Ilmestynyt: 1993 | Alusta: Game Boy (GBC)

Neljäs Zelda-peli olisi edelleen valitettavan tuntematon tapaus suurelle yleisölle ilman tänä vuonna ilmestynyttä uusioversiota. Switchille ilmestynyt uskomattoman persoonallisen näköinen seikkailu on tosiaan valloittanut pelaajien sydämet, mutta Link’s Awakeningin alkuperäinen julkaisu oli aikoinaan ihan yhtä hämmästyttävä kokemus. Game Boylla oli vuosien saatossa nähty mitä ihmeellisempiä teknisiä suoritteita, ja täysimittainen Zelda-seikkailu oli yksi suurimmista Nintendon insinöörien taidonnäytteistä.

Kukaan ei luonnollisesti uskonut, että tiiliskivimallin Game Boylle saataisiin laadullisesti Link to the Pastiin verrannollinen peli, mutta Link’s Awakening ei lähtenyt kumartelemaan ketään, ja lopputuloksena oli mitä mainioin taskuseikkailu. Linkin seikkailu Koholintin saarella oli hengästyttävä kokemus ei vain teknisiltä aspekteiltaan vaan myös ihan omanlaisena Zelda-pelinä. Missään ei näkynyt sarjan nimikkohahmoa tai tämän kaappaamiseen erikoistunutta Ganonia. Poissa olivat Death Mountainit, Lake Hyliat ja muut tutut paikat. Sen sijaan Link seikkaili täysin vieraissa ympäristöissä täysin tuntemattomien hahmojen keskuudessa. Tuttuja naamoja olivat toki Mario-peleistä tutut lukuisat hahmot, mutta mitä nämä tekivät Zelda-pelissä, joka tuntui enemmänkin Linkin huuruiselta unelta kuin perinteiseltä maailmanpelastusoperaatiolta? Tulikohan jo paljastettua liikaa…

Pelasit sitten Link’s Awakeningia sen alkuperäisen karussa muodossa, Game Boy Colorille ilmestyneessä hieman tuunatussa ulkoasussa tai sitten Switchin terävällä ja persoonallisen ihanalla presentaatiolla, tulet pääsemään käsiksi hienoon seikkailuun.

Ilmestynyt: 2003 | Alusta: GameCube (Wii, Wii U)

Toinen peli valikoitui listalle hieman kolikkoa heitellen, sillä Metroid Prime ilmestyi Amerikassa vain kaksi päivää ennen GBA:n Metroid Fusionia, joka on kronologisessa järjestyksessä se oikea ”neljäs osa”. Valitsin kuitenkin tälle listalle Primen sen legendaarisen statuksen vuoksi. Peli tunnettiin monen vuoden ajan Metacritic-sivuston korkeimman keskiarvosanan saaneena pelinä, ja ihan aiheesta. Loistavia ensimmäisen persoonan räiskintöjä ilmestyy harva se päivä, mutta varteenotettavia FPA-genren (first-person adventure) ykköspaikasta taistelevia haastajia ei.

Metroid Primen taival valmiiksi videopeliksi oli hyvinkin kivikkoinen. Pelaava kansa odotti upean Super Metroidin jälkeen koko Nintendo 64:n elinkaaren ajan uutta ensimmäistä 3D-Metroidia, mutta aivan turhaan. Nintendo yritti parhaansa mukaan tuoda Metroidia N64:lle, mutta tekniikkarajoitukset kuin myös ihan vain ideoiden puutteet osoittautuivat liian isoiksi esteiksi. Vaarallinen tehtävä päätettiin ulkoistaa tekniikkapuolella vakuuttaneelle texasilaispelitalo Retro Studiosille. Ensimmäiset kuvankaappaukset pelistä näyttivät, että pelistä olisi tulossa ajan hengen mukainen toimintaseikkailu, jossa kamera on lukittu Samusin selän taakse. Shokki oli valtava, kun pelistä näytettiin ensimmäistä kertaa liikkuvaa kuvaa ja kuvakulma oli muuttunut ensimmäiseen persoonaan. ”Eihän Metroid voi olla Doomin ja Quaken kaltaista räiskintää!” kirjoiteltiin lähes jokaiselle nettifoorumille, luonnollisesti hyvissä ajoin ennen kuin yksikään voivottelija oli ehtinyt valmista tuotetta edes pelata.

Peli ilmestyi, ja jälkikäteen voidaan todeta, että ihan hyvin kävi. Metroid Prime keräsi massiivista ylistystä pelimedialta ja pelaajilta ympäri planeettaa, ja se oli häkellyttävän onnistunut transitio 2D:stä 3D:n maailmaan. Mario ja Zelda tekivät saman onnistuneesti jo 90-luvulla, mutta Metroidille muutama välivuosi oli lopulta vain hyvä asia. Vielä kun kauppohin saataisiin Metroid Prime 4…

Ilmestynyt: 1992 | Alusta: SNES (GBA, Wii, Wii U, N3DS, Switch)

Tuli hieman pohdittua, että kuuluuko tähän kohtaan laittaa Super Mario Bros. 3, joka on ilmestymisjärjestyksessä oikeasti neljäs putkimiehen tasoloikkapeleistä, kun otetaan huomioon The Lost Levels. Super Mario Worldin japanilaisessa pelikotelossa esiintyy kuitenkin teksti ”Super Mario Bros. 4”, joten pahoittelut myös Super Mario Landille, jolle ei myönnetty veljesten arvonimeä.

Super Mario Worldia pidetään näin 29 vuotta julkaisunsa jälkeenkin yhtenä maapallon parhaista tasoloikkapeleistä. Shigeru Miyamoto pääsi toteuttamaan suurta visiotaan Super Nintendon sisältämien supertehojen avulla, ja jo ensimmäisestä Super Mario Bros. ‑pelistä asti miehen suunnitelmissa ollut Marion ratsuhahmo (myöhemmin myös Yoshina tunnettu) materialisoitui vihdoin tässä klassikkopelissä.

”Super Marion maailman” isoimmiksi ansioiksi voidaan tosiaan laskea sen laatu ja perintö. On suoranainen ihme, että peliä pidetään edelleen 2D-tasoloikkien kuninkaana ottaen huomioon, että Nintendo on tehnyt Mario-loikintoja lisää vielä tehokkaammilla alustoilla. Tämä fakta kertoo aika paljon siitä, että Super Mario World teki paljon asioita oikein, ja on kestänyt ajan hammasta hienosti. Klassikko isolla K:lla ja osa jokaisen pelimiehen yleissivistystä.

Siinä olivat Nintendon ykkösketjun kovimmat neloset. Olisiko ensi vuonna sitten Wario Landin, Mario Partyn tai jopa Pikminin neljännen osan vuoro?