60 Päivän Listaushaaste

[ville111]

Day 04: Suosikkimoninpelisi

Vastaus tähän kysymykseen on ollut selvä jo vuoden 2014 touko-kesäkuun vaihteesta lähtien. Vastaukseni on luonnollisesti Mario Kart 8, tai paremminkin Mario Kart 8 Deluxe. Mario Kart 8 on monella tavalla täydellinen moninpeli. Se tukee niin paikallista moninpeliä kuin nettipeliäkin, ja vieläpä miltei kaikilla mahdollisilla ohjaimillla. Peli sisältää valtavan määrän sisältöä ja erityisesti Deluxe-version myötä monia pelitiloja.

Mielestäni Mario Kartin hienous on, että peli on helppo omaksua, mutta peli tarjoaa riittävästi syvyyttä ja haastetta, jotta pelissä voi kehittyä. Oikeassa seurassa Mario Kart voi olla helppoa ja leppoisaa, tai todella intensiivistä ja haastavaa. Esimerkiksi Super Smash Bros. -sarjan pelit eivät ole kovin helposti omaksuttavia, mikä saattaa työntää kokemattomat pelaajat pelin luota. Mario Kartin pystyy omaksumaan nelivuotiaskin, vaikka kyseinen taapero ei kenties ajakaan kovin ammattitaitoisesti. Esimerkkinä oikeasta elämästä, olen saanut veljeni ja siskoni vain kokeilemaan Smashia, vaikka he pelaavatkin mielellään Mario Karttia. Peliseuran löytäminen on huomattavasti helpompaa, kun peli on helposti omaksuttava.

Pidän todella paljon esimerkiksi Splatoonista, mutta peli ei tarjoa kovin hyvää paikallista moninpeliä. Tämä on valtava puute moninpeliin keskittyvässä pelissä. Toisaalta nettipelin mahdollisuus on kuitenkin aina tervetullut, joten esimerkiksi Super Mario 3D World tai monet muut lokaalisti moninpelattavat pelit eivät yllä moninpelin eri muodoissa samalle tasolle Mario Kart 8:n kanssa. Olen vakuuttunut, että Mario Kart 8 on ainakin minulle itselleni paras moninpeli, joka on markkinoilla.

 

[Xylitol]

Suosikkimoninpelisi

Suosikkipelisi

On se varmaan itsepetosta sanoa mitään muuta kuin Smash Bros Wii U.

 

[Kraidi]

Day 04 – Your favourite multiplayer game / Suosikkimoninpelisi

Tappelupelit ovat kivoja, mutta ehkäpä jännittävimmät hetkeni olen kokenut silti Dark Soulsin verkkopelin parissa. F-Zero GX taas on sellainen peli, johon ei tunnu kyllästyvän koskaan. Pakko antaa myös Nintendo Landille erityismaininta, on nimittäin aika lupsakkaa pelattavaa moninpelinä.

 

[Sipulikeitto]

Day 02 – Your favourite video game / Suosikkipelisi
Tällä hetkellä tekisi hieman mieli vain tylsästi sanoa Breath of the Wild mutta koska kaikki tietää sen olevan paras peli niin ehkä voisinkin sanoa sen sijaan suosikkini hyvänä kakkosena samasta sarjasta, eli Minish Cap. Ensimmäinen Zelda jota pelasin ja se kyllä veikin mennessään. Tänäkin päivänä peli miellyttää niin graafisesti, musiikeiltaan kuin tarinaltaan, pelattavuus on 5/5 ja mukavia puzzleja vaikkei nyt mitään erityisen haastavia olekaan. Tämän pariin jaksaa aina palata.

