Arvostelussa Snufkin: Melody of Moominvalley

Kylteille kyytiä

Mitäpä sitä väistelemään: Muumit ovat oleellinen osa suomalaista viihdettä ja kulttuuria. Tove Janssonin kirjat ja sarjakuvat, japanilaiset (ja monet muunmaalaiset) piirretyt, mukit sekä oheistilpehöörit tunnetaan meillä ja maailmalla, mutta hienoista tarinoista huolimatta muumipelejä on kovin vähän, ja ne ovat usein yksinkertaisia opetuspelejä. Tilannetta paikkailee norjalainen Hyper Games, jonka tuore Snufkin: Melody of Moominvalley asettaa pelaajan sankariksi oivasti soveltuvan Nuuskamuikkusen saappaisiin.

Nuuskamuikkunen on tuttuun tapaansa viettänyt talven Muumilaakson ulkopuolella muumien nukkuessa talviuntaan. Kevään koittaessa jokin on kuitenkin muuttunut: rauhalliseen Muumilaaksoon on ilmestynyt aidattuja puistoja, ja joki on kuivunut kokonaan. Luontoa ja rauhaa rakastava Muikkunen ei tietenkään tästä pidä, ja kaiken lisäksi Muumipeikkokin on kadonnut talviunilta herättyään. Vihreähattuisen reippailijan päämääränä onkin palauttaa Muumilaakso entiseen luonnontilaiseen loistoonsa ja löytää kadonnut ystävänsä.

Pelimekaanisesti Muikkusen ohjaaminen on helppoa: ylhäältäpäin kuvatussa maailmassa liikkumisen ja hyppimisen lisäksi on paineltava välillä toimintonappia työnneltävien, pudotettavien ja poimittavien asioiden kohdalla. Iso osa pulmanratkontaan painottuvasta pelistä perustuu oikeiden reittien etsimiseen, tärkeiden esineiden keräilyyn ja erilaisten esteiden raivaamiseen pois tieltä. Aivopähkinät eivät ole erityisen haastavia, ja se sopii oivallisesti kaikenikäisille suunnatun seikkailun kepeään tunnelmaan.

Nuuskamuikkusen erikoistaitona on musisointi erilaisilla instrumenteilla. Pelin alussa taskusta löytyy vain huuliharppu, mutta uusia soittimia kerätään matkan varrelta avaamaan uusia alueita. Myös hahmonkehitys on sidottu musisointiin, ja inspiraatiopisteitä keräämällä soittopelit tehoavat yhä useampaan otukseen. Soittimilla on erilaisia käyttötarkoituksia ja vaikutusalueita: huuliharpun soitto on tie pikkuotusten sydämiin, ja tymäkällä rummuniskulla voi tiputella tippukiviä luolien katosta.

Nuuskamuikkusen seikkailu on tutoriaalimaisen alkujakson jälkeen yllättävän avoin, vaikka pääjuoneen sisältyvät tehtävät ohjaavatkin pelaajaa tiettyyn suuntaan. Muumilaakson leppoisan tutkimisen ja erilaisten pikkutehtävien suorittamisen vastapainona toimivat aidatut puistokentät, joissa päästään harrastamaan hiiviskelyä. Puistossa hiipiminen tuo vahvasti mieleen animaatiosarjan jaksoksikin sovitetun Janssonin Vaarallinen juhannus -tarinan. Puistot ovat täynnä kieltotauluja ja partioivia vartijoita, jotka häipyvät vasta, kun Nuuskamuikkunen on repinyt irti kaikki kyltit. Vartijoiden välttely on mukavan toimintapainotteista vaihtelua laakson tutkimiselle ja kevyille pulmille, vaikka se kovin simppeliä onkin. Melody of Moominvalley on yleisellä tasolla helppo peli, mutta ilahduttavan erilaiset tehtävät tarjoavat uusia oivaltamisen aiheita aivan loppumetreille saakka.

Vaikka juonikaan ei ole kovin monimutkainen, on pelissä rutkasti sielua ja tunnelmaa. Tutut muumihahmot juttelevat mukavia ja Muumilaaksossa tuntee olevansa lämpimästi tervetullut vieras. Varsinaista ääninäyttelyä ei ole, mutta kaikki tekstit on käännetty myös suomeksi. Pelaaja voi myös tasaisin väliajoin istahtaa nauttimaan luonnosta ja kauniista näköaloista ja vain nauttia hetkestä. Kauniin satukirjamainen ulkoasu ja ambienttiääniin luottava äänimaailma vahvistavat Melody of Moominvalleyn asemaa parhaana muumipelinä, eikä teknisessä suorituskyvyssäkään ole moitittavaa Nintendo Switchillä.

Yhteenveto

Snufkin: Melody of Moominvalley on juuri sitä, mitä se yrittääkin olla: lyhyt ja kaunis muumipeli. Nykypäivän massiivisten roolipelien keskellä nelituntinen piipahdus rentouttavaan Muumilaaksoon on paikallaan. Pelillisesti Melody of Moominvalley on toki yksinkertainen, mutta rakkaus lähdemateriaalia kohtaan tekee tästä pakkohankinnan muumien ja lyhykäisempien fiilistelypelien ystäville. Päivälippu Naantalin fyysiseen Muumimaailmaan maksaa muuten puolet enemmän, eikä digilaaksossa tarvitse jonottaa parkuvien lasten kanssa…

Hyvää:
– Tunnelma ja visuaalinen ilme
– Hiiviskelyosuudet

Huonoa:
– Melko yksinkertainen pelattavuus