Arvostelussa Creature in the Well

Kaivossa piileskelee flipperitaivas

Kuten missä tahansa mediassa, myös videopelien puolella eri genrejä sekoitetaan vapaasti keskenään, mikä luo välillä todella mielenkiintoisia yhdistelmiä. Viime vuonna julkaistu Yoku’s Island Express esimerkiksi yhdisti metroidvanian ja pinball-tyylisen pelattavuuden keskenään, synnyttäen vastoin kaikkia odotuksia rennon, värikkään ja yllättävän hyvin toimivan kokonaisuuden. Mutta mitä tapahtuu, jos flipperin henkeä sekoitettaisiin toimintapitoiseen luolastonkoluamiseen? Niin kummalta kuin se kuulostaakin jo konseptina, Flight School Studiosin tuorein luomus Creature in the Well vastaa tähän kysymykseen.

Insinööri on tulevaisuuden miekkasankari, Creature in the Wellin tapauksessa kirjaimellisesti. Pelaaja ohjastaa BOT-C-nimistä insinööribottia, joka laskeutuu keskellä aavikkoa sijaitsevaan luolaan korjatakseen sinne pystytetyn koneiston. Suurimmaksi osaksi maan alle piilotetun masiinan oli vuosisatoja sitten tarkoitus pysäyttää voimakas hiekkamyrsky, mutta samoissa onkaloissa vaanivalla jättiläismäisellä olennolla oli toisenlaiset suunnitelmat. Rohkea botti kuitenkin tarttuu miekkaansa ja lähtee uhmaamaan syvyyksissä vaanivaa otusta, jonka pimeydessä kiiluvat silmät muistuttavat jatkuvasti läsnäolostaan.

Jo ennen pelattavuuteen perehtymistä on todettava, kuinka silmiinpistävän näyttävä Creature in the Well on. Ulkoasu ei ole pelkästään sarjakuvamainen, sillä peli sisältää hyvin uniikin varjostuksen, joka antaa muuten melko yksinkertaisille mallinnuksille persoonallisen ilmeen. Kauneus on katsojan silmissä, mutta Creature in the Well menee visuaalisesti Switchin indiekattauksen kärkikastiin ainakin omissa kirjoissani. Yhdessä tunnelmallisen musiikkiraidan kanssa ulkoasu kohottaa ilmapiirin uusiin sfääreihin. Mikä tärkeintä, ruudunpäivitys pysyy jopa hektisenkin toiminnan keskellä kiitettävän tasaisena, eikä kuvanlaadussa ole moitittavaa. Tekniseltä toteutukseltaan Creature in the Well tekee suuren vaikutuksen.

Pelattavuudeltaan Creature in the Well on kuin yhdistelmä Hyper Light Drifteriä ja flipperiä. Robotti pystyy laukaisemaan lyömäaseellaan masiinoiden sylkemiä palloja ympäriinsä, iskien flipperipöydiltä tuttuja puskureita ja muita värkkejä. Lisäksi käytössä oleva varausase antaa mahdollisuuden pitää kolme kuulaa kerrallaan matkassa, varastoiden niihin samalla energiaa. Latauksen vapauttaminen sinkoaa pallurat osoitettuun suuntaan, tuottaen paljon enemmän voimaa kuin ympäriinsä pallojen sokeana sohiminen. Ohjaus toimii hyvin, mutta usein suunnan arvioiminen on melko pikkutarkkaa puuhaa. Halutessaan toimintojen näppäimiä voi myös säätää, mikä on ehdottomasti plussaa pelissä kuin pelissä.

Creature in the Wellin maailma on jaettu eräänlaisiin sektoreihin, kuten sähköverkkoon, turvallisuusyksikköön ja data-arkistoon, jotka kaikki kaipaavat huoltomiestä töihin. Rakenteeltaan nämä kaikki ovat verrattain suoraviivaisia tunnelistoja, mutta ne eroavat onneksi värimaailman ohella usein myös keskeisimmältä vihollistyypiltä tai mekaniikaltaan. Mutta miksi ihmeessä näissä tunneleissa pitäisi iskeä palloja puskureita kohti? Tiede antaa vastauksen kysymykseen, sillä kaiken takana on juoni valjastaa kuulien liike-energiaa botin sähkövarastoihin. Energiapolitiikka on Creature in the Wellissä kaiken keskiössä, ja virta toimii jopa valuuttana ovien avaamiseen. Sillä ei ole väliä, onko energia kerätty samalta sektorilta, joten toisinaan haasteita voi ohittaa, jos omat energiavarastot sen sallivat. Käytävät on varustettu esimerkiksi ammuksia tai iskuaaltoja lähettävillä esteillä, joten täysin riskitöntä mekaanikon elämä ei ole.

