Arvostelussa Pokkén Tournament DX

Kehäketun uusintaottelu

Pokkén Tournament julkaistiin Wii U:lle noin 1,5 vuotta sitten. Bandai Namcon kehittämä ensimmäinen reaaliaikainen Pokémon-mäiskintä ei ollut lainkaan hassumpi tekele, mutta pöhinä pelin ympärillä lopahti äkkiä. Kovasti kilpaillussa taistelugenressä turnauspelaajien kiinnostus määrittelee pitkälti pelin eliniän. Pokkén-yhteisön kokoon vaikutti tietysti myös Wii U:n pieni laitekanta, mutta Nintendo ei luovuttanut, vaan julkaisee pelin uudelleen Mario Kart 8 Deluxe -tyylisenä päivitettynä DX-versiona.

Silmämääräisesti Switchin Pokkén DX ei juuri poikkea Wii U -versiosta, mutta tehokkaampana konsolina Switch tuo grafiikkaan piirun verran terävyyttä ja uudistaa moninpelitiloja. Käyttöliittymä on samanlainen, ja pelaajaa tervehtii alussa jälleen rasittavan aktiivinen mentorihahmo. Ensimmäiseksi selostus kannattaakin käydä kytkemässä kokonaan pois asetuksista, tai vähintäänkin vaihtaa ääniraita paljon miellyttävämmän kuuloiseen japanilaiseen dubbaukseen.

Näkyvimmät uudistukset koskevat hahmovalikoimaa, sillä rosteriin liittyy kourallinen täysin uusia taistelijoita (Croagunk, Darkrai, Decidueye, Empoleon ja Scizor), jotka nostavat kokonaismäärän 21:een. Kaikki pelattavat hahmot, support-Pokémonit ja kentät ovat DX:ssä heti auki, mukaan lukien Wii U:lla yksinpelikampanjan läpäisemällä avattavat Mewtwot. Jokaisella hahmolla on selvät heikkoutensa ja vahvuutensa. Charizardin kaltaisilla isoilla körmyillä on eniten elämäpisteitä ja ruista ranteessa, mutta toisaalta ne voivat joutua helposti näppäräsormisen Pikachu-pelaajan kombotettavaksi. Legendaarisella Mewtwolla taas tuntuisi olevan vastaus jokaiseen tilanteeseen, mutta hahmolla on muita pienempi energiapalkki ja sen hutilyönnit ovat helposti rangaistavissa. Pokkén-hahmot ulkoasultaan ovat realistisempia kuin muissa Pokémon-peleissä, ja murahtelevat aitojen eläimien tapaan Pikachua lukuun ottamatta.

Tavalliset taistelut ovat puhtaita paras kolmesta kaksinkamppailuita, mutta DX sisältää myös tuen 3 vs. 3 -tiimipeleille, joissa pelaajat valitsevat kolme erilaista taistelijaa. Tiimimatseissa yhden Pokémonin hävitessä vuoro siirtyy seuraavalle, ja vastapuoli ansaitsee muutaman pisteen lisää energiapalkkiin. Ottelut tekee erikoiseksi kaksi eri kamerakulmaa, joiden välillä vaihdellaan pitkin erää. Peli alkaa aina hahmon takaa kuvatusta Field Phase -asemasta, jossa on mahdollista liikkua vapaasti kaikkiin suuntiin. Tietyillä iskuilla tai liikesarjoilla taistelu siirtyy sivulta kuvattuun Duel Phaseen, jossa ei voikaan enää liikkua syvyyssuunnassa. Käytössä olevat liikkeet muuttuvat hieman kuvakulman mukaan, joten asema ehtii vaihtua useita kertoja yhden matsin aikana pelaajien hakiessa parempaa Phasea ja etulyöntiasemaa itselleen. Esimerkiksi Gengar on selvästi alakynnessä pelin alussa ja pitkillä etäisyyksillä.

Perusliikkeet, eli kevyt ja raskas isku, sekä pidemmän kantaman Pokémon-liike ovat kukin oman napin takana. Lisäksi pelaajan vaihtoehtoihin kuuluvat suojaus, heitto, vastaisku, hyppy ja kertakäyttöinen support-Pokémon. Jälkimmäinen voi toimia esimerkiksi elinvoiman palauttajana, kombon aloittajana tai pysäyttäjänä. Hitaammin latautuvissa supporteissa on enemmän tuhopotentiaalia, mutta intensiivisissä matseissa niitä ei ehdi välttämättä edes käyttää. Pikachu nakkelee kentälle sähkötyypin edustajana tietysti Thunderbolt-salamoita, ja lähitaisteluissa heiluu häntä sekä Tail Whip, kun taas aggressiivisen tuli- ja taistelutyyppi Blazikenin Flare Blitz kuluttaa roolipeleistä tuttuun tapaan energiapalkkia. Jotkin iskut voivat hetkellisesti vaikuttaa omaan tai vastustajan voimaan, kestävyyteen ja ketteryyteen. Muutama fyysinen hyökkäys on tosin lainattu huvittavasti Tekkenin puolelta, esimerkiksi Pikachu on perinyt suoraan Mishiman klaanin jugglaustaidot.

