Arvostelussa Mario Tennis Aces

Aina ei voi voittaa

Mario Tennis Aces yllätti ennakkodemollaan positiivisesti muutama viikko ennen pelin julkaisua. Tasaväkiset väännöt ja pitkät pallorallit saivat janoamaan lisää pienestä verkkoviiveestä huolimatta. Kaiken lisäksi yksinpelikampanjan mainostettiin sisältävän monia toimivia roolipelielementtejä. Näytti vahvasti siltä, että Camelot olisi pitkästä aikaa onnistunut luomaan pelimekaanisesti hiotun ja koukuttavan Mario Tenniksen, jollaista ei olla nähty oikeastaan sitten sarjan käynnistäneiden pelien. Minkä ihmeen takia netin turnauspelaajien määrä sitten kutistui viikossa merkittävästi?

Päällisin puolin kaikki on kunnossa. Värikäs peli pyörii supersulavasti, netissä voi kieltäytyä pelaamasta korkean latenssivaroituksen pelaajien kanssa, lagipiikit on saatu minimoitua, eikä kentällä tarvitse pyristellä banaaninkuoria tai huijaukselta tuntuvia pelastuslyöntejä vastaan. Värikoodatuilla peruslyönneillä on eräänlaiseen kivi-paperi-sakset-tyyliin ainakin yksi oikea reagointitapa, jolla voi joko palauttaa pallon takaisin pikavauhdilla tai horjuttaa vastapuolen tasapainoa. Standard-tilassa pelimekaniikkaan kuuluu ladatuilla lyönneillä ja ässäpalautuksilla täyttyvä Special-mittari, jolla on useita käyttötapoja. Pelottavin ase on leijonaosan täydestä palkista nappaava animoitu tähtäyslyönti, joka voi päättää pelin heti ensimmäisessä erässä. Väärin ajoitettu torjuntaliike hajottaa nimittäin pelaajan tennismailan, joita on oletuksena käytettävissä vain kaksi. Myös astetta heikommat ja vähemmän energiaa vievät Zone Shotit voivat nakertaa pelivälineen kestävyyttä.

Mittaria voi kuluttaa myös puolustautumiseen aikaa hidastamalla. Jopa paksu Wario ehtii kentän toiselle laidalle suuntaavan pallon luokse, kunhan varastossa vain on tarpeeksi energiaa. Toinen äärimmäinen puolustuskeino on neljää eri ilmansuuntaa tottelevalla oikealla tikulla käytettävä Trick Shot. Omasta mielestäni temppulyönti hakeutuu ensimmäisen korjauspäivityksen jälkeenkin edelleen liian kaukaa palloon tietyillä hahmoilla, minkä lisäksi täydellisestä torjunnasta palkitaan lisäenergialla, mutta huonosta ajoituksesta rangaistaan liian hellällä kädellä. Kokonaisuutena taistelupelimäistä tarkkailua vaativa voimapalkki ja rikkotuvat mailat ovat kuitenkin tervetulleita ja ennen kaikkea pelaajien tuntemaa painetta kasvattavia uudistuksia.

Mikäli uudet ratkaisumekaniikat tuntuvat liian julmilta, voi Mario Tennis Acesia pelata onneksi myös täysin ilman erikoislyöntejä ja energiamittareita Simple-pelimuodossa tai nappulat Joy-Conin heilutteluun vaihtavassa Swing-tilassa. Jälkimmäinen on suunniteltu selvästi enemmän nuoria ja uutta Wii Sportsia etsiviä pelaajia varten, sillä Swing Mode ei noudata perinteistä tenniksen pistelaskusysteemiä, eikä pelitavalle ole omaa nettiturnausta tai ranking-listaa. Hauskana ideana viivatuomari julistaa kyseisessä pelimuodossa välillä myös kyseenalaisia tuomioita, joiden haastaminen kannattaa oikeissa tilanteissa.