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi
Ei kyllä äkkiseltään tule mieleen mitään peliä jota oikeasti inhoaisin, jopa ne vähän ärsyttävätkin on ollut kuitenkin ihan pelattavia. Lähinnä ne kaikki "huonot" pelit on tullut katsastettua striimien ja let's playn muodossa, etten varsinaisesti voi sanoa vihaavani niitä kun en ole itse kokeillut. Epic Mickey: Power of Illusion 3DS:lle oli kyllä kuitenkin sellainen räpellös että tänäkin päivänä kaduttaa että laitoin rahaa tähän vaikka alennuksessa olikin. Odotin arvostelujen ja screenshottien perusteella jotain SNESin Mickey's Magical Questin kaltaista tasoloikkaa, mutta kuinka väärässä olinkaan; vaikeustaso oli luokkaa olematon ja kontrollit niin jäätävän tahmeat että tuntui kun peli olisi ollut jossain hidastetussa tilassa, pelin hitaus turhautti sen verran etten sen koommin ole jaksanut koskea.

Day 04 – Your favourite multiplayer game / Suosikkimoninpelisi
En pahemmin pelaa moninpelejä, mutta jos mörpit lasketaan niin varmaan toi World of Warcraft. Sen pariin aina mukava palata silloin tällöin, vaikkakin harvemmin nykyään. Jos olisi pelikavereita niin Crash Team Racing tai Crash Bash voisi olla hauskoja, odotankin että joku kaunis päivä näistä tulisi joku päivitetty versio nettiominaisuuksilla.

 

[Veizen]

Day 5 - Suosikkimoninpelisi

Nyt on paha, mut nyt on pakko sanoa Mario Party DS. Mario Party -sarjan paras osa on puskenut peliporukassa itsensä läpi todella monta kertaa, ja tuonut hymyn (ja vihan) huulille useammin kuin jaksan muistaa. Pelin minipelit ovat loistavia, mapeissa on mukavasti vaihtelua, ja itemit ovat juuri niin ärsyttäviä kuin pitääkin:)

Kunniamaininta Overwatchille, siinä peli, joka sai meikän verkkomoninpelien maailmaan.

 

[Zoink]

Day 01 – The very first game you ever beat / Ensimmäinen läpäisemäsi peli

En oikeasti tiedä, mutta heitetään tähän vaikka Warcraft 2. Ennen ensimmäistä playstationia muistan pelanneeni veljeni kanssa sekalaisia pelejä isäni vanhalla Macilla. En muista niitä kaikkia lapsille suunnattuja naksutteluja ja hidden object gameja mitä silloin -96 aikoihin tuli hakattua, mutta Warcraft 2 ja Star Wars: Dark Forces ovat jääneet mieleeni. Warcraftin kampanjoiden loppucinematicit ovat vieläkin ihan hyvässä muistissa, joten kaipa ne oikeasti tuli vedettyä läpi asti. Luultavasti huijauskoodien avustuksella tosin.


Day 02 – Your favourite video game / Suosikkipelisi

Esittelyketjussa repustani löytyi Klonoa: Door to Phantomile, joten laitetaan se nyt tähänkin. Nostalgia pelin suhteen on vahva, mutta pidän siitä muutenkin. Mielikuvitusta pursuaa joka raosta. Omintakeinen, vihollisia hyödyntävä pelimekaniikka yhdistää rennon puzzleilun ja loikinnan kokonaisuudeksi joka vain yksinkertaisesti toimii. Peli ei kaksiulotteisuutensa takia oikeastaan edes vanhene. Wiin remakea en tue.

Kunniamaininta Burnout 3:lle, jota tykkään yleensä heittää vastaukseksi, kun tätä kysytään.


Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi

Mainitsenkin kokonaisen genren: JRPG:t. En yleensä pidä grindaamisesta, randombattleista, taikka vuoropohjaisista taistelusysteemeistä. Useimmissa peleissä se johtaa samojen optimaalisten hyökkäysten spämmäämiseen ilman sen kummempaa miettimistä. Hitaasti käynnistyvissä japaniroolipeleissä ensimmäisten tuntien aikana voi jopa olla, että perushyökkäyksen lisäksi muita vaihtoehtoja ei juuri ole. Joissain peleissä bossit toimivat pienenä piristysruiskeena, kun hetken aikaa pitääkin vähän miettiä mitä tekee.

