Arvostelussa Xenoblade Chronicles X

Ihmiskunnan viimeinen toivo

Muistellaanpa hetki Wiin elinkaaren loppupuolella ilmestynyttä Xenoblade Chroniclesia. Kyseinen Monolith Softin kehittämä peli sai kiitettäviä arvosanoja Japanissa, mutta Nintendo ei jostain syystä suunnitellut tuovansa sitä länteen lainkaan. Pelaajat käynnistivät Operation Rainfall -nimisen nettikampanjan, jolla pyrittiin muuttamaan julkaisijan mieli Xenobladen ja kahden muun japanilaisen roolipelin kohdalla. Reilun vuoden odottamisen jälkeen kaikki pelit saapuivatkin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, mutta hyvin rajoitettuna eränä. Nintendo oli erittäin tyytyväinen Xenobladen menestykseen, joten se päätettiin kääntää vielä taskukokoon New 3DS:lle ja julkaista uudelleen Wii U:n kauppapaikalla. Peli ei koskaan saanut ansaitsemaansa HD-käsittelyä, mutta sen sijaan Wii U:lle saapuu kokonaan uusi sarjan osa.

Xenoblade Chronicles X ei nimestään huolimatta ole erityisemmin kytköksissä edellisosaan, sillä juoni, hahmot ja tapahtumapaikka ovat kaikki uusia. Ihmiskunnalla ei pyyhi kovin hyvin. Maapallo tuhoutuu ylivoimaisten avaruusolentojen hyökätessä, ja vain pieni joukko ihmisiä onnistuu pakenemaan hävitystä avaruuteen. Muutaman vuoden jälkeen he joutuvat tekemään hätälaskun elinkelpoiseksi osoittautuvalle Mira-planeetalle. Ihmiset eivät kuitenkaan ole Miran ensimmäisiä asukkeja, vaan siellä elää ennestään muitakin älyllisiä sivilisaatioita ja tasangoilla tallustelevia hirmuliskoja. Myös tutut muukalaiset seuraavat perässä aiheuttamaan kärhämää.

Pelaaja luo varsin rajoitetulla editorilla oman sankarin, joka herää horroksesta ja liittyy ihmisrodun uudessa pääkaupungissa New Los Angelesissa perustettuun BLADE-organisaatioon. BLADE:n tehtävänä on kartoittaa uutta elinympäristöä, etsiä hätälaskussa kadonneita ihmisiä ja tärkeitä avaruusaluksen kappaleita sekä ylläpitää yleistä turvallisuutta. Pelaaja valitsee myös hahmon kykyihin hieman vaikuttavan divisioonan ja aseluokan, jota lähtee kehittämään. Molempia voi halutessaan vaihtaa myöhemmin.

NLA:ssa tutustutaan välittömästi sotilaskomentaja Elmaan ja nuoreen Lin-nimiseen mekaanikkoon, joista tulee pelaajan lähimmät taistelutoverit. Elman ja uuden tulokkaan johtama maksimissaan nelihenkinen ryhmä herättää pian BLADE-johdon huomion, ja joukko alkaa saada vaativia pelastus- ja tutkimuskeikkoja. Vain tietyt tehtävät kuljettavat juonta eteenpäin näyttävillä välianimaatioilla, mutta tarjolla on myös paljon sivutehtäviä, joista voi rekrytoida muun muassa uusia jäseniä retkikuntaan ja hankkia uusia varusteita. Ajoittain sivutekeminen osoittautuu jopa päätarinaa kiinnostavammaksi. Parhaimmat tehtävät sisältävät paljon viittauksia populaarikulttuuriin ja käsittelevät kevyesti vakavampiakin aiheita, kuten rasismia ja uskontoa.

Tehtävän tavoitteesta, kuten pomon päihittämisestä tai tutkimustornin pystyttämisestä, selviytyy useimmiten hetkessä, mutta reitti kohteeseen voi olla pitkä ja kivinen. Yleensä paikka on merkitty selkeästi GamePadilla näkyvään karttaan, mutta jostain syystä joukossa on myös muutamia hyvin epämääräisesti ohjeistettuja etsintätehtäviä, joista ei välttämättä selviä ilman internetin apua. Peli ei myöskään kerro kovin tarkasti, miten esimerkiksi hahmon ominaisuuksia päivitetään tai miten erikoiskyvyt toimivat, vaan asiat jätetään pelaajan huomattavaksi.

