The Legend of Zelda: Link’s Awakening

Kun peli päättyy

Sisältää spoilereita.

Kun videopelin lopputekstit ovat rullanneet, tavallisesti sammutamme konsolin, laitamme pelikasetin takaisin koteloonsa ja sujautamme hyllyyn. Jonain päivänä teemme tämän viimeisen kerran kyseiselle pelille, emmekä käynnistä sitä enää ikinä. Samalla lailla kirjat ja elokuvat loppuvat. Tarinoilla on oltava päätös, sillä ne eivät ole oikeita, eläviä systeemejä. Mielikuvituksen hahmot eivät omaa vapaata tahtoa, eivätkä heidän kokemuksensa ole ikinä tapahtuneet fyysisessä maailmassa. Ovatko ”epätodelliset” hahmot ja tapahtumat vähemmän tärkeitä, koska ne eivät ole ”totta”?

Pelasin ja arvostelin hiljattain Switchin The Legend of Zelda: Link’s Awakeningin. Aloin pohtimaan Game Boy ‑klassikkoon perustuvan pelin loppuratkaisua tällä kertaa tarkemmin. Lopetus on iloisesta fanfaarista huolimatta jopa traaginen. Link’s Awakening on Zeldana varsin poikkeuksellinen tavalla, jolla se kommunikoi viestinsä. Zelda-peleissä on kyllä toisinaan käsitelty raskaita aiheita, mutta tavallisesti ne liittyvät hahmonkehitykseen. Yleisimmin ongelmat ratkeavat nimenomaan siten, että Link haalii kasaan maagisia esineitä, saa Master Swordin ja kukistaa pahuuden. Joskus joku muu hahmo ylittää itsensä ja auttaa pelaajaa eteenpäin. Mitään tällaista ei varsinaisesti tapahdu Link’s Awakeningissa. Linkin liikkeet eivät edistä onnellista loppua, vaan tulkinnan mukaan vaikutukset voivat olla jopa päinvastaisia.

Linkin osuutta loppuratkaisun toteuttamisessa voi tulkita monella tavalla, mutta minun mielestäni se ei ole olennaista. Peli ei anna muita loppuratkaisuja. Tilanne oli alusta asti dilemma, eikä siihen ollut ikinä olemassa kaikkia tyydyttävää tulosta. Link ja Koholint-saaren asukkaat olivat osa väistämättömiä tapahtumia. Pelaajan tehtäväksi jää tulkita, mitä tämä kaikki tarkoitti.

Link’s Awakeningin lopetus toimii monella tasolla. Joku voi kokea loppuratkaisun surullisena, koska Link joutuu uhraamaan tai jättämään taakseen uudet ystävänsä. Näihin ”uhrattuihin” henkilöihin lukeutuu romanttinen kiinnostuksen kohde, Marin, joten toisia loppu voi puhutella vielä voimakkaammin. Marin on erityisen pitkälle kehitetty hahmo, jolla on omia tavoitteita ja haaveita, ja joka ymmärtää hyvin, ettei Link jää saarelle. Jonkun mielestä voi olla kiinnostavaa ajatella, mistä syystä Link asettaa omat tavoitteensa saaren asukkaiden edelle. Toimiko Link näin suuremman edun vuoksi, asioiden ”normaaliksi” palauttamisen vuoksi vai silkkaa itsekkyyttään? Ehkä loppuratkaisun voi ajatella käsittelevän oikeassa elämässä tapahtuva eroja. Jokaisen henkilön kohdalla koittaa ennemmin tai myöhemmin se päivä, jolloin näemme heidät viimeisen kerran. Link’s Awakening voi yrittää viestittää, että eron jälkeistä aikaa tärkeämpiä ovat yhdessä vietetyt hetket sekä muistot. Pidemmälle vietynä pelin voi ajatella tarjoavan metanarratiivin videopelien sekä taiteen luonteesta: niiden lopullisuudesta ja ”todellisuudesta”. Kerrontaa voi kukin tulkita omalla tavallaan, mutta lopetus myös välttää teennäisen kryptisyyden tarjoamalla konkreettisen päätöksen tarinalle.

Fiktion arvoa on se, että se herättää pohdintoja, muokkaa ajatusmaailmaamme ja jättää meihin jälkensä. Sen kautta voimme myös kokea ja käsitellä tilanteita, joita oikeassa elämässä emme ole kohdanneet, ainakaan täysin samassa muodossa. Ihmisen persoona muovaantuu ulkoisista tekijöistä, joihin tarinatkin lukeutuvat. Oikeassakin elämässä jätämme taaksemme tai menetämme asioita sekä henkilöitä, joita emme välttämättä tule enää uudelleen kohtaamaan. Tämä ei silti tarkoita, etteivätkö menneet kohtaamiset olisi olleet arvokkaita. Menetyksen ei tarvitse olla lopullinen tai pelkästään surullinen asia. Kohtaaminen on jo muovannut meitä, ja mahdollisesti jatkaa eloaan meidän kauttamme. Jos voimme käyttää kokemuksia parantaaksemme itseämme tai nähdäksemme maailmaa uudella tavalla, on kokemuksella ollut arvoa – oli se todellista tai pelkkää unta.