Arvostelussa Pokémon Super Mystery Dungeon

Kun Pikachusta tuli luolamies

Pokémonista puhuttaessa keskustelu keskittyy yleensä pääsarjan käsikonsolijulkaisuihin, joissa raivataan tietä Pokémon-mestariksi salimerkkejä keräämällä. 20-vuotispäivää juhlivan sarjan pelit saavat aika ajoin kritiikkiä uudistusten puutteesta, mutta toisenlaisen Pokémon-elämyksen etsijöille on olemassa muitakin vähemmälle huomiolle jääviä vaihtoehtoja. Yksi näistä on Mystery Dungeon -sarja, joissa seikkaillaan ihmisen sijaan taskuhirviöillä vuoropohjaisia taisteluita unohtamatta.

Pokémon Super Mystery Dungeon on jo toinen 3DS:lle julkaistu kyseisen spinoff-sarjan peli. Viimeisimmät Mystery Dungeon -muistoni ovat peräisin aivan ensimmäisestä GBA:lla ja alkuperäisellä DS:llä debytoineesta pelistä, jossa ihmisten maailmasta kotoisin ollut päähenkilö eräänä päivänä heräsi Pokémonina ja eksyi lajitoverien asuttamaan pikkukylään. Super-versiossa alku on pidetty käytännössä muuttumattomana. Ensiksi vastataan muutamaan esimerkiksi lempiväriä ja -musiikkia utelevaan kysymykseen, jotka määrittelevät pelaajan persoonan kanssa yhteensopivan Pokémonin jokaisen generaation aloitusmöllien ja muutaman fanien suosikin, kuten Pikachun ja Riolun joukosta. Samoja kysymyksiä hyödynnetään myös sidekickin arvonnassa. Tutkimustuloksia ei ole kuitenkaan pakko seurata, sillä oman sankarin ja kumppanin voi halutessaan valita myös vapaasti.

Päähenkilö ei ehdi kauaa hämmästellä muodonmuutostaan joutuessaan vihamielisen Pokémon-joukon hyökkäyksen kohteeksi. Onneksi paikalle sattuu kuitenkin ystävällinen Nuzleaf, joka pelastaa tilanteen ja käytännössä adoptoi pelaajan ottolapsekseen, onhan hän vasta nuori ensimmäisen kehitysasteen lajitoveri. Luonnollisesti pelaaja passitetaan pian paikallisen kommuunin ylläpitämään opinahjoon, jossa tutustutaan muihin persoonallisiin Pokémoneihin, mukaan lukien hyperaktiiviseen apuriin ja tietysti luolastoissa käytettäviin pelimekaanikoihin.

Pokémon-kylässä alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Lapsia ja aikuisia katoaa, koulussa huhutaan kummittelevan, aiempi hyökkäys säilyy päähenkilön mielessä, eikä kaikilla kansalaisilla vaikuta olevan puhtaat jauhot pussissa. Onneksi innokas apuri onnistuu järjestämään itsensä ja pelaajan sisään ongelmia ratkovaan, arvostettuun tutkimuskiltaan. Ryhmän jäsenille käy kutsu erilaisille kartoitus- ja pelastusretkille lähialueen metsiin ja vuoristoihin, joiden sisälle luolastot rakentuvat. Kerrallaan joukkoon voi kuulua maksimissaan kolme jäsentä, plus mahdolliset tarinan kannalta merkittävät hahmot.

Luolastot muodostuvat kapeista käytävistä, pienistä huoneista ja useammista kerroksista. Tehtävänä voi olla esimerkiksi etsiä rappusia ja löytää kohde tietystä kerroksesta, tai selvitä aivan loppuun asti ja päihittää siellä odottava pomovastus. Jokainen taso generoidaan satunnaisesti, joten samanlaista kenttää ei voi tulla milloinkaan vastaan. Kentät pitenevät loppua kohti, mutta kymmenien kerrosten tyrmissäkin on onneksi välillä juonta eteenpäin kuljettavia taukoja.