Ehkä haastavin ja samalla hauskin osuus Creature in the Wellissä on salaisten huoneiden avaaminen, sillä ne vaativat monesti erilaisten pikkutarkkojen aikahaasteiden suorittamista. Näiden huoneiden löytäminen kuitenkin palkitaan, sillä niihin on kätketty joko uusia aseita tai bottien ytimiä, joita voi käyttää aavikon laidalla sijaitsevassa kylässä hahmon voimien kasvattamiseen. Eri aseet sisältävät monesti uusia ja hyödyllisiä kykyjä, kuten esimerkiksi läheisten objektien sähköistämistä tai pallojen magneettista vetämistä pelaajaa kohti, minkä lisäksi ne näyttävät ja kuulostavat omanlaisiltaan. Eri aseita on hauska kokeilla, ja niiden vaihtaminen voi auttaa tiukassa paikassa. Rohkeimmat arjen sankarit ottavatkin paistinpannun käteen ja lähtevät pelaamaan pingistä vuoren syövereihin.

Kaivoksien syvyyksissä piilevä olento laittaa seikkailun aikana kapuloita rattaisiin, sillä jokaisen sektorin päätteeksi on pieni kohtaaminen kummajaisen kanssa. Pelaaja ei tosin näe koskaan muuta kuin jättiläisen kädet ja kiiluvat silmät, ja kuulee sen luolissa kaikuvat uhkaukset. Kohtaamiset ovat sopivan haastavia, mutta samalla melko kaavamaisia. Koska itse pelattavuus on kuitenkin kunnossa, ei pieni toisto juuri haittaa, mutta pieni lisävariaatio ei olisi ollut pahitteeksi. Kuten muuallakin luolastossa, myös pomovastuksille kuollessa olento heittää botin kiltin kovakouraisesti kaivosta ulos läheiseen kylään. Onneksi näitä minipomoja edeltää portaalit, jotka nopeuttavat uudelleen yrittämistä ja vähentävät otsasuonen pullotusta merkittävästi.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten myös Creature in the Well. Kestoa kokemukselle tulee tutkimisen määrästä riippuen viidestä kymmeneen tuntia, mikä on sopiva mitta tällaiselle pelille. Pelattavuus itsessään on hyvin samanhenkistä alusta loppuun, joten pientä toistoa on luvassa, mutta erilaisten aseiden kokeilu sekä salahuoneiden availu takaavat, että peli pitää vahvasti otteessaan. Flipperivertaukset ovat ehkä loppupeleissä hieman liioiteltuja, mutta ympäriinsä sinkoilevien kuulien seuraaminen on joka tapauksessa aina yhtä tyydyttävää.

Yhteenveto

Creature in the Well on ulkoasunsa puolesta suorastaan upea peli, jossa pääsee koluamaan luolastoja, iskemään palloja sydämensä kyllyydestä puskureihin sekä hoitamaan siinä sivussa koneinsinöörin tehtäviä. Toiminta on kaikin puolin viihdyttävää, sillä etenkin myöhemmin luolien masiinat iskevät samalla mitalla takaisin, kun niitä pommittaa palloilla. Vajaat 15 euroa maksava ja 10 tuntia pelattavaa sisältävä seikkailu voisi sisältää enemmänkin variaatiota, mutta melkein metroidvania-henkisiä luolia koluaa mielellään alusta loppuun asti, eikä pelkästään silmäkarkin takia.

Hyvää:
– Upea ulkoasu
– Paljon aseita, jotka toimivat hieman eri tavoilla
– Vahva tunnelma ja kiehtova taustatarina

Huonoa:
– Jokseenkin itseään toistava rakenne sekä pomovastukset