Arvostelussa Tony Hawk’s Pro Skater 1 + 2

Ikinuoret hurjat

Tony Hawk’s Pro Skater -rullalautailupelit olivat 2000-luvun alussa niin kuumaa kamaa, että maailman tunnetuimman skeittaajan pystyi laskemaan melkein Marion, Sonicin ja Crash Bandicootin kaltaisten konsolimaskottien joukkoon. Kiivas julkaisutahti vaikutti kuitenkin pelien laatuun niin paljon, että alkuperäiset kehittäjätkin löysivät parempaa tekemistä Guitar Hero– ja Call of Duty -pelien parista. Vanhoja faneja yritettiin lepytellä kehnojen mobiili- ja liiketunnistuspelien jälkeen ensin nopeasti kyhätyllä, kolmen ensimmäisen pelin kenttiä sisältäneellä HD-remasterilla, ja muutama vuosi myöhemmin vielä huonommalla ja bugisemmalla vitososalla. Tony Hawk’s Pro Skater 1 + 2 on uusi yritys tuoda kahteen ensimmäiseen peliin keskittyvää sisältöä uudemmille konsoleille. Rampit on nikkaroinut tällä kertaa alkuperäisten pelien GBA-versioista ja Crash N. Sane Trilogysta vastannut Vicarious Visions. Pysyykö Tony Switchin muotoisen laudan päällä?

Vicarious Vicionsin tapoihin ei kuulu parsia remakeja kokoon vasemmalla kädellä. Tony Hawkin 1 + 2 sisältää kaikki ykkösen ja kakkosen kentät, jotka on luotu uusiksi tekstuureja ja 3D-malleja myöten. Kaikki kentät ovat heti avoinna Ranked & Free Skate -tilassa, josta siirrytään harjoittelemaan tai kilpailemaan pisteiden keräämisessä muita maailman listahuippuja vastaan. Molempien pelien varsinaisissa yksinpelikampanjoissa seuraava skeittimesta aukeaa kuitenkin vasta tietyn määrän haasteita suorittamalla. Tavallisissa skeittihalleissa, varastoissa, parkkipaikoilla ja muissa ympäristöissä on tiukka kahden minuutin aikaraja, jonka sisällä haaste on suoritettava. Vaihtoehtona voi olla esimerkiksi tietyn pistemäärän saavuttaminen, tietyn esteen yli hyppääminen, S.K.A.T.E.-kirjaimien kerääminen tai salaisen huoneen löytäminen. Kaikkia tehtäviä ei kuitenkaan tarvitse tehdä kerralla, eikä se kovin monelta edes onnistu kahdessa minuutissa. Muutamaan otteeseen toimintaa maustetaan alamäkiradoilla ja skeittauskisoilla tekoälyä vastaan.

Tony itse opastaa vapaaehtoisessa tutoriaalissa kontrollien, tavallisimpien temppujen ja kombojen tekemisen saloihin. Ykkösen ja kakkosen temppulistoja on täydennetty muun muassa myöhemmistä peleistä tutuilla tail- ja nose slideilla. Myös fysiikkamoottori on päivitetty lähemmäksi PS2-aikakauden pelejä. Visuaalisesti merkittävimmät muutokset koskevat lähinnä mainostauluja ja verisen kaatumisen korvaamista lapsiystävällisellä VHS-kelausefektillä. Leijonaosa ykkösen ja kakkosen musiikkikappaleista on mukana myös Switch-remakessa, minkä lisäksi punkrock- ja rap-voittoista soundtrackia on täydennetty peräti 37 uudella teemaan sopivalla biisillä, jotka voi myös poistaa toistosta. Itse poimin uusista tähdistä omille soittolistoilleni ainakin CHAII:n ja Alex Laheyn.

En usko kuitenkaan edes Tony Hawk -puristien katsovan pieniä muutoksia pahalla silmällä, etenkään kaikkien liikeohjauskokeilujen ja 2010-luvun roiskaisujen jälkeen. Kilpailevan Skate-sarjan faneille näppäinpainalluksiin perustuva temppusysteemi yhdistettynä leijuviin kirjaimiin ja pieniin kenttiin voi tuntua vanhahtavalta, mutta vanhat haukkailijat saavat ainakin kaipaamaansa nostalgiaa.

