Arvostelussa My Time at Portia

Tuhlaan aikaani Portiassa

Harvest Moonin ja Stardew Valleyn jalanjäljissä vaeltava My Time at Portia vie pelaajan maaseutumatkalle vehreille niityille. Genren konkareille kaikki näyttää tutulta ja turvalliselta, mutta pieniä eroavaisuuksia vanhoihin klassikoihin kuitenkin ilmenee. Onko maailmassa tilaa vielä yhdelle elämäsimulaatiolle, vai alkaisiko jo pikkuhiljaa riittämään?

Pelin alkuasetelma on suurilta osin tuttua kauraa. Pelaaja saapuu laivalla Portian kaupunkivaltioon, tarkoituksenaan ottaa haltuun isän vanha ja ränsistynyt verstas. Asukkaat toivottavat uuden tulokkaan ilosylin tervetulleeksi, sillä kasvavassa kylässä on huutava tarve rakennustaitoiselle työvoimalle. Yhteisön uuden jäsenen täytyykin nyt oman työpajansa korjaamisen lisäksi saada Portian pitäjä kukoistamaan. Maailmanlopun jälkeiseen maailmaan sijoittuva tarina ei sen kummempia yllätyksiä Portian sukulaispelien suurkuluttajille tarjoa. Pitkäveteinen pääjuoni etenee hitaasti, ja jää jo heti alussa paljon mielenkiintoisempien sivutehtävien varjoon.

Pääpaino on rakentamisessa ja aarteiden tonkimisessa kaivoksista. Ensin kerätään tarvittavat raaka-aineet ympäröivästä maailmasta, minkä jälkeen rakennetaan ihan omin kätösin kaikki tarvittavat työkalut ja muut vekottimet. Harmaita hiuksia aiheuttaa pelin alkupuolella olkalaukun pienuus. 16-paikkainen pussukka on kovin ahdas, varsinkin kun ottaa huomioon sen faktan, että tarkoituksena on kerätä mukaansa kaikki silmien eteen ilmestyvä roju. Onneksi tavaraluettelon kokoa pystyy kasvattamaan kahisevalla. Esikuvistaan poiketen My Time at Portiassa ei ylläpidetä perinteistä maatilaa. Pottuja ja muita vihanneksia kyllä kasvatetaan, mutta todella pienimuotoisesti. Varsinaista omaa peltoa ei ole, vaan siemenet istutetaan yksi kerrallaan puisiin laatikoihin.

Koska kyseessä on elämäsimulaatio, ei romantiikkaa ja helliä tunteita sovi unohtaa. Portiassa majailee kymmeniä toinen toistaan kuumempia sinkkuja, joista pelaajan täytyy vain poimia parhaat päältä. Perinteiseen tapaan sydämen valitut vietellään jakamalla heille kasoittain lahjoja ja juttelemalla niitä näitä. Valitettavasti kylän asukkaat ovat niin uskomattoman tylsiä ja persoonattomia, ettei heidän kanssaan tee mieli puhua ollenkaan. Ja mikä pahinta, PC-versiosta poiketen Switch-pelistä puuttui ääninäyttely kokonaan vielä julkaisupäivän aattona.

Iloisen vihreässä maailmassa asustaa ihmisten lisäksi kaikenlaisia ihmeotuksia. Värikkäät laamat sekä laskuvarjolla lentelevät merisiilit voi halutessaan pistää miekalla palasiksi, jolloin niistä saa hyödyllisiä raaka-aineita. Riemukkaasti ympäriinsä loikkivista eläinlaumoista huolimatta avara luonto tuntuu usein autiolta, joten pieni lisäys flooraan ja faunaan ei olisi pahitteeksi.

Sanonnan mukaan kauneus on katsojan silmissä, mutta grafiikaltaan peli jää harmillisen keskinkertaiseksi. Kaukaa katsottaessa maisema näyttää ihan nätiltä, mutta lähemmällä tutkiskelulla huomaa nopeasti, että luomuksen ulkoasussa on vielä paljon parannettavaa. Simulaation tekninen toteutus ontuu muutenkin ajoittain pahasti, ja ongelmat alkavat heti hahmoa luodessa. Esimerkiksi hiusten väri valitaan väriympyrästä, jossa navigoiminen ohjaimella sujuu jokseenkin kömpelösti. Myös huonosti suunniteltujen valikoiden käyttäminen on monimutkaista, sillä niitä avatessa peli jähmettyy hetkeksi. Nämä pienet kökköydet eivät menoa juurikaan hidasta, mutta konsolikäännöksen syövereissä väijyy lisäksi vielä yksi suuri ärsytyksen aihe: aivan mielettömän pitkät latausajat. Aina kun siirrytään rakennuksesta ulos, joutuu latausikkunaa tuijottamaan useamman hetken. Ehkä Switchin tehot eivät yksinkertaisesti riitä pyörittämään kaikkia avoimen maailman pelejä, sillä tämä ongelma on tuttu muistakin peleistä, kuten Little Dragons Cafésta. Julkaisupäivän päivitys höyläsi odotusaikaa, mutta puoli minuuttia on silti liikaa.

Yhteenveto

My Time at Portian Switch-versio on huono käännös keskinkertaisesta elämäsimulaatiosta. Tylsistyttävän tyhjään maailmaan ei tee mieli palata muutaman pelikerran jälkeen, vaikka puuhailtavaa riittäisikin moniksi kymmeniksi tunneiksi. Ääninäyttelyn puute saa muutenkin jo niin persoonattomat NPC-hahmot tuntumaan vieläkin valjummilta. Kaiken kukkuraksi peli kärsii niin pahoista suorituskykyongelmista, ettei pelaamisessa ole juuri mitään järkeä.

Hyvää:
– Runsaasti tekemistä
– Värikkäät grafiikat

Huonoa:
– Ärsyttävän pitkät latausajat
– Persoonattomat asukkaat
– Ajoittain tyhjältä vaikuttava maailma
– Ei ääninäyttelyä