Arvostelussa Shiren the Wanderer: The Mystery Dungeon of Serpentcoil Island

Koukuttavaa kärsimystä

Satunnaisgeneroituja kenttiä sisältävät ruudukkopohjaiset Mystery Dungeon -pelit ovat monille länsimaalaisille pelaajille tuttuja todennäköisesti lukuisten Pokémon-versioidensa kautta. Nintendolla tai Pokémon Companylla ei ollut kuitenkaan osaa eikä arpaa pelisarjan luomisprosessissa. Mystery Dungeon -sarja sai alkunsa Spike Chunsoftin toimesta jo vuonna 1993 Dragon Quest -teemaisella Torneko: The Last Hopella. Vuonna 1995 käynnistyi taas mysteeriseikkailujen pisimpään jatkunut alasarja eli Shiren The Wander, jonka ensimmäisestä osasta tehtiin päivitetty versio Nintendo DS -käsikonsolille. Harmillisesti suurempaa osaa sarjasta ei ole nähty Euroopan rannikoilla, joten nyt ilmestynyt Shiren the Wanderer: The Mystery Dungeon of Serpentcoil Island on vasta sarjan kolmannes julkaisu näillä leveyspiireillä.

Mykkä vaeltaja Shiren ja lörpöttelypuolen hoitava Koppa-fretti näkevät yhteisen unen hirviön vangiksi jääneestä neidosta. Kaksikko päättää lähteä pelastusretkelle kaukaiselle Serpentcoilin saarelle, jonka huhutaan olevan myös aarteiden täyttämä merirosvojen kadonnut piilopaikka. Saaren keskipisteessä sijaitsevan Jatou-vuoren huipulla odottaa kuitenkin hurja vartija Jaku, jota vastaan käytävä taistelu ei pääty sankareiden kannalta toivotulla tavalla, sillä tällin saatuaan Shiren menettää klassisen jrpg-kaavan mukaisesti muistinsa. Moiset pikkuseikat eivät kuitenkaan päättäväistä nimikkohahmoa lannista, vaan uusi yritys kohti huippua alkaa.

Genrelle ominaiseen tapaan Serpentcoil-saarella seikkaillaan jokaisella vierailukerralla uudelleen arvottavissa luolastoissa, jotka muodostuvat ahtaista käytävistä ja pienistä ja suurista huoneistoista. Tavoitteena on löytää seuraavalle kerrokselle vievät portaat ja saavuttaa luolaston päätepiste, joista osassa odottaa pomovastustaja. Päälabyrintti on jaettu 31 tasoon ja muutamaan vaihtoehtoiseen reittiin, mutta 21:stä luolastosta valtaosa on itsenäisiä ja eripituisia kokonaisuuksia, joissa monessa on omat lisähaasteensa, kuten ehto olla ottamatta mukaan aikaisemmin haalittuja tavaroita.

Sokkelossa liikutaan periaatteessa vuoropohjaisesti. Kun pelihahmo on ottanut askeleen tai suorittanut hyökkäyksen tai muun toiminnon, tekee viereinen vihollinen heti perään oman liikkeensä. Shirenillä on käytössään vain yksi ainoa perushyökkäys, mutta taisteleminen muuttuu monipuoliseksi hyödyntämällä erilaisia apuvälineitä, joista monilla on useampi kuin yksi käyttötapa.

Esimerkiksi taikasauvoja on moneen lähtöön, osa niistä ampuu vihollisia vahingoittavia säteitä tai aiheuttaa erilaisia negatiisivia seurauksia kuten halvaustilan, mutta mukaan mahtuu myös erikoisempia tapauksia kuten Vaulting Staff, joka heittää pelihahmon suoraan sinne mihin taikasauvan ammus osuu. Kepakoilla voi kiusata vain yhtä kohdetta kerrallaan, mutta taikakääröt vaikuttavat kaikkiin samassa tilassa oleskeleviin hahmoihin. Esimerkiksi tuutulaululappusella lähetetään kaikki viholliset hetkeksi unten maille, jolloin tarjoutuu mahdollisuus ottaa jalat alleen.

Omia varusteita voi päivittää monella tavalla. Hyökkäysvoiman ja puolustusarvon parantamisen lisäksi aseisiin voi liittää harvinaisia fuusiouurnia tai erikoisvihollisia hyödyntämällä myös erilaisia riimuja. Miekoissa erikoiskyvyt tarkoittavat useimmiten lisävahinkoa tiettyjä vihollistyyppejä kohtaan, ja kilpiin taas saa tuiki tärkeitä efektejä, kuten suojan hypnoosia aseenaan käyttävien vihollisten katsetta vastaan.

Luolastot aloitetaan aina ykköstasolla, ja kuollessa menettää kaikki sillä hetkellä mukana olevat tavarat, joihin lukeutuvat myös päivitetyt varusteet. Monessa Mystery Dungeon -pelissä mukana ollut pelastussysteemi tekee kuitenkin paluun, ja tietyissä luolastoissa voi välittää netin välityksellä avunpyynnön toisille pelaajille. Avun saavuttua tehtävää saa jatkaa tavaroineen samalta tasolta. Jelppausyritykseen ei saa ottaa mukaan omia varusteita, eikä pelastusreissulta kerättyjä esineitä saa pitää. Sen sijaan pelaaja palkitaan pisteillä, joilla voi ostaa kertakäyttöisiä helpotuksia myöhempien pelastusoperaatioiden suorittamiseksi. Näistä on hyötyä pelastaessa omaa hahmoa itsenäisesti, mutta vaivaan nähden palkkio ei ole kohdallaan. Aikaisemmista Mystery Dungeoneista poiketen pelastajalle ei jää kuin hyvä mieli.

Uuden Shiren the Wandererin vaikeustasokin tuntuu olevan aikaisempia osia korkeammalla, ja etenkin myöhemmissä luolastoissa henki lähtee helposti jo ensiaskelilla. Vihollisten määrä tuntuu turhan korkealta ja moni listii pelaajan jo yhdellä tai kahdella iskulla. Tämä ei ole ongelma jos mukana riittävästi varusteita, mutta löysin itseni usein tilanteesta, jossa viikatemiestä ei päässyt pakoon millään keinoin, jolloin kuolema tuntui enemmän huonon tuurin kuin omien päätösten seuraukselta. Hengen voi viedä myös tyhjä vatsa, ja luolastossa liikkuessa nälkämittari laskeekin jatkuvasti. Nälänhätää voi torjua riisipalloilla, mutta jos hallussa ei ole säilytysruukkua, voivat tietyt viholliset ja ansat tuhota kaikki mukana kannetut hiukopalat hetkessä, jolloin herkkujen säästäminen viime tinkaan kostautuu. Pelin pystyy tallentamaan kesken reissun, mutta väliaikainen tallennus poistuu aina ladattaessa.

Yhteenveto

Serpentcoil Island ei poikkea merkittävästi Mystery Dungeon -pelien vuosia vanhasta kaavasta, mutta tukalista tilanteista selviäminen omalla nokkeluudella ja vahvojen varusteiden haaliminen tuntuu parhaimmillaan todella palkitsevalta. Vastapainona on kuitenkin luvassa myös paljon turhautumista. Pelaajan kärsivällisyys on pahoin koetuksella erityisesti silloin, kun pitkästä pelisessiosta ei jää käteen mitään. Haastetta rakastaville tekemistä riittää jopa yli 40 tunniksi.

Hyvää:
– Paljon sisältöä
– Valtaosalla luolastoista on oma visuaalinen ilmeensä

Huonoa:
– Paikoin masokistisen vaikea ja turhan tuuripohjainen