Arvostelussa Metroid: Samus Returns

Metamorfoosi

Palkkionmetsästäjä Samus Aranin edellisen kaksiulotteisen seikkailun, Game Boy Advancen Metroid: Zero Missionin ja 3DS:n tuoreen Metroid: Samus Returnsin julkaisujen välillä on kulunut aikaa peräti 13 vuotta. Kumpaakin peliä yhdistää kuvakulman lisäksi remaken status. Zero Mission oli ensimmäisen kasibittisen Metroidin uusioversio, ja Samus Returns kertoo uudelleen Game Boyn Metroid 2: Return of Samusin tarinan. Masentavan mustavalkoinen kakkos-Metroid olikin päivityksen tarpeessa. Nintendon muille studioille ulkoistamat Metroidit eivät ole kuitenkaan hurmanneet laadullaan Retron Prime-trilogian jälkeen, joten espanjalaisella MercurySteamilla on valtava tarve onnistua.

Samus Returns on merkittävä osa Metroid-sarjaa, sillä siinä pohjustetaan vahvasti kronologian loppupäähän sijoittuvien pelien, kuten Super Metroidin tapahtumia. Samus Returns ei itsessään käynnisty kovin räjähtävästi, ja kuumimmat juonenkäänteetkin nähdään vasta pelin lopussa. Metroid-eliöitä tutkiva ryhmä katoaa SR388-planeetalla, joten Galaktinen federaatio lähettää Samuksen hävittämään vaaralliset otukset lopullisesti. Metsästettäviä metroideja on yhteensä 40, ja niiden etsimistä helpottaa lähietäisyydellä välkkyvä tutka.

Samuksen arsenaalissa on tuttuun tapaan säteitä ja ohjuksia ampuva kanuuna. Lisää kykyjä, kuten Morph Ball -kuulaksi muuntautuminen ja pommit avautuvat käyttöön alanäytön kartalle merkittyjä artefakteja keräämällä. Toki päähenkilöllä on hallussaan sellaisiakin kikkoja, jotka eivät olleet mahdollisia alkuperäisessä Game Boy -pelissä. Viholliset pudottavat elinvoiman ja ammusten lisäksi Aeon-energiaa, jota on mahdollista kuluttaa ristiohjaimella aktivoitaviin neljään erikoiskykyyn. Aeon-suojakilpi, sarjatuli ja ajan hidastaminen auttavat tiukimmissa pomotaisteluissa ja vaikeakulkuisilla reiteillä liikkumisessa. Toisaalta esimerkiksi hidastukseen liittyvät pulmat voisivat olla vähän kekseliäämpiäkin, sillä sama rikkoutuvan sillan ylittäminen toistuu niin monta kertaa seikkailun aikana. Neljäs kyky – skanneri – näyttää viereisten huoneiden piilotettujen esineiden ja oviaukkojen sijainnin sekä korostaa hetkellisesti tuhoutuvat tientukkeet. Skannaus tuntuu hieman huijaamiselta, mutta sen avulla umpikujissa ei tarvitse ainakaan turvautua netin läpipeluuoppaisiin, eikä aikaa kulu jokaisen nurkan pommittamiseen.

Ensimmäiset kohtaamiset heiveröisten sammakoiden, lepakoiden ja metroidien nuoriso-osaston kanssa opastavat pelin kontrollien saloihin. 3DS:n ohjauslevyn laajan liikeradan ansiosta Samus pystyy ammuskelemaan ympärilleen 360 asteen akselilla. L-nappi pohjassa hahmo jähmettyy vielä paikalleen tarkempaa lasertähtäystä varten. Toinen uusi liike on X-napin taakse piilotettu huitaisu, jolla on mahdollista blokata vihollisen hyökkäys. Nopeita refleksejä vaativan onnistuneen torjunnan jälkeen Samukselle avautuu vielä mahdollisuus tyydyttävään vastaiskuun automaattitähtäyksellä. Tarkka-ampumista ja huitaisuja tarvitaan lähes jokaisessa pomotaisteluissa, sillä pelkällä Power Beamilla tulittaminen vie muuten pienen ikuisuuden. Kosketusnäyttöä tökkimällä vaihdellaan säteitä, ja kartalle on mahdollista sijoittaa omia muistimerkkejä.

40 eliminoitavaa metroidia ei valitettavasti tarkoita 40:tä täysin erilaista koitosta. Metroideilla on noin kourallinen erilaisia evoluution vaiheita, joten ensimmäiset parikymmentä olentoa ovat kaikki ykkös- ja kakkostason kehitysasteita. Tämä ei haittaisi, jos välissä kurmotettaisiin muitakin isoja mörköjä, mutta parhaat ja toisistaan poikkeavat korstot on säästetty reilun kymmentuntisen tarinan loppuhuipennuksiksi. Vaikeusaste on sopivan haastava. Useimmat pomovastustajat kestävät tulitusta hyvin, ja iskukaavojen opettelu palkitaan. Peli myös tallentuu fiksusti pomojen oviaukkojen kohdalla. Kampanjan keskivaiheilla saisi vain olla enemmän yllätysmomentteja, sillä uusilla alueilla toistuu sama “tapa kaikki metroidit, jotta pääset seuraavalle sektorille” -kaava. Oliot voi nitistää haluamassaan järjestyksessä, mutta koska lukumäärä on kiveen hakattu, etenee seikkailu hallitusti raiteilla. Myöhemmin avautuville alueille ei siis pääse harhailemaan, mutta tuttuihin maailmankolkkiin voi palata keräämättömien energia- ja ohjustankkien vuoksi. Nokkelat pelaajat voivat napata muutamat alkupään päivitykset matkaansa etuajassa esimerkiksi pommihyppyjen avulla.

Ulkoasultaan Return of Samus ja Samus Returns ovat täysin eri pelejä. Game Boy -peli on nykypäivän standardeilla ruma, mutta pikselit kolmiulotteisiin malleihin vaihtanut Samus Returns on yksi 3DS:n komeimmista peleistä, etenkin 3D-efekti päällä pelattuna. Salaisuus piilee luultavasti useista eri paneeleista koostuvissa ympäristöjen taustoissa. Musiikillisesti kehittäjät ovat valinneet turvallisen linjan ja tyytyneet lähinnä miksaamaan uudelleen vanhoja klassikkokappaleita. Erikoispisteet synkästä ja mysteerisestä Metroid-kaavasta poikkeavalle, jo originaalissa hurmanneelle ykkösalueen hilpeälle rallille.

Yhteenveto

Metroid: Samus Returns oiva malliesimerkki ikävästi vanhentuneen Game Boy -pelin päivittämisestä nykyaikaan. Ulkoisesti pelit eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, ja 3DS-julkaisuun on saatu lisää pituutta opettamalla palkkionmetsästäjälle uusia temppuja. Alkuperäisen version kunnioitus ja peliä aikanaan rajoittaneet Game Boyn tehot näkyvät hieman Samus Returnsinkin karttasuunnittelussa, mutta MercurySteam onnistui silti loihtimaan pätevän toimintaseikkailun. Seuraavaksi sitten täysin uuden tarinan kimppuun?

Hyvää:
– Toiminta
– Lopetus
– 3D-efekti

Huonoa:
– Vähäinen variaatio vihollisissa
– Ei juuri vaihtoehtoisia reittejä