60 Päivän Listaushaaste

[Kraidi]

Day 14 – Your least favourite character in a video game / Inhokkihahmosi

Tähän on jokseenkin hankala vastata yhtä tiettyä vaihtoehtoa. En ole varmaan edes pelannut videopeliä, jossa olisin alkanut suoranaisesti inhoamaan jotakin hahmoa. Siitä olen tosin samaa mieltä bËstin kanssa, että Gears of War -sarjan hahmot eivät ole erityisen hyviä. Kun aikoinani trilogian pelasin, taisin jopa huvittua joistakin mielestäni liian melodramaattisista kohtauksista.

 

[Andyliini]

Day 13 - Suosikkisivuhahmosi

Jaa-a, mikä loppujen lopuksi on sivuhahmo? Omasta mielestäni pelattava hahmo ei ole sivuhahmo. Sanotaan vaikka Crash Bandicootin Aku Aku. Siinä on mielenkiintoinen hahmo, joskin vasta jokin aikaa sitten sain selville, mitä hän oikeastaan Crashin seuraan astuessaan sanookaan.


Day 14 – Your least favourite character in a video game / Inhokkihahmosi

Eiköhän ruikuttavia hahmoja löydy lähes jokaisesta pelistä. eri asia jäävätkö ne mieleen siten, että heitä voisi inhokkihahmoiksi sanoa. Mutta koska inhoan kaikkea veteen liittyvää, ja erityisesti pelin rikkovia vekottimia, vastaan Super Mario Sunshinen F.L.U.D.D. En nauttinut sen tuomasta pelaamisesta lainkaan, hahmokin oli typerä lässyttäjä.

 

[Jonelink]

Day 14 - Inhokkihahmosi

Hankalaa oli miettiä inhokkihahmoa, mutta sanotaan nyt Ratchet & Clank 2:n naispuolinen lombax. Hahmossa ei ole mitään hauskaa ja on muutenkin tylsä.

 

[Tertzzi]

Day 14 – Your least favourite character in a video game / Inhokkihahmosi

No sanotaan nyt tähän vaikka God of Warin Kratos. Tylsä hahmo..

 

[Manne]

Pientä kirimistä:

Day 12 – Your favourite evil villain from a video game / Suosikkiantagonistisi

Turvaudun tässä kohtaa Nintendon klassisiin pahiksiin, ja valitsen Ganon(dorf)in. Ei valintaan kummempia perusteluita, solid pääpahis solidissa pelisarjassa. Aiheeseen liittyen täytyy sen verran kuitenkin sanoa, että uusimman iteraation Ganon oli itselleni hienoinen pettymys, vaikka näyttävä taistelu onkin.

Day 13 – Your favourite side-character from a video game / Suosikkisivuhahmosi

Rei - Breath of Fire 3. Nostalgia painaa vahvasti tämän valinnan takana, mutta ilmankin sitä hahmo nousee korkealle sivuhahmojen listallani niin persoonallisuutensa kuin käytännöllisyytensäkin takia, ja löytyy poikkeuksetta jokaisella pelikerralla endgame partystä. Kun samasta paketista löytyy sekä utility että dps, on vaikea olla tykkäämättä hahmosta. Mainittakoot vielä, että kyseinen hahmo on siis puoliksi ihminen ja puoliksi tiikeri, ja pystyy taistelussa muuttumaan kirjaimellisesti hallitsemattomaksi steroiditiikeriksi.

Day 14 – Your least favourite character in a video game / Inhokkihahmosi

Toista päivää jo tätä miettinyt, enkä suoraan sanoen keksi millään listapaikan arvoista valintaa tähän. Mutta laitetaan nyt ainakin placeholderiksi, jollei muuksi, Tatsu (XCX). Pidin Noponeista Chroniclesissa, mutta Tatsu tuntui lähinnä ärsyttävältä ja rasittavalta. Sääli, ettei Lin koskaan tehnyt ko. karvapallosta ruokaa, vaikka epäilen, että siinäkin ruoassa olisi karvas maku.

 

[Veizen]

Day 12 - Suosikkiantagonistisi

@Kong Hetken mietinnän jälkeen vastaan Masked Gentleman Professor Layton and the Miracle Maskista. Mysteeriherrasmies on muikea vastus Laytonille Monte D'Orin karnevaalikaupungissa, ja tarinakin on makea.

