Arvostelussa Star Fox Guard

Isoveli valvoo

Moniko muistaa kuulleensa joskus pelistä nimeltä Project Guard? Kyseessä oli yksi Shigeru Miyamoton tiimin suunnittelemista Wii U -tekniikkademoista, joka nähtiin ensi kertaa muutaman vuoden takaisilla E3-messuilla. Innovatiiviseksi kehutusta pelistä ei kuulunut ensiesittelyn jälkeen lähes kahteen vuoteen yhtään mitään, kunnes se tuotiin julkisuuteen uudelleen osana Star Fox -sarjaa.

Star Fox Guardissa avaruuslentely ja Fox McCloud on siirretty taka-alalle amiiboilla aktivoitavaksi tulitueksi. Pääosassa ovat tällä kertaa Star Fox -tiimin aina pulaan joutuva luottomekaanikko Slippy ja hänen kaivosbisnestä pyörittävä vanha setänsä Grippy Toad. Grippyn yritys käsittelee arvokkaita mineraaleja useilla eri planeetoilla, jotka myös rikolliset haluavat haltuunsa. Salaperäisten pahisten aseena firman kaappaamiseen toimivat robotit, joiden invaasiota pelaaja hälytetään torjumaan.

Pelaajan tehtävänä on toimia komentokeskuksen johtajana, joka suojelee tornipuolustustyyliin Slippyn kehittämien valvontakameroiden ja aseiden avulla firman tukikohtaa. Sarjakuvamaiset mekaaniset eläimet, pienoistankit, liikkuvat häirintälaitteet ja lukuisat muut vekottimet hyökkäävät aalloissa ja pyrkivät tuhoamaan keskellä labyrinttimaista kenttää sijaitsevan vain yhden osuman kestävän tornin. Jos tukikohta tuhoutuu, on taso aloitettava alusta. Viholliset voivat tulla sisään salakavalasti useista oviaukoista ja esimerkiksi lentää seinien yli, muuttua näkymättömäksi ja poistaa kameroita käytöstä, joten pelaajan on oltava tarkkana. Tehtävä on suoritettu, mikäli puolustus kestää metallipurkkien paineen ja kaikki kentän alussa esitellyt robotit on ammuttu.

GamePad-ohjaimen näyttö toimii karttana, jolla vihollisten ja kameroiden sijainnit näkyvät. Kamerat välittävät erilaisia kuvakulmia ympäristöstä tv-ruudulle. Pelaajan on tarkkailtava kaikkia ikkunoita, mutta vain vain yksi peltipoliisi voi olla aktiivisena kerrallaan robottien ampumista ja kuvakulman pyörittelyä varten. Yksi laserpistooli ei kanna jokaiseen sokkelon nurkkaan, joten ikkunoiden välillä on pakko hyppiä kosketusnäyttöä tökkimällä. Kamerat asetellaan aluksi automaattisesti valmiiksi määriteltyihin paikkoihin, mutta halutessaan niitä voi siirrellä ja suuntailla eri asemiin ennen pelin alkamista ja myös kesken toiminnan.

Muutaman tunnin pituisen kampanjatilan tehtävät ovat usein todella helppoja, lyhytkestoisia ja valmiit kamerapaikat niin hyviä, ettei siirtelyyn ole juuri tarvetta. Jouduin aloittamaan kentän alusta vain muutaman kerran, sillä liian lähelle pääsevään robottiin ehtii reagoida hyvin aikaisten hälytysäänten ansiosta. Peli myös neuvoo sijoittamaan rajoitetut määrät erikoistutkia lähelle tukikohtaa. Näihin kameroihin saa pultattua kiinni esimerkiksi hidastus- tai jäädytyssäteet, joilla on kätevää napsia viholliset pois kriittisellä hetkellä.

Sorminäppäryyttä ja strategian tarkempaa suunnittelua tarvitaan lähinnä myöhemmin avautuvissa haasteissa, joissa on käytössä esimerkiksi pieni määrä ammuksia, kamerat tuhoutuvat helpommin ja vastassa on enemmän minikokoisia koneita tai useamman osuman kestäviä tuomiopäivän panssareita. Pääjuonen aikana kohdataan myös muutama pomovastustaja, jotka Star Fox -tyyliin ottavat vastaan vahinkoa vain välkkyviin heikkoihin kohtiin osumalla. Vikkeläsormisella pelaajalla pomotkin kaatuvat tosin silmänräpäyksessä.

Peli tarjoaa myös mahdollisuuden luoda omia skenaarioita muille ihmisille pelattavaksi. Pelaaminen kerää pankkiin kokemuspisteitä, jotka avaavat erikoiskameroiden lisäksi robotteja yksinkertaisen kenttäeditorin käyttöön. Koneet hinataan aikajanalle kulkuväylien mukaan numeroiduille radoille. Omista haasteista ei kuitenkaan voi tehdä täysin mahdottomia, sillä sallittua vihollismäärää peräkkäisillä radoilla rajoitetaan ja sokkelot ovat tarinatilasta tuttuja.

Kekseliäs pelaaja löytänee kuitenkin keinot luoda kinkkisiä aaltoja paneutumalla robottien ominaisuuksiin ja erilaisiin kulkureitteihin. Kenttiä suositellaan satunnaisesti, mutta niitä voi myös etsiä koodeilla. Jokaisesta pelikerrasta tallennetaan raportti, joka lähetetään kentän tekijälle. Raportista selviää, pääsikö toinen pelaaja kenttää ylipäätänsä läpi ja suorituksesta voi katsoa myös videon, jonka perusteella tasoa voi halutessaan muokata vaikeammaksi. Haasteen läpäisy nostaa omaa rankingia ja vastavuoroisesti hyökkäyksen voittaessa palkitaan kentän suunnittelija.

Yhteenveto

Hieman tornipuolustuspelin ja Five Nights at Freddy’s:n risteytystä muistuttava Star Fox Guard hyödyntää Wii U:n erikoista ohjainta kiinnostavasti. Kahden näytön vilkuiluun perustuvan pelimekaniikan oppii äkkiä ja toiminta on parhaimmillaan todella intensiivistä. Kentät ovat ohi muutamassa minuutissa, joten niitä pelaa mielellään putkeen useamman, mutta valitettavasti tarinatilan tehtävät eivät lunasta täyttä potentiaalia ja hyvien kenttien löytäminen verkosta on hakuammuntaa. Fyysistä kopiota myydään ainoastaan Star Fox Zeron erikoisversion kanssa, mutta peli on ladattavissa myös Wii U:n kauppapaikalla 15 euron hintaan.

Hyvää:
– Lyhyet kentät
– Nettihaasteiden suunnittelu

Huonoa:
– Kameroiden sijoittelulla ei ole paljoa merkitystä
– Voisi olla haastavampikin