Jos itse peruspelaaminen on yleensä roskistieriä, voisi kuvitella muiden osioiden tekevän pelistä pelaamisen arvoisen. Itsekin joskus ajattelin, että näitä pelejä varmaan siis pelataan juonen ja hahmojen takia. Muutamaakymmentä JRPG:tä kokeiltuani en ole kuitenkaan vielä törmännyt yhteenkään, jossa juoni olisi tarpeeksi hyvä kantamaan peliä. Joissain harvoissa tekeleissä alku voi näyttää lupaavalta, mutta yleensä viimeistään noin kymmenen tunnin sisällä juoni lähtee haarailemaan omiaan ja homma lässähtää siihen. Jokaisen hahmon taustatarina pitää tietenkin selittää omalla tuntien pituisella haarallaan, joka ei liity pääjuoneen yhtään mitenkään. Pitäähän pelin nyt olla ainakin sen 40 tuntia pitkä, jotta hahmojen alkuperäisen motiivin ehtii unohtaa useamman kerran, ja jo heti alussa kyllästyttänyt taistelusysteemi alkaisi raivostuttaa. Animesarja on syntynyt.

Useimmiten kaikki on vielä ala-arvoisesti kirjoitettua geneeristä ripulia. Angstiset lukioteinit myyvät, joten niitä tehdään. Taustatarinat ovat luokkaa "vanhempani kuolivat, joten suutuin maailmalle". Pääjuoni on jotain maailman pelastamista muinaiselta salaperäiseltä uhalta tai muuten vaan ilkeältä pahisjäbältä, joka nyt vaan sattuu olemaan tosi ilkeä. Eteenpäinkävelytarina on hyvä, koska uusia tapahtumapaikkoja ja turhaa tekemistä voi tunkea mihin tahansa väliin ilman että kukaan huomaa.

Poikkeuksiakin toki on olemassa. Paria Tales ofia olen jaksanut toimintapitoisen combatin takia pelata jokusenkymmentä tuntia ennen kyllästymistä. Pari rajatapausta, kuten Nierin ja Soulsit olen vetänyt läpikin asti, jos niitä nyt välttämättä haluaa roolipeleiksi väittää. Chrono Triggeriä en ole vieläkään pelannut, mutta se kuulostaa ainakin kehujensa ja pituutensa puolesta siltä, että voisin jopa pitää siitä.


Day 04 – Your favourite multiplayer game / Suosikkimoninpelisi

Super Smash Bros. Melee. Ikiklassikko sohvamoninpeli. Melee on myös harvinainen esimerkki pelistä, joka tarjoaa mukavaa pelattavaa taitotasosta ja naaman ruttukertoimesta riippumatta. Kasuaali esineet päällä mättäminen on hauskaa vaikka olisi ensikertalainen, mutta peli tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet pelata hampaat irvessä 1v1 ja hioa taitoja sinne robottiasteelle. En oikeasti osaa sanoa yhtäkään toista peliä, jossa pelityylien kumpikin ääripää olisivat näin hyvin edustettuina yhdessä pelissä.

 

[Mauno]

Day 04 - Suosikkimoninpelisi

Oiskohan vaikkapa Super Smash bros. for Wiiwuu, ei ole 8-player Muikku onlyn voittanutta. Mario Partyt ja Monster Hunterit ei hae kaukaa.