Mira on valtavan kokoinen planeetta, joten sen päästä päähän juoksemiseen kuluu kymmeniä minuutteja. Siirtyminen mantereelta toiselle nopeutuu kuitenkin pystyttämällä pikamatkustuspisteinä toimivia datatorneja ja tarinan loppupuolella käyttöön tulevalla Skell-mechalla. Skellin avulla voi myöhemmin myös lentää tutkimattomiin paikkoihin ja tasata puntteja voimakkaampien vastustajien kohdalla. Kaikkia vihollisia vastaan ei ole järkevää tapella heti, sillä eteen voi astella kymmeniä tasoja korkeampi kolossi jopa helpoimmissa tehtävissä. Esteet on kuitenkin tehty kierrettäväksi, ja suorimmalta reitiltä harhautuu ajoittain jopa huomaamatta maisemanäköalojen, kätkettyjen aarteiden ja salaluolien vuoksi.

Taisteluissa ryhmän kimppuun voi hyökätä yksi tai useampi hirviö. Taistelumekaniikat ovat tuttuja Xenoblade Chroniclesia pelanneille, eli perusiskut hoituvat automaattisesti, mutta hahmoilla on myös erikseen aktivoitavia, latautuvia erikoisliikkeitä. Suurimpana erona edelliseen osaan X:n hahmot kantavat mukanaan sekä kivääriä että lähitaisteluasetta, joiden välillä voi vaihtaa milloin tahansa. Skell-toiminta pysyy varsin samanlaisena, mutta roboteilla on mahdollista lisäksi sitoa vihollinen hetkeksi paikalleen.

Seikkailu ei etene täysin saumattomasti, sillä välillä on pakko kuluttaa muutama tunti sankarien tason nostamiseen. Tarinaepisodit aukeavat nimittäin vasta tietyt ehdot täyttämällä, mihin voi kuulua tasokaton saavuttamisen lisäksi sivutehtävien suorittamista tai Miran kaukaisimpien kolkkien koluamista. Tiukkojen vaatimusten ruksiminen pitkittää yli 50-tuntista kampanjaa täysin tarpeettomasti.

Pomovastustajistakin voi koitua hieman ongelmia, mutta peli onneksi ehdottaa muutaman kuoleman jälkeen vihollisten tason laskemista. Pientä apua saa myös palkkaamalla mukaan muiden pelaajien tai Wii U -kaverien hahmoja. Netin kautta järjestetään lisäksi pieniä divisioonien välisiä kilpailuja ja vapaaehtoisia ryhmätehtäviä. Miiverse-palveluakaan ei ole unohdettu, sillä yhteisön kommentit saa halutessaan pomppaamaan esiin ruudulle.

Graafisesti Xenoblade Chronicles X on yksi Wii U:n näyttävimmistä peleistä. Robotit, avaruusolennot ja etenkin massiivisimmat petoeläimet ovat erittäin vaikuttavan näköisiä, ja kauniita maisemia piisaa kaikkialla. Nuoret ihmishahmot tosin näyttävät hieman nukkemaisilta, eikä BLADE-sotureihin kiinny samalla tavalla kuten esimerkiksi edellisosan persoonallisiin tähtiin. Musiikillisestikaan peli ei ole aivan Wii- ja 3DS-isoveljensä tasolla, sillä eeppinen viulukonsertto on vaihtunut astetta futuristisempaan hiphopiin ja rockiin.

Yhteenveto

Xenoblade Chronicles X on erittäin kunnianhimoinen tieteisseikkailu, jonka kantava voima on valtavasti tutkittavaa sisältävä Mira-planeetta. Sisällön ja yksityiskohtien tuhti määrä voi olla liikaa joillekin, mutta japanilaisten roolipelien veteraaneille tai robottirymistelyn ystäville peliä voi suositella varauksetta. Wii U:n tehoista ja ominaisuuksista peli ottaa kaiken irti. Terävää ulkoasua ja sulavaa ruudunpäivitystä kompensoidaan ainoastaan lyhyellä piirtoetäisyydellä, sillä lataustauotkin saa kuriin lataamalla talteen ilmaiset datapaketit.

Hyvää:
– Paljon tekemistä
– Sivutehtävät
– Upea maailma

Huonoa:
– Etenemistä hidastavat tasokatot
– Kuivat hahmot