Arvostelussa The Case of the Golden Idol

Murhia ja salaliittoja 1700-luvun Englannissa

Kaukaiselta saarelta löytyy kultainen patsas ja pian joku saa maksaa löydöstä hengellään. Mutta onko patsas vain yksi arvokas aarre muiden joukossa vai kätkeekö se sisäänsä myös salaisuuksia? Valmistaudu siis neljä vuosikymmentä kattavalle matkalle, jossa luvassa mystiikkaa, salaliittoja ja kasapäin ruumiita. Pelaaja ei kuitenkaan tässä mysteeripelissä astu fiktiivisen etsivän saappaisiin ja paljasta rikoksia maailmalle, vaan tarkastelee tilanteita kuin kärpänen katossa. Kukaan muu ei saa tietää täyttä totuutta, ja totuuden selvittäminen on palkinto itsessään.

The Case of the Golden Idol jakautuu käytännössä kahteen osa-alueeseen, joista toisessa tutkitaan ruuduilla olevia kohteita ja etsitään johtolankoja, ja toisessa ratkaistaan pulmanäkymässä erilaisia aivopähkinöitä, jotka perustuvat avainsanojen syöttämiseen tekstikenttiin.

Osa johtolangoista tulee tutkituista esineistä ja osa taas klikkaamalla alleviivattuja sanoja hahmojen dialogista, mietteistä sekä kirjeistä, ynnä muiden tekstien lähteistä. Löydetyt johtolangat muuttuvat sanoiksi, ja näitä avainsanoja sitten käytetään pulmanratkontaosuuksissa, joissa selvitetään kunkin tarinakappaleen arvoitukseen ratkaisu, johon liittyy melkein aina yhden tai useamman henkilön murha. Minkäänlaiset lukot tai fysiikan lait eivät estä tutkimista, vaan lukitun kaapinkin sisälle voi sukeltaa aaveen lailla tarkastelemaan sen sisältöä. Etsivän työtä monimutkaistaa kuitenkin se, etteivät kaikki löydökset muutu avainsanoiksi, eivätkä kaikki sanat ole tarpeellisia pulman selvittämiseksi.

Pulmat on yleensä jaettu 3-4 lohkoon, mutta kunkin episodin läpäisemiseksi riittää vain tapahtumien kulun täydentäminen. Toisena vakiopulmana on tarinajaksossa esiintyvien henkilöiden tunnistaminen. Kaikkia nimiä tietenkään anneta kerralla pelaajalle nenän eteen, vaan hahmojen etu- ja sukunimien yhdistäminen voi vaatia useammankin tietolähteen läpikäymistä ja päättelyä.

Loput täydentävät pulmat vaihtelevat. Yhdessä kappaleessa saatetaan pyytää yhdistämään hahmoja eri huoneisiin ja toisessa tunnistamaan mystisten symbolien merkityksiä. Peli kertoo aina pelaajalle milloin pulma on oikein ratkaistu, ja jakaa helpottavan huomautuksen siinä vaiheessa, kun ainoastaan kaksi nimeä tai sanaa on väärin. Tätä tiedonmurusta voi sitten hyödyntää kokeilemalla erilaisia yhdistelmiä. Eri osa-alueet tukevat hyvin toisiaan. Yhden osa-alueen ratkaiseminen auttaa yleensä täydentämään toista, jolloin palaset alkavat napsahdella hiljalleen paikalleen.

Tutkittavien ruutujen tai huoneiden määrä on rajattu enimmäkseen muutamaan lukua kohti, mikä helpottaa huomattavasti vihjeiden uudelleen tarkastelua ja eliminoi turhaa haahuilua. Tämän lisäksi löydettyjen ja löydettävien avainsanojen määrä on kätevästi merkattu ruudun alalaitaan, joten pelaajan ei turhaan tarvitse pohdiskella, että ovatko kaikki tarvittavat avainsanat kasassa vai ei. Lopussa käytössä olevien avain sanojen määrä nousee jo 50 kappaleen tienoille, jolloin sanojen vaihtelu voi alkaa tuntua vähän työläältä. Onneksi sanoja voi sentään lajitella ”inventaariossa”, mikä helpottaa kokeiluja.

Mainittakoon vielä, että pulman ja ratkaisua varten vaadittavan dokumentin ja pulmanäkymän välillä voi hyppiä sukkelasti X-painikkeella. Aikaisempiin episodeihinkin on helppoa palata valikosta tarkastelemaan vanhoja juttuja. Lukujen ratkaisut eivät siis nollaannu seuraavaan tehtävään siirtyessä.

