Arvostelussa Ruffy and the Riverside

Copypastella maailma pelastetaan

Pienten studioiden tekemien 3D-tasoloikkapelien määrä on räjähtänyt käsiin lähiaikoina. Muutama vuosi sitten ilmestyi jonkintasoinen indiehitti Demon Turf, josta kaikki genren ystävät tuntuivat nauttivan. Päätin kuitenkin itse jättää sen silloin pelaamatta, koska en kokenut Paper Mariota muistuttavan 2D-kuvataiteen sopivan syvyysnäköä tarvitsevaan kolmiulotteiseen tasoloikan henkeen. Takaraivossani kuitenkin koin, että nyt saattoi jäädä jotain hyvää kokematta. Kun näin Ruffy and the Riversiden yrittävän vastaavaa hyvin samankaltaisella ilmeellä, päätin olla viimein avoin ja antaa mahdollisuuden erikoiselle tyylille. Vaikka konsepti ei myynyt itseään minulle vieläkään kunnolla, ei se kuitenkaan ollut onneksi sen tasoinen ongelma, mitä pelkäsin.

Ruffy on pienessä Riverside-kylässä asuva karhu, jolla on kummallinen ja selittämätön SWAP-kyky, jolla voi vaihtaa maailman elementtejä keskenään. Tämä kyky on koko pelin kantava voima. Ruffy voi esimerkiksi muuttaa veden laavaksi, metallin puuksi tai päivittää taidemaalausten värejä haluamakseen. Tähtäämällä ja oikeaa olkanappia painamalla ”kopioidaan” lähiympäristöstä ensin jotain talteen, jonka voi sitten ”liittää” liipaisimella yhteensopivaan kohteeseen lyhyen aikarajan sisällä samalla tavalla. Käytännössä kaikki pulmat ja jopa pomotaistelut käyttävät mekaniikkaa hyväksi. Esimerkiksi lammessa lymyävän ilkeän hain saa kärvennettyä kuoliaaksi vaihtamalla veden laavaksi.

SWAP-mekaniikka on hyvin kunnianhimoinen, mutta sen käyttämiseen liittyy myös sääntöjä, jotka eivät ole heti selvillä. Mitä on mahdollista tehdä missäkin tilanteessa? Miksi lampea ei voi muuttaa lehdiksi, joiden päällä juosta, mutta vesiputouksen voi kuitenkin loihtia kiipeiltäväksi lehtiköynnökseksi täysin samasta lähdemateriaalista? Miksi hai tulee juuri polttaa, eikä jäädyttäminen ole vaihtoehto? Tietyt esineet ottavat vastaan vain tiettyjä materiaaleja, joten esimerkiksi puulaatikon voi muuttaa painavammaksi metallipakkaukseksi, mutta ei itsestään sulavaksi laavakuutioksi.

Monet alkupuolen pulmat ovat haastavia sen takia, kun mekaaniset rajoitteet ovat vielä uusia asioita, eikä omaa logiikkaa ole mahdollista aina hyödyntää pulmissa, joissa vain yksi pakollinen ratkaisu. Kun kehittäjän ajatusmaailmasta pääsee kiinni, alkaa pelaaminen sujua hiljalleen paremmin, eikä hauskuus enää kärsi ajan käyttämisestä väärien vaihtoehtojen kokeilemiseen. SWAP-mekaniikkaa olisi voinut kehittää monipuolisemmiksi tai peli voisi ainakin tarjota parempia opastuskeinoja alkuvaiheessa. Jos pelaaja jumittuu pääjuonen pulmaan, jolla on vain yksi oikea ratkaisu, pysähtyy myös eteneminen täysin, sillä lisäapua ei tule. Näin kävi hetkellisesti myös minulle, mutta onneksi pienen hengähdystauon ja pulman alusta aloittamisen jälkeen pääsin kuitenkin lopulta eteenpäin. Nyt julkaisun jälkeen apua löytänee tarvittaessa myös netistä.

SWAP-mekaniikan ulkopuolelta Ruffy muistuttaa hyvin tavallista 3D-tasoloikintaa – hahmo osaa juosta vapaasti ympäriinsä, loikkia, hyökätä ja liitää hitaasti maahan painamalla hyppynappia uudelleen ilmassa. Hyppiminen on kaksiulotteisesta hahmomallista riippumatta selkeää, sillä nallen alla on iso kolmiulotteinen varjo, josta on apua syvyysnäköä vaativissa kohtauksissa, eikä peli muutenkaan pakota suorittamaan liikkeitä kauhean tarkasti. Ainoaksi ohjauspuolen miinukseksi jää SWAP-mekaniikan toteutus, jossa ei ole hyödynnetty liikkeentunnistusta edes valinnaisena tähtäystapana. Pelkällä tatilla tähtääminen on hidasta ja epätarkkaa, ja on muutenkin omituinen ratkaisu vatkauspeleistään tunnetun Nintendon alustalla.

Tarina on peruskauraa. Ruffysta tulee SWAP-taitonsa vuoksi ”valittu sankari”, jonka harteille jää maailman pelastaminen ilkeältä Rubikin kuutiolta näyttävältä Grollilta, joka vapautuu maailmaan päähenkilöiden toilailujen lopputuloksena. Pahis haluaa tuhota kaiken ympäriltään ilman syvällisempää syytä. Ensitöikseen roikale rikkoo Riversiden nimen kirjoittavat maagiset kirjaimet, jotka täytyy yksitellen käydä hakemassa takaisin paikoilleen eri puolelta maailmaa. Koska Riverside-kylän nimi muodostuu kuudesta uniikista kirjaimesta, on myös etsittäviä kirjaimia eli käytännössä ”kappaleita” tarinassa saman verran. On jokseenkin hassua, että esimerkiksi kahta erillistä E-kirjainta ei tarvitse etsiä, vaan yksi korjaa molemmat kuntoon.

