Arvostelussa Super Mario Party Jamboree

Bileet pystyyn!

Mario Party -sarjan laatu on ollut perin epätasaista. N64- ja GameCube-aikakausien osia muistellaan edelleen suurella lämmöllä, mutta Wii U:lla ja Nintendo 3DS:llä bileet lässähtivät. Switchille julkaistut pelit ovat kuitenkin saaneet osa osalta myönteisempää palautetta: Super Mario Party kärsi vielä sisällön niukkuudesta, mutta sitä seurannut Superstars lepytteli vanhoja faneja klassisilla laudoilla ja minipeleillä. Viimeisimpänä ilmestynyt Super Mario Party Jamboree pyrkii yhdistämään vanhaa ja uutta ja uhoaa olevansa suurin ja mahtavin Mario Party ikinä. Trendi osoittaa ylöspäin, mutta onko isompi aina parempi?

Mario Partyn idea alkaa olla tuttu myös ei-pelaajille: pelaajat valitsevat Mario-hahmoista suosikkinsa ja heittelevät noppaa kolikoita ja tähtiä keräillen. Kierrosten välissä pelataan lisää rahaa jakavia minipelejä, ystävyyssuhteet hajoavat epäonnen ruutuihin, varasteleviin Boo-haamuihin ja viime metreillä voiton vieviin bonustähtiin. Mutta miten Jamboree poikkeaa muista Switchin illanistujaispeleistä?

Aloitetaan peruspelimuodosta eli Party Modesta. Pelilautoja on yhteensä seitsemän, joista Western Land ja Mario’s Rainbow Castle ovat Nintendo 64:n peleistä tuttuja. Vaihtelua on todella mukavasti, sillä mukaan on saatu niin tiiviitä kuin kookkaita lautoja, enkä tuomitsisi yhtäkään niistä huonosti suunnitelluksi. Villi länsi -teemaisen laudan lisäksi tykästyin erityisesti sekä Mario Kart -kilparataa muistuttavaan Roll ’em Racewayhin, jossa noppien silmäluvut ovat tavallista suurempia. Lautojen määrä ja vaihtelevat gimmickit tarjoavat reippaasti uudelleenpeliarvoa, ja onpa mukaan ahdettu myös ”tasapuoliset” pro-säännöt. Pro-säännöt eivät ole sama asia kuin vanhojen Mario Party -pelien bonustähtisysteemi, sillä ne karsivat myös reippaalla kädellä tuurielementtejä ja muuttavat esineiden jakelua. Itselleni perinteinen kaaos on mukavampaa, joten rajatut pro-säännöt jäivät yhden pelin kokeiluksi.

Super Mario Partyssa laudalla oli mahdollista kerätä avuksi erikoisnoppia antavia lisähahmoja. Tämä elementti on tuotu takaisin uudistettuna. Nyt seuralaisia kutsutaan Jamboree Buddyiksi, jotka saa kolmeksi kierrokseksi mukaan voittamalla kyseisen hahmon erikoisminipelin. Jamboree-kaverin luo ensimmäisenä ehtinyt pelaaja saa hienoisen etumatkan minipeliin, mutta kuka tahansa voi voittaa matkakumppanin omakseen. Noppien sijaan Jamboree-kavereiden bonukset liittyvät enemmän tapoihin ansaita lisää taskurahaa ja alennuksiin tähtiä ja esineitä ostaessa. Lisäksi apuri tuplaa niin hyvät kuin huonot puolet: kaksinkertainen Bowser-ruutu ei ole koskaan kiva asia, mutta mahdollisuus lunastaa kaksi tähteä samalta pysäkiltä voi kääntää pelin päälaelleen. Jamboree Buddyn voi myös varastaa juoksemalla kaverin ohi, mikä aiheuttaa suurehkoa suolaa tuttuun Mario Party -tyyliin.

