Arvostelussa Raidou Remastered: The Mystery of the Soulless Army

Pirullista salapoliisityötä

Japanilaisyhtiö Atlus rakastaa päivitellä vanhoja pelejään uusia konsoleita ja uutta yleisöä varten. Tällä kertaa käsittelyyn on päässyt alun perin vuoropohjaisen Shin Megami Tensei
-roolipelisarjan toimintapainotteisempana spin-offina PlayStation 2:lle julkaistu Devil Summoner: Raidou Kuzunoha vs. the Soulless Army. Alkuperäistä versiota ei tämä arvostelija lämmöllä muistele, mutta onneksi pari sanaa nimestään pudottanut remasterointi menee pintaa syvemmälle.

Yliluonnollisilta voimilta 1930-luvun Japania suojelevan Yatagarsun salaseuran vastavalmistunut manaaja (devil summoner) perii klaanissa kiertävän Raidou Kuzunohan nimen, ja lähetetään suojelemaan Tokiota Gouto-Douji-nimisen, kissahahmoisen senpain kanssa. Turhalta huomiolta välttyäkseen Raidou aloittaa työskentelyn etsivänä Narumin toimistohaarassa, joka käsittelee vain ”erikoistapauksia” Tuore tutkija putoaa pian syvään päätyyn, kun tapaamiseen tullut huolestunut neito kidnapataan punaisiin verhoutuneiden sotilaiden toimesta. Raidou ja Gouto löytävät itsensä keskeltä mysteerien verkkoa, joka uhkaa pääkaupungin rauhaa.

Juonen keskeisimmät arvoitukset eivät oikein missään vaiheessa vie mukanaan. Tarinan isoimmat revittelyt ovat ehkä aikanaan voineet tuntua jännittäviltä, mutta eivät enää vakuuta, eikä keskeisistä käänteistä oteta oikein mitään irti. 1930-luvun alun historialliset myrskytkään eivät tässä vaihtoehtoisen Taisho-kauden Japanissa näy

Alkuperäisen Raidoun taistelusysteemi on pistetty käytännössä kokonaan uusiksi. Satunnaistaisteluja ei enää ole, vaan vihollisen kohdatessa siirrytään aina erilliseen taistelutilaan. Komboja tehdään edelleen yksinkertaisesti yhtä nappia hakkaamalla. Raidoun perusiskuihin kuuluu vain kevyt, magiaa palauttava isku sekä enemmän vahinkoa tekevä raskas lyönti. Oikein ajoitetun väistön jälkeen voi aktivoida erikoisliikkeen reagoimalla nopeasti B:n ja Y:n yhtäaikaisella painalluksella, ja kun mittari on täynnä, voi pelaaja aktivoida kaikkia vihollisia vahingoittavan superliikkeen.

Raidoulla on myös käytön jälkeen odottelua vaativia kykyjä, joita voi kerralla olla käytössä kolme, ja jotka ovat vaihdettavissa kesken taistelun. Hirveästi variaatiota kyvyissä ei ole, ja suurin osa niistä on pääasiallisesti vahinkoa tekeviä ja vihollisten elementtiheikkouksiin purevia. Oikean elementin käyttö lamauttaa vihollisen ja tekee vastustajasta haavoittuvamman. Pelihahmo kantaa mukanaan myös varsin tarpeettomaksi jäävää revolveria, koska uudistettu taistelusysteemi ei sisällä enää elementaaliluoteja. Ase ei aiheuta paljoa vahinkoa, eikä kovin moni vihollinen ole muutenkaan heikko ammuksille.

Koska kyseessä on Shin Megami Tensei -liitännäinen peli, tarkoittaa se sitä, että pelihahmo komentaa liutaa demoneita, joita voi kutsua taistelemaan rinnalle kaksi kerrallaan. Apureita voi käskyttää käyttämään pelin pysäyttävästä valikosta tiettyä liikettä, mutta tekoäly toimii itsenäisesti sen verran viisaasti, että tarkemmille käskyille on harvoin tarvetta. Itse sankarista poiketen demonien kyvyt kuluttavat taikapisteitä, ja ne tekevät myös suurimman osan vahingosta. Etenkin alussa tuntuu siltä, että Raidou taistelee miekan sijaan voiveitsellä ja pomotaistelut äityvät todella tympäiseviksi, koska pelaajan on usein vain toistettava samaa tanssia, kunnes pomo lopulta suostuu kuolemaan.

