Arvostelussa Inside

Tee työtä, jolla on tarkoitus

Tanskalainen Playdead käynnisti pulmaloikintojen uuden aallon 2010-luvun alussa Limbolla, joka ilmestyi hiljattain Switchillekin. Harva matkija on kuitenkaan onnistunut tekemään asioita sittemmin Limboa paremmin. Muutama vuosi sitten valmistunut saman studion Inside on vähemmän yllättäen erittäin limbomainen seikkailu, mutta ei kuitenkaan suora jatko-osa. Pitkää kypsyttelyä vaatinut peli on ainakin yhdellä osa-alueella isoveljeään vahvempi.

Insidella ja Limbolla on paljon yhteistä. Kummankin pelin päähenkilö on nimetön ja mykkä poika. Kontrollit ovat lähes identtiset, sillä juoksukyvyn ja uimisen lisäksi Insiden hahmo osaa vain hypätä ja tarttua esineisiin kiinni. Pelit myös alkavat samalla tavalla pojan herätessä selittämättömästi metsän keskeltä, eikä asioita muutenkaan avata kertojan tai tekstin voimin. Insidessa juoneen ja universumin rakentamiseen on kuitenkin panostettu enemmän kuin Limbossa. Maailmaa hallitsee hämärä yhtiö, jonka johtohahmot pakottavat ihmisjoukkoja tekemään raskaita töitä. Työntekijöillä on vankileirimäiset olosuhteet, minkä lisäksi organisaatio vielä muokkaa ihmisiä käyttäytymään kuin aivottomat zombiet. Pelattava päähenkilö on joko jonkinlainen työkomennusta pakoileva tai järjestelmää vastaan taisteleva kapinallinen.

Pelin konnia ovat tehdaslaitoksen vartijat lamppuineen ja koirineen, jotka pyrkivät nappaamaan pojan kiinni. Vihollisia on ripoteltu yllättävän väljästi, jotta tilaa jäisi myös pulmatehtävien pohtimiseen, eivätkä kaikki kohtaamiset eskaloidu edes aina pakomatkaksi. Välillä pattitilanteesta selviää virkistävästi piiloutumalla tai ihmismassan seassa hiippailemalla. Vaikka hahmot ovatkin kasvottomia jopa kirjaimellisesti, ovat inhimillisemmät vastavoimat silti kiinnostavampia kuin Limbon liikkuvat sahanterät.

Insidessa suuri osa pulmista ratkeaa kuin vahingossa juoksemalla tarpeeksi kauan vasemmalle tai oikealle. Lopulta vastaan tulee lähes poikkeuksetta halkeama seinässä, laudoitettu ovi tai kulkureitin avaamiseen vaadittava esine. Toistuvia apuvälineitä ovat esimerkiksi tuuletin, jonka päälle voi hypätä, erilaisia luukkuja avaavat ja sulkevat nappulat sekä ehkä kiinnostavimpana mielenhallintakypärä. Kypärä päässään poika jähmettyy paikalleen, mutta pystyy kontrolloimaan lähistön työmiehiä. Kun työvoimaa on käytössä enemmän, siirtyvät tieltä pois raskaammatkin esteet. Perinteisiä laatikoiden hinaamiseen ja tasapainoiluun perustuvia tehtäviäkään ei ole tietenkään unohdettu. Loppua kohti pulmien vaikeuskäyrä onneksi nousee aivan kuten Limbossa. Kun käytössä oleva pelialue kasvaa, kuluu asioiden oikeaan järjestykseen laittamiseen ja yksityiskohtien tutkimiseen enemmän aikaa.

Poika menettää henkensä jäädessään kiinni tai putoamalla liian korkealta, mutta lähin välitallennuspiste sijaitsee vain muutaman askeleen päässä. Koska peli sijoittuu reaalimaailmaan ja suljettuun teollisuusympäristöön, ei vastaan tule myöskään yllättäen pohjattomia kuiluja. Pelaajan ei tarvitse kuitenkaan tuijotella pelkästään harmaita seiniä, sillä pelissä käytetään muun muassa sadetta, värejä ja valoefektejä hienovaraisina tehosteina. Myös maisemissa on jonkin verran vaihtelua, sillä alkupuolella piipahdetaan farmilla ja lopussa liikutaan ja sukellellaan vertikaalisuunnassa ahkerasti. Useimmat vaihtoehtoisen loppuratkaisun avaavista ”diskopalloista” sijaitsevat pinnan alla. Vedessä suurin vaara ei suinkaan ole Ring-elokuvan pitkähiuksiselta tytöltä näyttävät seireenit vaan hukkuminen. Pohjaa pääsee kuitenkin tutkimaan muutamassa kohdassa turvallisemmin mielin minisukellusveneellä.

Vaikka Inside onkin Limboa monella tapaa monipuolisempi ja näyttävämpi kokonaisuus, peli ei ole kuitenkaan neljän tunnin kestollaan paljoa pidempi, eikä uudelleenpeluuarvoa ole yhtään sen enempää. Tämän vuoksi Insiden 20 euron eli tupla-Limboon verrannollinen hinta voi kummastuttaa.

Yhteenveto

Limbolla ja Insidella on paljon samankaltaisuuksia, mutta jälkimmäinen aikuismaisempi, hiotumpi ja viihdyttävämpi peli. Inside tekee mieli pelata läpi yhdeltä istumalta, jotta näkisi, miten yhteiskunnallisesti puhutteleva vapaustaistelu päättyy. Kaikkiin kysymyksiin ei anneta vastauksia, mutta ehkä asioiden jättäminen pelaajien spekuloitavaksi oli oikea ratkaisu. Playdeadin tuotokset ovat genrensä parhaimmistoa, mutta huutokauppakeisari tarjoaisi niistäkin vain puolet.

Hyvää:
– Mystisyys kiehtoo
– Maisemat vaihtuvat
– Viholliset eivät ole tasoloikkapelien perinteisimmästä päästä

Huonoa:
– Seiniä päin juokseminen ratkaisee monta ongelmaa
– Kova hintapyyntö