Spoileri: Miracle Maskin juonispoileria

Randall pelastaa muuten ankeahkon Miracle Maskin, ja traaginen tarina Hershelin nuoruudesta on vaan tosi liikkis. Randyn ja Hershyn Indiana Jones-roadtrip ja palaaminen kotiin ilman kaveria. Sattuu sydämeen. Randalin puolesta puhuu myös iso väärinymmärryksen teema, ja loppukohtaus on sarjan parhaita.

Day 13 - Suosikkisivuhahmosi

Life is Strangen Kate on vahva hahmo, jonka hahmo iskee itselle suoraan sydämeen. Katea koskeva isompi plot point (tietäjät tietää) vaati muutaman resetin, vaikka aluksi en siihen meinannut taipua. Katen ja Maxin ystävyys on Maxin ja Chloen ystävyyden lisäksi yksi pelin parhaita asioita, ja muutenkin peli on aika kova tapaus. Kunniamaininnoissa pakko fanboyttaa, Danganronpa 1:n Ishimaru Kyotaka ja 2:n Tanaka Gundham. Mah bois.

Day 14 - Inhokkihahmosi

Heti ekana tulee mieleen Danganronpa 2: Goodbye Despairin Teruteru Hanamura. Sysisurkea hahmo, jota inhosin heti pelin alusta alkaen. Ei minkäänlaista persoonallisuutta ja muutenkin kuvottava tapaus. Hyi.

 

[Tertzzi]

Day 15 – Your favourite console / Suosikkikonsolisi

Nintendo Switch , no ehkä ei ihan vielä voi tätä sanoa niin sanotaan Wii U

 

[Rush]

Valmistautukaa, sillä otan kiinni yhdeksän päivää kerralla,


Day 07 – Your favourite level from a video game / Suosikkikenttäsi

Shy Guy Falls. Please send help.

Sm4sh WiiU:n GAMER on vähintäänkin sarjansa paras gimmick-kenttä. Teema on alkuperälleen uskollinen, mutta toimii myös Smashissa. GAMER edustaa Smash4:n harvoja mielestäni hyviä kenttäsuunnitteluja. Liian moni kenttä kyseisessä pelissä on spastinen transformaatiokenttä tai varustettu umpisurkealla gimmickillä tai layoutilla, joka muistuttaa keskeneräistä tasohyppelykenttää. GAMER sen sijaan on yksinkertainen ja hallittu, mutta hauska. Plussaa myös Silent Hill -musiikista. Täällä on hyvä pelata turnausmatsejakin. B-)


Day 08 – Your favourite location from a video game / Suosikkialueesi

Tämä onkin varsin pirullinen valittava, hyviä kandidaatteja kun olisi jonoksi asti, ja olen varmasti unohtanutkin jotain.

Taidan päätyä Majora's Maskin Clock Towniin. Clock Town toimii tavallaan pelin hub-alueena, johon pelaaja palaa säännöllisesti alueiden ja dungeoneiden välillä, joten mesta tulee tutuksi pelin aikana. Clock Town on alueena mielenkiintoinen, vaikka päällisin puolin se ei ole kovin ihmeellinen tai poikkeuksellinen kylä. Kuitenkin peliin syventyessään pelaaja huomaa myös Clock Townin syvällisyyden: NPCeiden päivittäiset ja aikasidonnaiset rutiinit, heidän keskinäiset suhteensa, sivutehtäviä, piilotettu melankolisuus sekä hahmojen ristiriitaiset suhtautumiset lähestyvään maailmanloppuun. Jokaisen syklin resetoinnin jälkeen vastassa on tuttu Clock Townin aukio, joka muistuttaa menetetystä ajasta. Majora's Maskin vahvimpia puolia ovat erinomainen tunnelma, temaattisuus sekä NPC:eiden sivutarinat, ja Clock Town toimii keskeisenä näyttämönä tälle kaikelle.


