Arvostelussa Jump King

Korkeushypyn kuninkuusluokka

Hämä-hämä-häkki kiipes langalle.
Tuli sade rankka, hämähäkin vei.
Aurinko armas, kuivas satehen,
hämä-hämä-häkki, kiipes uudelleen.

Jump Kingissa sankari ei ole hämähäkki, mutta tunnetun lastenlaulun sanat kuvaavat hyvin pelin pelaamista. Asetelma on hyvin simppeli. Tornin huipulla kerrotaan odottavan kuuma tyttö, joten pelastava ritari lähtee hyppimään huippua kohti. Matka käy läpi metsien, hylättyjen linnakkeiden sekä lumisten vuorenhuippujen. Suunta on vain ylöspäin, kunnes huomaat tippuvasi yhä uudelleen alaspäin. Hämähäkin tavoin tiput pohjalle, ainoastaan kerätäksesi tahdonvoimaa yhä korkeammalle yltämiseksi.

Jump Kingin liikearsenaali on pelkistettyäkin pelkistetympi. Hän osaa vain liikkua sivusuunnassa maata pitkin sekä hyppiä joko suoraan ylöspäin tai viistosti. Mitä pidempään hyppynappia tulee painettua, sitä korkeammalle hahmo ponkaisee. Kun loikan on aloittanut, ei ilmassa ole mitään kontrollia. Tämä tekee jokaisesta ponkaisusta riskin, sillä hiemankin liian pitkään tai liian lyhyeen napin painaminen voi johtaa tavoitellun alustan ohittamiseen, ja pahimmillaan useamman minuutin takapakkiin.

Vertaukset armottomien loikintapelien pioneeriin Getting Over It With Bennett Foddyyn ovat hyvin luonnollisia, sillä kenttäsuunnittelu on Jump Kingissä poikkeuksellisen rankaisevaa. Jo hyvin varhain hyppyjen on oltava tarkkoja. Jump Kingissä ei lasketa elämiä, mutta ohitetusta tasanteesta rankaistaan usein pitkällä putouksella, joka voi viedä monia ruutuja alaspäin ja toisinaan jopa ihan alkuun asti. Erilaisia luiskia sekä seinämiä on asetettu taktisesti siten, että epäonnistunut loikka johtaa juuri sinne minne kehittäjä haluaa. Ajoittain vastaan tulee toki turvallisia tasanteita, mutta kokemus osoittaa, että niistäkin on mahdollista tippua useammin kuin kehtaa edes myöntää. Minkäänlaisia pysyviä tallennuspisteitä ei tunneta.

Välillä lentoratojen suunnittelu muistuttaa kevyttä pulmapeliä. Usein on päätettävä mistä kohtaa hyppää ja kuinka voimakkaasti, jotta pää ei osu kattoon ja jotta kantama riittää tietylle tasanteelle. Myös seiniä on käytettävä hyödyksi, sillä hahmo kimpoaa niistä kuin kumipallo, mahdollistaen näyttävien mokien ohella myös seinähypyt. Pelattavuus pysyy alusta loppuun hyvin samankaltaisena, mutta myöhemmin pakkaa sekoitetaan myös muun muassa liukkailla pinnoilla, voimakkaalla tuulella sekä paksuilla lumikinoksilla, jotka rajoittavat liikkumista.

Jump King on peli, jota ei voi suositella kaikille. Se vaatii pelaajalta paljon kärsivällisyyttä, sillä pudottua tulee alkuun ihan jatkuvasti. Toisaalta tämä tekee rakenteesta myös hyvin koukuttavan ja palkitsevan. Jokainen uusi huone on uusi nähtävyys, ja aina tekee mieli kokeilla sitä yhtä vaikeaa hyppyä vielä kerran. Omien taitojen huomaa kehittyvän hiljalleen, mutta jatkuva putoaminen näkyy samalla siinä, että tietyt huoneet tulee tahkottua läpi hyvin monta kertaa. Samojen, helppojen huoneiden pelaaminen alkaa turhauttaa, kun haluaisi vain kokeilla niitä hankalampia hyppyjä uusiksi. Jos mielenterveys kestää, on Jump King aivan loistava tasohyppely, mutta leppoisaa loikintaa etsiville Jump Kingiä ei voi suositella.

Jump King ei ole pelinä varsinaisesti pitkä, sillä speedrunnaajat saavat läpäistyä sen alle viidessä minuutissa. Tavalliselta kuolevaiselta pelin ensimmäinen läpäisy voi viedä kymmeniä tunteja, sillä putoamisia tulee väistämättä satoja. Switch-versiossa on mukana myös tietokoneversioon lisäsisältönä julkaistut New Babe+- sekä Ghost of the Babe -tilat, jotka tarjoavat lisää pirullisen haastavia huoneita kokonaan uusien kampanjoiden muodossa. Switch-versio on noin ylipäätänsä porttauksena oikein hyvä, sillä ruudunpäivitys pysyy tasaisena ja yksityiskohtainen pikseligrafiikka pääsee kannettavassa tilassa oikeuksiinsa. Musiikkia on mukana melko rajallisesti, sillä erityisesti alussa tukeudutaan vahvasti ambienttisiin ääniin, mutta onneksi ne tukevat hyvin kerroksien mukana vaihtuvaa tunnelmaa.

Yhteenveto

Jump King on peli, jota en voi puhtaalla omatunnolla suositella jokaiselle tasoloikista pitävälle. Kyseessä on vaikeusasteeltaan suorastaan brutaali vertikaalinen tasohyppelypeli, joka ei säästele panoksissa edes alkumetreillä. Se rankaisee pelaajaa ankarasti ja heikkohermoisempi pelaaja saattaa turhautua nopeasti. Jos kantti sen kestää, on Jump King kuitenkin todella palkitseva peli. Jokainen uusi huone tuntuu saavutukselta, ja aina putoamisenkin jälkeen tekee mieli kokeilla haastavia huoneita vielä kerran tai pari uudestaan. Jos tunnistaa sisällään pienen masokistin, on Jump King näin ollen varteenotettava vaihtoehto tasohyppelynälkään.

Hyvää:
– Yksinkertaisen koukuttava pelattavuus
– Tyylikäs pikseligrafiikka
– Totisesti haastaava

Huonoa:
– …mutta joidenkin makuun liiallisuuksiin asti