Täysin uusille pelaajille eniten vaikeuksia Tony Hawk’s Pro Skater 1 + 2:ssa aiheuttaa kombokerroin ja oikeaoppinen maahan laskeutuminen. Satojen tuhansien pisteiden keräämistä vaativissa haasteissa temppuja täytyy jatkaa joko vasemman analogisauvan vatkaamista vaativilla manuaaleilla tai revert-asennonvaihdoilla laskeutuessa. Jos laudalla ei pysy pystyssä, ei pankkiin tipu yhtään pisteitä, mutta keskeneräisen tempun saa suorittaa loppuun, vaikka aika olisi jo päättynyt. Kohtalaisen aloituskynnyksen vuoksi aloittelijoiden kannattaa harkita kaatumisen estävän huijauskoodin kytkemistä päälle ainakin joksikin aikaa.

Pelattavia hahmoja on parikymmentä erilaista, joilla on myös omat erikoisliikkeensä ja uusia asuja, lautoja ja profiililogoja palkintoina sisältävä haastetaulukkonsa. Jokaisella hahmolla on myös omat hypyn ilmavuutta, liikkumista, laudan käsittelyä ja muita taitoja merkkaavat kykypisteensä, joita voi ansaita lisää keräämällä yksinpelikenttiin piilotettuja statistiikkalätkiä. Iän tuoma kankeus ei näy Hawkin ja Steve Caballeron kaltaisissa vanhoissa veteraaneissa, jotka saavat seuraa muun muassa Lizzie ”Olympiatoivo” Armantosta ja Tyshawn Jonesista. Avattavana on tuttuun tapaan myös muutama salainen vitsihahmo, joten tekeminen ei lopu heti kesken.

Pelaaja voi luoda myös oman avatarinsa, jolle voi ostaa kokemuspisteiden virkaa toimittavilla dollareilla uusia sponsorilippiksiä ja muita asusteita. Omalla hahmolla pelaaminen on erittäin mielekästä, sillä erikoistemppuihin on mahdollista valita useampi ammattilaisskeittaajan nimikkoliike. Valitettavasti pelitilan valintaan ja hahmon kustomointiin käytettävä valikko on vain niin jähmeästi päivittyvä, ettei kauppanäkymää mielellään katsele pitkään. Julkaisuviikon kaatumisongelmat onneksi saatiin korjattua kuukausi myöhemmin.

Rahaa voi halutessaan käyttää myös oman skeittipuiston rakennuselementteihin. Rakentamisnäkymä on kuin minkä tahansa 3D-mallinnusohjelman ikkuna. Switchin ruudunpäivitys yskii kustomoituja kenttiä pelatessa jonkin verran, vaikka ne eivät olisi yhtä suuria ja yksityiskohtaisia kuin kehittäjien omat tasot. Tästä syystä en juuri innostunut kokeilemaan muiden pelaajien verkkoon lähettämiä kenttiä. Kehittäjien oma versio Tokion olympiapuistosta oli gallerian vaikuttavimmasta päästä.

Ruudunpäivitysongelmat ja tekstuurien puuroutuminen häiritsee vielä enemmän moninpelitiloissa. Jaetun ruudun temppukilpailuihin en koske toista kertaa Switchillä, vaikka pelin saisi käyntiin sekunnissa. Netissä on mahdollista kisailla muutamassa eri kilpailuformaatissa muita pelaajia vastaan, mutta peliseuraa ei oikein löydy viikonloppuiltojen ulkopuolella. Omalla ruudulla nykivistä vastustajista ei ole niin paljoa iloa, että nettimatseja kannattaisi pelata Ranked & Free -tilan sijaan.

Yhteenveto

Tony Hawk’s Pro Skater 1 + 2:n Switch-versiosta jäi ristiriitaiset fiilikset. Yksinpelikampanja on optimoitu mainiosti, mutta kaikki ylimääräinen nykii tai jää graafisesti jälkeen. Arcademainen lähestymistapa kenttiin lisää vaikeusastetta ja tavallaan tukee käsikonsolitilassa pelaamista, vaikka itse olenkin enemmän avoimien ja laajempien kaupunkiympäristöjen fani. Mutta mitä on luvassa seuraavaksi? Tony Hawk 3:n kentät ladattavana lisäsisältönä?

Hyvää:
– Temppuilu on hauskaa
– Vaatii myös taitoa
– Soundtrack

Huonoa:
– Ruudunpäivitysongelmat
– Tönkkö päävalikko
– Alueet ovat aika pieniä