Arvostelussa Gunman Clive HD Collection

Hyvät ja pahat, mutta ei rumat

Villi länsi on toiminut inspiraationa niin kirjoille, elokuville kuin peleillekin. Siinä missä Clint Eastwoodin tähdittämät länkkärit ovat täynnä kuivia aavikkoja, rähjäisiä haamukaupunkeja ja revolverien pauketta, jäi niistä puuttumaan monia merkittäviä elementtejä, kuten dinosaurukset, kotikutoiset kuuraketit ja pandat! Ennen kuin alat epäilemään arvostelijan mielenterveyttä, on todettava, että Bertil Hörbergin pitkälti yksin kehittämä Gunman Clive HD Collection tarjoaa kaiken tuon ja paljon enemmänkin. Nämä alkujaan 3DS:lle kehitetyt tasohyppelyt ovat saatavilla nyt kokonaisuudessaan myös Nintendo Switchille.

Gunman Clive HD Collection sisältää sekä Gunman Cliven että Gunman Clive 2:n. Ensimmäisessä osassa vaaralliset roistot ovat kaapanneet pormestari Johnsonin tyttären, joten pyssymies-Clive lähtee bandiittien perään autiokylien, kaivosten ja avaruusasemien läpi hyppien ja ammuskellen. Jatko-osa jatkaa tarinaa jättiläisrobotin tuhotessa Cliven kotikylän, jolloin pyssysankarin on lähdettävä kostoretkelle masiinan perään. Vaihtoehtoisesti molemmat osat voi pelata läpi myös rouva Johnsonilla, Bob-intiaanipäälliköllä tai ensimmäisen läpipeluun jälkeen avautuvalla loisteliaalla ja voimakkaalla pahuuden sanansaattajalla – eli ankalla. Fiksua juonta peleissä ei ole nimeksikään, mutta päätös on helppo antaa anteeksi kaikkien skenaarioiden ollessa selvästi kieli poskessa laadittuja.

Jokainen pelattavista hahmoista käyttäytyy hieman eri tavalla. Clive on jokapaikanhöylä, joka hallitsee ammuskelun lisäksi loikkimisen. Johnson puolestaan pystyy liitämään prinsessa Peachin tapaan mekkonsa avulla, mutta hän ei pysty juoksemaan ja ampumaan samaan aikaan. Bob on ehdottomasti vaikein pelattava, sillä päällikkö käyttää tuliluikun sijaan keihästä, jonka kantama ei päätä huimaa. Jos kokoelmasta haluaa saada kaiken irti, kannattaa pelit läpäistä kertaalleen jokaisella hahmolla, jolloin altistuu väkisin kaikille pelityyleille.

Gunman Clive jatko-osineen on hyvin suoraviivaista mutta toimivaa tasohyppelyä. Kenttäsuunnittelu on kuin suoraan Mega Manista lainattua, joskin lännenmies antaa robottimiestä enemmän armoa. Kenttien varrella on monenlaisia vihollisia ammuttavana sekä kaikenlaisia esteitä aina painovoiman suuntaa muuttavista voimakentistä ja vierivistä kivistä lähtien. Pelattava hahmo kestää muutaman iskun, mutta elämää voi palauttaa nappaamalla suuhun kakkua. Kuoppaan tippuminen puolestaan johtaa suoraan kuolemaan, joka palauttaa aina kentän alkuun. Vaikka viikatemies tulisikin kohdattua useasti, eivät verrattain lyhyet tasot turhauta liiaksi.

Hieman vaihtelua toimintaan tuovat Cliven ja rouva Johnsonin käytössä olevat vaihtoehtoiset aseet, joilla voi ampua muun muassa raketteja, kolmeen osaan jakautuvia ammuksia tai kohteeseen hakeutuvia panoksia. Erikoispyssyt katoavat jo yhdestä vastaanotetusta osumasta, joten ne kannustavat pelaamaan mahdollisimman huolellisesti. Pakkaa sekoittavat lisäksi säännölliset pomotaistelut, jotka on toteutettu Gunman Clive 2:ssa edeltäjäänsä paremmin. Vaihtelua pomot tosiaankin tarjoavat, sillä vastaan tulee esimerkiksi samurai, jättiläismäinen robotti ja T-rex. Pomot eivät ole mitenkään poikkeuksellisen haastavia, mutta useimmat niistä vaativat joka tapauksessa useamman yrityksen kaatuakseen.

Gunman Clive 2 on kahdesta osasta selvästi monipuolisempi muutenkin kuin pomovastuksiltaan. Mukana on tasohyppelyn lisäksi lentelyä lentokoneella Space Harrierin tyyliin sekä ratsastusta Outrunia mukaillen. Nämä osuudet eivät ole kovin pitkiä, mutta ne tarjoavat mukavasti vaihtelua muuten melko tasalaatuiseen tasoloikintaan. Kummassakin pelissä ovat läsnä myös Donkey Kong Countrysta lainatut kaivoskärryradat, joten vaikutteita Cliven seikkailuihin on lainattu monenlaisista peliteollisuuden merkkituotteista.

Jo 3DS:llä Gunman Clive ‑pelit saivat paljon huomiota mielenkiintoisen graafisen tyylinsä ansiosta. Vaikka hahmot ja ympäristöt ovatkin täysin kolmiulotteisia, peli näyttää lyijykynällä piirretyltä animaatiolta. Tosin ensimmäisen osan ruskeat sävyt ja vanhaa paperia muistuttava tausta vaihtuvat jatko-osassa huomattavasti värikkäämpiin ympäristöihin, mikä hieman rikkoo vaikutelmaa. Etenkin teräväpiirtona ulkoasu kuitenkin loistaa, joten pelikaksikko on Switchillä ehdottomasti parhaimmillaan. Myöskään ääniraidassa ei ole valitettavaa, sillä Arne Hörbergin tuottama musiikki on kevyestä toistostaan huolimatta todella tarttuvaa kuunneltavaa, joka vaihtelee tyyliltään tasosta riippuen länkkärikitaroinnista futuristiseen jumputukseen.

Vaikka Gunman Clivet tekevät monia asioita oikein, eivät pelit ole aivan täydellisiä. Kummatkin pelit ovat todella lyhyitä, joten kokenut konkari pystyy läpäisemään ne alle tunnissa. Pelien pointti ei kuitenkaan ole läpäistä ne vain kertaalleen ja siirtyä eteenpäin, sillä eri hahmot ja eri vaikeusasteet tarjoavat kiitettävästi jälleenpeluuarvoa. Etenkin Bobilla pelaaminen vaikeimmalla vaikeusasteella tarjoaa rutkasti haastetta, joten vaativampikin pelaaja voi innostua.

Yhteenveto

Gunman Clive HD Collection tarjoaa suoraviivaista tasohyppelyä muutamalla mielenkiintoisella käänteellä. Peli ei keksi pyörää uudelleen, mutta uusia ideoita ladotaan pöydälle niin tiheään tahtiin, ettei kokoelma ehdi kyllästyttää. Piirrosmainen ulkoasu ja laadukas musiikki eivät myöskään tuota pettymystä. Pituutensa puolesta paketti on harmillisen lyhyt, mutta tasohyppelypelien ystäville Gunman Clive voi tarjota maukasta pikkupurtavaa neljän euron budjettihintaan.

Hyvää:
– Pääsääntöisesti mielekästä tasohyppelyä
– Mukavasti vaihtelua pelityyleissä
– Tyylikäs ulkoasu
– Musiikki

Huonoa:
– Lyhyt