 

[mosse]

Day 04 – Your favourite multiplayer game / Suosikkimoninpelisi

Vaikka SSBM nostalgiavaihtoehtona onkin kaikin puolin validi, kallistun tämän hetkisten fiilisten perusteella Rock Band 4:n puolelle. Lelusoitinpelit ovat olleet omalla kohdalla aktiivisessa pelityksessä kohta kymmenen vuotta ja vaikka ne silloin vuosikymmenen vaihteen tienoilla onnistuttiinkin tappamaan Activisionin julkaistua eri Guitar Hero -variantteja liukuhihnalta, on kyseessä edelleen aivan tautisen hyvin toimiva genre. Vaikka genren toinen tuleminen syksyllä 2015 saikin aika vaisun vastaanoton, ei Harmonixin tuorein yritys ole silti pelinä yhtään pöllömpi, vaikka se julkaistiinkin ihan käsittämättömänä raakileena. Tammikuussa saatiin lopulta nettimoninpeli mukaan ja onhan se nyt valehtelematta aivan julmetun hauskaa.

 

[Loota]

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi

Tämä onkin marginaalisesti hankalampi, koska aika harvoin rehellisesti petyn tai inhoan pelaamiani pelejä. Viime aikoina poikkeuksellisen nihkeänä kokemuksena on jäänyt mieleen Bravely Default. Pelin perusmekaniikat ovat toki mainioita ja Final Fantasy vitosesta napattu hahmoluokkasysteemi toimii kuin junan vessa. Massiivinen ongelma onkin Chapter 5 ja koko loppupeli. Tietäjät tietää, että tarinallisesti ratkaisu tulee kyllä puskista ja onnistutaan selittämään ihan loogisesti, mutta pelilliseltä kantilta ratkaisu on aivan uskomattoman huono ja jätti todella karvaan maun.

Aamen, peli ansaitsee mielestäni kaikki kikkareet niskaansa tuon surullisen kuuluisan juonenkäänteen vuoksi. En yhtään pelkää kehua peliä muuten todella kovasti, mutta tuo yksittäinen ratkaisu on mielestäni niin huono, että kaikki hyvät muistot pelistä vain katoavat jäljettömiin niin kuin myös pelikasetti omalla kohdallani sen jälkeen kun sen viimeisen kerran otin konsolistani pois. Koin tulevani suorastaan huijatuksi, sillä pelin kesken jättäminen teki oikeasti todella pahaa ottaen huomioon kuinka laadukas se muuten oli. Todella harmillinen tapaus.

Voisi koittaa huomenna pommittaa ensimmäiset viisi päivää samaan syssyyn.

 

[Kraidi]

Minusta taas Bravely Default on suorastaan ihastuttava peli. Siitäkin huolimatta, vaikka siinä oli tuon juoneen liittyvän asianhaaran lisäksi roppakaupalla pelimekaanisiakin ongelmia. Viimeistään siinä kohtaa kaikki meni rikki, kun kokeilin niin älyttömiä hahmoluokkayhdistelmiä, että loppupelin taisteluista tulikin yhden napin rämpyttämistä. Mieleeni ei kyllä tule äkkiseltään toista JRPG:tä, jossa pomotkaan eivät voi aiheuttaa yhdelläkään vuorollaan osumaa, jos sattuu olemaan vähänkin kekseliäs.

Kai sitten vain nautin liikaa juonesta, hahmoista, musiikeista ja taidesuuntauksesta, että annan kaiken tämän anteeksi. Pitäisi hankkia se jatko-osakin, jotta saisi paremman vertauskohteen.

 

[Loota]

Bravely Second oli kyllä todella mieluisa peli varsinkin kun sain sen pelattua loppuun, mutta tuntuikin sitten vähän yhdentekevältä ja irtonaiselta juonensa suhteen. Olin varmasti enemmän sitoutunut alkuperäisen pelin tilanteeseen ennen kun jätin sen kesken kuin jatko-osassa missään vaiheessa, mutta samoja kekseliäitä juonenkäänteitä riitti onneksi kuitenkin. Mekaniikoiltaan joka tapauksessa paransi edeltäjäänsä nähden ja soundtrackikin on mielestäni parempi, pääosin taisteluteemojen ansiosta, mutta päähahmot eivät kyllä ole alkuperäisnelikon tasoisia ja dialogi on usein kehnoa.

