Arvostelussa The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Lajinsa ensimmäinen

The Legend of Zelda on yksi maailman arvostetuimmista pelisarjoista ja yksi niistä suurista nimistä, jotka myyvät konsoleita. Tämä tiedetään myös Japanissa, sillä vuosia kehityksessä ollut The Legend of Zelda: Breath of the Wild päätettiin julkaista Wii U:n lisäksi samaan aikaan uudelle Nintendo Switch -konsolille. Megaluokan budjetin voimin kehitetty uudenlainen täysin avoimen maailman Zelda-peli hyvästelee Wii U:n arvokkaasti ja avaa Switchin aikakauden toiveikkaasti.

Breath of the Wild menee suoraan asiaan, eikä pelin alussa katsella pitkiä juonta pohjustavia animaatioita. Oikeastaan aloitus muistuttaa huvittavan paljon aivan ensimmäistä kasibittisen Nintendon Zeldaa. Vanha kuoma Ganon on ottanut Hyrulen valtaansa ja sadan vuoden horroksesta heräävää Linkiä tarvitaan apuun. Mystinen parrakas mies antaa suippokorvalle ensimmäiset seikkailussa tarvittavat esineet ja tämän jälkeen pelaajalla on täysi vapaus valita mitä tekee. Halutessaan Ganonin linnaan voi marssia vaikka heti, mutta haaste voi osoittautua liian hankalaksi heikolle ja puutteellisia varusteita kantavalle Linkille.

Uusi Hyrulen kuningaskunta on laajempi kuin koskaan. Pelkästään ensimmäinen alue on isompi kuin koko Ocarina of Timen pelikenttä ja koko maailma jättää jopa Skyrimin toiseksi. Avoimen maailman seikkailuista puhuttaessa nousee aina esiin kysymys siitä onko peli muutakin kuin pelkkää avointa preeriaa. Ruohopeltoja ja metsiä riittää Breath of the Wildissakin, mutta vastavuoroisesti piilotettuja aarteita, salaisuuksia, sivutehtäviä jakavia hahmoja ja vihollisten tukikohtia vilisee kaikkialla. Kirjaimellisesti jokaisen kiven kääntäminen kannattaa.

Breath of the Wild luottaa piirroselokuvamaiseen ulkoasuun. Tyyli muistuttaa hieman Wiin Skyward Swordia, mutta HD-resoluution ansiosta yksityiskohdat pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Piirtoetäisyyskin on yllättävän pitkä ottaen huomioon Wii U:n ja taskukokoisen Switchin tehot. Kompromissejakin on tosin jouduttu tekemään. Resoluutio on Wii U:lla ja Switchin kannettavassa muodossa 720p. Switchin ollessa telakoituna tilaksi muuttuu ylöspäin skaalautuva 900p. Ruudunpäivitys on molemmilla alustoilla 30 kuvaa sekunnissa, jossa esiintyy pientä takkuilua ja tekstuurien ponnahtelua kummallakin konsolilla etenkin tiheillä metsäalueilla, Wii U:lla hieman enemmän.

Peli hämmästyttää pyöriessään Switch-konsolin omalla 6,2 tuuman näytöllä. Akku riittää noin kolmen tunnin pelisessioihin, mikä ei kuulosta paljolta, mutta on sitä kun ottaa huomioon kuinka valtava maailma on mahdutettu pienelle kasetille. Mobiilitila on myös erinomaisesti optimoitu, sillä siinä ruudunpäivitys tökkii vähemmän tai se ei häiritse niin merkittävästi.

Hyrulen mailla sijaitsee peräti 120 pyhäkköä, joissa vierähtää useampi kymmenen pelituntia. Pyhäköt ovat eräänlaisia minitemppeleitä, jotka sisältävät joko kamppailuja muinaisten robottien kanssa tai pienimuotoisia arvoituksia. Pelkästään pyhäkön oviaukolle pääseminen voi olla itsestään pieni haaste, mutta kohteen luokse voi saapua yleensä mistä ilmansuunnasta tahansa. Pulmissa availlaan tuttuun Zelda-tyyliin lukittuja ovia ja painellaan kytkimiä, mutta ratkaisut nojautuvat aiempia pelejä enemmän fysiikan lakeihin. Täysin oikeaa vaihtoehtoa ei ole ja tehtävien suoritusjärjestys on täysin vapaa, sillä tarvittavat kyvyt ja esineet ovat koossa jo muutaman tunnin pelaamisen jälkeen. Pelaaja tulee varmasti hämmästymään kuinka monella eri tavalla lohkareet saa liikkeelle tai sähkövirran kulkemaan huoneen päästä päähän.

