Arvostelussa Souldiers

My Little Valhalla

Metroidvanioiden ja roolipelien sankarina on usein Valittu, suuri sankari, joka voi tehdä mitä vain ja pelastaa maailman varmalta tuholta. Toinen vaihtoehto on rivisotilas, tavallisuudesta nouseva urhea soturi, joka tekee enemmän kuin toverinsa ja auttaa sankareita matkallaan. Souldiers kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan ja tarjoaa mahdollisuuden elää tavallisen soltun elämää, joka ei ole pelkkää kultaa ja kimallusta, vaikka sellaisen kuvan voi kiiltävästä fantasiamaailmasta aluksi saadakin.

Souldiers alkaa dramaattisesti kahden valtion taistelukentältä, jossa joukko sotureita jää maanvyöryn alle. Rohkeiden sotilaiden taisto ei kuitenkaan ole ohi, sillä valkyyriat tarjoavat mahdollisuuden astua uuteen maailmaan ja jatkaa taistelua Ragnarökiin valmistautuessa. Pelaaja valitsee omakseen yhden kolmesta rivisotilaasta, joiden taidot eroavat toisistaan kriittisesti. Scout on perinteinen miekkaa ja kilpeä kantava ritari, Archer taistelee ketterästi jousen voimalla ja maagi ampuu raskaita taikoja kaukaisuudesta.

Idea rivisotilaan ohjaamisesta on hyvä, mutta hahmojen tasapainotus on mennyt raskaasti pieleen. Kaukotaisteluhahmoilla on suorastaan säälittävä HP-pooli, ja taistelua on muutenkin vaikeutettu turhan reippaasti miekkamieheen verrattuna. Jousiampujan rajalliset nuolet ovat suhteessa hieman heikompia kuin miekaniskut, eivätkä ne osu edes yli puolen peliruudun päässä oleviin kohteisiin. Ainoa oikea valinta on siis miekkamies, ellei latauspisteenä toimivan lohikäärmemiekan luo halua perustaa pysyvää leiriä.

Kehittäjät ovat yrittäneet luoda piristävän erilaisen metroidvania-tasoloikinnan. Fantasiamaailman rakentaminen onnistuu kohtuullisen hyvin hillityn värikkäiden ympäristöjen ja omaperäisten vihollisdesignien kautta, mutta ongelmana on espanjalaisstudiolla ollut sopivan skaalan löytäminen. Kerättäviä aarteita täynnä olevat luolastot ovat todella suuria ja etäisyydet tallennuspisteiden välillä pitkiä, mikä on toki varsin yleistä metroidvanioissa. Tällä kertaa maailma kuitenkin yrittää tappaa pelihahmoa melko aktiivisesti, ja helpoimmallakin vaikeusasteella henki on todella löyhässä. Haastavista tasoloikkakohdista on vaikeaa löytää intoa, sillä pitkän tetsailun jälkeen terveyttä on harvoin jäljellä nimeksikään. Harmillista, sillä pelattavuudessa on paljon hyvää.

Hahmojen liikkeiden ja kaikenlaisten elementti-iskujen hyödyntäminen erilaisia vihollisia vastaan on hauskaa, etenkin elementtipyörällä saadaan aikaan hienoja pomotaistoja. Valitettavasti hahmo tuntuu vain kehittyvän melko hitaasti, ja pelaajaa jopa estetään aktiivisesti tekemästä kehitystyötä sulkemalla sankari suuren luolastokompleksin sisälle jopa tunneiksi. Kykypisteitä voi kyllä kuluttaa suoraan valikon kautta, mutta kaikenlaisten aseiden päivittäminen onnistuu vain pääkaupungissa, jonne ei pääse milloin vain. Uusien temppujen oppiminen ja vanhojen liikkeiden hyödyntäminen pomotaisteluissa on pelin parasta sisältöä. Suurimpien taisteluiden opettelussa pelimekaniikan tiukkuus korostuu hienosti. Tai siis korostuisi, jos kaikki toimisi niin kuin pitää.

Souldiers oli Switch-julkaisussaan teknisesti melkoinen raakile. Arvosteluversiossa oli runsaasti bugeja mystisesti katoilevista vihollisista, esineistä ja kolikoista alkaen, ja ruudunpäivitys tökki tasaiseen tahtiin. Kun korkeaan vaikeustasoon yhdistetään vielä tuskallisen pitkät lataustauot ja kahden käden sormilla laskettavat kaatumiskerrat, pitenee hikinen läpipeluu entisestään. Pahimmillaan runsaasti takapakkia aiheuttava kaatuminen tapahtuu välittömästi läpäistyn pomotaistelun jälkeen. Tulevan päivityksen pitäisi korjata monia teknisiä lapsuksia, nopeuttaa pikamatkustamista ja ylipäätänsä tasapainottaa pelikokemusta. Kovia lupauksia.

Yhteenveto

Souldiers on peli, josta pidän vähemmän kuin haluaisin. Siinä on metroidvaniaksi paljon tuoreita elementtejä ja hyviä ideoita, mutta kaikkea ei ole ajateltu aivan loppuun saakka niin teknisen toteutuksen, tasapainotuksen kuin käyttömukavuuden kannalta. Suurpäivityksen jälkeen peli voi olla innostavassa kunnossa, mutta tällä hetkellä luolastoihin pelaaminen ei kauheammin houkuttele hyvien hetkien sujahtaessa ohi. Kahdenkymmenen euron hintalappuunsa nähden Souldiers kyllä tarjoaa reilusti pelitunteja, mutta täysin vääristä syistä.

Hyvää:
– Konsepti
– Kekseliäät mekaniikat…

Huonoa:
– …joita varjostaa kaamea tekninen toteutus.
– Huono tasapainotus
– Todella pitkät lataustauot