Day 09 – Your least favourite level from a video game / Inhokkikenttäsi

Tales of Symphonia: Dawn of the New Worldin Gladsheim on harvinaislaatuisen surkea dungeon, ainoana hyvänä puolenaan ollen vapaaehtoinen extra dunkku.
Voin laskea varmaan yhden käden sormilla random generoidut dungeonit, jotka ovat olleet tyydyttäviä, ja luultavasti Spelunky on ainoa peli missä olen ylipäänsä törmännyt mielekkääseen random-generoituun maailmaan. Gladsheim on oppikirjaesimerkki siitä, miksi kyseinen design toimii niin harvoin.
Gladsheimissa pelaaja heitetään ilman karttaa jonnekin päin 10x10 ruudukkoon generoitua labyrinttia, joissa yksi ruutu vastaa yhtä huonetta. Huoneita on variaatioltaan vain kourallinen, ja niiden ainoa toisistaan merkittävästi erottava piirre on ovien määrä. Pelaajan täytyy käydä labyrintin jokaisessa nurkassa tekemässä juttu, minkä jälkeen jonnekin satunnaisesti generoitu uloskäynti aukeaa seuraavaan kerrokseen. Näitä kerroksia on 10 kpl, ja kaikki ovat täysin samantyylisiä. Vihollisia vastaan ei kannata taistella, koska se on ajan- ja healausesineiden haaskausta, graafinen suunnittelu on uskomattoman tylsä ja musiikki on mieltä turruttavan yksitoikkoista. Dunkun läpäisyyn kesti joku 5-6h, johon sisältyi yksi sähkökatkos, eikä mitään kiinnostusta sinne palaamisen enää ikinä ole.


Day 10 – Your favourite world in a video game / Suosikkimaailmasi

Ensimmäisenä tuli itsellenikin mieleen BotW:n Hyrule, joka on kyllä erittäin vaikuttava ja immersiivinen. Kuitenkin se on asteen liian "turvallinen" ja itseään toistava tälle tittelille, joten nimeän suosikkimaailmakseni Xenoblade Chroniclesin Bioniksen ja Mechoniksen. Koko pelimaailman sijoittuminen kahden uinuvan titaanin päälle tekee asetelmasta mielenkiintoisen. Vaikka pelimaailma onkin jaettu erillisiin alueisiin, pelin edetessä syntyy silti tunne jättiläistä pitkin kapuamisesta, kiitos aina ulkotiloissa nähtävien kiintopisteiden (esim. toinen titaani näkyy melkein aina). Lisäksi pelin alueet ovat jo itsessään erittäin vahvoja ja audiovisuaalisesti vertaansa vailla.

Annan Xenoblade Chronicles X:n Mira-planeetalle erityismaininnan, joka tekee myös avoimen maailman kohtalaisen hyvin, mutta on maisemiltaan paljon mielikuvituksellisempi ja kauniimpi kuin Hyrule, vaikkei yhtä interaktiivinen. Kuitenkin seikkailun kannalta annan paljon arvoa mielikuvituksellisille maisemille, jotka ovat kuin toiselta planeetalta.


Day 11 – Your favourite main character from a video game / Suosikkiprotagonistisi

Pidän videopeleissä vahvoista naishahmoista, eikä heidän välttämättä tarvitse olla juuri fyysisesti vahvoja. Kuitenkin Metroidin Samus Aran on sekä itsenäinen että omaa tulivoimaa ja fyysistä suorituskykyä piraattiarmeijankin edestä. Other M ei sitten kanonisesti tapahtunut, joten sitä ei lasketa.
Samus on suunniteltu peliensä tunnelmaa palvelevaksi. Siinä missä Bayonetan tai Leon Kennedyn läpän heitto sekä itsevarmuus toimivat omissa peleissään vallan mainiosti, Metroid hyötyy hiljaisesta sekä itsenäisestä päähenkilöstä. Kuitenkin Samuksen inhimilliset piirteet ovat havaittavissa pienissä paketeissa, kuten yllättymisessä valtavan vihollisen ilmestyessä tai oman henkensä riskeeraamisessa eläinten pelastamiseksi (Save the Animals!) räjähtävältä planeetalta.

Kunniamaininta Kalakselle pelistä Baten Kaitos: Eternal Wings and The Lost Ocean, mainion twistin ansiosta.


Day 12 – Your favourite evil villain from a video game / Suosikkiantagonistisi

Undertalen antagonisti, joka on (yllätys yllätys) spoileri.

