Konsolin kolme kirkkainta [#24: Nintendo Switch]

Tervetuloa Fintendoon!

Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.

Tingle

Paavo
1.5.2017
465
Turku
Huhhuh ei vielä yhtään ääntä Super Mario Sunshinelle. Kerrankin saa Fintendon pelimakuun olla tyytyväinen :)
 

Kraidi

Jäsen
30.4.2017
528
En ole koskaan käsittänyt tuota Sunshinen morkkaamista. 64 on toki heittämällä parempi, muttei Sunshine silti mikään kaikkien aikojen huonoin kolmiulotteinen Mario-peli ole. Adventures tuntuu vähän samanlaiselta tapaukselta siinä suhteessa, että ihmiset vertaavat sitä turhan usein muihin Star Fox -peleihin, jotka ovat jo lähtökohtaisesti ihan eri juttu. Varsinkin Lylat Warsin ja Adventuresin asettaminen vastakkain tuntuu lähes yhtä hervottomalta idealta kuin vaikkapa ensimmäisen Kid Icarusin suora vertaaminen Uprisingiin.

Pakko muuten nostaa vielä esiin Viewtiful Joe, kyseessä on nimittäin erittäin mainio beat 'em up.
 

Loota

Kermakostaja
Ylläpitäjä
12.4.2017
284
  • Viestiketjun aloittaja
  • Staff
  • #243
Sunshinessa on ainakin omaan makuuni liikaa kaikenlaisia kikkatehtäviä perinteisempiin tasoloikkahaasteisiin nähden ja tuntuvat suhteessa vähän filleriltä. Nämä rehellisemmät tasoloikkahaasteet ovatkin sitten tosi makeita ja Fludd antaa kivaa improvisoimisvaraa niiden suorittamiseen, mutta en välttämättä jaksaisi taikinoida näiden muiden haasteiden läpi päästäkseni välillä pelaamaan kivoja osia. Blue Coinit on myös vähän surullinen tapaus, vaikka ovatkin paperilla kiva palkinto uteliaasta tutkimisesta ja pienien ylimääräisten haasteiden suorittamisesta, mutta pelin tapa jättää ne piiloon tiettyjen episodien taakse ja täysi informaation puute puuttuvien kolikoiden vaatimasta episodista tuhosi oman mielenkiinnon niitä kohtaan. Ihan kiva peli kuitenkin kokonaisuudessaan, mutta ymmärrän kyllä jos peli uuluu joillekin parhaimpien 3D Mariojen joukkoon, sillä Fludd on niin oma juttunsa koko sarjassa.

Kritisoinnista kehumiseen:

Metroid Prime 2: Echoes

Kaikkien aikojen suosikkipelini, josta on tullutkin jo moneen kertaan sanottua kaikki tarpeellinen. Ensimmäinen osa oli jo itsessään mielettömän hyvä peli, mutta näin jälkikäteen tarkastellessa täynnä kaikenlaisia ärsyttävyyksiä, mistä kakkonen sitten hankkiutuikin komeasti eroon samalla parannellen pohjaa entisestään. Peli viestittää pelaajalle heti introssa pelaajalle, mitä paketissa on luvassa, sillä meno on mennyt asteen synkemmäksi ja haastavammaksi. Aether on upean painostava ja kiehtova maailma, jota on ilo tutkia Samusin monitoimisaappaissa perässä puzzleja ja muita arvoituksia ratkoessa selvitellen samalla pelin lorea. Pelistä löytyvät aseet ja vempeleet ovat kaikki mahdottoman tyydyttäviä käyttää ja tukevat sekä seikkailua että combattia todella hyvin. Tämä kaunis kakku kantaa jo päällään monia kirsikoita, mutta kaiken kruunaa itselleni uskomattoman laadukas bossipataljoona, jota blästäillessä syntyvää fiilistä parempaa ei itselleni videopeleistä löydy.

...kunnes saat itsellesi Annhilator Beamin ja blästäilet loppupelin vielä täydellistäkin täydellisemmässä hurmoksessa läpi.

Paper Mario: The Thousand Year Door

Mainio ja persoonallinen pläjäys täynnä charmia, mikä jaksaa jatkuvasti yllättää omaperäisyydellään ja kreiseillä tilanteilla. Tarina kehittyy koko ajan ja tarjoaa myös kaikenlaisia pieniä hauskoja sivuepisodeja, joten pelissä harvemmin tuntuu, että eteneminen laahaisi paikoillaan (vaikka onkin masentavan täynnä suorien reittien edestakaista kaahausta gwaah). Combat on todella ytimekästä ja yksinkertaisuudestaan huolimatta ei käy missään vaiheessa tylsäksi tai itseään toistavaksi, ja peli onnistuu tarjoamaan kaikenlaisia pieniä kivoja kehitysmahdollisuuksia muokata taistelutyylistään juuri omalle tyylilleen sopiva. Sopivan itsetietoinen ja humoristinen tapaus kaikenkaikkiaan, mikä jaksaa vieläkin inspiroida vallattomuudellaan.