Perinteisiä suurtemppeleitäkään ei ole kokonaan unohdettu. Temppelien arkkitehtuuri on kuitenkin muuttunut, sillä niitä ei jaeta enää erikseen ladattaviin kerroksiin, vaan katonrajasta voi loikata sekunnissa suoraan aulaan. Pomovastustajan kanssa pääsee ottamaan mittaa aktivoimalla kartalla näkyvät kytkimet, mutta niiden luokse pääseminen vaatii varusteiden luovan käytön lisäksi mekaniikan lakien ymmärtämistä. Eläinteemaiset linnakkeet sisältävät esimerkiksi liikkuvia osia, jotka täytyy kääntää oikeaan kulmaan reitin avaamiseksi.

Linkin elämäpalkki koostuu edelleen sydämistä, mutta vihollisten päällä on nähtävillä energiapalkit. Pomotaistelut ovat astetta modernimpia, sillä mörssärit lyövät voimalla ja osaavat paljon erilaisia liikkeitä. Etenkin ensimmäiset koitokset ovat todella haastavia vähäisillä sydämillä, heikoilla varusteilla ja totutun erikoisella Nintendon näppäinasettelulla, johon ei voi juuri vaikuttaa edes asetusvalikossa. Kykyjen karttuessa tehtäviä suorittamalla, sekä väistöliikkeiden ja suojaamisen tullessa tutummaksi kamppailut helpottuvat loppua kohden. Väliaikaista helpotusta saa myös nauttimalla metsän antimista avotulella kokattuja ruokia ja taikajuomia.

Breath of the Wildin Link ei heiluttele pelkästään miekkaa, vaan hallitsee myös jousipyssyn, vasarat, kirveet ja keihäät. Aseet kestävät vain tietyn verran osumia, joten aarrearkkuja täytyy availla ahkerasti tai kättä pidempää on pöllittävä vihollisilta. Etenkin pelin alkupuolella rajallinen inventaario ja välineiden jatkuva hajoaminen ärsyttää. Asevaraston kokoa on mahdollista laajentaa myöhemmin, mutta valitettavan hitaasti vain yhden paikan kerrallaan.

Breath of the Wild on ensimmäinen Zelda-peli, jossa hahmoille on annettu oikeat äänet. Ääninäyttelyä tosin esiintyy vain välianimaatioissa ja Link tyytyy edelleen vain kiljahtelemaan, mutta esimerkiksi prinsessa Zelda ja lukuisat muut sivuhenkilöt jutustelevat englanniksi. Äänet tuovat hahmojen persoonallisuudet hyvin esille, mutta toisaalta dubbauksen laatu on vaihtelevaa ja esimerkiksi japanilaisissa äänissä on enemmän tunnelatausta. Ääniraitaa ei voi vaihtaa muuttamatta konsolin omia kieliasetuksia. Musiikkipuolella tutut Zelda-viisut ovat yllättävän pienessä roolissa, sillä esimerkiksi Linkin vipeltäessä maailmalla kuuluu taustalla pääasiassa vain luonnon ääniä tai hämärää ambienssia. Isoissa taisteluissa soundtrack on kuitenkin kohdallaan.

Yhteenveto

The Legend of Zelda: Breath of the Wild on onnistunut sekoitus klassista ja modernia pelisuunnittelua. Se sisältää mahdollisesti kaikkien aikojen parhaiten suunnitellut ongelmanratkaisutehtävät ja mallikelpoisen avoimen maailman systeemin. Perinteinen Zelda-mytologia on edelleen voimissaan, vaikkakin klassisia sävellyksiä jää hieman kaipaamaan.

Hyvää:
– Vapaus valita
– Tutkittavaa riittää
– Fysiikkapohjaiset ongelmat
– Modernisoidut temppelit
– Suorituskyky kannettavassa tilassa

Huonoa:
– Aseet ja inventaariosysteemi
– Äänimaailmalta toivoisi enemmän
– Ruudunpäivityksen takkuilu