Ei-Undertale vastaus:
Final Fantasy Tactics Advance antagonisti, eli... itse asiassa tämän antagonistin identiteetti ei ole täysin yksiselitteinen.
Pelihän sijoittuu fantasiamaailmaan, jonka muutama lapsi loi maagisen kirjan avulla, ja joka pohjautuu heidän mielikuvaansa videopelimaailmasta (Final Fantasy). Täten mielikkuvituksen Ivalice, joka on nyt todellinen, on lähelle ideaalinen maailma, missä kukin voi olla RPG-sankari, taistella morsoja vastaan ja tehdä questejä ennen pubiin ryyppäämään menoa. Kiitos lakien kuolemakin on harvinaista, joten kuulostaa aika ihanteelliselle maailmalle.
Pelin protagonisti, Marche. kuitenkin haluaa palauttaa kaikki takaisin oikeaan maailmaan, koska pitää uutta Ivalicea epäterveenä unena, ikäänkuin itsepetoksena. Kuitenkin useimmat ovat onnellisempia RPG-fantasiassaan, ja muodostavat protagonistia vastustavan voiman Prince Mewtin alaisina. Mielestäni ei silti ole yksinkertaista vastausta siihen, kuka pelissä on se varsinainen pahis. Ja arvostan sitä, että vaikka peli eteneekin protagonistia seuraten, se ei silti yritä eksessiivisesti puolustella hänen kantansa olevan automaattisesti parempi.


Day 13 – Your favourite side-character from a video game / Suosikkisivuhahmosi

Mietin ja mietin, mutta en vain keksi tähän hätään ketään sivuhahmoksi laskettavaa, kenet osaisin nostaa ylitse muiden. Mieltä kaivaa myös se, että olen varmasti unohtanut kasan loistavia ehdokkaita. Skippaan tämän ainakin toistaiseksi.


Day 14 – Your least favourite character in a video game / Inhokkihahmosi

Semisti vaikea tämäkin, mutta taisin keksiä sopivan ehdokkaan: Fire Emblem Fatesin King Garon.
Jotkut saattavat NoF:sta muistaa, että vihaan Fatesin tarinaa sekä useimpia hahmoja. Garon tiivistää paljon näitä ongelmia konkreettiseksi nipuksi.
Fatesin tarinalla oli potentiaalia olla hyvä sekä moraalisesti monitulkintainen. Kuitenkaan näin ei ollut, vaan pelit ovat äärimmäisen mustavalkoisia ja hyvät vs. pahat -asetelman päälle rakennettuja. Nohr olisi voinut olla edelleen aggressiivisempi kuningaskunta, mutta inhimillisten motivaatioiden ajamia (joita otettiin esille Birthrightissa mutta ei Conquestissa!!!). Garon ja hänen alaisensa olisivat voineet olla oikeita hallitsijoita ja lempeitä alaisilleen, mutta mitään tästä ei ole nähtävissä. Garon on ilmiselvääkin ilmiselvempi pahis, kenessä ei ole mitään hyvää tai inhimillistä, ja ketä silti kohdellaan Conquestissa kuin höpsähtänyttä isäukkoa. Hahmossa on syvyyttä yhtä paljon kuin vesiammeessa, josta puuttuu tulppa. Hän yrittää jopa tapattaa ottolapsensa Corrinin ilman minkäänlaista pätevää syytä, joskin Corrinia ei tunnu kiinnostavan tarpeeksi. Jos Nohrilla olisi ollut kunnolla kirjoitettu hallinto, Revelationsille, kolmikon selkeästi heikoimmalle pelille, ei olisi ollut myöskään tarvetta tulla tuputtamaan "todellista" endingiä. Valintani on King Garon, koska hän ei ole ainoastaan umpisurkeasti kirjoitettu hahmo, mutta myös valtava potentiaalin haaskaus koko pelikolmikon tarinalle.


Day 15 – Your favourite console / Suosikkikonsolisi

Nintendo Wii on valintani, koska Virtual Consolen kautta pääsy vanhoihin klassikoihin ja täydellinen tuki parhaalle pelikirjastolle eli GameCubelle tuovat suuren osan Nintendo-klassikoita yhdelle konsolille. Myös konsolin modattavuus on plussaa. Wiin ainoa suunnitteluvika on se, että pääkäyttöliittymä vaatii Wiimoten ja joko Sensor Barin tai Classic Controllerin.

 

[Myy100]

Day 11 – Your favourite main character from a video game / Suosikkiprotagonistisi

Näitä on liiankin paljon joten valitaan vaikka Link The Legend of Zeldasta.

Day 12 – Your favourite evil villain from a video game / Suosikkiantagonistisi

Näitäkin on paljon. *hohhoh* Bowser.

