Arvostelussa Super Smash Bros. for Wii U

Sopii kuin nyrkki Marion silmään

Super Smash Bros. on kieltämättä yksi Nintendo-konsoleiden myynteihin eniten vaikuttavista julkaisuista. Monille pelaajille muista taistelupeleistä poikkeva Nintendon tähtimättö on se laitteen hankkimisen sinetti ja konsolin pelatuin peli. Lienee selvää, ettei tällä kertaa yhteistyössä Namco Bandain kanssa syntyneellä Super Smash Bros. for Wii U:lla ole varaa epäonnistua ja pilata erinomaisen pelisarjan mainetta. Ehkä hieman yllätyksettömästi Wii U:n Super Smash Bros. onkin sarjan toistaiseksi sisältörikkain ja hiotuin kokonaisuus.

Smash Bros. on lyhyesti kuvailtuna eräänlainen kukkulan kuningasta muistuttava peli, jonka pelattavina hahmoina toimivat suosituimmat Nintendo-maskotit ja muutama erikoisvieras. Pelaajan tarkoituksena on lyödä muut taistelijat kentältä ulos tarpeeksi monta kertaa yleensä tietyn aikarajan sisällä. Hahmoilla ei ole energiamittareita, vaan ruudulla näkyvät prosentit merkitsevät lentonopeuteen vaikuttavan vahingon määrää. Kentät eivät ole kaikki samanlaisia, sillä ne voivat leijua ilmassa, muuttaa muotoa tietyin väliajoin tai sisältää kaaosta aiheuttavia pomohahmoja. Oman harkinnan mukaan sekaan voi vielä heittää pokémon-palloja, vasaroita, miekkoja ja lukuisia muita esineitä vaikuttamaan ottelun lopputulokseen.

Super Smash Bros. for Wii U:n hahmokavalkadi käsittää peräti 48 erilaista taistelijaa. Marion, Donkey Kongin, Pikachun ja Zeldan kaltaisten vanhojen suosikkien lisäksi mukaan on tuotu pari kourallista uusia tähtiä, kuten voimakkaita iskuja jakava Little Mac, täysin kahjo Duck Huntin koira ja sorsa -duo, NES-aikakauden kykyjä käyttävä Mega Man, sekä Namcon ikoninen Pac-Man. Joukkoon kuuluu myös muutama vähemmän liikkeiltään muista eroava taistelija, jotka ovat selvästi peliin viime hetkellä tehtyjä lisäyksiä, eikä niiden olemassaolo jää siten harmittamaan. Hahmojen välinen tasapainokin on kehittynyt Wiille julkaistusta Super Smash Bros. Brawlista; ensihetkien perusteella lähes kaikilla hahmoilla on yhtäläiset mahdollisuudet voittaa matseja. Taistelujen tempo on aavistuksen verran Brawlia nopeampi, mutta ero GameCuben Meleen teknisyyteen on vielä merkittävä.

Pelaajat voivat taistella nyt myös omilla Mii-hahmoillaan, joiden erikoisliikkeet ja vaatetuksen voi valita itse. Pientä kustomointia voi harrastaa myös perinteisillä sankareilla; myös näiden erikoisiskuja ja -kykyjä pystytään muuttamaan erikseen avattavilla varusteilla ja liikkeillä. Ideana kustomointi on hyvä, mutta avattavaa materiaalia on muutenkin olemassa älytön määrä tasojen, CD-levyjen ja pokaalien muodossa, joten into erikoisliikkeiden kokeiluun voi olla tyrehtynyt jo tavallisiin hahmoihin tottumisen ja kymmenien tuntien yksinpelitilojen hakkaamisen jälkeen. 3DS-version omistajat voivat sentään siirtää valmiiksi muokatut hahmonsa Wii U:n muistiin.

Pelimuotojen määrään ei voi kuitenkaan kyllästyä ja melkein kaikkia tiloja voi pelata paikallisesti vähintään yhden kaverin kanssa. Brawlista tuttua juonellista seikkailua ei Wii U:n nyrkkikarkeloissa enää ole, mutta se ei haittaa laisinkaan, sillä kerran pelattavan kampanjan sijaan tarjolla on useampia pelikertoja kestäviä pelimuotoja. Perinteiset Event Matchit, Allstar- ja Classic-moodit, sekä hiekkasäkin mättämiset ovat edelleen osa Smash Wii U:ta, mutta uusia tuttavuuksia ovat esimerkiksi koukuttavan uhkapelimäiset Master- ja Crazy Orders -haasteet ja ehkä erikoisimpana Smash Tour -lautapeli. Smash Tourissa neljä pelaajaa kerää pelilaudalta itselleen mahdollisimman paljon hahmoja ja niiden nopeutta, voimaa, hyppyä ja muita kykyjä parantavia power-upeja. Laudalle voi myös jättää muita taistelijoita kiusaavia ansoja. Pelaajien törmätessä toisiinsa käynnistyy lyhyt, oletussäännöiltään hieman muunneltu ottelu tai muu peli, jonka voittaja nappaa yhden hahmon joukkoonsa toiselta pelaajalta. Vuorojen päättyessä pelaajat ottavat vielä yhteen viiden minuutin aikamatsissa, jossa ovat käytössä kaikki lautapelistä kerätyt taistelijat. Smash Tour ei yllä hauskuudessaan aivan Mario Partyn tai WarioWaren minipelien tasolle, mutta se tuo tavalliseen mäiskintään tervetullutta vaihtelua.