Pitänee tunnustaa tähän loppuun, että ensimmäinen osa on mielestäni TTYD:tä parempi.

Super Smash Bros. Melee

On tätä joskus tullut pelattua jonkun verran. Nykyään peli onnistuu tosin melkein suututtamaan itseäni enemmän kuin ilahduttamaan, mutta vaikea pelin meriittejä on viedä siltä poiskaan ja sen vuosien mittaan tarjoamat elämykset ovat itselleni täysin ainutlaatuisia. Melee HD plsss


aaaaaa muistin juuri, että Twilight Princess oli myös Cubelle eli menetkös siitä Melee.

The Legend of Zelda: Twilight Princess

Itselleni hyvin mahdollisesti definitiivisin Zelda-peli, mistä kilpailee tämän lisäksi vain Ocarina of Time. Kaikinpuolin varsin eeppinen tapaus vaikuttavalla ja mielenkiintoisella pelimaailmalla täynnä muistettavia skenaarioita ja hahmoja. Tarina ei Zelda-standardien tapaan ole mitään mieltäpuhaltavaa, mutta pelin alkuasetelmat ja odottamattomat juonenkäänteet tekevät etenemisestä varsin kutkuttavaa ihan jo tarinamielessä. Tätä ehostaa tietenkin pelin painostava ja vakavampi tunnelma, joka luo oikeaa painoa pelin konflikteihin ja saa pelin tuntumaan todelliselta seikkailulta kohti tuntematonta. Pelin osaa rakentaa maailmansa myös erittäin hyvin, jolla on mukavasti skaalaa ja saa lukuisat eri alueet oikeasti tuntumaan olevan osana yhtä hengittävää maailmaa, joka sisältää myös mukavasti salaisuuksia siellä täällä. Itselleni tärkein osa Zeldoja on kuitenkin luolastot, missä peli myös loistaa kirkkaasti, tarjoten mukavasti erityyppisiä komplekseja ratkottavaksi ja siihen oheen todella laajan valikoiman kaikenlaisia hauskoja leluja.

Kunniamaininnat Meleelle, kaikille Resident Evileille, F-Zero GX:lle ja Mario Party 6:lle. RE4 olis voinut muuten olla listalla helpostikin, mutta pidän pelistä Wiillä erityisesti sen kontrollien vuoksi, joten peli on suht kysymysmerkki itselleni ilman pointer-controlleja.

Super Smash Bros, Melee on peli, joka määritti koko konsolin ja jota ilman Gamecubea ei voi edes ajatella. Täyttä hupia jokaiseen pelisessioon.

Muut hyvät ovat Metal Gear Solid: the Twin Snakes, Paper Mario: the Thousand-Year Door sekä F-Zero GX.
Haluatko määrittää näistä kuitenkin kolme, että saan äänesi mukaan?
 
Viimeksi muokattu:

Anty

Uusi jäsen
8.5.2017
3
Pikmin

Ensimmäinen Pikmin iski aikanaan omaperäisyydellään ja pidän sitä vieläkin pelisarjansa parhaana osana. Tämä saattaa tosin johtua siitä, etten ole ikinä palannut pelin pariin. Ötökän perspektiivistä katsottuna maailma tuppaa olemaan vieläkin ihmeellisempi paikka kaikkine yksityiskohtineen. Pelin strateginen puoli toimii mainiosti, kun Pikminien söpöys itsessään ajaa pelaajan siihen pisteeseen, että yhdenkin otuksen uhraaminen tuntuu kivuliaalta.


Mario Kart: Double Dash!!

Kaksi hahmoa per auto dynamiikka ei ollut pelkästään innovatiivinen idea vaan se myös lisäsi aivan uuden mausteen pelattavuuteen. Nintendo saisi jo tuoda tämän mekaniikan takaisin. Mini-turbojen käyttö sneikkauksen muodossa oli myös nastaa puuhaa.


Paper Mario: The Thousand-Year Door

Ensimmäinen Paper Mario oli jo loistava peli, mutta tämä on niitä oppikirjasta revittyjä jatko-osia, joissa alkuperäisen pienet viat korjataan ja teräviä kulmia hiotaan. TTYD on harppaus eteenpäin niin käsikirjoituksen, kuin pelattavuudenkin osalta. Taistelusysteemiä syvennettiin, pelin nimestä otettiin enemmän irti kaikkine paperihärpäkkeineen ja apureista tehtiin persoonallisempia. Ensimmäisen osan apureilla oli myös kattavat taustatarinat, mutta liityttyään Marion remmiin, he muuttuivat miltei mykiksi. Nyt valittu apuri kommentoi luonteensa mukaisesti ruudun tapahtumia ja on täten menossa tiiviisti mukana. Tästä syystä apurit ovat paljon mieleenpainuvampia, alkuperäisen vastaaviin verrattuna. Myös pelin miljöö on ainaista sienivaltakuntaa kiehtovampi, kun Mario kumppaneineen seikkailee ties missä viemäreissä, kummituskylissä, Kuussa, valtavassa puussa, junassa, piraattiluolissa ja katakombeissa, Mario liittyy jopa tappeluliigaan pelin aikana. Ja mitä peli olisikaan ilman sankaripoppoon jälkiä seuraavaa Bowseria, josta on tullut näiden Mario-roolipelien myötä suosikkivideopelihahmoni.
 