Day 13 – Your favourite side-character from a video game / Suosikkisivuhahmosi

Luigi Super Mario-peleistä, hyvä tyyppi juuh.

Day 14 – Your least favourite character in a video game / Inhokkihahmosi

Varmaan tuo Villager Animal Crossingista, kiitos Sm4sh Bros Onlinen.

Day 15 – Your favourite console / Suosikkikonsolisi

GameCube. Sille julkaistiin kaikki parhaat pelit. Nykyään ei osata tehdä yhtä hyviä pelejä.

 

[Kuruwin]

Day 15 – Your favourite console / Suosikkikonsolisi

DS on kyllä siinä mielessä lähellä sydäntäni että sen kautta etenkin tuli sitä kokeilun intoa ja annoin tilaisuuksia peleille joita en olisi varmaan kuvitellutkaan kokeilla aikaisemmin (esm Animal Crossing) Ei DS ole se alusta jolla isoin osa lempi peleistäni on (on sillä silti useita helmiä kuten Hotel Dusk) mutta niin kuin sanoin oli DS tienraivaaja. DS taisi myös olla ensimmäinen konsoli jolla pelasin JRPG peliä (joita on tullut sen jälkeen aika paljon pelattua)

Olin kyllä aikaisemmin nähnyt esim FF7:kaa kaverin luona mutta ensimmäinen traditionaalinen JRPG jota itse pelasin oli FF3 DS. Se oli myöskin yksi isoin syistä miksi laitteen hankin. Jotakin niissä pelaaja lehden arvostelun kuvissa vaan sai minut haikailemaan sen perään.

 

[bËst]

Day 15 – Your favourite console / Suosikkikonsolisi

Gamecube. Aika helppo ja selkeä valinta itselleni. Peliquality on erittäin vahva ja muutenkin ihanan kompakti laite. Joskin suurin yksittäinen asia, jota mielestäni konsolilaadusta puhuttaessa turhan harvoin korostetaan on ohjain. Sillä osa-alueella Cube nimittäin onnistui täydellisesti. Ristiohjain on suhteellisen snadi, mutta sekin responsaa hyvin ohjaukseen ja loppujen lopuksi pelit, jotka sitä hyödyntävät ovat hyvin vähäisiä. Haluan myös suuresti arvottaa sitä, että perusbuttoni (A,B,Y,X) ovat eri muotoisia. Harva vissiin edes sisäistää, kuinka paljon tämä helpottaa ohjaimen käytön oppimista ja istutusta uudenkin pelaajan käsiin. Itse olen tätä veljenpoikieni kanssa ja töissä paljon harjoittanut.

Ja pelilaatu nyt on mitä mainioin. Monet omista top10 -peleistä ovat juurikin gamecube eraa (Luigis Mansion, TTYD, Re4, Melee, MKDD!!, Wind Waker...). Ja sekaan mahtuu helmiä, jotka eivät niinkään omaa pelikirjastoa rikastuttaneet, mutta nousivat suureen suosioon oman pelisarjansa sisällä kuten metroid, F-Zero, tales of symphonia (hyi saa***a) ja Raren viimeinen mestariteos: Star Fox Adventures.

Tehoista, nettisysteemeistä ja vastaavavista en piittaa oikeastaan ollenkaan, joten siinä mielessä Pleikan tai Boxin konsolit eivät saa omassa keskuudessani mitään suuren statuksen sijaa. Pelilaatu, helppokäyttöisyys ja erityisesti laadukas ohjain merkitsevät. Näissä Cube oli ja on ison askeleen edellä.

Josta päästäänkin ainoaan potentiaaliseen haastajaan puhuttaessa omasta suosikkikonsolistani: Nintendo 64:een. Pelilaatu räjäytti tajuntani jo pienellä iällä. Banjot, DK64, Stadiumit, SM64, MK64, DKR, Percet Dark, Bond, Mario Party... ihan pientä miestä huimaa tämä laatupelien määrä. Ohjain on paljon ihmettelyä aiheuttanut ja kritiikkiäkin osakseen saanut ja ymmärrän tämän näkökulman. Mutta silti ohjaimen yleinen toimivuus lämmittää omaa mieltä ja ainakin omiin käsiin se istui oikein hyvin. Ehkä suurin miinus 64:lla onkin monessa pelissä todella heikoksi jäävä kamerakulma ominaisuus, mikä teki monien pelien pelaamisesta ikävän haasteellista.

