Arvostelussa Cronos: The New Dawn

Kauhupelien sekametelisoppa

Ihmiskunta on tullut päätökseensä sen jälkeen, kun sosialistisesta Puolan kansantasavallasta liikkeelle lähtenyt virus muuttaa kaikki kuolemaa kylväviksi mutanteiksi. Mutta ehkä kaikki toivo ei ole tyystin mennyttä, sillä maahan ilmestyy mystisen kollektiivin lähettämiä aikamatkustajia keräämään tuhon alta tärkeiden avainhenkilöiden “olemusta” talteen. Arvoitukseksi jää kuitenkin se, onko metalliin verhoutuneiden matkaajien perimmäinen tavoite ihmisten ja muistojen pelastaminen, vai onko taustalla jokin muu motiivi?

Viime vuosina Layers of Fearin, Mediumin ja Silent Hill 2:n uuden version kaltaisia kauhupelejä tehtailleen Bloober Teamin tuorein genreteos ottaa inspiraatiota selkeästi toiminnallisemman kauhun, kuten Dead Spacen ja Resident Evilien 4–6 suunnalta. Onneksi viimeksi mainitun sarjan pulmasuunnittelu on kuitenkin jätetty omaan arvoonsa. Mutantteja käydään listimään vanhan-ajan sukelluspuvulta muistuttavaan asuun kätkeytyvänä matkaajana melko lineaarisen puoleisessa ja kuolleessa maassa. Avainten perässä juoksemista ja satunnaista maaston manipulointia teknologian avulla ei voi oikein hyvällä omatunnolla pulmanratkonnaksi kutsua, ja painotus onkin enemmän toiminnan ja tutkiskelun puolella.

Liipasinherkkää pelaajaa odottaa karu yllätys, kun käy selville, että resursseja jaetaan ensimmäisen parin tunnin aikana äärimmäisen niukasti. Tarkalle ja säästeliäälle pelaajalle kertyy kyllä pelin edetessä iso varasto aseita ja ammuksia, mutta keskustelupalstoilla on herännyt ihan syystä paljon närkästynyttä keskustelua Cronosin alkupuolen vaikeustason takia.

Tulittaa voi ihan suoriltaan, mutta tällöin panokset menevät käytännössä hukkaan, koska hetken aikaa liipasinta pohjassa pitämällä ammuksesta tulee tuplasti enemmän vahinkoa tekevä ja kohteita lävistävä, jolloin se pystyy vahingoittamaan myös toisen takana piileskeleviä vastustajia. Varausta ei voi kuitenkaan pitää voimassa, vaan luoti lähtee liikkeelle välittömästi latauksen tullessa täyteen, joten tähtäyksen ja ajoituksen on syytä olla kohdillaan. Pelihahmo ei ole selvästikään viettänyt paljoa aikaa ampumaradalla, koska päivittämätöntä pistoolia käytettäessä käsi tärisee kuin Kotkan Meripäivien jälkeisenä aamuna.

Ammuntamekaniikoissa ei ole sinällään vikaa, mutta kun jo monet perusvihollisista vaativat kolme pääosumaa kaatuakseen, saa vähäinen määrä ammuksia jokaisen hudin tuntumaan kriisiltä. Kaiken lisäksi mutantit osaavat luoda itselleen kovemman nahan ja tehdä itsensä tuhoamisesta vaikeampaa, jos niille antaa tilaisuuden sulautua kanssatoverien ruumiiden kanssa.

Yhdistymisprosessin voi keskeyttää ainoastaan listimällä vihollisen ajoissa tai polttamalla ruumiit. Raatojen hävittämiseen ja vastustajien hetkellistä lamauttamista varten pelaaja kantaa mukanaan kertakäyttöistä “soihtua” mutta kyseisestä esinettä saa tallennuspisteiden läheisyyteen sijoitetuista automaateista mukaansa ilmaiseksi vain yhden kappaleen. Soihtuja mahtuu mukaan enemmänkin, mutta automaatti suostuu antamaan uuden ainoastaan sen jälkeen, kun pelaaja on kuluttanut varastonsa tyhjäksi. Tämä suunnitteluratkaisu luo pitkälle kantavan ongelman säästeliäälle pelaajalle, koska peli käytännössä kannustaa palaamaan jatkuvasti takaisin turvapaikkaan noutamaan lisää apuvälineitä, ja vastaavasti rankaisee muualta löytyneiden tai itse askarreltujen ylimääräisten palopommien hallussapidosta. Inventaariotilan vähyys aiheuttaa muutenkin pidemmän päälle turhaa välineiden pyörittelyä ja edestakaista juoksentelua, koska taskuissa painavat myös avaimet ynnä muut tärkeät esineet.  