 

[PokéMario]

Day 01 – The very first game you ever beat / Ensimmäinen läpäisemäsi peli

Tämä on kyllä paha... Osaisin suurin piirtein sanoa, mitä peliä pelasin ensimmäisenä, mutta läpäisy onkin hankalampi. Voisin jopa sanoa Spyro 2, se oli ainakin yksi ensimmäisiä. Se oli kakaranakin kyllin helppo vetää läpi.

Day 02 – Your favourite video game / Suosikkipelisi

Tähän on kyllä pakko sanoa Banjo-Tooie. Se oli yksi ensimmäisiä pelejäni ja vei sydämeni täysin. Nautin pelin kaikista puolista; hahmoista, alueista, huumorista ja musiikista. Banjo-Tooie on edeltäjäänsä kaikin tavoin parempi ja sillä on niin erityinen merkitys itselleni, etten vain voi keksiä mitään pahaa sanottavaa. Osasyyllinen siihen, miksi 3D tasohyppely on suosikkigenreni.

Kunniamaininnat Paper Mario TTYD:lle ja Sporelle.

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi

Tämäkin on vaikea valinta, sillä pyrin välttelemään pelejä, joita ihoaisin, mutta en viitsisi listata peliä, jota en ole kokeillut. Äkkiseltään ei myöskään tule mieleen peliä, joka saisi vain nimellään vereni kiehumaan... lähimpänä mieleeni tulee Digimon World 4. Jos kukaan on pelannut sitä ja sen edeltäviä osia, tietävät, että pelistä ei vain ole mitään hyvää sanottavaa. Oman virtuaalihirviön kasvatus ja koulutus muutettiin hyvin kyseenalaiseksi miekanheilutukseksi ja muutenkin pelin mekaniikat ja systeemit ovat roskaa. Nyt lähivuosina on onneksi tullut hyviä ja uskollisia Digimon Worldejä, jotka jatkavat alkuperäisen askelissa.

Day 04 – Your favourite multiplayer game / Suosikkimoninpelisi

Tähänkin on melkein pakko sanoa Smash Bros Wii U. For Glorya tullut mätettyä lähes 10 000 taistelun verran ja vieläkin peliin löytyy intoa. Vaikka Sakurai-sama ei tarjonnutkaan aivan kaikkia hahmoja, mitä halusin on silti kaarti kunnioitettava, eikä pelissä vain voi kehittyä liikaa. Samalla suosikki Smash Brossini.

 

[Rush]

soundtrackikin on mielestäni parempi

Nyt on kyllä paljon luvattu, koska Bravely Defaultin OST on melko varmasti top5 soundtrackeja omissa kirjoissani. Timanttista matskua alusta loppuun. Jonkun normal battle themen Secondista muistelen kuunnelleeni, eikä se oikein sytyttänyt ainakaan YouTubesta kuunneltuna.

 

[NintenDoctor]

Päivä 5 - Suosikki yhteistyöpelisi

Parhaimmat Co-Op muistot löytyy Mario Kart: Double Dashista. Junnuna oli kova kun lopulta sai kaverin kanssa jyystettyä Mirrorilla Special Cupin läpi monen yrityksen jälkeen. Toinen lapsuuden GC Co-Op oli joku Turtles peli (tais olla ihan vaan TMNT) mikä oli beat em uppi.

 

[Kuruwin]

Päivä 5 - Suosikki yhteistyöpelisi

Halo 2:sta tuli useamman kerran ja useamman ihmisen kanssa pelailtua ja ihan siitä syystä se on se number 1 co-op peli. Sitä kyllä ihmettelin aikanaan miten paljon äänekkäitä vihaajia tälle pelille löytyi. Se loppu tosiaan tyssähtää mutta muuten kyllä kaikin puolin parempi peli kuin edeltäjänsä joka ei todellakaan ole arvokkaasti vanhentunut.

 

[Myy100]

Day 05 – Your favourite co-operative game / Suosikki yhteistyöpelisi

Battletoads & Double Dragonia tuli pelattua paljon pienenä. Oli yksinpelinä vaikeampi.