Nintendo Switch on yllättänyt erittäin positiivisesti so far, mutta yhden pelin omistavana paha sanoa pelilaadun näkökulmaa kovinkaan pitkälle. Myös Joy Conien (varsinkin vasemman) responsaus ongelma on toisinaan ärsyttävä ja toivoisinkin näissä tilanteissa langallista optiota ohjaimelle. Mutta mahdollisuuden laitteella on sen helppokäyttöisyyden ja kompaktiuden vuoksi todella pitkälle. Aika näyttää

Mutta suvereenin ykköspaikan omana suosikkikonsolinani saa oikeutetusti Nintendo Gamecube

 

[Majur1]

Day 15 – Your favourite console / Suosikkikonsolisi
Itselleni Nintendo Wii on tähän astisista konsoleista ikimuistoisin. Laite oli ensimmäinen oma kotikonsoli ja kun julkaisupäivänä hain konsolin kera Twilight Princessin ja Wii Sportsin, oli siinä vaan sitä jotain. TP oli ensimmäinen Zelda, jonka pelasin kokonaan läpi, mutta vasta Wind Waker (jonka pelasin Wiillä, kiitos taaksepäin yhteensopivuuden) räjäytti potin kunnolla. Rakastin myös innovatiivista liikeohjausta, ja olin pitkään Wii Sportsin ja sittemmin Sports Resortin pauloissa. Liikeohjauksesta puheenollen, yleisesti mielipiteestä poiketen, rakastin myös Skyward Swordia. Pelissä oli monta asiaa tehty väärin (lähinnä pelialueiden avoimettomuus), mutta myös monta asiaa tehty oikein. En liiemmin niitä rupea tässä selittelemään, mutta sanon vain sen, että millään muulla konsolilla ei olisi pystytty tekemään yhtä intuitiivista miekkailua ja esineiden käyttöä.

Konsolille ilmestyi myös kaikkien aikojen paras Mario, eli Super Mario Galaxy. Konsolilla pääsin myös ensimmäistä kertaa Metroid pelien makuun Metroid Prime 3 Corruptionin parissa ja sittemmin koko trilogiaan. Metroidin liikeohjaus oli toteutettu niin tyylikkäästi Wiillä, ja uskoisin että minulla ei olisi Prime trilogiasta niin lämpimät muistot pelkän Gamecube-padin kanssa.

Konsolille ilmestyi liuta muitakin loistavia pelejä, mutta en niitä ala sen enempiä listaamaan. Tärkeimmät asiat kuitenkin itselleni oli liikeohjaus, osoitinohjaus, loistavat pelit, taaksepäin yhteensopivuus ja asema ensimmäisenä omana konsolina (nostalgia).

Nyttemmin Nintendo Switch voi kuitenkin viedä tittelin, sillä laitteen kannettavuus, kaikkien aikojen paras Zelda ja laitteen monikäyttöisyys nostavat sen nyt jo varmasti ehdottomaan kärkikastiin. Ehkä kuitenkin tämänkin laitteen täytyy vielä todistaa seuraavien vuosien aikana suosikkikonsolin paikka erinomaisella pelikatalogilla ja laitteen tulevilla suunnitelmilla. Kuten bestikin sanoi, aika näyttää.

 

[Jonelink]

Day 15 - Suosikkikonsolisi

Playstation 2. Konsolille julkaistiin parhaita pelejä, kuten GTA Vice City, San Andreas, Ratchet & Clank pelit ja sitten muita hyviä pelejä. DVD-elokuvien toistaminen oli myös upea hetki.

 

[Manne]

Day 15 – Your favourite console / Suosikkikonsolisi

Omallakin kohdalla kärkipaikan vie Nintendo Wii, mutta syy, miksi konsoli voitti lähimmän haastajansa, Gamecuben, on pitkälti takaisinpäin yhteensopivuus. Molemmilla konsoleilla on erittäin kovat pelikirjastot, omien suosikkien joukosta löytyy mm. Zeldat WW ja TP, Metroid Primet, Super Mario Galaxyt, Xenoblade Chronicles, Tales of Symphonia sekä pitkä lista erinomaisia (party)moninpelejä.

