Arvostelussa Ys Origin

Roolipelilegendan vahvat juuret

Joskus merkittävätkin pelisarjat jäävät suuren yleisön silmissä vähälle huomiolle. Näistä yksi pitkäikäisimmistä on Nihon Falcomin roolipelisarja Ys (lausutaan ”iis”), joka näki päivänvalon jo 1987. Japania lukuun ottamatta pelisarja ei ole löytänyt Final Fantasyn, tai edes Dragon Questin veroista fanikantaa. Seuraajia vaikuttaa kuitenkin olevan riittävästi, sillä vielä sarjan pelejä uskalletaan kuitenkin julkaista vielä Euroopassakin tasaisin väliajoin. Nintendo Switchille aiemmin ilmestynyt kahdeksas osa saa nyt seuraa Ys-universumin kronologisesta ykkösosasta.

Alun perin Windows PC:lle vuonna 2006 julkaistu Ys Origin muistuttaa ulkomuodoltaan hieman Enixin Dragon Quest VII:ää; taustat ovat kolmiulotteisia, mutta hahmot ovat spritejä, jotka on sijoitettu ympäröivään maailmaan sopivasti. Kameraa ei voi kontrolloida itse, vaan se liikkuu pelaajan liikkeitä mukaillen. Suurimman osan ajasta näkymä on isometrinen, jolloin tilaa vihollisten murjomiselle jää mukavasti. Hetkittäin kamera kuitenkin siirtyy alemmas esittelemään maisemia, jotka ovat kiltisti sanottuna historiallisia. Koska kyseessä on suora porttaus, ei taustoihin ole mitä ilmeisimminkään koskettu, ja niissä näkyy ajan hammas. Spritet ovat edelleen käypiä, joskin jotkut asennot eivät sovi toisiinsa, rikkoen illuusion luonnollisesta hahmosta.

Pelattavia hahmoja on aluksi vain kaksi, ja kolmas aukeaa molempien tarinoiden läpi kahlaamisen jälkeen. Kahdella päähenkilöllä on erilaiset taistelutyylit, joten uusintapeluu voi olla hyvinkin vaivan arvoinen. Pirtsakka Yunica Tovah käyttää aseinaan kirveitä ja miekkoja, kun taas ylpeä ja viileä taikuri Hugo Fact luottaa taikapalloihin, joista hän voi ampua sarjatulella ammuksia tuhotakseen viholliset. Yunica kohtaa siis viholliset lähietäisyydeltä, siinä missä Hugo keskittyy taistelemaan kauempaa. Molemmilla tyyleillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka oppimalla hankalatkin vastustajat on mahdollista kaataa.

Miksi Hugp ja Yunica sitten ovat hirviöjahdissa? Tarina kertoo muinaisesta Ysin maasta, jossa sen asukkaat olivat luoneet paratiisin jumalattarien ja kuuden papin avulla. Eräänä päivänä demonit hyökkäsivät silmittömän voimakkaasti, eikä Ysin ritareista ja velhoista ollut heille vastusta. Jumalattaret Feena ja Reah nostivat Mustan Helmen avulla vuorella sijaitsevan turvapaikan, Solomonin temppelin, korkealle taivaisiin pois demonien ikeestä. Hirviöt eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan vuosien saatossa rakensivat leijuvan temppelin alle korkean tornin, josta käsin hyökkäyksiä Ysin asukkaita vastaan jatkettiin. Tämän taistelun aikana jumalattaret katosivat Mustan Helmen kera synkkään torniin. Saatuaan kuulla tapahtuneesta, lähettivät papit pelastuspartion torniin jumalattarien avuksi. Yunica ja Hugo ovat osa tätä partiota. Pelin tapahtumat sijoittuvat kokonaan kyseiseen torniin, jossa kuljetaan alhaalta ylöspäin vihollisia vastaan taistellen ja pientä tasohyppelyä välillä harrastaen.