 

[Mauno]

Day 05 - Suosikkiyhteistyöpelisi

Eipä ole Nintendon laitteilla hirveän paljon co-oppeja nähty. Sanotaan Monster Hunter 4 Ultimate tai vanhojen Star Wars Battlefronttien kampanjat.

 

[bËst]

Messevää että tää on taas täällä. Pieni itsetutkiskelu, tilannepäivitys ja muistelo pelihistoriaan on aina nannaa ja mikäs sen ihanempaa kuin jakaa se koko maailman kanssa tällaisten foorumikyselyjen kautta. Muutama eka päivä meni välistä ku en vielä ihan 100%:sti ole omaksunut tätä uutta foorumia arkirutiineihini. Mutta here we go

Day 01 – The very first game you ever beat / Ensimmäinen läpäisemäsi peli
- Muistaakseni kyseessä on edelleen Commodore 64:n minigolf sekä samalla laitteella ollut joku ihmeen luolapeli, missä piti paahtaa timangeja keräten ja bouldereita väistellen. Enempää en pelin annista muista. Mutta jos mennään niihin peleihin, mistä on olemassa ihan selkeitä muistikuvia, että on panostanut pelin sisältöön niin taitaa olla klassinen Super Mario Bros 1 joka tuli läpäistyä

Day 02 – Your favourite video game / Suosikkipelisi
- Melkein pahin kysymys heti ensalkuun. Käytännössä tämä on selvää kauraa, mutta erot ovat vuosien aikana pienentyneet. Lisätään soppaan Breath of The Wild, jota en ole vielä läpi asti pelannut niin en uskalla lopullista teesiä sanoa. Eikä pelille luonnollisesti ole sitä "ajan pakinaakaan" ja uudelleen katsontaa ehtinyt kertyä. Mutta nostanpa muutaman, vanhoille foorumikäyttäjille varmana aikaisemminkin suustani kuulleen pelin tähän esille:
Resident Evil 4, PM Thousand-Year Door, Banjo-Kazooie, Pokemon Crystal, Luigis Mansion, SMB 3, Super Mario 64, Super Smash Bros Melee... ja tuo Breath Of The Wild. Paljon pohdittavaa ja näkökulmia analysoitavana eikä päätös ikinä oo kuitenkaan niin yksiselitteinen kuin sen alkupohdinnoissa olettaisin. Mutta kyllä se jälleen on ääneen todettava että suosikkipelini on Resident Evil 4. En yksinkertaisesti keksi mitään muuta peliä, jonka läpitakominen yksin tai kavereiden kanssa on kerrasta toiseen yhtä nautintoa. Pelin anti on monipuolinen ja tuntuma täydellinen. Toki pelistä löytyy vikansa, mutta loppupeleissä hyviin puoliin menevässä vaakakupissa on paljon enemmän kokonaisuutta. Peli on vain sanalla sanoen täydellinen paketti omaan makuuni. Ja viimeksi puolen vuoden sisällä olen ko. pelin pelannut läpi, eikä se pettänyt.

Day 03 – Your least favourite video game / Inhokkipelisi
- Tässä saa varmaan suosiolla skipata nämä yleisesti ottaen "huonot" pelit (Superman 64, big rigs yms, joita on joskus erehtynyt kokeilemaan). Jos taas mietin yleisesti ottaen hyviä pelejä, joiden suosiota erittäin isolla kädellä kritisoin niin mieleeni tulee Tales of Symphonia, josta kokemukset ovat äärimmäisen huonot sekä Gears of War, joka on sanalla sanoen aivoton peli ja maskuliinisuus menee pahalla tavoin överiksi. Varsinkin siinä vaiheessa kun tarinassa ruvetaan tunnelmoimaan niin illuusiosta murenee viimeisetkin rippeet. Kaksi ekaa osaa jaksoi tahkoa läpi uskoen, että co-op kantaa pitkälle mutta kolmososan kohdalla seinä nousi liian suureksi.

