Arvostelussa Mon-Yu

Turpasaunan kautta voittoon

Digitaalisella aikakaudella ei kaupassa räplätä koteloita ja lueta takakannesta tietoa pelistä, joten on tärkeää, että peli onnistuu jo pelkällä nimellään välittämään mahdollisimman paljon tietoa pelaajalle. Mon-Yu: Defeat Monsters And Gain Strong Weapons And Armor. You May Be Defeated, But Don’t Give Up. Become Stronger. Believe There Will Be A Day When The Heroes Defeat The Devil King (tuttavallisemmin pelkkä Mon-Yu) on ruudukkopohjaisista luolastoroolipeleistään tunnetun Experiencen uusin kyseistä genreä edustava julkaisu, mutta tällä kertaa studion aikaisempien pelien synkemmästä taidetyylistä on siirrytty söpömpään ilmeeseen, eikä kyseessä ole ainoa keventävä tekijä.

Seitsemän demonikuningasta varastaa haltijoiden elinvoimaa ylläpitävät seitsemän taikaesinettä ja muuttavat muinaisen lohikäärmekuninkaan tornin vaarojen täyttämäksi luolastoksi. Haltijoiden kuningattarelle Eternialle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kutsua toisista maailmoista sankareita astumaan sisälle haasteiden labyrinttiin ja palauttamaan varastetut esineet, ennen kuin on liian myöhäistä.

 Luolastoroolipelit harvoin ovat tarinavetoisia, eikä Mon-Yu ole tässä suhteessa ole poikkeus. Se on pikemminkin juonellisesti ohut jopa genren standardeilla. Eikä peli kummemmin valoita demonikuninkaiden taustoja, saatikka sitten yritä asettaa tunnelmaa kohdalleen sokkeloissa.

Käsityönä tehtyjä luolastoja tutkitaan kuuden hengen poppoon voimin, joka on kasattava pienestä valikoimasta tyypillisisiä roolipelin hahmoluokkia, joihin kuuluvat muun muassa ryhmää suojeleva ritari ja viholliset kärventävä taikuri. Tässäkään suhteessa ei siis ole yllätyksiä tarjolla. Hahmoluokilla on myöskin melko suppeahko kykyvalikoima, ja vain yhteen tai kahteen kykyyn panostaminen kantaa hahmojen enemmistöllä pitkälle, mikä on melkoinen pettymys, kun otetaan huomioon, miten kätevästi kykyjen vaihtaminen pelissä käy. Kykypisteet voi nollata taistelujen ulkopuolella joko yksittäin tai kaikki kyvyt kerralla, eli esimerkiksi taikurin tulipalloon pistetyt pisteet voikin vaihtaa näppärästi vaikkapa jäätaikaan, joten systeemi olisi tarjonnut mahdollisuudet vastata erinomaisesti erilaisten muuttuvien tilanteiden luomiin haasteisiin. Hahmoluokkien vaihtaminenkin onnistuu, mutta ainoastaan kaupungissa.

Vuoropohjaisissa taisteluissa käytetään pitkälti vain samoja kykyjä uudestaan ja uudestaan, mikä sentään käy kätevästi, koska edellisen vuoron valinnat voi toistaa parilla painalluksella ja turbotoiminto kelaa turhat animaatiot pois salamannopeasti. Satunnaistappelujakaan pelissä ei ole, vaan vihollisryhmiä kuvaavat kallot vaeltavat luolaston käytävillä. Taisteluihin ajaudutaan vain yhteen törmätessä.

Varsinaisia vaikeustasoja ei ole, vaan sen sijaan valitaan pelityyppi A, B tai C, joka määrittää tason, jonka pelaajan hahmot voivat saavuttaa kussakin luolastossa sekä sen, onko pelaajalla heti käytettävissä karttoja. Kevyimmällä vaihtoehdolla sekä varsinainen kartta että pienoiskartta ovat suoraan avoinna. Tiukimmilla säännöillä taas täytyy ensin löytää luolastosta tietyt esineet, ennen kuin kartan avulla suunnistaminen voi alkaa. Kartan käyttöön saaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko luolasto olisi suoraan nähtävissä, vaan merkinnät siihen ilmaantuvat pelihahmon liikkuessa.

Lisähaasteesta kiinnostuneiden kannattaa kiinnittää huomiota jokaisen luolaston lopussa tapahtuvaan suorituksen arviointiin. Arvosana määräytyy kolmen kriteerin perusteella, jotka ovat hahmojen keskimääräinen taso pomoa haastaessa, käytettyjen vuorojen määrä pomoa päihittäessä ja paljonko luolastoa on tutkittu. Mitä parempi arvosana, sitä korkeampi mahdollisuus on saada seuraavassa luolastossa laadukkaampaa tavaraa vihollisilta. Alkuperäisessä julkaisussa korkeimman arvosanan saamiseen vaikutti kentän tutkimisen sijaan kuolemien määrä, jolloin hyvän arvosanan saaminen oli hankalampaa, mutta päivityksen saanut uusi pisteytysjärjestelmä on ehkä liiankin armelias, mikä johtaa lumipalloefektiin asevarustelussa. Tämän kun vielä yhdistää siihen, että kaikkien hahmojen kuollessa pelaaja saa yhden pysyvän terveys- ja taikapisteen jokaiselle sankarille, alkaa tasapaino järkkyä entisestään – nykyisessä muodossaan peli onkin helpohkon puoleinen, vaikka kuolema korjaakin satoa usein.

Yhteenveto

45 euron korkea pyyntihinta ei ole Mon-Yun kaltaiselle budjettipelille aivan oikein mitoitettu, mutta kasvavia numeroita ja kevyempää luolastorymistelyä kaipaaville se voi olla poimimisen arvoinen alennusmyynnistä. Switchin pelikirjastosta löytyy kuitenkin lukuisia parempiakin vaihtoehtoja luolastoseikkailujen ystäville, kuten Etrian Odyssey -pelien HD-versiot, Labyrinth of Refrain tai Experiencen aikaisemmat ja paremman vastaanoton saaneet teokset Undernauts ja Stranger of Sword City.

Hyvää:
– QOL-ominaisuudet, kuten erittäin toimiva automaattinen kävelytoiminto
– Luolastot eivät ole liian monimutkaisia
– Reilut parikymmentä tuntia on sopiva pituus

Huonoa:
– Suppea kykyvalikoima
– Ei vaadi juuri taktikointia
– Ei uutta sisältöä lopputekstien jälkeen