Viholliskattaus on varsin erikoinen. Hieman omituisesti orgaanisimmankin näköiset hirviöt mäjähtävät kuollessaan robottimaisesti kappaleiksi. Jälkeensä ne jättävät voimabonuksia sekä kykypisteitä, joilla voi ostaa tallennuspisteillä hahmoa parantavia ominaisuuksia, kuten voimakkaamman panssarin tai nopeammin palautuvat taikapisteet. Normaalilla vaikeustasolla riviviholliset kaatuvat pääasiassa helposti, ja kehityspisteitäkin niiden tuhoamisesta jaetaan avokätisesti. Pomot ovat selkeästi pelin mielenkiintoisimpia vihollisia. Niiden löylyttämiseen tarvitaan toimiva strategia, joskin omista aseistaan täytyy myös osata pitää huolta. Jokaisessa tornin osiossa nimittäin on piilotettuna taikamalmin palasia, joita voi käyttää aseen taontaan. Taonta nostaa aseen iskuvoimaa merkittävästi. Päivitykset tai tarpeeksi korkea kokemustaso ovatkin tärkeässä osassa, sillä muuten iskut lähinnä kutittavat pomovastustajia. Kokemuksen grindaamiselta ei voi välttyä, mutta onneksi sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä tuntitolkulla putkeen.

Tunneista puheen ollen, Ys Origin ei ole kovin pitkä peli. Yksi läpipeluu kestää noin 10 tuntia, eikä siinä ajassa ehdi käymään aika tylsäksi. Tarkoitus on tietysti korostaa usean pelattavan hahmon tuomaa lisäarvoa, vaikka tarinat nojaavatkin samoihin raameihin. Vaikka ensimmäinen läpipeluu onkin vielä mielekäs, alkaa toinen maistua loppua kohti hieman puuduttavalta. Mukana on tietysti myös erillinen Boss Rush ja Speedrun-tila, mutta nekin ovat vain vanhan toistoa, eikä niitä voi pelata tietyllä hahmolla ennen kuin hahmon tarinatila on selvitetty. Vaikeustasoja on kolme erilaista, eikä niiden taakse ole piilotettu avattavaa lisäsisältöä.

Välikohtaukset koostuvat yksinkertaisista toimintakohtauksista ja puheesta. Ääninäyttelyä kuullaan vain introssa, ja sekin on ranskaksi. Muu dialogi on saatavilla vain tekstinä, joka on onneksi laadukkaasti käännetty. Välivideoita, keskusteluja ja seikkailua tahdittaa tarttuva musiikki, joka sopii useimpiin kohtauksiin kuin balalaikka venäläiselle. Musiikki on myös minun korvieni mielestä orkestroitua. Soundtrackiin mahtuu monenlaista tyylilajia eeppisestä kuorolaulusta, taisteluiden taustalla soivasta tymäkästä rockista aina tunnelmallisiin balladeihin asti. Kappaleet toimivat oikein hyvin myös ilman peliä. Keräilijöiden kannattaa ehdottomasti harkita investoimista tupla-CD:n sisältävään Collector’s Editioniin, joka on vielä hinnoiteltu varsin maltillisesti.

Yhteenveto

Ys Origin yllätti minut positiivisesti. Tiesin kyllä pelisarjan maineen, mutten osannut arvata kuinka tehokkaasti tämä esiosa iskisi ensikertalaiseen. Vaikka pelaaminen onkin paikoin yksinkertaista nappien hakkaamista, on vihollisten tuhoaminen miellyttävää, eikä paikoilleen tarvitse jäädä pitkäksi aikaa miettimään. Jatkuvaa hirviön mäiskimistä kevennetään sopivassa määrin tasoloikalla ja kevyellä ongelmanratkaisulla. En ole alkuperäistä Windows-versiota pelannut, mutta uskallan väittää Dotemun Switch-käännöksen olevan onnistunut kaikin puolin. Tämän pelin pohjalta haluan ehdottomasti kokea enemmän tästä eeppisestä sarjasta. Yhdeksäs osa onkin tulossa jo ensi vuoden puolella…

Hyvää:
– Musiikki
– Tiukat kontrollit
– Sopiva mitta yhdellä tarinalla
– Kokemusta kertyy nopeasti…

Huonoa:
– …mutta grindaamista täytyy silti tehdä
– Oleellista sisältöä lukittu kahden läpäisykerran taakse
– Ikä näkyy taustoissa