Luolissa liikutaan ja otellaan vuoropohjaisella tyylillä, eli kerralla voi joko kävellä yhden askeleen tai käyttää liikkeen. Matkantekoa hidastavat viholliset hakeutuvat kohti pelaajan retkikuntaa, joten myös niiden liikkeet on otettava huomioon, jos haluaa esimerkiksi vältellä kamppailua voimakkaan näköisen Pokémonin kanssa. Taistelut ovat parhaimmillaan taktisia ja erittäin haastavia, sillä vihollisia voi tulla vastaan useita ja iskujen elementeistä, kantavuudesta ja sivuvaikutuksista on oltava kartalla emopelin tapaan. Lisäksi jokaisessa kerroksessa on mahdollista käyttää kerran tavallista voimakkaampaa tiimihyökkäystä.

Välillä on pakko turvautua kaupasta tai luolastosta löydettäviin esineisiin, jotta omat hahmot pysyisivät terveinä ja vastustajat aisoissa. Hyödyllisiä tavaroita ovat etenkin henkiinherätyssiemenet ja luolaston pohjapiirroksen paljastavat kristallipallot. Kuoleman korjatessa kenttä on aloitettava alusta tai samaa luolastoa voi lähettää tutkimaan pelastuspartion. Apujoukkoja ohjastetaan joko itse tai sellaisena voi toimia myös pelin omistava kaveri. Toinen tapa välttää uudelleenyrityksiä on suorittaa vapaaehtoisia tehtäviä, joista voi värvätä uusia jäseniä kiltaan. Jo pelin alkupuolella voi käydä nappaamassa tiimiin kymmeniä tasoja korkeampia jäseniä. Kaikki 720 julkaistua Pokémonia on mahdollista tavata, joten tekemistä riittää varmasti noin 20 tuntisen tarinankin jälkeen.

Uutta Super Mystery Dungeonissa ovat erilaisilla maasta poimittavilla jalokivillä täytettävät rannekkeet, jotka parantavat sankarien ominaisuuksia. Pääsarjasta tuttujen hyökkäystä, kestävyyttä ja tarkkuutta parantavien tavaroiden lisäksi matkaan voi tarttua esimerkiksi tuoreimmista peleistä tuttu Mega-evoluution mahdollistava timantti. Mega-muotoa ei valitettavasti vain pääse hyödyntämään kovin usein, sillä jalokivet katoavat aina tehtävän suorittamisen jälkeen ja Mega-kivet ovat erittäin harvinaisia.

Vaikka taisteluja ja luolien koluamista on yritetty piristää erilaisilla pienillä ideoilla, kuluu luolastoissa paljon aikaa, eivätkä samankaltaiset neliskulmaiset kartat ja yksinkertaiset pelimekaniikat viihdytä useita tunteja putkeen. Peliltä kaipaisikin paljon enemmän vaihtelua. Miksei esimerkiksi taisteluita tuoda enemmän vaikkapa vapaasti tutkittavissa olevaan Pokémon-kylään?

Ulkoisesti Super Mystery Dungeon luottaa 3D-malleihin, jotka tekevät hahmoista elävän näköisiä. Taustamusiikki on oikein mallikasta ja tunnelmallista, mutta Pokémonit pysyvät kuitenkin täysin mykkinä, vaikka puhua pälpättävätkin tekstibokseissa huumoripitoista dialogia. Tarina sisältää myös muutamia yllättäviä käänteitä, vaikka peli käynnistyykin hitaasti ja antaa itsestään aluksi vilpittömän sympaattisen kuvan.

Yhteenveto

Pokémon Super Mystery Dungeon on varmasti peli Pokémon-fanien mieleen, sillä se käsittelee keräilyotuksia uudessa valossa. Juonen päätähtinä esiintyy useita erilaisia Pokémoneja ja kaikilla on vähintään rooli sivutehtävässä. Mikäli Mystery Dungeon -pelit on koluttu puhki, ei Super-versio tuo mukanaan merkittäviä uudistuksia. Pokémon-ummikoille peli on joko sarja itseään toistavia labyrintteja tai portti taskuhirviöiden mysteeriseen maailmaan.

Hyvää:
– Hyvin käsikirjoitetut hahmot
– Erikoisliikkeet ja -kyvyt

Huonoa:
– Ankeat luolastot on koettu äkkiä