Tarinassa edetään lineaarisesti aina seuraavaan kohteeseen, niin sanottuun tasoloikkaluolastoon, joiden välissä voidaan etsiä puuttuvia esineitä, tehdä sivutehtäviä ja tutkia Riverside-kylää ja sen ympäröivää avoimempaa aluetta tarkemmin. Kylän koko on juuri sopivan pieni, jotta maisemat käyvät tutuksi seikkailun aikana, eikä turhaa juoksentelua ole liikaa. Sivutehtävienkin määrä on täydellinen noin viiden tunnin seikkailun kaveriksi tuplaamaan käytetyn peliajan ja motivoimaan viimeistelemään kaiken puuttuvan. Etsittävänä on pääasiassa piiloteltuja perhosia sekä Etoi-otuksia, jotka ilmestyvät esiin eriskummallisissa paikoissa, vähän samalla ajatuksella kuin Korokit toimivat moderneissa Zeldoissa. Alkukankeuksista selviytymisen jälkeen haastetta ei juuri ole, vaan peli yrittää selvästi olla leppoinen seikkailu. Kaikki vihollisetkin tuhoutuvat hyökkäysnappia rämpyttämällä.

Vaikka tekemisen määrä on tasapainossa tämänkaltaiselle pelille, en valitettavasti saanut kaikkea tehtyä, sillä peli ei avusta tarpeeksi jäljellä olevien aarteiden etsinnässä. Yleensä kartasta näkee esimerkiksi jokaisen alueen löydettävät kohteet eroteltuina tai kysymysmerkkiluettelona, mutta Ruffy kertoo pelkästään kokonaistilanteen. Koko maailma ja kaikki yksittäiset kentät tulisi siis koluta pahimmassa tapauksessa läpi monta kertaa kaiken näkemiseksi. Lisäksi yksi sivutehtävänä toimiva kilparalli jäi minulta suorittamatta, sillä se vaikuttaa mahdottomalta, koska pelaajahahmo jää aina lievästi jumiin maahan erästä pakotettua nopeusboosteria käytettäessä. Onkohan kyseistä minipeliä varmasti testattu Switch-konsoleilla? Tietyn pisteen jälkeen onnistuin saamaan minipelin jumiin ja Ruffyn katoamaan itsestään ruudulta, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pelin käynnistäminen uudelleen päävalikon kautta.

Ruffy and the Riverside pyörii todella huonosti alkuperäisellä Switchillä, mutta onneksi paljon paremmin uutukaisella Switch 2 -konsolilla. Kaikkia ongelmia lisätehotkaan eivät ratkaise, sillä peli tökkii Switch 2:llakin erityisesti alueelta toiselle siirryttäessä. Grafiikoissa on huomattavissa paljon häiritseviä ongelmia, kuten kameran kääntämisen jälkeen ilmestyviä tai katoavia visuaalisia elementtejä. Eritoten välinäytöksissä on ikävää nähdä, kun asiat vain muuttuvat taustalla samalla, kun kuvakulma kääntyy hitaasti. Myös tietyt 2D-piirrustukset näyttävät valitettavan amatöörimäisiltä, mutta on myönnettävä, että ne tuovat samaan aikaan teokseen myös omaa viehätysvoimaansa. Erikoismaininta täytyy vielä antaa täysin käyttökelvottomille tikkaille, joita on ripoteltu 5–10 minuutin välein kaikkialle. Kun Ruffy yrittää kiivetä niitä pitkin, tarrautuu hahmo rakenteisiin kiinni juuri silloin, kun pitäisi hypätä pois. Irti päästäkseen on usein heiluteltava tattia hullun lailla tai kokeiltava suosiolla kiipeämistä uudestaan.

Yhteenveto

Loppupeleissä Ruffy and the Riverside on toimiva 3D-tasoloikkaseikkailu, joka tekee jotain omaperäistä ja jää täten mieleen monia vastaavia indiehyppelyitä paremmin. Pelinä se paranee, mikäli muutamia häiritseviä teknisiä ongelmia korjataan. Toivottavasti myös SWAP-mekaniikan käytön opastusta parannetaan ja peli suostuisi näyttämään lisätietoja puuttuvista esineistä. Täydeksi viiden tähden ilotteluksi se ei muutu näillä pintapuolisilla paikkauksilla, mutta muuten Ruffy and the Riverside on lämminhenkinen ja juuri oikeankokoinen pieni seikkailu, jota voi kokeilla, jos jokseenkin kyseenalainen estetiikka nappaa mukaansa ja lievä amatöörimäisyys toteutuksessa ei haittaa.

Hyvää:
– 3D-tasoloikinnan perusasiat ovat kunnossa
– Omaperäinen SWAP-mekaniikka
– Sopivan pieni ja avoin kotikylä
– Lisätehtävää on oikean verran suhteessa päätarinaan

Huonoa:
– Ei gyro-ohjausta SWAP-päämekaniikan tähtäystilassa
– SWAP-mekaniikan rajoitukset ja ajoittainen epäloogisuus
– Ei avusta lainkaan jumitustilanteissa
– 100-prosenttinen läpäisy on omin avuin liian vaikeaa
– Tekniset ongelmat