Arvostelussa Xenoblade Chronicles X: Definitive Edition

Toinen siirtokunta

Xenoblade Chronicles X on Xenoblade-sarjan toiseksi iäkkäin peli, sillä se ilmestyi Nintendon Wii U -konsolille vuonna 2015, viisi vuotta pelisarjan ensimmäisen osan Japani-julkaisun jälkeen. X kiinnosti käytännössä pelaavaa kansaa yhtä paljon kuin keskiverto Wii U -julkaisu yleensäkin kiinnosti, vaikka Monolith Soft saikin puristettua konsoliraudasta käytännössä kaikki tehot irti, ja kosketusnäytölliselle peliohjaimellekin keksittiin sopivaa käyttöä. Ikävästi cliffhangeriin päättynyt peli menettää odotetun Switch-käännöksen myötä GamePad-tuen, mutta saa vastineeksi pidennetyn lopun, nopeammat latausajat, nätimmät hahmomallit, kaikki hahmot paremmin kehityksen mukana pitävän kokemuspistejärjestelmän ja muita yli 50-tuntista seikkailua virtaviivaistavia pieniä parannuksia. Päätinpä siis pelastaa ihmiset sukupuutolta toistamiseen.

X ei ole erityisemmin kytköksissä muihin Xenobladeihin, vaikka uudessa epilogissa herutellaankin hieman ajatuksella laajemmasta multiversumista. Juoni, hahmot, teema ja tapahtumapaikka ovat kaikki uusia. Ihmiskunnalla ei pyyhi kovin hyvin. Maapallo tuhoutuu ylivoimaisten avaruusolentojen hyökätessä, ja vain pieni joukko ihmisiä onnistuu pakenemaan hävitystä avaruuteen. Muutaman vuoden avaruusmatkailun jälkeen White Whale -aluksen miehistö tekee hätälaskun elinkelpoiseksi osoittautuvalle Mira-planeetalle. Ihmiset eivät kuitenkaan ole Miran ensimmäisiä asukkeja, vaan siellä elää ennestään muitakin älyllisiä sivilisaatioita ja tasangoilla tallustelevia hirmuliskoja. Myös tutut muukalaiset seuraavat perässä aiheuttamaan lisää ongelmia.

Pelaaja luo varsin rajoitetulla editorilla alkajaisiksi oman sankarin, joka herää horroksesta ja liittyy ihmisrodun uudessa pääkaupungissa New Los Angelesissa perustettuun BLADE-organisaatioon. BLADE:n tehtävänä on kartoittaa uutta elinympäristöä, etsiä hätälaskussa kadonneita ihmisiä ja tärkeitä avaruusaluksen kappaleita sekä ylläpitää yleistä turvallisuutta. Pelaaja valitsee myös hahmon kykyihin hieman vaikuttavan divisioonan ja aseluokan, jota lähtee kehittämään. Molempia voi halutessaan vaihtaa myöhemmin.

NLA:ssa tutustutaan välittömästi sotilaskomentaja Elmaan ja nuoreen Lin-nimiseen mekaanikkoon, joista tulee pelaajan lähimmät taistelutoverit. Elman ja uuden tulokkaan johtama maksimissaan nelihenkinen ryhmä herättää pian BLADE-johdon huomion, ja tiimi alkaa saada vaativia pelastus- ja tutkimuskeikkoja. Vain tietyt tehtävät kuljettavat juonta eteenpäin näyttävillä välianimaatioilla, mutta tarjolla on myös paljon sivutehtäviä, joista voi rekrytoida muun muassa uusia jäseniä retkikuntaan ja hankkia uusia varusteita. Ajoittain sivutekeminen osoittautuu jopa päätarinaa kiinnostavammaksi. Parhaimmat tehtävät sisältävät paljon viittauksia populaarikulttuuriin ja käsittelevät kevyesti vakavampiakin aiheita, kuten rasismia ja uskontoa.

X:n käsikirjoituksessa mättää hieman se seikka, ettei pelaajan luoma hahmo ole tärkeä osa tarinaa kuin yhdessä ”yllätyskäänteessä” sekä aivan lopussa, ja siinäkin parrasvalot varastavat täysin toiset sankarit. Mykkä avatar vastaa pelaajalle välillä esitettäviin kysymyksiin vain nyökkäämällä tai pudistamalla päätään, eivätkä vastaukset muuta keskustelukumppaneiden dialogia kuin parilla sanalla. Pienenä ilona ”oikea vastaus” saattaa miellyttää tiimin muita jäseniä, mikä kasvattaa hahmojen synergiapalkkia. Muutaman pakollisen tehtävän avautuminen vaatii tiettyä synergiatasoa, mutta ystävyyspisteitä kertyy mukavasti puhtaasti taistelemalla hahmojen vierelläkin. Switchillä tiimin järjestystä voi muuttaa näppärästi pikavalikosta, ja kun kokemus jakautuu tasaisesti reservillekin, ei hahmojen kehittämisen eteen tarvitse rehkiä samalla tavalla kuin Wii U:lla. Muutamassa loppupään tehtävässä on tosin edelleen turhan korkea tasosuositus, mutta koska peli tarjoaa mahdollisuutta pudottaa vihollisten tasoa muutaman kuoleman jälkeen, ei jumiin jääminen pitkäksi aikaa liian vähäisen kokemuksen vuoksi ole kovin yleistä.