Hyökkäykset muuttuvat hieman riippuen siitä, mihin suuntaan ohjaustikku osoittaa tai onko liike aloitettu ilmassa. Taisteluun on yhdistetty eräänlainen kivi-paperi-sakset-mekaniikka: tavallinen hyökkäys voittaa heiton, heitto päihittää vastaiskun ja vastaisku hyökkäyksen. Perille saatetut lyönnit kasvattavat myös erillistä Synergy-mittaria, jonka täytyttyä on mahdollista aktivoida uusista Pokémon-peleistä tuttu voimakas Mega-evoluutio tai muu erikoiskyky. Erän voittajaksi selviää usein vastustajan liikkeet paremmin ennakoiva hyökkäystriangelin hallitseva pelaaja, mutta aktivoimalla synergian oikeaan aikaan voi ottelu kääntyä vielä päälaelleen. Muihin taistelupeleihin verrattuna Pokkén-mekaniikat eivät siis edelleenkään ole erityisen syvällisiä. Pelissä on joitain komboja, mutta kovin pitkät sarjat eivät ole mahdollisia, sillä tilanne resetoidaan lopulta melkein aina Phasen vaihdolla. Kombojen ja perusiskujen salat neuvotaan kattavassa Training Modessa.

Paikallisessa moninpelissä Switch-versio ottaa teknisen edistysloikan. Peli tukee langallista Pokkén-padia, Switchin Pro-ohjainta ja Joyconeja yksin tai yhdessä. Kaksinpelit onnistuvat samalla tai jaetulla ruudulla ja langattomasti kahden konsolin voimin. Jaetun ruudun moninpeli on toteutettu hieman kummallisesti, sillä pelikuvaa kutistetaan aivan liikaa ja ruudulle jää paljon hukkatilaa energiapalkkien lisäämisen jälkeenkin. Lisäksi ruudunpäivitys putoaa puoleen, eli 30 kuvaan sekunnissa. Ideaalitapauksessa kummallakin pelaajalla on oma Switch ja näyttö.

Nettipeli rullasi hienosti jo Wii U:lla, eikä Switch-versio tee sääntöön poikkeusta. Verkossa on mahdollista pelata joko tavallisia tai ranked-matseja tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Seuranhaku parittaa keskenään ensisijaisesti samantasoisia ja lähialueen pelaajia viiveen minimoimiseksi. Eurooppalaisten väliset pelit pyörivät lähes yhtä sujuvasti kuin offline-tilassa, eivätkä matsit valtameren toisella puolella asuvien pelaajien kanssakaan ole pelikelvottomia. Ranking-listoja voi selata pisteiden tai voittojen mukaan, ja jopa suomalaisille pelaajille löytyy oma lista. DX:ään on lisätty muutamia käteviä ominaisuuksia, kuten mahdollisuus katsella muiden pelaajien tilastoja ja viimeisimpiä ottelutallenteita. Lisäksi pelaajat voivat luoda viimein omia, jopa 100 pelaajan ajastettuja turnauksia tai huoneita.

Mewtwon ympärillä pyörivä parin tunnin mittainen “tarinatila”, eli Ferrum League on mukana myös DX:ssä. Kymmenistä peräkkäisistä taisteluista koostuva liiga on hyvä pelimuoto harjoitella liikkeitä, mutta sisällöllisesti se on erittäin köyhä. Juonta kuljetetaan eteenpäin tekstibokseilla ja pelaaja ansaitsee voitoista vain asusteita avatarilleen. Vaatteita ja taisteilijoiden kokemuspisteitä tienaa lisäksi uudesta Daily Challenge -tilasta, jossa suoritetaan päivittäin vaihtuvia haasteita tietyillä hahmoilla. Haasteissa ei ole mitään tavallisista matseista poikkeavia twistejä tai tavoitteita, minkä vuoksi pelimuoto on valtava pettymys.

Yhteenveto

Pokkén Tournament DX korjaa muutamia Wii U -version puutteita, mutta uudistukset ovat varsin maltillisia. Kyseessä on pitkälti saman, helposti lähestyttävän pelin porttaus parilla uudella taistelijalla, joten pelille ei voi oikein povata uutta esports-tulemista. Lisähahmoja saisi olla toinen kourallinen lisää, jotta täyden hinnan peli kannattaisi ostaa uudelleen. Uusille pelaajille ja naapuruston leikkimielisiin turnajaisiin Pokémon-peijaisista riittää vastinetta rahalle. Mario Kart 8 Deluxen Battle-tilan mylläys oli merkittävämpi päivitys.

Hyvää:
– Parannellut verkko-ominaisuudet
– Kaikki avoinna heti
– Kattava Training Mode

Huonoa:
– Edelleen puuduttava yksinpeli
– Kaamea enkkudubbaus