Manne

MonHun-masokisti
Super Fintendo
30.4.2017
188
Tampere
Oma suosikkikonsolini, josta voisi saarnata ties kuinka paljon, mutta pidän lyhyenä ja ytimekkäänä.

Paper Mario: The Thousand-Year Door


Valovuoden mittaisella marginaalilla suosikki-Marioropeni, joka jaksaa kerta toisensa jälkeen imaisemaan uudelle läpipeluulle. Elättelen vielä toiveita, että sarja palaisi kultaiselle tielle, jonka tämä ja edeltäjänsä viitoittivat.

Tales of Symphonia

Reipas 10 vuotta nuorempi minäni oli hieman pettynyt, kun tämmöinen löytyi aikanaan jouluna lahjapaketista. Jälkeenpäin ajateltuna eräs parhaista odottamattomista lahjoista, koska peli vei täysin mennessään. Yksi pääsyistä, miksi aikanaan hurahdin syntiin nimeltä JRPG:t.

The Legend of Zelda: The Wind Waker

Jäänee nippanappa Top3-Zeldojeni ulkopuolelle, mutta vanhennut todella tyylikkäästi. Remakesta en oikeastaan kaipaisi alkuperäiseen muuta kuin turbopurjeen. Tingle Tunerilla oli hauska pelleillä.

Muutama kunniamaininta: Sunshine, Primet, Melee, Twilight Princess, Mario-urheilupelit (Golf, Tennis ja Strikers etunenässä), Warioware: MPG, Pokémon-spinoffit ja tukku muita timantteja, jotka ketjussa on jo mainittu.
 

AXU

Jäsen
9.10.2017
41
Gamecube on suosikkikonsolini, sillä sen pelit ovat niin uniikkeja ja originaaleja. Tykkään myös konsolin ulkonäöstä ja sen ohjaimesta hyvin paljon

Mario kart Double Dash
Tämä Mario kart on itselleni se nostalgisin Mario kart, vaikka ensimmäinen omistama Mario kart pelini on Mario kart ds. Muistan että kun olin Ala-aste ikäinen, meidän koulun vieressä oli nuorisotalo (joka toimii nykyään päiväkotina). Siellä tutustuin Mario karttiin ensimmäisen kerran Double dashin kanssa. Mahtavinta pelissä on hahmojen omat Special esineet, Radat, musiikki ja kahdella kuskilla ajaminen.
Pokemon colosseum/Xd gale of darkness
Nämä Pokemon pelit ovat myös uniikkeja, sillä voit napata vain varjopokemoneja muilta kouluttajilta, etkä voi napata ollenkaan villejä pokemoneja (paitsi gale of darknesissa poke spoteilta muutamia) Peleissä on myös hyvät musiikit ja tarina. Peleissä ei myöskään ole mitään sali eikä liigajärjestelmää mikä tuo mukavasti vaihtelua pelattavuuteen.
Pikmin
Löysin Pikminin vuonna 2013 hyvin halvalla yhdestä nettikaupasta ja se oli todella hyvä ostos. Peli oli niin koukuttava, sillä kukapa ei haluaisi komentaa söpöjä pikku olentoja vaarallisella planeetalla. Peli saattaa olla aluksi vaikea ja stressaava, sillä pelissä on 30 päivän ingame mittainen aika kerätä kaikki aluksen osat. Mutta jokaisen epäonnistumisen jälkeen haluaa yrittää uudestaan ja pikmineistä alkaa välittämään aidosti, etkä halua että kukaan niistä kuolisi.
 

Jack

Viikin kreivi
3.5.2017
140
Mario Kart Double Dash!!
Tätä valintaa ei mielestäni tarvitse edes perustella. Paras Mario Kart ja vieläpä paras seurapeli ikinä. Kaksi hahmoa per auto oli jotain todella hauskaa ja ennenkokematonta. En edes tiedä kuinka paljon olen viettänytkään aikaa tämän pelin parissa.

