttia alusta loppuun ja pituus on kokonaisuuden kannalta perusteltu ;)

 

[ville111]

Jos paahdat pelin kerran läpi noin viidessä tunnissa ja ihmettelet, että "siinäkö kaikki" laittaen sen jälkeen digitaaliseen hyllyyn pölyttymään, niin omapa on tappiosi. Kenties nykyajan elokuvamaiset, kertäkäyttöiset ja vuoristoratamaiset pelit ovat pilanneet osan pelaajista.

En tiedä, viittaatko minuun, mutta tykkään kyllä pelata itsekin pelit useammin kuin kerran, jos suinkin pidän pelistä. Toisaalta kuitenkin arvostaisin, jos kehittäjät sisällyttäisivät peliin hyvän määrän sisältöä, enkä joudu "keinotekoisesti" haastamaan itseäni. Jälleenpeluuarvo on erinomainen asia peleissä, mutta se ei mielestäni aina korvaa laadukkaan sisällön määrää. Jossain vaiheessa tulee vastaan raja, jonka jälkeen parhaimmatkin pelit alkavat toistaa itseään, jos pelaajan on aloitettava peli alusta yhä uudelleen kokeakseen pelin hintansa arvoiseksi.

Totean jälleen tähän väliin, että oma puheeni Mega Man 11:sta on ollut vahvasti spekulointia, koska en ole itse pelannut peliä. Sen takia onkin ollut mielenkiintoista lukea muiden kommentteja aiheesta!

Aina voi haikailla enemmän sisällön pelin, mutta tekisikö se pelistä oikeasti parempaa?

Ei välttämättä, mutta en sanoisi laadukkaan sisällön koskaan tekevän pelistä huonompaa. Ehkä kyse on vain omista mieltymyksistämme.

 

[Andyliini]

Onkos tästä pelistä tulossa Eurooppaan fyysistä versiota?

On sellainen olemassa, mutta ei Switchille. Eli käytännössä ei. Tilasin omani jenkeistä, tuli perille nopeammin kuin Suomesta tilattu olisi tullut.

 

[Wilbur wals]

On sellainen olemassa, mutta ei Switchille. Eli käytännössä ei. Tilasin omani jenkeistä, tuli perille nopeammin kuin Suomesta tilattu olisi tullut.

Paljonko kustansi?

 

[Andyliini]

Paljonko kustansi?

Posti- ja tullimaksuineen Amazonista voin 50 dollaria.

 

[Dagoberto]

En Ville viitannut sinuun, vaan puhuin yleisesti. Mielestäni itsensä haastaminen pelin rajoissa tai ylipäätänsä uudelleen läpipelaaminen ei ole "keinotekoista". Keinotekoisella voitaisiin tarkoittaa mielestäni epäreilua haastetta, jossa pelaajalla ei ole mahdollista selviytyä pelissä eteenpäin, ennenkuin on opetelllut tason ulkoa. Jälleenpeluuarvohan useimmiten nimenomaan tarkoittaa sitä, että sisältö ja gameplay ovat rikasta ja riittävän laadukasta, että pelaaja kokee sen mielellään uudestaan. On ihan sallittua pitää peleistä taukoa, jos alkaa kyllästyttämään. Yleensä vaan parempien pelien pariin sitä palaa mielellään.

 

[Norsukampa]

En Ville viitannut sinuun, vaan puhuin yleisesti. Mielestäni itsensä haastaminen pelin rajoissa tai ylipäätänsä uudelleen läpipelaaminen ei ole "keinotekoista". Keinotekoisella voitaisiin tarkoittaa mielestäni epäreilua haastetta, jossa pelaajalla ei ole mahdollista selviytyä pelissä eteenpäin, ennenkuin on opetelllut tason ulkoa. Jälleenpeluuarvohan useimmiten nimenomaan tarkoittaa sitä, että sisältö ja gameplay ovat rikasta ja riittävän laadukasta, että pelaaja kokee sen mielellään uudestaan.

Tämä pitää kutinsa. Kun peliä aletaan pitkittämään juurikin epäreilulla vaikeustasopiikillä, täysin läpinäkyvällä backtrackingilla tai collect-a-thoneilla, lopputuloksen ollessa silti sama, mennään metsään. Uudelleenpeluuarvo nimenomaan yksinpeleissä määriytyy sen alun ja lopun välillä kuljettavan matkan (jos kyseessä on hahmonluontia painottava peli niin alkukin lasketaan mukaan) myötä, ja jopa niinkin simppeli tapaus mitä Mega Man on, sisältää se hyvää uudelleenpeluuarvoa nimenomaan kenttien läpäisyjärjestyksen kanssa kikkailun ansiosta.

 

[ville111]

En Ville viitannut sinuun, vaan puhuin yleisesti. Mielestäni itsensä haastaminen pelin rajoissa tai ylipäätänsä uudelleen läpipelaaminen ei ole "keinotekoista". Keinotekoisella voitaisiin tarkoittaa mielestäni epäreilua haastetta, jossa pelaajalla ei ole mahdollista selviytyä pelissä eteenpäin, ennenkuin on opetelllut tason ulkoa. Jälleenpeluuarvohan useimmiten nimenomaan tarkoittaa sitä, että sisältö ja gameplay ovat rikasta ja riittävän laadukasta, että pelaaja kokee sen mielellään uudestaan. On ihan sallittua pitää peleistä taukoa, jos alkaa kyllästyttämään. Yleensä vaan parempien pelien pariin sitä palaa mielellään.

"Keinotekoinen" oli ehkä minulta huono sanavalinta, mutta olen samaa mieltä sanomistasi pointeista. Tuo on rasittavaa, jos pelit pitkittävät kokemusta esimerkiksi liiallisella backtrackingilla tai vastaavalla. Sen sijaan tarkoitin pelaajan itsensä toteuttamaa keinotekoista pitkittämistä, eli toimintaa, jossa kokemusta venyttää esimerkiksi rajoittamalla tietoisesti tiettyjen kykyjen käyttöä (buster-only yms).

On ehdottomasti hyvä asia, että peli tarjoaa hyvän jälleenpeluuarvon ja mahdollistaa pelin pelaamisen monella tavalla. Sen sijaan en ainakaan itse koe esimerkiksi buster-only -läpipeluuta tai robottimestarien järjestyksen vaihtamista yhtä mielekkäänä sisältönä kuin vaikkapa uutta kenttää.

 

[Loota]

Varsin vinha veto, että didendo on sallinut maskottinsa seikkailut myös kilpailijoidensa alustoilla.

 

[Andyliini]

Peli on muuten aika tymäkkää kamaa, mutta ohjauksen kanssa on välillä ongelmia, parikin kertaa on tuntunut siltä että hyppy ei ole rekisteröitynyt ja sen vuoksi olen pudonnut turmiooni. Lisäksi kenttäsuunnittelussa minua riepoo se, että äkkikuolema-ansoja on joka paikassa. Siis aivan koko ajan. Kyllä niitä olla saa, mutta aikaisemmissa peleissä niitten varaan ei rakennettu kokonaisia kenttiä.

 

[Kaura]

Pakko myöntää että itsellä menee NESin Mega Manit sisällön puolesta autuaasti sekaisin, mutta fiilis, että viisi ruutua katto- ja seinäpiikkejä putkeen vesikentässä on ainakin ollut meemi jo monessa sarjan osassa. Jos jotain, yllätyin vähän että 2018 julkaistussa pelissä ei ollut huomattavasti vähennetty tästä perinteestä.