Kaikki pelitilat mukaan laskettuna minipelejä on peräti 112 kappaletta, ja näistä leijonanosa on pelattavissa perusmuodossa. Paluun tekeviä minipelejä on tällä kertaa vain kymmenkunta erilaista, kaikki muut ovat uusia tuttavuuksia. Liikeohjausminipelit vaativat edelleen ohjaimeksi puolikkaan Joy-Conin, mutta vatkaamispelit voi erikseen tiputtaa pois valikoimasta ennen uutta sessiota. Peruspelin kannalta hienosäädön varaa onkin runsaasti, joten lautapeli-illan sää räätälöityä varsin tarkasti pelaajien tason ja käytössä olevien ohjaimien mukaan.

Party-tilan ulkopuolellakin on vaihtoehtoja. Yksinpelitilassa keräillään minitähtiä laudoilla seikkailemalla ja minipelejä pelaamalla, ja minipelisaarella voi hitsata ennätyksiä tai kokeilla päivittäin vaihtuvia haasteita. Joy-Coneille on käyttöä tavallisten minipelien ohella niin Toadin pulmapelissä, rytmikokkauksessa kuin Paratroopan hölmössä lentokoulussa. Tavanomaiset musiikkikojut ja saavutukset ovat jo sarjan peruskauraa, ja Jamboreessa pelaamalla kertyviä pisteitä voi käyttää ääniraidan avaamisen lisäksi oman Party-kortin koristeluun taustojen ja tarrojen muodossa. Nämä tilat ovat ihan kivoja lisiä, mutta pidemmäksi aikaa niistä ei riitä iloa.

Jamboreessa verkkopelaamiseen on panostettu. Yksittäisten lautapelimatsien pelaaminen onnistuu jälleen verkossa neljällä pelaajalla, mutta huomion vieviä nettipelimuotoja ovat Koopathlon sekä Bowser Kaboom Squad, joissa pelaajamäärä nousee uusiin ulottuvuuksiin. Koopathlonissa 20 pelaajaa kilpailee samaan aikaan minipeleissä kerätäkseen kolikkoja, ja jokainen kolikko vastaa yhtä askelta laudalla. Reaaliajassa rinkiravia kiertävät hahmot saavat sykkeen nousemaan melko tehokkaasti, ja kolmen minipelin kierroksen jälkeen Bowser saapuu tasoittamaan peliä heittämällä minipelin hävinneitä pelaajia taaksepäin sijoituksen mukaan. Koopathlonissa ei ole liikaa omia minipelejä, mutta pelitila on silti yksi viime vuosien Mario Partyjen onnistuneimmista kokeiluista, joka saisi puolestani olla mukana jatkossakin.

Vaihtelua tuovan yhteistyötilan ja paketin hektisimmän pelimuodon virkaa toimittaa Bowser Kaboom Squad, jossa kahdeksan pelaajaa koettaa kaataa yhdessä jättikokoisen Bowserin kantamalla kentältä pommeja kanuunaan. Tiimityö on voimaa, ja emoteilla kommunikoimalla voi ohjata kaverit uuden pommikeskittymän luo. Tornipuolustusmaisen pommihipan katkaisee tasaisin väliajoin kimppaminipeli, jossa menestymällä pelaajien käyttöön avautuu voimakkaita esineitä.

Yhteenveto

Super Mario Party Jamboree on Switchin paras Mario Party, jossa on runsaasti pelattavaa ja sopivasti uutta ja vanhaa. Teknisissä ominaisuuksissa ei ole valittamista, ja monipuoliset sääntövaihtoehdot takaavat sen, että pelistä saa muokattua itselleen sopivan. Sarjansa laajin peli sisältää myös vähemmän ikonista sisältöä, mutta se ei syö mitään pois. Pakko-ostos Jamboree ei ole, jos konsolille omistaa jo Mario Partyjä ja Switch Online -tilaus on päällä, mutta kaikille muille suosittelen bilepelien kuningasta täysin sydämin.

Hyvää:
– Sisällön runsaus
– Sopiva sekoitus uutta ja vanhaa
– Vanha kunnon Mario Party -suola

Huonoa:
– Heikommat liikkeentunnistuspelit