Super Mario Sunshine
Tykkäsin tästä pelistä todella paljon sen ilmestymisen aikoihin. Pelin grafiikat tuntuivat mahtavilta ja vesi näytti todella aidolta. Valitettavasti peli ei ole kestänyt aikaa (vähän sama homma Mario 64:n kohdalla), eikä pelin pariin ole tullut palattua. Hyvällä kuitenkin muistelen peliä enkä ymmärrä miksi yleinen mielipide on peliä vastaan. Fludd taisi olla liikaa

Star Fox Adventures

Ehkä hieman yllättäen nostin tämän pelin top 3:seen. Sain pelin lahjaksi sen aikaiselta tyttöystävältäni eivätkä odotukset peliä kohtaan olleet mitenkään hurjat. Alun hämmennyksen jälkeen peli veikin mukanaan ja osoittautui todella toimivaksi konseptiksi. Tämän pelin myötä mielenkiintoni 3D Zeldoja kohtaan heräsi. Wiille tulikin hankittua sittemmin Twilight Princess ja siitä se sitten lähti.

Kunniamaininnan saavat Melee, Mario Party 4, Star Fox Assault ja XIII. Twilight Princess tuli tosiaan pelattua vasta Wiillä ja Wind Waker Wii U:lla. Jos nämä pelit olisi aikaan tullut ostettua Cubelle, olisi niistä jompikumpi listallani.

Jännä ettei Fire Emblem ole saanut vielä yhtäkään ääntä. Tätäkään peliä en päässyt kokeilemaan Gamecubella.
 

Loota

Kermakostaja
Ylläpitäjä
12.4.2017
284
  • Viestiketjun aloittaja
  • Staff
  • #250
Kolmeksi kuutionkokoiseksi kruunujalokiveksi päätyi Super Smash Bros. Melee, Paper Mario: The Thousand Year Door ja Metroid Prime.

Seuraavaksi vuorossa Nintendo DS. Ei harmainta aavistusta, mitä porukan listalta tulee löytymään, sillä laitteen pelikirjastolla ei mielestäni ole mitään selkeitä kärkinimikkeitä vaan tasaista ykköspaikasta kilpailevaa laatua laidasta laitaan.
 

Kraidi

Jäsen
30.4.2017
528
Vaikka DS-pelejä tulikin pelattua taannoin melko paljon, ei itse konsoli tai sen pelivalikoima saavuttanut koskaan erityistä suosiota omalla kohdallani. Pelejä toki löytyy laidasta laitaan, niin hyviä kuin huonojakin, mutta mielestäni ne varsinaiset mestariteokset ovat aika vähissä. Sanottakoon nyt kuitenkin, että parhaiten olen viihtynyt Ghost Trickin, 999: Nine Hours, Nine Persons, Nine Doorsin ja Contra 4:n parissa. Näistä erityisesti Ghost Trick on todella hurmaava peli, jonka juoni vie mukanaan täysin ja pulmanratkonta pitää otteessaan.
 

Rush

Hovifyysikko
Super Fintendo
1.5.2017
560
Jyväskylä
Chrono Trigger ei selvinnyt SNES:n top3:een joten yritän uudestaan.

Chrono Trigger
on DS:llä edelleen yksi historian parhaita JRPG:eitä. Pelasin CT:n ensimmäistä kertaa DS:llä, ja tämä versio on mielestäni SNES:n versiotakin parempi. Toisen näytön ansiosta UI:n saa nätisti pois varsinaiselta peliruudulta, mikä selkeyttää tappeluita ja menuja tehden myös pääruudusta vähemmän ahtaan tuntuisen. Lisäksi pelissä on animoidut cutscenet, jotka alunperin tehtiin PS1-versiota varten. DS-versio on ehkä se ihanteellisin tapa kokea tämä RPG-helmi.

Advance Wars: Dark Conflict
Vaikka uusittu graafinen ilme ei lämmittänyt, on kyseessä pelillisesti paras Advance Wars. Lisäksi 50 tallennuspaikkaa omille kartoille puhuu puolestaan.

9 Hours, 9 Persons, 9 Doors
Suosikkini tekstipohjaisten seikkailujen saralla. En voi 999:ä täydelliseksi peliksi haukkua, mutta sen pienet ongelmat eivät itseäni hirveästi häirinneet hyvien asioiden ohella. 999 räjäyttää jokaisen ennakko-odotuksen hevonkuusakkoon ja vääntää pelaajan mielen solmuun ihanan hämmentävällä tavalla. Tarinaa tukevat hyytävä tunnelma, hyvä hahmokaarti sekä iso liuta mielenkiintoisia salaliittoteorioita, pseudotiedettä sekä muuta kummallista triviaa ja mediaviittauksia. 999 on se pääasiallinen syy, miksi tekstiseikkailujen on tänä päivänä vaikeaa yllättää minut.

By the by, 999 täyttää ensi joulukuussa yhdeksän vuotta!

