Arvostelussa Puyo Puyo Champions

Pujopujottelun MM-kisat

Kun Aleksei Pažitnov kehitti 80-luvun puolivälissä Tetriksen, halusi hän luoda yksin pelattavan ajanvietteen, joka hieroisi pelaajan aivonystyröitä lähes terapeuttiseen tapaan. Yli 30 vuotta myöhemmin lukuisia eri puzzlepelejä pelataan kilpaa verkossa toisia ihmisiä vastaan sellaisella intensiteetillä, että kynsinauhat ja hiusrajat ovat koetuksella. Puyo Puyo Champions edustaa tätä tätä nykypäivän ”rauhallista ja pohdiskelevaa” pulmapelien pelailua parhaimmillaan.

Puyo Puyo on jo pitkään dominoinut nousevan auringon maan puzzle-skeneä. Tasaiseen tahtiin 90-luvun alusta ilmestyneitä palikkapelejä on nähty vuosien saatossa eri muodoin ja teemoin varustettuna, mutta idea on silti pysynyt samana. Pelaajan tehtävänä on yhdistellä vähintään neljä samaa väriä edustavaa Puyoa, jonka jälkeen nämä poksahtavat pois pelialueelta tuoden samalla pisteitä pottiin. Ketjureaktiot ovat avain menestykseen Puyo Puyon maailmassa, ja mitä mittavampia komboja pelaaja onnistuu tekemään, sitä tukalampaa viereisen ruudun vastustajalla tulee olemaan. Puyo Puyo Champions sisältää perinteisen Puyo-taistelun lisäksi myös sarjan aiemmista osista tutun Fever-pelimuodon. Feverissä ideana on täytellä mahdollisimman pitkillä ketjuilla voimamittaria, jonka täytyttyä pelaaja pääsee tykittelemään roska-Puyoja vihollisen pelikentälle oikein urakalla. Pelitila vaatii hieman enemmän taktista silmää, sillä Fever-mittarin täyttyminen kannattaa ajoittaa omaan pelitapaan sopivaan kohtaan.

Vaikka värikkäiden palleroiden poksauttelu onkin terapeuttista puuhaa, on toisen ihmisen voittaminen silti parasta, mitä Puyo Puyon pelaaja voi tehdä housut jalassa. Championsin suola on moninpeli niin paikallisia ihmisvastustajia kuin planeetan eri puolilla asuvia ihmisiäkin vastaan. Pelimuotoja ei Championsissa moninpelin puolella ole ihan yhtä paljoa kuin Switchin julkaisuikkunan kulttihitti Puyo Puyo Tetriksessä, mutta puutteet voinee antaa anteeksi alhaisen hintalapun vuoksi. Pelihuoneen voi luoda itse, tai pelaajia voi etsiä ranked-vaihtoehtoehdon kautta, mutta peliseuraa löytyi arvosteluhetkellä lähinnä pelin kotimaan suunnalta. Vähäiset ovat pelimuodot myös offlinen puolella, sillä pelaamaan pääsee vain perustason palikkatestiä, maksimissaan kolmea vastustajaa vastaan. Replay-tilan kautta on mahdollista katsella maailman huippujen tallenteita, ja myös omat Puyo-ottelut voi lähettää servereille, jos oma ego vain kestää vertailun japanilaisiin tykittäjiin.

Silmille ja korville Puyo Puyo Champions on harmiton tuote. Meno on juuri niin värikästä kuin sarjan viime peleissä, ja monipuolinen hahmokaarti mölisee edelleen matsien aikana joko ihastukseen tai vihastukseen asti. Kun pelimuodot eivät tarjoa kovin paljoa sisältöä, on kikkailun varaa onneksi pelin kustomointipuolella. Puyo-palikoiden värivaihtoehtoja on useita, ja onhan siellä joukossa myös pelin julkaisijana toimivan Segan tunnetuimpien maskottihahmojen siluetit. Musiikkivaihtoehtoja on kymmeniä, taustakuvia samainen määrä ja säätövaraa on runsaasti myös pelattavuusasetuksissa. Muutamaa korvamatoa lukuun ottamatta kappaleet eivät jää soimaan kauaksi aikaa päähän.

Yhteenveto

Puyo Puyo Champions tarjoaa 10 euron sopuhintaan maanmainiota aivojumppaa mutta ei paljoa muuta. Kontrollit ovat odotetun jämäkät, eikä tappioista voi syyttää kuin omaa osaamattomuutta tai sitä liian taitavaa japanilaisvastustajaa. Perinteisen Puyo Puyo ‑mekaniikan ystäville paketti on hankkimisen arvoinen, mutta hirveän monipuolista pelattavaa ei peli tarjoa. Pidempiaikaisesta ”pujoilusta” kiinnostuneiden kannattaa kääntää katse Puyo Puyo Tetriksen suuntaan.

Hyvää:
– Edullinen hinta
– Teknisesti moitteeton

Huonoa:
– Sisällön vähäinen määrä