Arvostelussa Trouble Witches FINAL! Episode 01 Daughters of Amalgam

Meiwakunoitien esillemarssi

Trouble Witches on melko tuntematon, mutta sitäkin pirteämpi shoot ’em up / bullet hell -peli genreen vasta tutustuville pelaajille. Kamera liikkuu kentissä automaattisesti vasemmalta oikealle, ja pelaaja ohjaa pientä noitaa ampuen vihollisia sekä väistellen miljoonia pieniä luoteja. Pelin ensimmäinen versio julkaistiin Japanissa alun perin vuonna 2007, mutta länsimaalaiset pelaajat tuntevat lähinnä vain sen ehostetun Trouble Witches NEO! -version, joka julkaistiin Xbox 360:lle 2012. Silloin vain 800 Microsoft-pistettä eli noin 10 euron maksanut XBLA-pikkupeli on nyt ulkona Switchillä, mutta ei suinkaan samalla tai edullisemmalla hinnalla. Hintalapun triplaantumista perustellaan uudella taidetyylillä ja mukana tulevilla DLC-paketeilla.

Ongelmanoidat on aina tuntunut erityisen aloittelijaystävälliseltä shmup-peliltä, eikä mikään ole lähtökohtaisesti muuttunut yli 10 vuotta NEO!-version jälkeen. Pääasiallisia vaikeusasteita on neljä, joista helpoimmat ovat todella anteeksiantavia. Mukana on myös uniikki Magic Barrier -mekaniikka, joka luo hahmon ympärille suuren taikakehän. Sen sisällä vihollisten perustason ammukset hidastuvat lähes paikoilleen, minkä ansiosta uudet pelaajat voivat opetella luotijonojen väistelyä rauhallisemmassa tahdissa.

Lisäavuksi tarjolla on ostettavia esineitä, joilla voi esimerkiksi laukaista koko ruudun täyttäviä hyökkäyksiä tai ampua hetkellisesti peräsuuntaan. Kokonaisvaikeus määräytyykin paitsi valitun vaikeustason, myös sen mukaan, kuinka paljon näitä avustavia mekaniikkoja hyödyntää. Itse aloitin treenimielessä ensin helpolla vaikeustasolla, käyttäen apuja mahdollisimman säästeliäästi.

Tällainen lähestymistapa valmisteli minut hyvin vaikeampiin haasteisiin ja pääsin loistavasti perille siitä, miten esineitä kannattaa käyttää. Shmup-veteraaneille voin jopa suositella apuvälineiden jättämistä sivuun kokonaan, sillä ne voivat helpottaa peliä haasteita etsiville jopa liikaakin. Itse pelasin aikoinaan paljon Xbox 360 -versiota, jonka ansiosta uskalsin siirtyä muiden ”pelottavampien” shmup-pelien pariin, kuten Touhou-sarjaan sekä Cave-shootereihin.

Peli kannustaa pelaamaan hyvin: esimerkiksi viholliset pudottavat tuhoutuessaan pisteiden lisäksi esineiden ostoon tarvittavia kolikoita, mutta ne hakeutuvat pelaajan luokse vasta hyökkäämisen lopettamisen jälkeen. Pelaaja ei siis voi vain ampua kaiken aikaa, eikä pelkkä hyökkäysnapin rämpyttäminen tee koskaan optimaalista tuhoa viholliseen. Pääasiallinen pelaaminen toimii ja myös tuntuu hyvältä muun muassa mehevien räjähdysten ansiosta. Ainoa pelillinen puute koskee noitien liikkumisnopeutta. Vauhdin säätäminen esimerkiksi nappia pohjassa painamalla ei ole mahdollista, vaan nopeus määräytyy täysin valitun hahmon mukaan.

FINAL-julkaisu sisältää 12 pelattavaa hahmoa, mutta Xbox 360 -version noidista esimerkiksi Luca on jostain syystä yksi joukosta pois jääneistä. Noidilla on erilaisia ammuskelutyylejä: osa ampuu suoraan eteenpäin vaakasuunnassa, mutta esimerkiksi aloittelijoille suunnattu Pril kattaa tulituksellaan lähes kaikki suunnat. Valtaosa hahmoista on käytettävissä myös tarinatilassa, jonka pelaaminen perinteisen arcaden sijaan on melkoista ajanhukkaa, sillä dialogi tuhoaa pelin tahdituksen täysin, eikä käsikirjoitus eroa muutenkaan perinteisestä ”Slice of Life” -animejaksosta. Poikkeuksena on mainittava päähenkilön kampanja, jossa maailmaan tutustutaan hieman paremmin, joten se sopii hyvin ensimmäisen pelikerran aktiviteetiksi. Arvostan myös sitä, että jokainen dialogipätkä tarinassa on täysin ääninäytelty.