Ghost Trick: Phantom Detective
Hieman yksitoikkoista laittaa kaksi tekstiseikkailua top3:een, mutta en toistaseksi keksinyt parempaakaan peliä kuin Ghost Trick. Ylläolevan pelin tavoin Ghost Trick onnistuu alituiseen yllättämään hyvillä juonenkäänteillä, aiheuttaen vakavan "vielä yksi chapter ennen nukkumaanmenoa"-syndrooman. Pelin graafinen suunnittelu sekä sulavat animaatiot ovat myös aikakaudelleen erittäin tyylikkäät ja hurmaavat. Ghost Trick pursuaa persoonallisuutta ja energiaa, sekä tarjoaa Ace Attorneyn alkuperäisen kynäilijän, Shu Takumin, mahdollisesti viihdyttävimmän rikosdraaman.

Cabanela_dance.gif
 
Viimeksi muokattu:

Myy100

Jäsen
1.5.2017
376
Mario Kart DS
Tätä peliä tuli pelattua melkein joka päivä. Yksinpeli meni melkein sataprosenttisesti läpi ja onlinea tuli enimmäkseen pelattua, oli se kyllä sen verran hyvä peli silloin. Sääli että lopettivat online-tuen (ymmärrettävää tietysti), tulisi muuten tänäkin päivänäkin pelattua tätä peliä vaikka Switchille on tuo Mario Kart 8 Deluxe, mutta Mario Kart DS:ssä oli vain sitä jotakin.

Pokemon SoulSilver
Paras Pokemon-peli tähän päivään asti ja muutenkin hyvä peli itsessään, eipä oikein mitään muuta sanottavaa.

Nuo pelit tulivat ainakin ensimmäisenä mieleen. Nintendo DS:lle on niin monta hyvää peliä että ihan sama minkä pelin valitsen viimeiseksi, vaikkapa:

Phoenix Wright: Ace Attorney - Trials and Tribulations
Hyvä peli ja tarina, that's it.


Saatan vaihtaa kolmannen vielä jos tulee parempi peli mieleen.
 
Viimeksi muokattu:

Kuruwin

Epätoivon lähetti
Toimitus
3.5.2017
393
Hotel Dusk: Room 215 - Tämä peli tulee aina heti mieleen kun puhutaan DS:n parhaimmista peleistä. Puzzlet eivät ole tässä mitenkään erityisen kekseliäitä mutta ne käyttävät kivasti DS:n eri ominaisuuksia. Juoni ja hahmot ovat se oikea syy pelata tätä peliä. Erittäin tunnelmallinen ja uniikin visuaallisen tyylin omaava.

Seuraavaksi tulee mielen Disgaea ja Shiren The Wanderer mutta koska nämä ovat portteja (vaikka näissä onkin uusia ominaisuuksia) koen sen hieman vääräksi niitä laittaa laitteen top kolmeen.

Periaatteessa ensimmäinen Ace Attorney on portti myöskin mutta koska sitä ei koskaan täällä nähty niin sallin itselleni tämän poikkeuksen. Mitäpä tästä nyt sanoa (kompataan Myy100:taa) Harmi kyllä että en noista sarjan muista peleistä ole oikein innostunut. Kakkosen kaksi ekaa keissiä vielä nappas mutta sitten jotenkin homma meni sähläämiseksi. Kakkosen vielä sain loppuun mutta kolmosesta en edes ekaa keissiä viitsinyt pelata läpi ja ensimmäinen 3DS on järkyttävän tylsä. Kuulema peli paranee sen toisen tapauksen jälkeen mutta en ole löytänyt motivaatiota pakottaa itseäni läpäisemään sitä. Pitäisi kyllä koettaa ensin palata sen kolmosen pariin.

Kolmmanen pelin paikalle löytyi kyllä montakin ehdokasta mutta mennään nyt Pokemon Mystery Dungeon: Explorers Of Time & Darkness pelillä koska nautin niin paljon pelin dialogista. Pelillisestihän nämä dungeon pelit eivät ole kovin kummosia mutta näissä on sitä omaa vetovoimaansa (ainakin tässä ja Superissa)
 
J

Jonelink

Vieras
DS:n suosikeiksi lukeutuvat vain Mario pelit:

New Super Mario Bros.
Parasta 2D-tasoloikkaa. Pelin ainut miinus on tuo maailmojen järjestys.

Super Mario 64 DS
Uusintaversio maistui enemmän vapaa ajalla. Ohjaus teki pikkaisen kiusaa, mutta selviydyin siitä 3DS:n analogiohjauksella.
 

Norsukampa

"His coconut gun, can fire in spurts"
Toimitus
8.5.2017
609
Turku
Totuuspommi incoming! En koskaan pitänyt DS:stä laitteena.