Pelattavat hahmot on lajiteltu kuuteen eri luokkaan erityispiirteidensä vuoksi. Mario on perinteinen jokapaikanhöylä, Yoshilla on vikkelät koivet, Bowser lyö voimalla, Rosalinan palloissa on eniten kierrettä, tekninen Peach-pelaaja tähtää muita terävämpiin kulmiin ja Waluigi on pitkien raajojensa ansiosta puolustusvoittoinen hahmo. Samaankaan luokkaan kuuluvat sienivaltakuntalaiset eivät kuitenkaan ole pelityyliltään aivan identtisiä. Esimerkiksi Yoshi voittaa ulottuvuudellaan myöskin nopeustyyppiin kuuluvan Koopan, mutta vanha konna osaa taas pudottaa pallon hankalasti vastustajan etukentälle. Julkaisussa lyhyemmät hahmot olivat jatkuvasti alakynnessä. Camelot aikaili tasapainoon koskemisen kanssa reilun kuukauden verran, mikä saattoi olla liikaa joillekin pelaajille. Pelaajien vähentyminen taas johti siihen, että nettiturnauksissa tulee vastaan jatkuvasti samoja nimiä, ja samantasoista finaalivastustajaa voi joutua odottelemaan useita minuutteja.

Verkossa pelaamiseen ole oikein muuta kannustinta kuin voittojen kerääminen, jotta nousisi ylöspäin Euroopan ja Suomen (!) pelaajalistoilla. Odotin myös innolla mahdollisuutta löylyttää lapsia nelinpelissä, mutta suunnitelmani menivät uusiksi, kun selvisi, ettei nelinpelivoittoja tilastoida mitenkään eikä satunnaispeleihin voi kutsua pariksi Switch-kaveriluetteloon kuuluvia henkilöitä. Ainoat avattavat asiat pelissä ovat yksinpelikampanjaa pelaamalla ansaittavat uudet kentät, joiden pohjat vaikuttavat hienovaraisesti pallon pomppimiseen. Kilpailullisissa pelitiloissa kaikki ottelut käydään kuitenkin yhdellä ja samalla stadionilla, joten hiekkaranta ja lumimaisema ovat useimmille harvinainen näky.

Yksinpeliseikkailu ei lunastanut lopulta kaikkia odotuksiani. Ilkeästi sanottuna pelitilassa käydään läpi parin tunnin ajan hienolle kartalla sijoiteltuja tutoriaaleja ja minipelejä. Luigi ja ystävät on kirottu, joten Mario, joka on pakollinen pelattava hahmo 99 prosentissa tehtävistä, lähtee etsimään Marvel-sarjakuvista lainattuja voimakiviä. Kiinnostavimmissa tasoissa kohdataan pomovastustajia ja mahdollisesti peliin myöhemmin lisättäviä hahmoja Petey Piranhasta ja Bowserin kätyreistä alkaen. Voiton seurauksena Marion lyöntivoima ja ketteryys paranevat mittareiden mukaan reilusti, ja lisäksi käytettävissä on erilaisia mailoja, mutta otteluiden lopputuloksiin näillä seikoilla on lähes olematon merkitys.

Yhteenveto

Mielipiteeni Mario Tennis Acesista muuttui useampaan kertaan kuukauden sisällä. Ensivaikutelma oli positiivinen, mutta kiire ja testaamisen vähyys alkoivat paistaa läpi muutaman päivän pelaamisen jälkeen. Yksinpelitilasta puuttui mahdollisuus aloittaa tehtävä pikaisesti uusiksi, netissä vastaan saattoi tulla milloin vain maanosan ykköspelaaja ja puolustusoptiot olivat vähän liian tehokkaita. Camelot paikkaili lopulta kaikkia näitä ongelmia, joten luottoni kehittäjätiimiin palautui hieman. Kaksinkamppailut ovat parhaimmillaan oikein intensiivisiä, mutta 60 euron hintalapulla kaikkien pelitilojen kuvittelisi olevan viimeisteltyjä.

Hyvää:
– Kontrollit ja lyöntimekaniikat
– Pyörii sulavasti

Huonoa:
– Omituiset sääntörajoitukset
– Ei kovin pitkäikäinen