Demonikumppaneita voi vahvistaa yhdistelemällä niitä keskenään fuusiomestarin luona. Lopputuotos perii maksimissaan kuusi passiivista ja kuusi tavallista kykyä vanhemmiltaan, jotka saa päättää vapaasti. Vihollisia voi myös siepata taistelukentältä omaan tiimiin, kunhan vastustaja on samalla tasolla.

Fuusioista vastaava hahmo toimii myös aseseppänä, joka takoo rahaa ja materiaaleja vastaan uusia teriä. Kaikki aseet käyttäytyvät samalla tavalla, joten varsinainen syy kerätä niitä piilee niistä perittävissä taistelukyvyissä sekä Raidoun elämää helpottavat passiiviset bonukset, jotka muun muassa helpottavat vihollisten elementtikilpien hajottamista ja nopeuttavat magiapisteiden palautumista.

Kyvyt ja ominaisuudet eivät ole sidoksissa aseeseen vaan niitä voi vaihdella vapaasti. Kolmeen kategoriaan haarautuvien asepuiden kaikkia tappovälineitä ei voi kuitenkaan saada välttämättä yhdellä peluukerralla, ja ärsyttävästi ainoastaan järjestyksessään seuraavan tason kyvyn voi nähdä etukäteen. Tämän takia pelaajan on tehtävä valinta käännekohdissa ainoastaan seuraavan päivityksen perusteella tai etsittävä pidempi kykyluettelo netistä.

Pelin ”luolastot” ja muut alueet ovat melko lineaarisia. Silloin tällöin on hyödynnettävä demonien erikoisominaisuuksia edetäkseen tai saadakseen tietoa, mutta pulmien ratkaisut ovat niin ilmeisiä, että koko järjestelmä tuntuu turhalta näpertelyltä. Etsivänä toimiminen on taas lähinnä paikasta toiseen juoksemista ja ihmisten kanssa juttelemista. Onneksi uusioversiossa turhaa haahuilua on vähennetty pikamatkustusominaisuudella ja oikeaan suuntaan näyttävällä kompassilla.

Alkuperäistä värikkäämpi visuaalinen ilme jakaa mielipiteitä, mutta omasta mielestäni se ei kuitenkaan näytä Raidoun kohdalla yhtä pahalta ”pyhänhäväistykseltä” kuin esimerkiksi Shin Megami Tensei III: Nocturnen HD-versiossa. Remasteroinnissa on kuitenkin kadonnut joitakin yksityiskohtia: esimerkiksi eräästä kohtauksesta puuttuu kokonaan tunnelmaa nostattanut hernerokkasumu. Sensuurista närkästyville on myös mainittava, että osa demoneista ei enää esittele sulojaan yhtä paljastavasti kuin ennen, ja keisarillisen Japanin armeijan lippuja on korvattu kansallislipulla.

Yhteenveto

Japanin- ja englanninkielisen ääninäyttelyn lisääminen, mahdollisuus tallentaa väliaikaisesti missä tahansa, kokemuksen grindaamista helpottavat erikoistaistelut sekä monet muut parannukset ja lisäykset korvaavat kaikki Raidou Remasteredin visuaaliset puutteet, ja auttavat tekemään pelistä huomattavasti alkuperäistä versiota paremman kokemuksen. Lukuisat päivitykset eivät kuitenkaan peitä pelin PS2-juuria.

Hyvää:
– Lukuisat parannukset ja lisäykset
– Vaihtoehtoinen ääninäyttely englanniksi
– Mahdollisuus kytkeä ääninäyttely myös pois päältä

Huonoa:
– Puuduttavat pomotaistelut
– Unohdettava tarina ja hahmot
– Demoneiden kyvyt ovat turhahkoja tutkimisessa