Nyt kun tuo isoin järkytys on saatu hoidettua niin muistutetaan kuitenkin kansaa että olen mielipiteeni kanssa aika yksin. Jos ette usko niin katsokaa laitteen poskettomia myyntilukuja. Joo väkäleuat voivat aina piipittää että ihan niin kuin Wii, oli myös DS Nintendogseineen ja Brain Trainingeineen osa Iwatan presidenttikauden lottovoittoa jota ei olisi koskaan tapahtunut ilman ympärillä muuttunutta yhteiskuntaa. Kakkapuhetta sanon minä ja pyydän valittajia katsomaan DS:n pelivalikoimaa joka kuitenkin on sen tason timanttia että se möisi tänä päivänäkin. Tässä omat kolme suosikkiani:

Infinite Space
Uskomattoman hieno avaruusooppera noina aikoina elämänsä vedossa olleelta Platinum Gamesilta. Kosketusnäyttöä hyödyntävä gameplay nojaa kaikessa tekemisessään DS:n gimmickiin ja pelaaminen itsessään saa aikaan sellaisia jännittyneisyyden tiloja joita missään DS:n pelissä saa kokea. Myös pelin tarina on erittäin oivaa kamaa. Infinite Spacea ihan tilastollisesti parempiakin pelejä on DS:lle ilmestynyt mutta jos minun pitäisi suositella jotain konsolin peliä, olisi tämä hieno tekele listani kärjessä.

Aliens Infestation
Avaruusteemalla jatketaan. Pohdin pitkään että pistänkö tähän samaisen tiimin (WayForward) toisen mainion teoksen, Contra 4:n, mutta koska Contra nyt toimii aina (mene pois Neo Contra, en puhunut sinulle) niin valitaan tähän toppilistaan se peli joka aikoinaan yllätti laadullaan kaikki sitä pelanneet. Alien-leffalisenssiä mahtavasti hyödyntävä metroidvania on kyseessä ja nämä kaksi sopivat yhteen yllättävänkin hyvin. Jos WayForwardin taannoinen Mummy Demastered maistui nannalta, hommaa ihmeessä tämä peli käsiisi.

Advance Wars: Dual Strike
Paras AW-sarjan peli vaikka jotkut hullut pitävät kovinkin sarjan tähän mennessä viimeiseksi jääneestä pelistä jossa synkisteltiin kuin Jak II:ssa tai Prince Of Persian jatko-osissa konsanaan. Dual Strike kertoi vielä lupsakkaa tarinaa Maxista, Eaglesta, Samista ja muista tutuista AW-universumin hahmoista ja teki sen kaiken aivan uskomattoman hienossa strategiapelissä. Jatkoa odotellessa, tänäänhän on kirjoitushetkellä luvassa Directiä...

Porky The Pig sönköttäisi tähän kohtaan että ”That’s all folks” mutta sialle omppu suuhun ja uuniin. Pakko mainita vielä äärimmäisen aliarvostettu Zelda-sarjan hylkiö Spirit Tracks, kohta uuden elämän Switchillä saava TWEWY, parhaan Pokémon-tarinan sisältävä Pokémon Black/White, aikoinaan tajuntoja räjäyttänyt New Super Mario Bros ja tietty Ghost Trick: Phantom Detective.
 

Jack

Viikin kreivi
3.5.2017
140
Advance Wars: Dual Strike
Sarjan ehdottomasti paras peli. Sarjan aiemmista osista tutut hahmot ja rennon hauska meininki takasivat pelin parissa viihtymisen. Omien kenttien suunnitteleminen oli itselle yksi pelin suurinta antia. Myös sarjan seuraava osa Dark Conflict tuli ostettua DS:lle, mutta sen uudet hahmot ja ulkoasu eivät iskeneet minuun. Pelin suurin plussa oli nettipelin mahdollisuus, jota tuli joskus hakattua urakalla. Kaikinpuolin hieno sarja joka on jostain syystä unohdettu kokonaan?

The Legend of Zelda: Phantom Hourglass
Olisin voinut laittaa tähän myös Spirit Tracksin, mutta ehkä tämän pelin parissa tuli vietettyä enemmän aikaa. Taas täytyy kehua Nintendon tapaa luoda peleihin uusia pelimekaniikoita. Kosketusnäyttöä hyödynnettiin monella tavalla ja se toi pelaamiseen uusia ulottuvuuksia. Pelin nettipeliominaisuus oli myös loistavaa ajanvietettä.

Animal Crossing: Wild World
Nyt ajatus Animal Crossingin pelaamisesta tuntuu murskaavalta, sillä olin aikoinaan niin koukussa tähän peliin etten haluaisi enää koskea siihen. En ikinä. Peli sai minusta niskaotteen ja sitä tuli pelattua sitten aivan joka päivä etten vain missaisi pelistä mitään. Tästä viha-rakkaussuhteesta huolimatta nostin pelin omalle listalleni.
 