Mutta jaarittelun jälkeen annan tähän ei-niin-yllättävän vastauksen: inhokkipelini on Banjo Kazooie Nut's 'n bolt. Perustelujen Aleksandria löytyy NoFin haudan jäämistöistä.

Day 04 – Your favourite multiplayer game / Suosikkimoninpelisi
- Mario Kart, Diddy Kong Racing, Mario Party, Crash Team Racing... muutama hyvä mainitakseni mutta en jotenkin näe minkään pelin mahtuvan edes samaan lauseeseen Super Smash Bros Meleen kanssa. Onhan ko. tuotos kuitenkin elämää suurempi ollut omalla kohdalla.

Day 05 – Your favourite co-operative game / Suosikki yhteistyöpelisi
- Jotenkin ensimmäisenä tuli mielen päälle Xboxin Castle Crashers. Oli jotenkin niin hupaisa yllätys. Mutta jätettäkööt tämä kunniamaininnan paikalle. Super Smash Bros Meleen nimeäminen tähän lienis pikkuisen oikaisua ja tylsä vastaus joten rehellisistä co-op peleistä vastaan että Resident Evil 5. Peliä on paljon parjattu, että vei Resident Eviliä "väärään suuntaan" ja tottahan tuo on. Mutta jos peli jotakin teki oikein, niin se toteutti Co-Opin erittäin laadukkaasti. Sen ansiosta pystyi antamaan paljon anteeksi pelin "virheistä" ja huipennuksena Mercenaries Modeen tuli kulutettua todella paljon aikaa ja suhteellisen timattisen leaderboard stratit taottua. Muistaakseni EU-rankilla oltiin kaverin kanssa kakkosina joten olen hiljakseltani ylpeä siitä.

 

[mosse]

Day 05 – Your favourite co-operative game / Suosikki yhteistyöpelisi

Portal 2:n co-op-kampanja on aika lailla vertaansa vailla. Kentät on laadittu nimenomaan yhteistyössä ratkottavaksi ja ovat kaikin puolin kekseliäitä. Lisäksi kaksinpelimoodin tarina on juuri sopivan typerä ja lopputwisti nauratti. Harmi vain, että mokoma on niin lyhyt.

 

[Rush]

Day 05 – Your favourite co-operative game / Suosikki yhteistyöpelisi

Varsinaisiksi co-op peleiksi tarkoitetuista peleistä suosikkini on ehkä Keep Talking and Nobody Explodes. Pelin ideanahan on, että yksi pelaaja saa PC:llä eteensä jossain määrin sattumanvaraisesti generoidun pommin, joka räjähtää parissa, muutamassa minuutissa jos kaikkia sen puzzleja ei kerkeä purkamaan. Pomminpurkajan kaverit istuvat vähän kauempana näkemättä itse pommia, mutta heillä on paperilla kaikki tarvittavat ohjeet pommin purkamiseen.
Yksinkertaisuudessaan konsepti on erittäin toimiva, sekä tarvitsee vain yhden PC:n ja yhden ladatun version pelistä. Pommin purkaminen on organisoitu kaaos, missä kommunikaatiokyvyt ja muisti tulee testattua.

Co-oppia tukevista peleistä suosikkini sanoisin silti olevan Tales of Symphonia. Tosin se ei ole puhdas co-op peli. Talesit ovat aina olleet ensisijaisesti JRPG:eitä, joihin moninpelituki on vain liimattu päälle. Muistaakseni osa bËstin suolasta peliä kohtaan aiheutui partyn alkupelin magella pelaamisesta, ja voin itse asiassa hyvin ymmärtää ongelman. Talesilla kesti 13 peliä ennen kuin keksivät miten magen pelaamisesta saadaan mielekästä. :D

Ja onhan Super Smash Bros Melee myös co-op silloin kun pelaa tiimejä!