Pelaaminen tuntuu Switch 2:lla pidemmän aikaa turhauttavalta ja huonolla tavalla henkisesti uuvuttavalta, mutta muutaman ase- ja pukupäivityksen jälkeen pelikokemus alkaa muuttua parempaan suuntaan. Turhauttava aloitus kuitenkin jättää jälkensä, ja vaikka tavaraa kertyy varastoihin myöhemmin enemmän, meni minulla pitkään ennen kuin pääsin pahimmasta resurssiparanoiasta yli. En ihmettele yhtään, jos moni jättää leikin kesken jo alkumetreillä.

Oman turhautumisensa välillä mukaan tuo myös pimeys, mikä melkein pakottaa nostamaan kirkkautta liian korkealle. Muuten etenkin varjoihin sulautuvat ja happoa katonrajasta syöksevät kiipeilijät saavat halpamaisia osumia sisään, eikä pelihahmo ole peltikehostaan huolimatta paljoa paperia kestävämpi. Takaa tulevia riesoja on välillä myös vaikea havaita ainakin ilman kunnon kuulokkeita. Raskaanpuoleinen sankari ei kykene minkäänlaisiin väistöliikkeisiin ja juokseekin käytännössä vain hitusen nopeammin kuin suurin osa vihollisista. Onneksi vain paikallaan väijyvät mutantit ovat fyysisesti kiinni tarttuvaa sorttia.

Ajoittaisia nykimisiä lukuun ottamatta peli pyörii Nintendo Switch 2:lla sulavasti, mutta alhaisemmalla ruudunpäivitysnopeudella kuin tehokkaammilla laitteilla. Moni PC-versiota pelanneista vaikuttaa kohdanneen pelin rikkovia bugeja ja kaatuilua, mutta itse en tällaisiin ongelmiin törmännyt. Kaikenlaista pientä sekoilua ehti kuitenkin sattua ja tapahtua: tavaroita putosi useamman kerran maan läpi, automaattitallennus korruptoitui pelin lopussa, jäin kerran pysyvästi kiinni seinään ja läpipeluun jälkeen en päässyt palaamaan vaatekaapista takaisin päävalikkoon ilman pelin käynnistämistä uudelleen.

Yhteenveto

Cronos: The New Dawn ei ole huono peli, mutta se on hyvin epätasainen kokemus, joka vaatii alkuun pelaajalta huomattavaa kärsivällisyyttä. Jännitettä luodaan sekä huonoilla että onnistuneilla keinoilla, mutta säännöllinen turhautuminen pienistä ja isoista jutuista tappaa aika tehokkaasti tunnelman, koska ärsyyntyminen on tunteista painavin. Tehtävillä valinnoilla on hyvin vähän vaikutusta tarinaan, enkä kokenut juonen keskeisten mysteerien vievän missään vaiheessa mukanansa. Muutenkin kerronta puhuttelee varmasti enemmän rautaesiripun takana eläneitä kuin länsivaikutteita imenyttä kansaa. Markkinoilla ei kuitenkaan liikaa Cronosin kaltaisia kauhuräiskintöjä ole, joten oman yleisönsä se löytänee kaikesta huolimatta.

Hyvää:
– Sopiva kesto (15–25 tuntia)
– Tähtäyksessä avittava gyro
– Ei puuduttavia ”elokuvamaisia” kävelykohtauksia
– Seuraava tavoite on aina selkeä
– Äänisuunnittelusta saa varmasti paljon irti hyviä kuulokkeita käyttämällä…

Huonoa:
– …mutta kovat ja äkilliset äänet eivät motivoi pitämään niitä
– Moni vähäisistä vaihtoehtoaseista on toisen turhahko variaatio
– Bugit ja tavara-arkun kaltaiset pienet kömpelyydet
– Kertaalleen tehtyjä dialogivalintoja ei voi skipata edes toisella pelikerralla.
– Ohjausta on melkein pakko säätää heti kiikkerämmäksi