Xylitol

sylidoll
30.4.2017
195
Vaasa
The World Ends With You
Urbaaniin ympäristöön sijoittuva nuorisokulttuurifantasiatoimintarope, jossa J-poprock raikaa, päähahmo angstaa ja pelattavuus koostuu DS:llä tyylistä 'kaikilla mausteilla', kun kahta hahmoa pitää taistelussa ohjata kahdella näytöllä samanaikaisesti kosketuksella, napeilla, mikrofonilla sun muilla. Miten tästä voi seurata mitään hyvää, varsinkin 2000-luvun Square-Enix puikoissa? Noh... jotenkin! Koukuttavan taistelusysteemin kylkeen on isketty kaikenlaisia hauskoja ideoita hahmonkehitykseen, musiikki on mieleeni ja tarinastakin kehkeytyy parin ensimmäisen huolestuttavan tunnin jälkeen mielekästä seurattavaa, rakkaudella tehdyn lokalisaation loistaessa. Tässä toimintarope, joka on oikeasti ainutkertainen kokemus alustallaan. Katsotaan nyt, onko tulevasta Switch-porttauksesta mihinkään.

Mega Man ZX
Capcomin ja Inti Createsin Mega Man Zero-sarja saa jatkoa DS:llä hiukan eri nimellä ja hiuksenhienon erilaisella tyylillä. Myöhempien Zerojen puhtaan tehtäväpohjaisen rakenteen sijaan ZX tuntuu jatkumolta Zero 1:n yhtenäiselle maailmalle, joka nyt on laajennettu kookkaammaksi ja josta voi löytää joitain esineitä ja lisätehtäviä. Tehtävien arvostelusysteemi on saanut lähteä ja meininki on siltä osin vähän perinteisempien Megiksien makuista. Pelattavuus on silti tunnistettavissa Zeroksi, kun kenttien(/alueiden?) läpi pyyhälletään räiskien ja sivaltaen pikkuvihuja ja pomoja. Sekava karttakaan ei kaada tätä parhaan Mega Man-pelin jalustalta. Rock On!

Etrian Odyssey
Rakenna oma poppoosi yhdeksästä hahmoluokasta. Varustaudu ja päätä hahmojesi kyvyt. Astu luonnon muodostamaan kauniiseen ja vaaralliseen labyrinttiin, ja piirrä itse oma karttasi helpottamaan navigointiasi. Mitä löytyy maan uumeniin ulottuvan metsämuodostelman pohjalta? Ensimmäisen persoonan luolastoryömintä sopii kaksinäyttöiselle laitteelle niin mainiosti, että 3DS:n lähenevä eläkeikä ilman suoranaista seuraajaa surettaa niin saakelisti. Etrian Odyssey on sarjansa ensimmäinen ja siksi tuoreimman oloinen tapaus, vaikka jatko-osia voisi mausta riippuen väittää paremmiksi. Säveltäjä Yuzo Koshiro tekee vaihteeksi taas ropeääniraidan.

Pokémon Black/White Version
Jotkut toivovat kerta toisensa jälkeen, että Pokemon-sarja jotenkin radikaalisti uudistuisi ja jättäisi taakseen sen ja sen vanhan elementin. Noh, täältä pesee juuri sitä, mitä te plebeijit ette toivo, eli tyylipuhtain ykkösgeneraation uusinta, jossa yksikään monsteri ei ole vanha tuttu kun taas kaikki vanhat konventiot ovat paikallaan. Todenmukaisesti aika montaa elementtiä on vähän suoraviivaistettu ja muuteltu pelaajaystävällisemmiksi, kuten HM:ien tarpeellisuuden karsiminen. Ja niin, kai näissä oli jotain ideaa tarinallisestikin?

Professor Layton and the Curious Village
Sinulla on lista viidestä pelistä, joista voit antaa äänesi vain kolmelle. Miten valitset ehdokkaasi?
Käytä vihjekolikko >Y/N
1. Lue kysymys huolellisesti.
2. Vastaus voi yllättää sinut.
3. Onneksi olkoon, tuhlasit kolikkosi!

RNGeesus sanoo, että ääneni menevät näistä ehdokkaista Pokemon Black/Whitelle, Mega Man ZX:lle ja Etrian Odysseylle.
 
Viimeksi muokattu:

Veizen

Muusikonrenttu, Game Master
Toimitus
30.4.2017
371
Turku
DS on kyl melkoinen konsoli, jonka parhaaseen tarjontaan on tullu tutustuttua vasta 3DS:n aikakaudella, eivätkä parhaat nimikkeet tunnu juuri yhtään kalpenevan 3DS:n pelien rinnalla. Kärkikolmikon nimeäminen oli yllättävän helppoa tarjonnan huomioiden, vaikka monia loistotapauksia jääkin kunniamainintojen puolelle.