Yksi ”läpäisy” vie noin puoli tuntia aikaa, kun kenttiä pelissä on vain kuusi. Jokaisessa tuhotaan jopa sadoittain pieniä vihollisia, shoppaillaan halutessaan esineitä, sekä päihitetään välipomo ja kentän todellinen loppuvastus. Kentissä on aina jotain uniikkia, ja myös pomotaistelut eroavat aina toisistaan. Jotkin pelimuodot muuttavat menoa vihollisten sijoittelun tai hyökkäystapojen suhteen, joten pientä vaihteluakin on tarjolla, jos päätilan onnistuu pelaamaan puhki. Itse nautin erityisesti Boss Rush -tilasta, jossa kohdataan vuorotellen kaikki kuusi pääpomoa. Vaikeusaste nousee jokaisella kierroksella, ja juuri pomotaisteluissa väistelykaavat ovat yleensä selkeimmillään. Kaikki pelimuodot eivät kuitenkaan erotu yhtä selvästi. Hämmennystä aiheuttaa etenkin Japanin pelihalleista tuttu AC eli ”toinen arcade-tila”, joka tuntuu samalta kuin pelkäksi Arcadeksi kutsuttava pääpelimuoto, joskin tiiviimmällä kuvasuhteella. Kenties todelliset fanit löytävät niistä suurempia eroja.

Esillepanon suhteen lopputulos on jokseenkin sillisalaattia. Peli on värikäs ja kaunis, mutta NEO!-version miellyttävät piirroshahmot on vaihdettu täysin erilaiseen tyyliin, joka ei näytä yhtä ammattimaiselta. Onneksi Trouble Witches sentään pyörii sulavasti niin käsikonsoli- kuin telakkatilassa suurenkin kaaoksen keskellä. Pieniä luoteja voi olla aluksi vaikea hahmottaa Switchin omalta ruudulta, mutta pienen treenin jälkeen se lakkasi vaivaamasta minua.

Musiikit tekevät tehtävänsä, mutta lokalisaatio ei. Peli on täynnä kirjoitusvirheitä, epäselviä lauseita ja jopa kyseenalaisia käännösvalintoja. En voinut olla nauramatta nähdessäni Fire Bombin lyhennettynä F-Bombiksi! Tarinatilan ulkopuolella japaninkielistä ääninäyttelyä ei ole tekstitetty, eikä NEO!-versiossa ollutta kritisoitua englanninkielistä dubbausta ole myöskään (onneksi?) mukana. FINAL-painoksesta puuttuu joitain muitakin Xbox 360 -version uniikkeja ominaisuuksia, kuten Arrange 360 -pelimuoto, jossa kenttien sisältöä päiviteltiin hieman. Sisällön leikkaaminen juuri tästä osasta on länsimaalaisessa nostalgiamielessä ikävää. Kauppiashahmoakaan ei voi enää kiusata kuin hattua tökkimällä!

Yhteenveto

Trouble Witches FINAL! Episode 01 Daughters of Amalgam on värikkään hauska cute ’em up, jota voisi genrestä kiinnostuneille suositella eräänlaisena sisäänheittopelinä sen alkuperäisellä 10 euron hinnalla, jolla sitä myydään yhä oletuksena Steamissä. Switch-pelaajien ainoa optio on aloittaa edullisen peruspelin sijaan triplasti kalliimmasta paketista, vaikka sen lisäsisältö ei edes kiinnostaisi. Tuntuu uskomattoman röyhkeältä nähdä eShopissa myytävän vielä ”täydellisen version” kylkeen 5 euron Cotton-DLC:tä, joka maksaa yksin enemmän kuin koko Trouble Witchesin Origin-versio Steam-alessa. Lokalisaatiovirheet ovat harmillisia, mutta pelattavuuteen niillä ei ole vaikutusta.

Hyvää:
– Värikäs ja pirteä graafinen tyyli
– Uniikki Magic Barrier -mekaniikka auttaa erityisesti ensikertalaisia
– Täysin ääninäytelty tarinatila

Huonoa:
– Xbox 360 -version kaikkea sisältöä ei ole saatavilla
– ”Uusi” piirtotyyli ei näytä kovin ammattimaiselta
– Ala-arvoinen lokalisaatio
– Älyttömän ylihintainen aiempiin julkaisuihin nähden