Wii U:n Smash Brosin merkittävin uusi ominaisuus on mahdollisuus järjestää peräti kahdeksan yhtäaikaisen pelaajan turpakäräjät. Tämän mahdollistavat lukuisat eri ohjainvaihtoehdot. Wii U:n oman GamePadin ja Pro-ohjaimen lisäksi uudessa Smashissa toimivat Wii Remote ja siihen liitettävät ohjaimet, GameCube-ohjaimet erillisen USB-porttiin kytkettävän adapterin kautta ja peräti 3DS-käsikonsoli. Ohjainten näppäinprofiilitkin on mahdollista määritellä itselleen sopiviksi. Profiileihin liittyy osaltaan yksi pieni suunnitteluvirhe, sillä peli ei tarjoa pelitilaa vaihdettaessa samalle ohjaimelle viimeksi käytettyä tunnusta, vaan oma nimi pitää aina muistaa ottaa käyttöön erikseen.

Kahdeksan pelaajan matseihin voi soveltaa samoja sääntöjä kuin pienempien pelaajamäärien peleihin. Puuttuvat pelaajat voidaan korvata tekoälyhahmoilla, matseja on mahdollista pelata myös joukkueissa ja esineitä voi viskellä kentällä mielin määrin. Ainoastaan pienemmät ja pomohahmojen kaltaisia ominaisuuksia sisältävät kentät ovat isoilla pelaajamäärillä lukittuja. Meno yltyy yli kuudella pelaajalla välillä niin villiksi, ettei omaa hahmoa välttämättä löydä heti ruudulta, mutta se on luultavasti pelitilan tarkoituskin. Kuin ihmeen kaupalla pelin ruudunpäivitys pysyy kuudessakymmenessä kuvassa sekunnissa, vaikka kentällä pyörisi kolme pommia, neljä pokémonia ja kahdeksan taistelijaa samanaikaisesti.

Verkkopelin puolella on tyytyminen maksimissaan neljän pelaajan otteluihin. Vaihtoehtoja on kyllä sielläkin tarpeeksi esineettömistä kaksinkamppailuista esteettömillä areenoilla, tiimipeleistä, puhtaista hupipeleistä ja kaverimatseista alkaen. Ottelut rullaavat useimmiten moitteettomasti eurooppalaisten kesken, mutta kaukaisen pelaajan sattuessa kohdalle lagi tekee pelaamisesta harmittavan usein pelikelvotonta. Satunnaisia pelaajia haettaessa ei pysty asettamaan erityistoiveita, eikä vastustajan nettiyhteyden voimakkuutta ole nähtävissä valitettavasti missään, ja kansallisuudenkin saa selville vasta erän päätyttyä. Netissä on mahdollista myös katsoa muiden pelaajien pelejä ja lyödä lopputuloksesta vetoa. Voitetut kultarahat voidaan käyttää pokaalien ostamiseen tai muutamien pelimuotojen vaikeusasteiden nostamiseen.

Ihmispelaajien ja tavallisten tekoälyhahmojen lisäksi Super Smash Bros. for Wii U:ssa pääsee ottamaan matsia erikseen myytävien Nintendon amiibo-figuurien kanssa. Amiibot toimivat hieman Skylandersin tai Disney Infinity -hahmojen tapaan. Figuurit skannataan GamePadin NFC-sensorilla, jonka jälkeen niihin liitetyt taistelijat voidaan tuoda peliin. Amiibot keräävät taisteluissa kokemusta ja ainakin Nintendon mainospuheiden mukaan mukautuvat muiden pelaajien taistelutyyleihin. Itse en kuitenkaan huomannut käytännössä mitään eroa normaalin maksimitason botin ja amiibon välillä. Oman amiibonsa voi myös nimetä ja senkin liikkeitä pystyy kustomoimaan. Figuurit voivat avata myös muissa niitä tukevissa peleissä lisämateriaalia.

Yhteenveto

Tasapuolisesti taistelupelien ummikoille ja veteraaneille sopiva Super Smash Bros. for Wii U tarjoaa satojen tuntien edestä moninpeliviihdettä. Perusmekaniikat toimivat erinomaisesti ja jokaiselle pelaajalle löytyy varmasti oma suosikki lukuisista pelitiloista ja taistelijoista. Nintendo-historiasta kappaleita ammentava soundtrack on yksi parhaimmista videopeleissä kuulluista.