Arvostelussa RIOT – Civil Unrest

Hajota ja hallitse

Switchillä on runsaasti tarjontaa vuoropohjaisten strategiapelien kategoriassa, mutta reaaliajassa tapahtuvaa päätösten tekemistä sisältäviä pelejä on vähemmän. Pienen italialaisstudion kehittämä RIOT – Civil Unrest kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan, mutta se ei kuitenkaan ole kaikista kaavamaisin reaaliaikastrategia. RIOTin konfliktit perustuvat oikean maailman kapinoihin ja mielenosoituksiin. Lyhyissä tehtävänannoissa käydään läpi syyt torikokousten taustoilla, mutta peli ei ota silti erityisemmin kantaa politiikkaan. Pelaaja voi valita puolensa joko kapinallisten tai mellakkapoliisien leiristä. Tehtävästä ja valitusta tiimistä riippuen tavoitteena on yleensä joko vastarinnan hätistäminen tietyltä alueelta tai merkittyjen kohteiden tuhoaminen muutaman minuutin aikarajan sisällä.

RIOTissa on Global- ja Story-nimiset yksinpelitilat, jotka ovat pohjimmiltaan aika samanlaisia. Kumpikin pelimuoto alkaa samoilla tehtäväryppäillä, jotka sijoittuvat Italiaan, Espanjaan, Ranskaan ja Egyptiin. Tarinatilassa skenaarioita edeltää lyhyt animaatio ja joukkojen kokoa ja varustusta voi kustomoida vähän vapaammin, mutta pelillisesti sisältö on identtistä. Kumpikin satakuntapäinen ryhmittymä on jaettu kouralliseen pienempiä osastoja, joita voi ohjata erikseen. Osastot voivat liikkua joko puolustus- tai hyökkäyskannalla. Pelatessa tekee mieli valita aggressiivisempi lähestymistapa, sillä istumalakon pitäminen mielenosoittajilla tai rivissä seisominen poliiseilla viiden minuutin ajan on yksinkertaisesti tylsää.

Pelaamisen on tarkoitus muistuttaa poliittista köydenvetoa, jossa vastapuoli yritetään provosoida menettämään malttinsa. Tämä ei ole kuitenkaan pelaajalle heti selvillä, sillä pelissä ei ole minkäänlaista tutoriaalia, joka selittäisi, miten pelimekaniikat toimivat. Kivittäminen ja pommien heittely ei ole järkevää kaikissa ympäristöissä, sillä tilanne eskaloituu helposti väkivaltaiseksi kahakaksi. Tällöin kylmähermoinen poliisi voi vain napata talteen pahimmat kapinalliset, jolloin mielenilmaus latistuu. Vaikka kentän saisikin vallattua itselleen määräajassa, voi tavoite silti epäonnistua, jos yleinen mielipide kääntyy joukkoa vastaan esimerkiksi kuolonuhreista johtuen. Poliittiset pisteet näytetään kuitenkin vasta tehtävän päätyttyä, joten tappio tulee usein yllätyksenä.

Tehtävät vaikeutuvat hieman askel askeleelta, ja niiden läpäisystä palkitaan uusilla käyttöesineillä tai erikoisyksiköillä. Vaikeusastetta voi myös vaihtaa asetuksissa,  mutta en itse kokenut tekoälyhahmojen käyttäytyvän yhtään sen fiksummin tai tyhmemmin. Kokonaiskuvassa myöskään valituilla esineillä tai statistiikan mukaan eri tavoin ihmismassoihin vaikuttavilla erikoishahmoillakaan ei ole suurta vaikutusta lopputulokseen. Eri pamppujen ja kranaattien väliset erot ovat epäselviä, eikä esimerkiksi dokumenttikamera auta kääntämään kansan mielipidettä kokonaan ympäri.

Global-muodossa on bonuksena parikymmentä myöhemmin avautuvaa yksittäistä tehtävää, joiden aiheita ovat muun muassa Ukrainan kansannousu ja kiinalaisen Foxconnin tehdastyöläisten kapina. On ikävää, että kiinnostavimmat skenaariot ovat lukittuja, sillä niihin ei pääse tällöin käsiksi heti edes moninpelitilassa. Moninpeliä on mahdollista pelata paikallisesti vastakkain maksimissaan neljän pelaajan voimin, ja ohjaimeksi riittää pelkästään yksi Joy-Con. Yleisnäkymä toimii erinomaisesti, joten ruutua ei tarvitse jakaa kahtia. Mitään älyllisiä kädenvääntökilpailuja ei kannata Versus-tilalta odottaa, sillä tekeminen muuttuu useamman pelaajan voimin vielä helpommin sähläämiseksi. Viihdearvoa pelimuoto kuitenkin lisää.

Audiovisuaalisesti RIOT on kaksijakoinen tapaus. Aloitusvalikossa soi synthwave-henkistä pärinää, mutta kenttiin siirtyessä äänimaailma muuttuu totaalisesti. Pelasi sitten poliiseilla tai mielenosoittajilla, kentissä taustalla kuuluu ainoastaan muutaman sekunnin kestoista ihmisten metelöintiä jatkuvalla loopilla. Mölinän vuoksi tehtäviä ei tee mieli pelata useita putkeen. Hyvällä soundtrackilla kankea pelattavuuskaan ei häiritsisi niin paljoa. Miksei toimivaa mallia kopioitu suoraan Party Hardista tai Hotline Miamista, kun kerta karkea pikseligrafiikkakin yhdistää pelejä? Graafisessa tyylissä ja hahmojen kasvottomuudessa ei ole sinänsä vikaa, koska pelin on tarkoitus simuloida jättimäisiä mellakoita. Lähietäisyydeltä katsottuna pikseliukot ovat tosin rumia, eikä tekstistä saa kunnolla selvää.

Yhteenveto

RIOT – Civil Unrestissa on paljon kiinnostavia elementtejä, mutta toteutus ei ole konsolilla paras mahdollinen. Pelin PC-juuret näkyvät selvästi muun muassa kontrolleissa, sillä joukkojen komentaminen tiettyyn pisteeseen ja esineiden heittäminen noudattaa selvästi paremmin hiirellä toimivia suuntaviivoja. Kentän tapahtumista ei pysy aina kärryillä, valikot eivät ole kaikista helpoimmin navigoitavia, peli käynnistyy hitaasti ja ruudunpäivitys voi kyykätä väenpaljouden keskellä huomattavasti. Pelattavaa ja haastetta pelissä riittää kymmenien tuntien edestä sitä kaipaaville, mutta parille kympille keksii parempaakin käyttöä. RIOTia kannattaa harkita vasta, kun kaikki reaaliaikastrategiat Pikministä Starcraftiin on koettu.

Hyvää:
– Useita skenaarioita
– Moninpeli ideana

Huonoa:
– Kankea ja tylsä pelattavuus
– Sekavuus
– Kunnon musiikkia vain päävalikossa
– Pienet bugit