Mitä ohjattavuuteen tulee, Gamecuben ohjain on toki godtier, mutta Wiimote sekä sen lisäohjaimet (Nunchuk sekä Classic Controllerit) toimivat mielestäni vallan mainiosti, ja suurimman osan ajasta liiketunnistus toimii moitteetta. Ja jos liiketunnistuspelit olisivat alkaneetkin syystä tai toisesta tökkiä, oli aina mahdollisuus ottaa Gamecube-ohjain käteen ja pelata joko Gamecuben excluja tai Virtual Console-pelejä GC-ohjaimella.

Vaikka Gamecubella ei Wiin kaltaista suoraa takaisinyhteensopivuutta ollutkaan, Game Boy Player oli aikanaan pelastus, jonka ansiosta GB-kokoelmaa on tullut kasvatettua vuosien varrella ja on yksittäisistä Nintendon lisälaitteista edelleen ehdoton suosikkini. GBC/GBA-pelien pelaaminen GC-ohjaimella isommalla ruudulla on mielestäni paras tapa pelata näitä pelejä, ja on eräs syistä, miksi arvostan GC-ohjainta niinkin korkealle.

Tarkoituksena oli jo kirjoittaa loppusanat, mutta kirjoittaessa tulin siihen tulokseen, etten kykene nostamaan toista konsolia toisen yläpuolelle, joten vihellän sittenkin tasapelin.

 

[Mauno]

Day 10 – Suosikkimaailmasi
Welcome to the world of Pokémon! Eli pokemon, siellä riittää kaikenmoista vipeltäjää. Ai että jos tulisi joskus regionit yhdistävä peli.

Day 11 – Suosikkiprotagonistisi
Ööp, Peachillä on oma pelinsä ja se on kiva protagonisti.

Day 12 – Suosikkiantagonistisi
Pööp, vaikkapa King Dedede. Vastaisin jonkin järkevämmän harmaan etiikan hahmon jos vain tietäisin sellaisen pelaamistani lasten videopeleistä..

Day 13 – Suosikkisivuhahmosi
Vastataan vaikka BotW:n Paya, jota on aina hauska ahdistella.

Day 14 – Inhokkihahmosi
Soul Calibur II:n Voldo, hyi.

Day 15 – Suosikkikonsolisi
3DS on painaltanut pelikuutiosta ohi suosikkikonsolinani. Tosi paljon tosi hyviä videopelejä, tästä minä tykkään ja @Tingle meemeistä.

 

[ville111]

Day 12: Suosikkiantagonistisi
Hyviä antagonisteja on monia, mutta mielestäni Kingdom Hearts -sarjan Master Xehanort on ylitse muiden. Hahmo esiteltiin vasta Kingdom Hearts: Birth by Sleepissä, mutta todellisuudessa hahmo on vastuussa myös Kingdom Heartsin ja Kingdom Hearts II:n tapahtumista. Erityisesti KIngdom Hearts 3D: Dream Drop Distance osoitti, kuinka nerokas (tai hämmentävä ja mielipuolinen, riippuu näkökulmasta) suunnitelma Master Xehanortilla on. Master Xehanort on hyvin suunnitelmallinen ja ovela hahmo, joka tuntuu ottavan kaiken huomioon. Kingdom Hearts III tulee päättämään Xehanort -saagan, joten odotan mielenkiinnolla, mitä Xehanortilla on vielä tarjottavanaan.

Day 13: Suosikkisivuhahmosi
Hmm, tämä onkin hieman vaikeampi kysymys. Vaihtelun vuoksi vastaan Luigi's Mansion 2:n Professor Elvin Gaddin (E.Gadd). Hahmo on mielestäni loistavasti kirjoitettu, koska hän jatkuvasti hermostuttaa Luigia ja välillä heittää tilanteeseen huonosti sopivia vitsejä. Hän on mielestäni erittäin persoonallinen hahmo, joka toimii erinomaisesti Luigin ohjaajana pelissä.

Day 14: Inhokkihahmosi
Daisy. Tiedätte kyllä, miksi. Todella rasittava hahmo, joka ei yksinkertaisesti osaa olla hiljaa.

Day 15: Suosikkikonsolisi
Tähän kysymykseen minulla on useampikin eri vastaus, riippuen näkökulmasta.

Pelitarjonnaltaan oma suosikkikonsolini on Nintendo 3DS. Laitteelle on niin paljon hyviä pelejä; The Legend of Zeldat, Super Mario 3D Land, Kid Icarus: Uprising, Super Smash Bros., Ace Attorney -pelit, Pokémonit ja monet muutkin. Lisäksi pidän laitteen tarjoamasta kannettavuudesta sekä sen ominaisuuksista. Erityisesti 3D-efekti on mielestäni hyvä ominaisuus, jota vain ei ole hyödynnetty kovin tehokkaasti.