Nokkelin etsivä saattaa läpäistä pelin 11 episodia 5-8 tunnissa, mutta yhteen lukuun voi helposti kulua useampikin tunti. Pulmat ovat yleisesti sopivan haastavia, eikä The Case of the Golden Idol sorru kertaakaan monia point and click -pelejä piinaavaan epämääräiseen kuulogiikkaan, vaan vastaukset pulmiin löytyvät aina huolellisen tutkimustyön ja vihjeiden analysoinnin kautta. Vaikka pelissä on mukana yliluonnollisia ja mystisiä elementtejä, ne eivät tee pulmista epäluontevia. Pulmien ratkaisemisen osoittautuessa liian vaikeaksi on pelissä mahdollista turvautua vihjesysteemiin, joka ei anna suoria vastauksia, vaan esittää pelaajalle johdattelevia kysymyksiä tai näkökantoja.

The Case Of The Golden Idolin kehittäjät tavoittelivat pelin graafisella ilmeellä selvästi nostalgiapisteitä, mutta huono asiahan tämä ei ole, vaan ilmeikkäisiin pikselihahmoihin panostava tyyli on persoonallinen ja pieni määrä animaatiota elävöittää enimmäkseen staattista taustataidetta.

Audiovisuaalisella puolella suuntaus on myös minimalistinen, sillä äänimaailma koostuu lähes pelkästään taustamusiikista. Tämäkään ei ole huono asia, koska se sopii erinomaisesti pelin retroestetiikkaan. Lievästi painostava tai paikoittain vinksahtanut musiikki asettaa oikean tunnelman murhien tutkimiselle. Välillä soi kyllä vähän pirteämpiäkin sävellyksiä, jotka saattavat hitusen häiritäkin mietiskelyä, mutta ruudusta toiseen siirtyminen vaihtaa yleensä kappaleen ja tarjoaa mahdollisesti rauhallisemman ympäristön pohdiskelulle.

Siirtyminen PC:lle suunnitellusta hiirikäyttöliittymästä Switchille on toteutettu hyvin. Switchillä kursoria on mahdollista käyttää kosketusnäyttöä näpäyttämällä tai ohjata suhtkoht kätevästi ihan analogitatillakin. Kursorin nopeutta pystyy sekä hidastamaan että nopeuttamaan ZL- ja ZR-painikkeilla, mikä tekee esimerkiksi pienempien kohteiden klikkaamisesta helpompaa. Ruudulta löydettyjen kiintopisteiden välillä voi myöskin hyppiä d-padilla, joten kursoria ei tarvitse koko ajan olla raahaamassa edestakaisin. Ohjaus tuntuu luontevalta, eikä hiirtä ole suurimman osasta aikaa ikävä.

Törmäsin kuitenkin yhteen harmilliseen tekniseen ongelmaan, jonka vuoksi Switch-version ostamista kannattaa vielä lykätä. Ollessani ihan pelin loppumetreillä tallennukseni katosi mystisesti. Suomalaisittain huvittavasti nimetty The Spider of Lanka -niminen DLC ei myöskään suostunut toimimaan tämän jälkeen, vaan sen valitseminen heitti pääpelin prologiin ja pyyhkäisi tallennuksen jälleen. Toivottavasti bugi korjataan mahdollisimman pian.

Yhteenveto

The Case of the Golden Idolia on helppo suositella sen koukuttavan luonteen ja hyvin kasattujen pulmien ansiosta. Törmään point and click -pelien keskuudessa harvoin tällaisiin tapauksiin, joiden parissa ei tunne jatkuvaa tarvetta etsiä netistä oikeaa vastausta, vaan ratkaisun eteen jaksaa pinnistellä omin avuin. Mitään ei kuitenkaan tarjota valmiiksi pureskeltuna, vaan 11 lukua kattavan tarinan tapahtumat yhteenpunovan langan hahmottaminen ja lukuisat pulmat kiusaavat pääkoppaa sopivasti. Tarina muuttuu ehkä turhan lennokkaaksi loppupuolella, mutta tämä ei mitenkään pilaa muuten erinomaista peliä.

Hyvää:
– Pelaajan kykyjä ei turhaan aliarvioida
– Loogiset pulmat
– Graafinen ilme

Huonoa:
– Tarinan tapahtumat muuttuvat lopussa vähän turhan lennokkaiksi
– Tallennusbugi