The World Ends With You

TWEWY on uskomaton kokemus, ja yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni. Square Enixin laatupeli on yksi niistä harvoista, jotka uskalsivat käyttää DS:n kahta näyttöä innovatiivisesti tarjoten taisteluissa samat viholliset kahdella ruudulla eri sankareiden kurmootettavana. Muutenkin taistelu- ja varustejärjestelmät katukeittiöineen ja trendien mukaan vaihtuvat buffit toimivat sekä peliteknisesti että Shibuyan peliympäristöön luoden immersiivisen ja uniikin pelikokemuksen. Myös juoni on tavallista parempi ja syvällisempi. Pikkuvikoja pelistä löytyy, mutta kokonaisuus on timanttista tavaraa! Odotan innolla Switch-käännöstä ja uutta tarinasisältöä, vaikkakin yksinäyttöiselle kotikonsolitilassa kosketusnäytöttömälle konsolille kontrollit voivat olla mystiset alkuperäiseen verrattuna.

Professor Layton and the Spectre's Call

Kaikkien aikojen parhaan Puzzle-pelisarjan paras osa. Laytonin tarinankerronta on aina viehättänyt minua, ja Spectre's Call tarjoaa hellyttävän tarinan mielenkiintoisilla hahmoilla. Juoni pysyy myös sopivan "realistisena", ja prequel-trilogian aloittava peli esitteli sarjalle tervetulleita uudistuksia, kuten kosketusnäyttöä säästävän suurennuslasikursorin. Lost Future sisältää sarjan parhaat itkut, mutta Spectre's Call on minulle aina The Layton-peli. Kaikkialla muualla kuin Euroopassa peli vieläpä sisälsi laajan London Life -RPG-lisäosan. Pitää jossain vaiheessa hankkia jenkkiversio...

Pokémon Black/White

Kaikkien aikojen paras pokémon-peli. BW oli virkistävä osa Pokémon-saagaan: ennen Liigaa peli sisälsi vain uusia monstereita, ja tarina oli syvällisin ikinä, kiitos PETA-järjestö Plasman, joka pyrki vapauttamaan pokémonit luontoon (ja siinä sivussa valtaamaan maailman:ThisIsFine:). Poissa olivat iänikuiset Pikachut, ja suurin osa poksuttimista oli designeiltään ja moveseteiltään makeita ja ennen kaikkea käyttökelpoisia, mikä mahdollisti monipuolisen tiiminrakentamisen. Peli myös näytti todella hyvältä, mikä korostui etenkin Castelian pilvenpiirtäjien, alueen siltojen ja tarkempien välianimaatioiden kautta. White on myös peli, jonka kautta pääsin syvälle pokémoniin ja tutustuin mm. EV- ja IV-treenaamiseen. Myös HM-vähennykset ja TM-uusiokäyttö muiden elämänlaatua parantavien päivitysten kanssa tekevät kokemuksesta laadukkaimman pokémon-kokemuksen.

Kunniamainintoja Inazuma Elevenille, Advance Wars: Dual Strikelle, Mario & Luigi: Bowser's Inside Storylle, Mario Party DS:lle, Phoenix Wright-trilogialle sekä Pokémon Mystery Dungeon: Explorers of Skylle. Listalta puuttuvat pelaamattomuuden takia ainakin 999: 9 hours, 9 Persons, 9 Doors, Ghost Trick: Phantom Detective sekä Radiant Historia. Viimeisimmän olen 3DS.version kautta pelaillut, mutta kahden ensimmäisen metsästys jatkuu. Apuja otetaan vastaan!:Kappn:
 

bËst

Jäsen
30.4.2017
322
Kyllä tuota DS:ää on tullut pelattua suhteellisen paljon. Mutta pelikirjastossa korostuu yksi ja tietty teema ja se on Pokemon. Voisinpa siis sanoa, että ko. laite on itselläni olemassa vain kyseisen pelisarjan vuoksi.

1. Pokemon Pearl
- Helposti kilpailullisen Pokemonin kultaisin kokonaisuus. Koko DPP -era. Jaottelu specialin ja fyysisen välillä loogistui ja pokemoneja oli vielä "käsiteltävissä" oleva määrä. Kilpailullisen pelin tierit olivat kaikki kiehtovia ja suurimmilta rikkonaisuuksilta vältyttiin. Ja olipa se battle tower ja pelin muukin anti todella kiehtova. Kaiken kaikkiaan yksin tämä ko. peli oli itselleni suurin syy koko konsolin omistukseen.

2. Pokemon White 2
- Puhtaasti tarinaperspektiivista rikkain pokemon sitten GSC -aikakauden. Ja pokemon harvoin pettää, joten kakkostitteli tälle tekeleelle

3. New Super Mario Bros.
- Pakko se on yhdelle Mario -tasoloikallekin ääni antaa. Perushyvä peli, ei mitään ihmeempää. Mutta rikotaan vähän pokemonvaltakuntaa tällä äänellä