Suunnittelultaan oma suosikkikonsolini on kuitenkin Nintendo Switch. Mielestäni laite on suorastaan nerokas. On todella hienoa, että voin pelata samoja pelejä sekä TV:llä että kannettavalla konsolilla. Irroitettavat Joy-Conit varmistavat, että minulle on aina ohjaimet mukanani ja pystyn pelaamaan pelejä mukavasti joko Tabletob-modessa tai Handheld-modessa. Laite on riittävän tehokas, jotta sille voidaan kehittää todella näyttäviä pelejä, mutta laite on kuitenkin myös helposti kannettava. Sanoisin laitteen olevan vaikuttavin Nintendo-konsoli, jota olen pelannut. Switchin jälkeen paluu "tavallisiin konsoleihin" olisi varmasti vaikeaa, joten toivon Switchin edustavan Nintendon tulevaisuutta konsolibisneksessä.

Koska minulle pelitarjonta on tärkein, lopullinen vastaukseni on Nintendo 3DS. Olen kuitenkin lähes varma, että jo vuoden tai parin päästä vastaukseni on Nintendo Switch. Jo pelkästään tämän vuoden puolella laitteelle tulee kattava valikoima pelejä.

Day 16: Suosikkigeneraatiosi
Vastaukseni on 7. generaatio, joka tarjosi Nintendo DS:n, Nintendo Wiin ja Playstation 3:n (sekä Xboxin, jota en omista). Mielestäni 7. generaatio oli Nintendolle erittäin vahva, koska sekä Wii että DS myivät todella hyvin. Molemmille konsoleille tuli paljon hyviä pelejä. Kolmannen osapuolen peleistä suurin osa mielenkiintoisista tapauksista julkaistiin kuitenkin Playstation 3:lle, joten arvostan myös kyseistä konsolia kovasti.

8. generaatio oli myös melko vahva, kiitos Nintendo 3DS:n ja Playstation 4:n. Myös Wii U sai monia hyviä pelejä, joten olen itse täysin tyytyväinen kyseisen konsolin pelitarjontaan. Mielestäni 8. generaatio ei kuitenkaan aivan yllä 7. generaation tasolle.

 

[Tertzzi]

Day 16 – Your favourite console generation in gaming / Suosikkigeneraatiosi

8. Gen 3ds, Wii U ja ps4:llä ollut ihan kiva pelata..

 

[Jonelink]

Day 16 - Suosikkigeneraatiosi

8.Gen. Wii U:lla oli hauska pelata yksinpelejä ja nettipelejä ystävien kanssa. PS4 on tarjonnut hyviä pelejä tähän asti ja kelpaa pelata vieläkin.

 

[Andyliini]

Day 15 – Your favourite console / Suosikkikonsolisi

Millehän konsolille sitä olisi eniten suosikkipelejä? En osaa millään valita vain yhtä laitetta, mutta jos pakko on, niin kyllä sen on pakko olla Wii. Loistavia yksinoikeuspelejä on vaikka muille jakaa, lisäksi taaksepäin yhteensopivuus ja Virtual Console tekevät tarjonnasta lähes vastustamattoman.


Day 16 - Suosikkigeneraatiosi

Taas vaikea kysymys. Vastataan tähän kuitenkin Generaatio 6, eli lähinnä GameCube ja PlayStation 2. Xbox ja Dreamcast ovat jääneet suurimmaksi osaksi syrjään. Näiden kahden laitteen pelitarjonta on kyllä jotain niin komeaa, ettei mitän rajaa.

 

[Kraidi]

Day 15 – Your favourite console / Suosikkikonsolisi
Day 16 – Your favourite console generation in gaming / Suosikkigeneraatiosi

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät oikeastaan erityisemmin välittäneet Wiistä. Toki sille oli joitakin todella hyviä pelejä, mutta kaiken kaikkiaan se ei kuitenkaan yllä mielestäni pelikirjastonsa osalta läheskään esimerkiksi suosikkini GameCuben tasolle. Koko 7. sukupolvi oli muutenkin laadullisesti aika iso takapakki, kun kaksi sitä edeltävää olivat olleet käytännössä eräänlaista videopelien murrosaikaa.