Yleisimmistä tehtävien tavoitteista, kuten pomon päihittämisestä tai parin esineen poimimisesta selviytyy useimmiten hetkessä, mutta reitti kohteeseen voi olla pitkä ja kivinen. Mira on valtavan kokoinen planeetta, joten sen päästä päähän juoksemiseen kuluu kymmeniä minuutteja. Siirtyminen mantereelta toiselle nopeutuu kuitenkin pystyttämällä pikamatkustuspisteinä toimivia datatorneja ja tarinan jälkipuoliskolla avautuvalla Skell-mechalla. Skellin avulla voi myöhemmin myös lentää tutkimattomiin paikkoihin ja tasata puntteja voimakkaampien vastustajien kohdalla. Kaikkia vihollisia vastaan ei ole järkevää tapella heti, sillä eteen voi astella kymmeniä tasoja korkeampi kolossi jopa helpoimmissa tehtävissä. Esteet on kuitenkin tehty kierrettäväksi, ja suorimmalta reitiltä harhautuu ajoittain jopa huomaamatta maisemanäköalojen, kätkettyjen aarteiden ja salaluolien vuoksi.

Taisteluissa ryhmän kimppuun voi hyökätä yksi tai useampi hirviö. Taistelumekaniikat ovat tuttuja muita Xenobladeja pelanneille, eli perusiskut hoituvat automaattisesti, mutta hahmoilla on myös erikseen aktivoitavia, latautuvia erikoisliikkeitä. Suurimpana erona sarjan muihin peleihin X:n hahmot kantavat mukanaan sekä kivääriä että lähitaisteluasetta, joiden välillä voi vaihtaa milloin tahansa. Lisäksi Switch-painoksessa esitellään uutena ominaisuutena Quick Cooldown, eli mahdollisuus ohittaa odotteluaika Y-nappia painamalla silloin, kun hallussa on tarpeeksi energiaa manööveriä varten. Tämä on ehkä Definitive Editionin merkittävin ja paras uudistus, koska se tekee lukuisista Wii U -version kelvottoman hitaasti latautuneista erikoisliikkeistä monta kertaa käyttökelpoisempia. Myös selkeämmät statusikonit ja siistimpi tekoälyn käskytysvalikko ovat tervetulleita päivityksiä.

Toiminta pysyy Skellien puikoissa varsin samanlaisena, mutta roboteilla on mahdollista sitoa vihollinen hetkeksi paikalleen. Robottien kyydissä on katsottava välillä myös polttoaineen perään, sillä lentäminen ja raskaimpien iskujen rämpyttäminen ei ole kovin energiatehokasta. Definitive Editioniin on sisällytetty Wii U -version DLC-Skellit sekä kaksi uutta konetta sivutehtävineen.

Wii U:n verkkopalvelimet ajettiin alas viime vuonna, mutta X:n online-toiminnot heräävät uudelleen henkiin Switchillä – Miiverse-viestejä lukuun ottamatta. Oli viestejä tai ei, mikään erityisen sosiaalinen nettipeli X ei ole. Netin kautta järjestetään pieniä divisioonien välisiä kilpailuja ja vapaaehtoisia ryhmätehtäviä, mutta muita pelaajia ei näe juoksentelemassa samoissa vuoristoissa. Sen sijaan muiden pelaajien hahmoja seisoskelee tukikohtien liepeillä, josta niitä voi palkata tekoälyn ohjastamaksi avuksi yhden tunnin ajaksi. Liikkeessä kavereita voi nähdä ainoastaan suljetun alueen tappotehtävissä, joihin liitytään huonekoodilla.

Yhteenveto

Xenoblade Chronicles X on erittäin kunnianhimoinen tieteisseikkailu, jonka kantava voima on henkilöhahmojen sijaan valtavasti tutkittavaa sisältävä Mira-planeetta. Sisällön ja yksityiskohtien tuhti määrä voi olla liikaa joillekin, mutta japanilaisten roolipelien veteraaneille tai robottirymistelyn ystäville peliä voi suositella varauksetta. Musiikillisesti X ei ole aivan muiden Xenobladejen tasolla, sillä eeppinen viulukonsertto on vaihtunut astetta futuristisempaan hiphopiin ja juustoisiin rock-lyriikoihin.

Täysin saumattomasti seikkailu ei etene Switchilläkään uudistuksista huolimatta, sillä tiukkojen vaatimusten ruksiminen hidastaa uusien tehtävien avaamista tarpeettomasti etenkin kampanjan ehtoopuolella. Mutta koska ohjeistukset ja valikot ovat huomattavasti aiempaa selkeämmät, ei aikaa tuhlaudu ainakaan enää yhtä paljon pelimekaanikoiden opetteluun ja ympäri NLA:ta ravaamiseen. Uusi lopetusepisodi on vähän hölmö ja tuulesta temmattu, mutta ainakin se vastaa muutamaan avoimeksi jääneeseen kysymykseen ja palkitsee kunnollisella lopputaistelulla. Wii U:lla X lukeutui alustan graafisesti näyttävimpien nimien joukkoon, Switchillä se on ”paremman näköinen edellisen sukupolven peli”.

Hyvää:
– Paljon tekemistä
– Parempi loppu
– Selkeämmät valikot ja oppaat
– Sivutehtävät
– Laaja maailma

Huonoa:
– Suppea hahmoeditori
– Vain muutama kiinnostava tärkeä hahmo
– Tehtävien avaamista lopussa hidastavat tasokatot